Hengissä selvittiin tämäkin talvi

Taltioidaan tämä uskomaton selviytymistarina tänne, talvirenkaani muuttuivat taas helmikuun lopussa laillisiksi. Ehkä tämän legendan voi joku siirtää Mariinin hallituksen jälkeiseen julkailuun “Kansa autoili”, missä aidot automiehet ja -naiset muistelevat haikeudella menneiden vuosien autoilua maamme uraisilla ja kuoppaisilla väylilä.

Tämä tarina sai alkunsa viime syksynä, kun laittelin marraskuun loppupuolella jo kymmenisen vuotta vanhoja harmaantuneita gummeja auton alle. Työkaverini, joka on autoilijoiden keskuudessa sangen lukenut mies. Hän tuntee niin katsastustilastot, kestotestit kuin rengastesti vuosien varrelta ihan ulkomuistista. Hän oli sitä mieltä, ettei noilla kitkoilla voi pärjätä suomen talvessa. Vuosien saatossa runsaat kilometrit ovat syöneet sen kulutuspinnan nippanappa kolmeen millimetriin. Charmantisti harmaantuneet kitkuttimet kielivät vääjäämättömästi, että se paras pito oli ensimmäisten kolmen vuoden jälkeen kaukainen muisto vain. Autonrengasliitto ry:n viiden - kuuden vuoden maksimi käyttösuosituskin oli kauan aikaa sitten ylitetty ja ehkä se suurimman virheen tein laittamalla paremmat renkaat kaikkien ohjeiden vastaisesti eteen.

Autolla kuitenkin ajettiin talven työmatkat sekä monta muutakin mukavaa reissua aina keski suomea myöten. Kaikkina päivinä päästiin töihin, mökille ja kauppoihin, eikä edes lumilapiota tarvittu. Koskaan ei tarvinnut hidastella eikä viivästyttää muiden kanssakulkijoiden matkaa. Epäilijöille tiedoksi. Tästä löytyy todisteeksi Palstenakalta pari valokuvaa, jotka on taltioitu tienvarsien salamavaloilla varustetuista selffietikuista. Toisaalta ei niillä joutunut tekemään paniikkijarrutuksiakaan. Mihin testivoittajilla liikkuvat asiantuntijat usein kertovat joutuvan.

Lopuksi ajattelin kertoa, etten vaihda kesärenkaisiin, vaan ajattelin ajaa kyseiset renkaat kesäkaudella loppuun. Tämä itsekäs ajattelumalli juontaa ekoajatteluun. En halua kuormittaa ympäristöä sellaisilla renkailla, jossa on vielä laillista kulutuspintaa jäljellä. Olen tietoinen, ettei niistä taida löytyä sitä testivoittajarenkaiden ratapito-ominaisuuksia, mutta toisaalta eipä tuolla ihan ratanopeuksilla tarvitsekkaan näillä rajoituksilla ajaa ja kovametallipalat ovat huolehtineet tienpinnan sen verran karkeaksi, että tarvittava pito saattaa sieltäkin löytyä. Urissa on vielä sekin hyvä puoli, että ajamalla urien (ojan) vieressä, vesiliidon mahdollisuus ratkaisevasti vähenee.