Emme ole samanlaisia

Rakas ystäväni, muistatko minut.

Olen punertava auringonlasku
syysillassa, tutiseva myrsky kesäyönä.
Muistathan minut, sillä minä muistan
sinut.

Olet kevään ensimmäinen leskenlehti
ja talvella yksinäinen lumihiutale.
Kadoksissa. Mutta niin minäkin olen.
Me olemme erilaisia, niin erilaisia.

Tiedämme sen molemmat.

Meitä erottaa suuri kuilu, salaisuudet
repivät meidät erillemme.

Olet aivan kuin minä, ajattelet kuin
minä, mutta jokin on toisin.

Me emme ole lainkaan samanlaisia, peili
joka kuvastaa meidät on vääristynyt. Se
ei näytä mitä todellisuudessa olemme, ei
peilaa sisälläni roihuavaa myrskyä.

Kuin suuri metsäpalo ja suuret
hyökyaallot kohtaisivat.

Peili ei valehtele, se vääristää.

Mutta se ei myöskään naura, kun näytät
sille kyyneleesi. Peili heijastaa sen, mitä
kaikki muut näkevät.

Ei sitä, mitä todella olet.