Viestittely ja tapaamiset suhteen alkuvaiheessa

Anonyymi

On kehitteillä suhde yhteen naiseen. Mietinpä tässä onko muilla kokemuksia, että suhteen alkuvaiheessa on yleensä parempi lähinnä viestitellä kuin tavata kasvokkain.

Olen huomannut, että yllättävän helposti tilanne sotkeutuu tavalla tai toisella livetapaamisissa juuri alkuvaiheessa ja saattaa käydä niin, että koko juttu tyssää siihen. Itse ainakin tunnun olevan parempi etäkontakteissa uudemman ihmisen kanssa, kirjoitellessa juttu soljuu mukavasti eteenpäin ja siinä tutustutaan. Jos taas tapaillaan livenä heti alkuvaiheessa, tulee herkästi vähän kireää tunnelmaa (ellei jopa lähes riitaa) tai tilanne juuttuu paikoilleen jostain syystä, luultavasti siksi ettei vielä tunneta toistaan.

Ehdimme tavata livenä muutaman kerran ennen epidemiaa ja nyt tietysti vain viestittelyä. Olen huomannut ettei tämä ole haitannut mitään, päinvastoin kommunikointi sujuu paremmin.

Onko joku muu kokenut, että suhteen alussa viestittely toimii paremmin kuin tapaamiset?

21

290

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Uskon että viestittely voi luoda tietynlaista mukavaa jännitettä tapailun alkuvaiheessa, kunhan kiinnostus on aitoa ja myös kasvotusten tapaaminen on selvästi tavoitteena. Sehän on ihanaa jos ensin viestitellään kunnolla ja sitten tavataan, minkä jälkeen viestittely vaan kiihtyy/syvenee entisestään. Myös puhelut voivat olla ihania siinä vaiheessa kun juttu selvästi luistaa. Olen myös huomannut, että jos heti lentää naamat vastatusten toisen kanssa, voivat kaikenlaiset suojamekanismit aktivoitua ja läheisyyttä on vaikea muodostaa, jolloin juttu kuolee heti alkumetreillä.

      Riskinä toki aina se, että pelkkä chättäily ei esim. nettitreffimaailmassa monille loppupeleissä merkitse paljoakaan (kivaa puuhaa kauppajonossa/työmatkalla), kalenterissa ei oikeasti ole aikaa uudelle ihmiselle, ei ollakaan valmiita suhteeseen ja/tai halutaankin vaan etäromanssia (mikä tietenkin joilkekin käy, mutta ei esim. minulle).

      Korona tosiaan antaa kumppanin etsinnälle mielenkiintoisia ulottuvuuksia.

      • Anonyymi

        Jokin siinä nopealla tahdilla tapaamisessa tosiaan aiheuttaa lähestymisen ongelmaa, olisiko sitten suojamekanismit. Kirjoittamalla lähennytään ja tutustutaan luontevammin. Ehkä tiivis viestittely itsessään tekee jännitteen?

        Totta tuokin että vaarana viestittelyssä/kirjoittelussa on, että juttu katkeaa siihen ennen tapaamista, eikä toisella ehkä ole ollut aikomustakaan tavata.


    • Anonyymi

      Minusta juuri päinvastoin, haluan nähdä mahdollisimman pian, ja tapailla paljon.
      Jos kirjoittelee pitkään luo mielikuvan ihmisestä, ja sitten se oma mielikuva onkin ihan toisenlainen kuin se ihminen sitten livenä onkin, ja olet siihen mielikuvaan ihastunut.
      Näin myös tein ja löysin oman vastakappaleeni 😍

      • Anonyymi

        Tiedän kanssa kuinka helposti toisesta luo mielikuvan kirjoitellessa. Kirjoitellessa tuntuu olevan molemmin puolista kemiaa. Kyllä tavatessa toinen on ollut aina mitä on kertonut mutta sitten ei olekaan kemiaa. Olen miettinyt olenko tavatessa niin kuoreni sisällä että torjun toisen tiedostamattamani. Tulee mieleen karkoitanko potentiaaliset kumppanit tahtomattamani tiedostamattomalla elekielellä tai jotain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän kanssa kuinka helposti toisesta luo mielikuvan kirjoitellessa. Kirjoitellessa tuntuu olevan molemmin puolista kemiaa. Kyllä tavatessa toinen on ollut aina mitä on kertonut mutta sitten ei olekaan kemiaa. Olen miettinyt olenko tavatessa niin kuoreni sisällä että torjun toisen tiedostamattamani. Tulee mieleen karkoitanko potentiaaliset kumppanit tahtomattamani tiedostamattomalla elekielellä tai jotain.

        Kemiaa ei saa selville viestittelemällä, monen kanssa synkkaa henkisesti mutta ei fyysisesti.


      • Anonyymi

        Itselleni ei ole sattunut kertaakaan, että olisin luonut ihan väärän mielikuvan toisesta mutta herkästi varmaan niinkin voisi käydä. Ehkä tulee ongelmaksi enemmän, jos kirjottelua jatketaan hyvin pitkään tapaamatta. Itse tarkotin vain alkuvaihetta, lähinnä ensimmäinen kuukausi, pari kuukautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän kanssa kuinka helposti toisesta luo mielikuvan kirjoitellessa. Kirjoitellessa tuntuu olevan molemmin puolista kemiaa. Kyllä tavatessa toinen on ollut aina mitä on kertonut mutta sitten ei olekaan kemiaa. Olen miettinyt olenko tavatessa niin kuoreni sisällä että torjun toisen tiedostamattamani. Tulee mieleen karkoitanko potentiaaliset kumppanit tahtomattamani tiedostamattomalla elekielellä tai jotain.

        Samaa olen joskus miettinyt ja siksi ehkä tämä aloituskin. Epäilen että viestitän tahtomattani jotakin sellaista, mikä jähmettää tapaamistilannetta ja tämä ei tule esille kirjoittamisen kautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa olen joskus miettinyt ja siksi ehkä tämä aloituskin. Epäilen että viestitän tahtomattani jotakin sellaista, mikä jähmettää tapaamistilannetta ja tämä ei tule esille kirjoittamisen kautta.

        Ehkä olet liian asiallinen elekielessä, se voi jäykistää treffitilannetta.


    • Anonyymi

      Minulle sopisi kumpi tahansa tapa, mutta jos ei alussa tavattaisi ollenkaan, niin jäisi paljon semmoista informaatiota saamatta, mikä on olennaista, esim. mitä toinen ajattelee ja tuntee, tai puhuuko hän totta, koska nämä asiat voi varmuudella havaita vaan livetilanteessa, kun somessa tmv. ei näe nonverbaalista viestintää, ainakaan kunnolla, esim. skypessä ilmeet tulevat viiveellä, eikä pieniä ilmeitä edes näe. Toisaalta ehtiihän noi tiedot saada myöhemminkin, kun tapaa.

      Minä en ole huomannut koskaan, että livenä olisi enemmän jumittumista, riitelyä tai muuta semmoista. Voisiko se johtua jännityksestä? Minusta väärinkäsityksiä tulee helpommin silloin, kun nonverbaalinen viestintä ei ole mahdollista, tai ainakin pitää selittää kaikkea tarkemmin.

      • Anonyymi

        Niin, siis minulla ei ole oikeasti mitään kokemusta muusta kuin livenä tutustumisesta kumppanien suhteen, kirjoitin vaan yleisesti ajatuksia.


      • Anonyymi

        Jännitys voi olla yksi osatekijä, itse en taida jännittää juurikaan mutta eihän se estä toista osapuolta jännittämästä. Nytkin tulee mieleen eräs treffitilanne, jossa treffikumppani ei puhunut juuri mitään, vaikka tuota ennen oli kirjoittanut pitkästi monta kertaa. Aistin siinä tilanteessa jännitystä mutta eipä auttanut vaikka itse puhuinkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jännitys voi olla yksi osatekijä, itse en taida jännittää juurikaan mutta eihän se estä toista osapuolta jännittämästä. Nytkin tulee mieleen eräs treffitilanne, jossa treffikumppani ei puhunut juuri mitään, vaikka tuota ennen oli kirjoittanut pitkästi monta kertaa. Aistin siinä tilanteessa jännitystä mutta eipä auttanut vaikka itse puhuinkin.

        Niin, omalla puhumisella voi minusta rentouttaa tilannetta, mutta joskus siinä voi mennä kauankin. Semmoinenkin vaikuttaa mistä ja millä tavalla puhuu, ehkä ei kannata ainakaan kysellä toiselta kovin paljon, jos huomaa jännityksen, minusta on parempi puhua jotain kevyttä, mihin ei tarvitse ottaa kantaa, mutta halutessaan voi.


    • Anonyymi

      Miten ihmeessä kenellekään voi tulla mieleen alkaa haastaa riitaa ekoilla tapaamiskerroilla?! Tai pitää yllä jotain kireää tunnelmaa? Onko toi sosiaalinen kanssakäyminen oikeasti muka noin vaikeaa 😄 Kyllä nyt voi kaikille kiva olla, ja jos ei kiinnosta jatkaa, niin kiittää vaan seurasta ja toivottaa hyvää jatkoa.

      • Anonyymi

        Taisin selittää harhaanjohtavasti. En niinkään tarkoittanut riidan haastamista tai muutakaan tarkoituksellista tunnelman pilaamista. Enemmänkin sitä että tunnelma itsestään menee jäykäksi tai jopa kireäksi, jolloin herkästi voi tulla väittelyäkin. Olen huomannut näin käyvän, kun nopeasti tavataan uuden naisen kanssa, taas viestittelyssä tuota ei ole käynyt.


      • Anonyymi

        Itselle käy siis nimenomaan niin, että tavatessa olen todella kiva ja korrekti, heitän small talkia ja pientä läppää, olen kohtelias ja kiinnostunut toisen asioista ja kertoilen vähän omasta elämästäni ja kiinnostuksenkohteistani - mitä nyt yleensä ihmisille jutellaan. Olen tässä melko hyvä, teen sitä joka päivä töissä ja harrastuksissa. Sitten treffien lopussa todetaan että olipa kivat treffit ja olipa mielenkiintoiset keskustelut, tavataan toki uudestaan.

        Sitten kotona onkin tyhjä olo: jaoinko itsestäni oikeasti mitään tärkeää? Kuuntelinko oikeasti mitä hän sanoi vai mietinkö vain mitä itse sanon seuraavaksi? Eikös tuo tuntunut ihan samalta kuin vaikka jonkun työkaverin kanssa jutustelu? Vedinkö nyt vaan jotain roolia, ettei olisi kiusallisia hiljaisuuksia tai etten vaikuttaisi tylsältä? Noh, ehkä sitten ensi kerralla pääsee vähän syvemmälle...

        Paitsi että usein ei pääse, homma jatkuu samalla kaavalla ja juttu kuihtuu itsekseen kasaan vaikka onkin "oikein kivaa" ollut ja "juttu luistaa".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselle käy siis nimenomaan niin, että tavatessa olen todella kiva ja korrekti, heitän small talkia ja pientä läppää, olen kohtelias ja kiinnostunut toisen asioista ja kertoilen vähän omasta elämästäni ja kiinnostuksenkohteistani - mitä nyt yleensä ihmisille jutellaan. Olen tässä melko hyvä, teen sitä joka päivä töissä ja harrastuksissa. Sitten treffien lopussa todetaan että olipa kivat treffit ja olipa mielenkiintoiset keskustelut, tavataan toki uudestaan.

        Sitten kotona onkin tyhjä olo: jaoinko itsestäni oikeasti mitään tärkeää? Kuuntelinko oikeasti mitä hän sanoi vai mietinkö vain mitä itse sanon seuraavaksi? Eikös tuo tuntunut ihan samalta kuin vaikka jonkun työkaverin kanssa jutustelu? Vedinkö nyt vaan jotain roolia, ettei olisi kiusallisia hiljaisuuksia tai etten vaikuttaisi tylsältä? Noh, ehkä sitten ensi kerralla pääsee vähän syvemmälle...

        Paitsi että usein ei pääse, homma jatkuu samalla kaavalla ja juttu kuihtuu itsekseen kasaan vaikka onkin "oikein kivaa" ollut ja "juttu luistaa".

        Siinäpä se kun tuo ei riitä muuhun kuin ystävyyteen. Ystäviä saa helposti, jos on sosiaaliset taidot ok. Parisuhteen aloittaminen vaatii vetovoimaa ja siihen ei voi vaikuttaa, sitä joko on tai ei.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Taisin selittää harhaanjohtavasti. En niinkään tarkoittanut riidan haastamista tai muutakaan tarkoituksellista tunnelman pilaamista. Enemmänkin sitä että tunnelma itsestään menee jäykäksi tai jopa kireäksi, jolloin herkästi voi tulla väittelyäkin. Olen huomannut näin käyvän, kun nopeasti tavataan uuden naisen kanssa, taas viestittelyssä tuota ei ole käynyt.

        Mielestäni jos noin kåy, ei olla sopivia toisillemme.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselle käy siis nimenomaan niin, että tavatessa olen todella kiva ja korrekti, heitän small talkia ja pientä läppää, olen kohtelias ja kiinnostunut toisen asioista ja kertoilen vähän omasta elämästäni ja kiinnostuksenkohteistani - mitä nyt yleensä ihmisille jutellaan. Olen tässä melko hyvä, teen sitä joka päivä töissä ja harrastuksissa. Sitten treffien lopussa todetaan että olipa kivat treffit ja olipa mielenkiintoiset keskustelut, tavataan toki uudestaan.

        Sitten kotona onkin tyhjä olo: jaoinko itsestäni oikeasti mitään tärkeää? Kuuntelinko oikeasti mitä hän sanoi vai mietinkö vain mitä itse sanon seuraavaksi? Eikös tuo tuntunut ihan samalta kuin vaikka jonkun työkaverin kanssa jutustelu? Vedinkö nyt vaan jotain roolia, ettei olisi kiusallisia hiljaisuuksia tai etten vaikuttaisi tylsältä? Noh, ehkä sitten ensi kerralla pääsee vähän syvemmälle...

        Paitsi että usein ei pääse, homma jatkuu samalla kaavalla ja juttu kuihtuu itsekseen kasaan vaikka onkin "oikein kivaa" ollut ja "juttu luistaa".

        Pikku suukko lähtiessä kiitokseksi kivasta seurasta. Tai kuiskaat korvaan, että mä en todellakaan halua olla sun kanssa pelkkä kaveri. Boom, friend zone ylitetty. Toimii kyllä, olen testannut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pikku suukko lähtiessä kiitokseksi kivasta seurasta. Tai kuiskaat korvaan, että mä en todellakaan halua olla sun kanssa pelkkä kaveri. Boom, friend zone ylitetty. Toimii kyllä, olen testannut.

        Oijoi toi on hyvä! Tuon haluisin kuulla myös mä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pikku suukko lähtiessä kiitokseksi kivasta seurasta. Tai kuiskaat korvaan, että mä en todellakaan halua olla sun kanssa pelkkä kaveri. Boom, friend zone ylitetty. Toimii kyllä, olen testannut.

        Nämä hyviä 😘


    • Anonyymi

      Jännä miten poikkeustila voi edistää suhteita, vaikka luulisi toisinpäin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En todellakaan luovuta sinun suhteesi

      Kuulet minusta vielä.
      Ikävä
      141
      2017
    2. En ole rakastunut

      Tai ihastunut sinuun. Kiinnostuin kyllä heti koska erotut massasta.
      Ikävä
      208
      1392
    3. Oikeasti ajattelin

      Että kaikki vain typerää leikkiä ja niin asia varmasti olikin. Väärinkäsityksiä jo liikaa niin siksi en tänne enää halu
      Ikävä
      70
      1062
    4. Rakkaalle naiselle

      Tahtoisin ottaa sinut syliini ja suudella sinua.
      Ikävä
      51
      885
    5. Koko päivän sinua miettinyt...

      Oot sinä rauhallinen mies. Sinussa on joku....joka sekottaa ajatukseni. Menisköhän sinulla pasmat sekasin jos sanoisin e
      Ikävä
      50
      855
    6. Miksi et pistä tikkua ristiin suhteemme eteen

      Oletko siis oikeasti halukas että asia etenisi?
      Ikävä
      67
      770
    7. Minähän olen jo vanhus, joten ei aleta

      Se on viisainta, vaikka kuinka polttelis. Puhun nyt tässä itselleni, koska sinä olet järkevä ja pystyt toimimaan niin ku
      Ikävä
      31
      770
    8. Et taida haluta mua?

      Miksi et pane tikkua ristiin suhteemme eteen? Oletko siis oikeasti halukas, että asia etenisi? J-miehelle.
      Ikävä
      68
      758
    9. Vanhempi mies

      Rakas tuu, rutista mut syliisi. Olet onneni rakkaani. P.
      Ikävä
      30
      751
    10. Tunnenko väärin

      Ikävä sua rakas mieheni❤🔥 onko sinulla minua ikävä
      Ikävä
      76
      717
    Aihe