Olen paperi

En tiedä mitä teen, haluaisin kirjoittaa
mutten osaa. Olen kuin valkoinen tyhjä
paperi vailla kirjoittajaa. Tai sitten olen
sutattu paperi, niin täyteen sutattu
ettei kukaan ymmärrä paperin tekstiä
tai saa siitä mitään selvää. Ei kukaan
muu paitsi suttaaja itse. Taidan olla
enemmän sutattu paperi.

En ole oikein hyvä missään. Olen se
ärsyttävä paperi minkä toiselle puolelle
lyijykynä ei tartu kunnolla ja vain
toinen puoli toimii.

Joskus mietin olinko paperi johon
kirjoitettiin vain yksi idea ja todettua
idean olevan huono se rypistettin ja
nakattiin roskiin. Ehkä minussa on
enemmän ideoita kuin yksi, mutta
tiedän olevani rytyssä vaikken
välttämättä roskissa, mutten ole
täydellinen. Olen rutattu.

Olenko täynnä iloisia ajatuksia,
surullisia kyyneleitä, vihan
aikaan saaneita repeämiä, vaikka vain
rakkautta? Sitä on vaikea kertoa edes
kirjoittajan, ruttaajan tai suttaajan.

Parhainta on verrata itseään paperiin.