miksi rahat loppuu heti?

Kuka haluaa käyttää niitä säästöjä elämiseen.

toiseksi, nyt kun ole vanha ja pitää aina varautua kuolemaan, otin kaikki rahat aina firman tilikauden lopussa ulos , tammikuun aikana.
Nuorempana meillä oli aivan kaikki rahat sijoutettuja ja yllättävissä menoissa piti ottaa aina rahaa. Ei edes autoa nykyaikanakaan kannata ostaa omalla rahalla, kun rahaa saa 1-2 % korolla ja se tuottaa 5-25 % helposti.

Kukaan ei puhu että ainakin entisen tartuntalain mukaan hoito ja lääkkeet ilmaisia

Tässä sen näkee ihmisten taloudenpidon mallin. Status on tärkein, uusi auto pitää olla, matkustellaan sinne tänne, näytetään kuinka on elintasoa. Sitten tulee korona, joka sotkeen velalla eläjien pramean kulissin. Tosiaan kaksi viikkoa riitti ja valtiota ja kuntia jo huudetaan apuun. Voi voi.

Aloittaja kirjoittaa ihan aiheesta.
Itse olen eläkkeellä mutta kun ihmisten puheita kuuntelee niin monet kamppailevat aika pienellä palkalla.
Elintasoon nähden pienipalkkaiset ovat aika ahtaalla Suomessa, eläminen ei ole halpaa, vuokrat ovat kalliita jne.
Lyhytkin aika ilman tuloja voi heilauttaa ikävästi pienempituloisia ihmisiä.

Keskituloiset ja köyhemmät tämän ymmärtävät, rikkaat eivät välttämättä edes halua ymmärtää sitä että ei kaikilla ole helppoa.

Tällä vuosituhannella on tapahtunut niin sanottu digiloikka, joka on uskoakseni jo nyt aiheuttanut vakavaa eriarvoistumista, ja uskon, että pahin on vasta edessä.

Vielä 1990-luvulla köyhä tai pienituloinen ihminen saattoi käydä puhelinkopissa soittamassa harvat ja muutaman minuutin mittaiset puhelunsa läheisessä puhelinkopissa. Minuuttihinta oli markan, noin 20 senttiä nykyrahassa, mutta jos puhui kuukaudessa vain 20 minuuttia, niin hintaakin tuli vain 20 markkaa, eli noin neljä euroa.

Sitten matkapuhelimet tulivat tavallisen kansan ulottuville. Kun puhelinkopit lakkautettiin, niin ihmiset joutuivat ostamaan laitteensa itse. Hyvä puhelin, jollaisia lähes kaikki puhelimet olivat tulloin, olivat laadukkaita, ja osa niistä on jopa vieläkin käyttökelpoisia. Liittymämaksusta tuli pakollinen, mutta puhelut olivat jo yli puolta halvempia. Helppous toisin voi houkuttaa ihmisiä soittamaan enemmänkin. Prepaid-liittymien tultua ihmiset saattoivat nyt myös puhua ilman liittymämaksun pakkoa, mikä ei sinänsä ole kovin kannattamatonta.

Sitten tulivat älypuhelimet, jotka voivat teoriassa kestää jopa 10 vuotta, mutta se ei ole taattua. Laite on kallis, se on ostettava tavalliseen matkapuhelimeen nähden usein, ja saadakseen siitä kunnollista hyötyä, on hankittava liittymä, jonka kuukausimaksu on yli 20 euroa. Suurempi raaka-ainemäärä ja tiheämpi lataustiheys myös kuluttavat enemmän energiaa ja rasittavat enemmän luontoa. Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta älypuhelinten yleistyminen on todella huono diili. Köyhälle tai pienituloiselle se on vielä huonompi. Noin kahdesta eurosta on loikattu yli 20:n euron kuukausikulutukseen. Kymmenessä vuodessa puhelinkopin kohtuukäyttäjä selvisi 80 eurolla. Nykyisin älypuhelimen käyttäjältä menee noin 3000 euroa kymmenessä vuodessa, useimmilla jopa vieläkin enemmän.

Älypuhelin ei edes tuo kovin suurta vastinetta rahoille. Jos köyhä tai pienituloinen ihminen asuu lähellä kirjastoa, niin hän voi käyttää Internetiä tarpeellisen tiedon hakemiseen ilmaiseksi. Kartat ja uutisetkin näkee vielä nykyäänkin ilman Internetiä paperipainoksista. Useimmista tavallisista ja kestävistä matkapuhelimista löytyvät perustyökalut ajanhallintaan ja laskentaan. Kannattaako näistä lisäominaisuuksista maksaa yli 10 euroa kuukaudessa, eli yli 120 euroa vuodessa? Uskon, että suurimman osan ihmisistä ei kannata.

Nyt myös kirjoja, musiikkia, elokuvia ja pelejä ollaan siirtämässä tarjottavaksi suurimmaksi osaksi pilvipalveluissa. Tämäkin on suuri uhka köyhille ja pienituloisille ihmisille. 30 vuotta sitten kaiken sai ostettua fyysisinä kopioina, joilla oli vaihtoarvo. Se henkilö, joka omistaa kirjoja, VHS-kasetteja, levykkeitä, CD-, DVD-, ja Blu-ray-levyjä, voi myöhemmin myydä kulttuurituotteensa ja muuttaa sen jälleen rahaksi. Harvinaisimmista painoksista voi saada jopa moninkertaisen määrän rahaa, minkä on aikoinaan tuotteeseen sijoittanut. Sen sijaan pilvipalveluiden kehittäjät tekivät sen, mistä suomalaisessa mytologiassa haaveiltiin jo vuosisatoja sitten: He keksivät viimein sammon! Pilvipalveluissa tuotetta voidaan tarjota rajattomat määrät, mikä on toisaalta hyvä asia. Se, mikä on huono asia, on se, että tämä lakkauttaa vaihtoarvon merkityksen kokonaan. Tuotetta ei voi jälleenmyydä, ja vaikka sen voisikin, niin siitä voi saada korkeintaan vain sen verran kuin siitä on maksanutkin. Jos sijoitat kuukausimaksullisiin palveluihin esimerkiksi 10 euroa kuukaudessa, niin rahoja ei voi enää mitenkään saada takaisin. Ne jäävät lopullisesti rikkaimpien kirstuihin. Pilvipalvelut tulevat siis jatkuvasti kiihdyttämään rahavirtojen kanavoitumista köyhiltä rikkaille, eli kapitalismi hurjistuu koko ajan rajummaksi.

Nyt meidän on aika pysähtyä miettimään. Pilvipalvelut ovat sinänsä hyvä keksintö, mutta niiden tarjoaminen tulisi pitää vain vaihtoehtona, kuten vuosituhannen alkuvaiheessa tehtiin. Tuotantoa tulisi nyt palauttaa takaisin fyysisiin kopioihin. Näin saataisiin tasapainotettua kapitalismin ja luonnon välistä ristiriitaa: Ei tuotettaisi liikaa fyysistä tavaraa, mutta toisaalta ei painostettaisi köyhiä ja pienituloisia maksamaan "pohjattomaan kassaan". Fyysisten kopioiden tuotannossa tulisi jatkossa keskittyä enemmän laatuun: Jos esimerkiksi DVD- ja Blu-ray-levyt painettaisiin jatkossa M-DISC-levyillä, niin saataisiin selvästi pienennettyä raaka-aineiden käyttöä ja tarve ottaa uusintapainoksia vähenisi dramaattisesti, koska tuotteen elinikä nousisi noin 50–500 vuodesta noin 1000:n vuoteen. Tulevaisuudessa HVD-levyjen julkaisu voitaisiin aloittaa suoraan M-DISC-standardia hyödyntäen.

Aina perseaukisia on myös Arkadianmäellä valittu viime vaaleissa, ei siis minkäänlaista egonomin solua saanut mamilta?

Aloituksessa mainitun pitkään töissä olleen henkilön tilalle voi vaihtaa myös yrittäjän. Aivan yhtä surkeaa valmistautumista poikkeustilanteeseen. Rahat loppu jo parin kuukauden jälkeen ja konkurssi uhkaa.
Tietysti yrittäjällä on se ero tyhjätaskuun duunariin, että vaikka yritys kaatuu osittain itse aiheutettuun kassakriisiin, ei se välttämättä näy yrittäjän omassa taloudessa. Yrityksen kassa kun on imetty henkilökohtaiseksi varallisuudeksi. Yrittäjällä on vielä tässä kassakriisissä se hopeareunus, että tappioiden sosialisoiminen näyttää tulevan monen kuiviin imetyn yrityksen pelastukseksi...jolloin kohta tämän rahantekokoneen kassaa voidaan alkaa taas tyhjentää yrittäjän tuloksi. Kriisistä ei opita mitään ja kassassa pidetään rahaa korkeintaan 2 kk kiinteille menoille.