Autoilu on yksinkertainen asia. Muutama hassu, helposti muistettava liikennesääntö täytyy hallita. Sitten autoa ja sen käyttäytymistä etenkin talvikeleillä tulee opetella saattamalla se turvallisessa paikassa tarkoituksella vaikeasti hallittavaan tilanteeseen. Edellämainitut asiat ovat suurella osalla autoilijoista hallinnassa.
Joku voi sanoa esimerkiksi autonsa näin "kokeilun" olevan täysin väärä tapa oppia autoilua. Mielestäni taas autoansa ei voi osata ajaa (turvallisesti), jos sen ajo-ominaisuuksista, käyttäytymisestä ääritilanteissa ja noiden ääritilanteiden hallittavuudesta ei ole tietoinen.
Suurin tekijä autoilussa liittyy kuitenkin autoilijan omiin asenteisiinsa ja tapaansa ajatella ajotaidostansa. Tärkeää on tiedostaa oma liikenteenlukutaitonsa, mitä voin tietyissä ja nopeasti eteentulevissa tilanteissa vaarantamatta muita kalustollani ja ajotaidoillani tehdä. Tien päällä liikkuessa tulee kokoajan aktiivisesti arvioida asioita ja harjoittaa ns. pelisilmäänsä. Esimerkiksi päätös ohittaa edellämenevä auto tulisi perustua seuraavien ja luultavasti useiden muidenkin arviointien hyväksymiseen positiivisina:
- edessäolevat autot (niiden merkeistä riippumatta) ajavat hitaammin kuin keliin ja rajoituksiin suhteutettu ajonopeuteni on
- edelläajavan/edelläajavien auton/autojen edessä on tilaa omalle autolleni kaistalleni palattua
- maaston, tiestön, näkyvyyden, kelin, vaikeudet, tielläliikkujat, ym. vaikeudet (mäet, mutkat, risteykset, tien kunto, matka vastaantuleviin, kevyt/hitaampi liikenne, luminen keskipalje, liukas tien pinta, sumua/lumisadetta/sadetta/puukkoja :-) huomioonottaen kykenen omilla ajotaidollani varmuudella suorittamaan ohituksen tien näkyvällä osalla ja reilulla marginaalilla vaarantamatta ketään
- aloittamalla ohituksen en estä jonkun muun jo aloittamaa ohitusta (huomio hälytysajoneuvoihin)
- suoritan ohituksen riskittömästi ja kohtuullisen (olosuhteiden sallimana) suurella nopeuserolla ohitettaviin
Jos jokin huomionarvoisista seikoista ei olekaan niin positiivinen ja varma, tulisi ohitusta lykätä.
Ehkä suurilta osin ongelma on virheellisessä ajattelumallissa eikä niinkään ajotaidon puutteessa. Ohi on esimerkiksi päästävä maksoi mitä maksoi, turvavälillä edelläajavaan ei ole suurta väliä tai on sitä parempi mitä lyhyempi, se tilannenopeus keliin, liikenneolosuhteisiin ja ajotaitoihin nähden yleensä on aivan liian suuri, vilkun käyttö ja aikeeni selväksi tekeminen muille ei ole niin tärkeää, ym. ym.
Asenteita, ajotaitoja, liikenteenlukutaitoa, joustavuutta ja herrasmiesmäisyyttä kehittämään ... kaikki muu on helppoa kuin heinänteko sen jälkeen!
Joku voi sanoa esimerkiksi autonsa näin "kokeilun" olevan täysin väärä tapa oppia autoilua. Mielestäni taas autoansa ei voi osata ajaa (turvallisesti), jos sen ajo-ominaisuuksista, käyttäytymisestä ääritilanteissa ja noiden ääritilanteiden hallittavuudesta ei ole tietoinen.
Suurin tekijä autoilussa liittyy kuitenkin autoilijan omiin asenteisiinsa ja tapaansa ajatella ajotaidostansa. Tärkeää on tiedostaa oma liikenteenlukutaitonsa, mitä voin tietyissä ja nopeasti eteentulevissa tilanteissa vaarantamatta muita kalustollani ja ajotaidoillani tehdä. Tien päällä liikkuessa tulee kokoajan aktiivisesti arvioida asioita ja harjoittaa ns. pelisilmäänsä. Esimerkiksi päätös ohittaa edellämenevä auto tulisi perustua seuraavien ja luultavasti useiden muidenkin arviointien hyväksymiseen positiivisina:
- edessäolevat autot (niiden merkeistä riippumatta) ajavat hitaammin kuin keliin ja rajoituksiin suhteutettu ajonopeuteni on
- edelläajavan/edelläajavien auton/autojen edessä on tilaa omalle autolleni kaistalleni palattua
- maaston, tiestön, näkyvyyden, kelin, vaikeudet, tielläliikkujat, ym. vaikeudet (mäet, mutkat, risteykset, tien kunto, matka vastaantuleviin, kevyt/hitaampi liikenne, luminen keskipalje, liukas tien pinta, sumua/lumisadetta/sadetta/puukkoja :-) huomioonottaen kykenen omilla ajotaidollani varmuudella suorittamaan ohituksen tien näkyvällä osalla ja reilulla marginaalilla vaarantamatta ketään
- aloittamalla ohituksen en estä jonkun muun jo aloittamaa ohitusta (huomio hälytysajoneuvoihin)
- suoritan ohituksen riskittömästi ja kohtuullisen (olosuhteiden sallimana) suurella nopeuserolla ohitettaviin
Jos jokin huomionarvoisista seikoista ei olekaan niin positiivinen ja varma, tulisi ohitusta lykätä.
Ehkä suurilta osin ongelma on virheellisessä ajattelumallissa eikä niinkään ajotaidon puutteessa. Ohi on esimerkiksi päästävä maksoi mitä maksoi, turvavälillä edelläajavaan ei ole suurta väliä tai on sitä parempi mitä lyhyempi, se tilannenopeus keliin, liikenneolosuhteisiin ja ajotaitoihin nähden yleensä on aivan liian suuri, vilkun käyttö ja aikeeni selväksi tekeminen muille ei ole niin tärkeää, ym. ym.
Asenteita, ajotaitoja, liikenteenlukutaitoa, joustavuutta ja herrasmiesmäisyyttä kehittämään ... kaikki muu on helppoa kuin heinänteko sen jälkeen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
että lennonjohto antaa luvan lähteä liikkeelle?
Helppoa kuin heinän teko! huhuilet vaan eetteriin ja joskus jopa vastaavat! saisinko nyt lähtöluvan Tuusulasta mannerheimintielle?
... homma on, lennonjohdot tulee unohtaa.
Yksi juttu unohtui mainita: Keli on se mikä ratkaisee, mutta se ei koskaan aiheuta onnettomuutta.
ettei keli koskaan aiheuta onnettomuutta? luulenpa että aika monikin ystävänsä menettänyt, täällä kirjoitteleva voisi sinulle antaa palautetta! olet joko onnekas ettei sinulle eikä ystävillisei ole sattunut mitään, tai olet täysin hölmö!
....palautetta vaikka läheisemme ei menehtynytkään, vammautui kuitenkin.
Kyllä keli voi yllättää. Henkilö ajoi (en nyt kerro missä) 25 km:n matkan, tie oli aivan sula ja kuiva. Puolen tunnin kuluttua hän palasi samaa tietä. Tie oli edelleen sula ja kuiva....lukunnottamatta yhtä loivaa mutkaa joka olikin muutaman kymmenen metrin matkalta jäätynyt.
Iso koivu otti auton vastaan, apukuskin paikalla ollut selvisi pienellä mustelmalla olkapäässä, sen teki turvavyö. Kuskin kohdalta puu työntyi tuulilasiin asti, kuvaavaa on se, että esim. polkimet olivat vaihtaneet paikkaa, olivat kuskin penkin paikalla. Kuskin penkki oli repeytynyt irti ja poika penkkeineen oli takapenkillä, silsti jalat siellä romussa kiinni. Pojallemme se tiesi 5 viikkoa teholla, yhteensä 7 kk sairaalassa ja taas, 11 vuoden jälkeen, on edessä jalkaleikkaus.
Kuvaavaa on, että kun palomiehet tulivat paikalle he lentelivät nurin, sitä jäätä ei kerta kaikkiaan nähnyt. Kun saivat pojan pois autosta ja ambulanssiin, ei jäästä ollut enää tietoakaan, oli vain taas sula ja kuiva tie.
Myöhemmin olemme saaneet tietää, että paikassa kulkee vesisuoni pinnassa ja se auringonlaskun aikaan tekee joskus tuollaisen tempun.
Poikamme oli ajellut jääradalla ym. Ei niistä taidoista tuollaisessa tapauksessa kuitenkaan mitään apua ole.
Kelillä tarkoitan ajokeliä, joka johtuu muuttuvasta säästä. Muuttuvat tieolosuhteet esimerkiksi vesisateesta, lumisateesta, sumusta, pakastumisesta tai sulamisesta johtuen eivät ole syy aiheutuneeseen onnettomuuteen. Olen itsekin kolaroinut autoni varsin pahoin liukkaalla kelillä ja huonoilla renkailla. Ketä voin siitä syyttää? Itseäni vain. Tilannenopeuteni oli liian suuri liukkaalle kelille, koska autoni oli varustettu huonoilla renkailla ja tiesin sen myös. Ehkäpä tilannenopeus olisikin ollut aika lähelle kohdillaan, jos autossa olisi ollut uudet testivoittajarenkaat, mutta kun ei niin ei. Tuostakin tilanteesta olisin selvinnyt vain pudottamalla vauhtini sopivaksi ja huonotkin renkaat olisivat toimineet tarpeeksi. Vika on ratin ja penkin välissä. Suurimmat myötätuntoni niille, joiden omaiset ovat huonolla ajokelillä menehtyneet tai vammautuneet tieliikenteessä. Silloin on joku, ei välttämättä siitä kärsinyt vaan sivullinen, joutunut kärsimään jonkun inhimillisen erehdyksen vuoksi, valitettavasti.
En kuitenkaan ole asiaa käsittämätön idiootti. Tapaus, jonka nimimerkki 'sinivilkku' alapuolella kuvailee, ei mielestäni lukeudu sellaisten normaalien tieliikenneolosuhteiden muutoksiin, joista kuljettajan tulisi ajotaitoineen ja tilannearvioineen ottaa vastuu. Tuossa tilanteessa onnettomuus on melkoisen väistämätön ja siitä voi selvitä vain hyvällä tuurilla. Tapauksella on täysi ymmärrykseni ja sympatiani.
Kuitenkin niiden tielläliikkujien, jotka ajavat Suomen teillä, on opittava lukemaan muuttuvia keliolosuhteita ja mukautettava ajoansa niiden mukaisesti. Elämme maassa, jossa tuollaiset muutokset ja vaikea tiesää ovat arkipäivää, toisin kuin monessa paikkaa muualla. Jouduttuaan onnettomuuteen maantiellä vaikkapa lumisateen tai sumun yllättämänä, voi vain katsoa peiliin. Onnettomuus olisi ollut vältettävissä.
..mitä mainitsit, voisin allekirjoittaa. Etenkin tuon omaehtoisen talviharjoittelun, jota vaan nykyisin on niin mahdottoman hankalaa enää missään tehdä, koska paikalliset viherpiipertäjät ovat saaneet ajokiellon järvelle, jossa takavuosina harjoiteltiin, ja jossa omat lapsenikin vielä ottivat tuntumaa jääolosuhteisiin. Aikoinaan sitä perusteltiin järviveden lyijypitoisuuden kohoamisella, mutta kun bensasta on lyijy ollut pois jo vuosia, ei kieltoa silti ole peruttu.
Pelisilmästä minäkin olen täällä puhunut. Tilanne on vähän sama kuin jossain joukkuepelissä, toisilla vaan on parempi pelisilmä kuin toisilla. Mutta tähän löytyy tietysti puritaanisia kommentaattoreita, joiden mielestä liikenteen vertaamista peliin on jälleen tuomittavaa...
Jos tiellä sattuu vähältäpiti-tilanteita, on oma lähestymistapani niihin analyyttinen, miksi näin tapahtui, ja miten pystyn jatkossa välttämään tuollaisen tilanteen. En lähde syyllistä etsimään, oli se sitten oman tai naapurin ratin ääressä. Ehkä tämä on ollut osatekijänä siihen, että olen onnistunut luovimaan liikenteessä niin, että takanani on lähes 40 onnettomuksetonta vuotta. En väitä, etteikö niitä vahaltäpiti-tilanteita olisi ollut, vuosien varrella on joutunut useamminkin kuin kerran väistelemään ohittelevia vastaantulijoita pientareelle, ojan penkallakin on käyty, mutta sieltä on aina tultu ehjänä takaisin tiellä. Auton käsittelyn ja sen käyttäytymisen saaminen ns. 'ydinjatkeeseen' eli refleksiksi auttaa vielä nykyisinkin kun ikääkin jo alkaa kertyä. Katseeni kohdistan aina muutamaa autoa eteenpäin jolloin monesti reagoin tulossa olevaan tilanteeseen nopeammin kuin edessäni ajava auto. Näitä pieniä juttuja voisi tietysti kertoa lisääkin, mutta pelkään, että jo tällä viestin pituudella saan besserwisser-mainetta ja 'luuletkos olevasi jotenkin muita parempi..'-kommentteja...se ei suinkaan ole tarkoitukseni.
Kun varjossa ollut jäätikkö yllätti, jolloin mentiin hetken 'kahva edellä'. Jotenkin sain auton oikaistua, muuten se olisi kaatunut ja pyörinyt pituusakselinsa ympäri !