mikä ihme siinä on, että jos joku exvl tai vl on jotenkin pettynyt 70-luvun kovaan hoitomeininkiin ja kokee itsensä loukatuksi ja syyttä suotta pahaa kärsineeksi, nolatuksi, yms niin jonkun on aina pakko sanoa, että keksittyjä ne jutut ovat/ kaikki meni loppujen lopuksi oikein/ ei se niin kamalaa ollut ?????????
Miksi ei voida hyväksyä sitä, että joku on pahoittanut mielensä hyvin pahasti, on loukkaantunut ja haluaisi saada anteeksipyynnön vielä joiltakin nykyäänkin? Ihmisillä on oikeus vaatia anteeksipyyntöä, jos kokee tulleensa todella väärin kohdelluksi.
Miksi SRK:n silloin hoitokokouksia ja yöllisiä kiusaamisia harjoittaneet eivät voi laatia selvää anteeksipyyntöä, koska tämä keskustelu 70-luvun ikävistä hoidoista jatkuu sitä kauemmin ja sitä enemmän, mitä enemmän loukatut kokevat saavansa edelleen osaksi vähättelyä. Tätä palstaa lukee hyvin suurella todennäköisyydellä monikin 70-luvun kiusaaja ja väärässä hengessä ollut.
On muuten todella väärin vähätellä niiden kiusattujen kokemuksia, jotka haluavat jossakin niistä puhua.Ei se 70-luvun hoitojen vaikutusten vähättely ja kaunistelua auta mitään, ihmiset tietävät totuuden ja se oli sitä aikakautta jolloin vl-liike teki väärin monessa suhteessa. Ei se usko vieläkään ole aina ihan oikein joillakin, jotka pitävät syntinä melkein mitä vain.
Todellakin paha synti on vaatia ihmisiä tekemään parannusta asioista, mitkä eivät syntiä ole tai joihin eivät ole syyllistyneetkään. Syntiä se hoitohomma oli, eikä mitään muuta ja varsinkin kun sillä on aiheutettu pahaa tahallisesti toisille, niin se se vasta on syntiä.
Varmaan oli oikeitakin kunnon hoitajiakin, mutta kyllä syntiä on tainnut enimmäkseen olla silloin vainoaminen ja erottelut, kiusaamiset ja yölliset rienaamiset. Vielä yöaikaan, jotta ihmisten psyyke olisi varmasti herkässä, kun yöllä ihminen ottaa monet asiat raskaammin kuin päiväaikaan.
Miksi ei voida hyväksyä sitä, että joku on pahoittanut mielensä hyvin pahasti, on loukkaantunut ja haluaisi saada anteeksipyynnön vielä joiltakin nykyäänkin? Ihmisillä on oikeus vaatia anteeksipyyntöä, jos kokee tulleensa todella väärin kohdelluksi.
Miksi SRK:n silloin hoitokokouksia ja yöllisiä kiusaamisia harjoittaneet eivät voi laatia selvää anteeksipyyntöä, koska tämä keskustelu 70-luvun ikävistä hoidoista jatkuu sitä kauemmin ja sitä enemmän, mitä enemmän loukatut kokevat saavansa edelleen osaksi vähättelyä. Tätä palstaa lukee hyvin suurella todennäköisyydellä monikin 70-luvun kiusaaja ja väärässä hengessä ollut.
On muuten todella väärin vähätellä niiden kiusattujen kokemuksia, jotka haluavat jossakin niistä puhua.Ei se 70-luvun hoitojen vaikutusten vähättely ja kaunistelua auta mitään, ihmiset tietävät totuuden ja se oli sitä aikakautta jolloin vl-liike teki väärin monessa suhteessa. Ei se usko vieläkään ole aina ihan oikein joillakin, jotka pitävät syntinä melkein mitä vain.
Todellakin paha synti on vaatia ihmisiä tekemään parannusta asioista, mitkä eivät syntiä ole tai joihin eivät ole syyllistyneetkään. Syntiä se hoitohomma oli, eikä mitään muuta ja varsinkin kun sillä on aiheutettu pahaa tahallisesti toisille, niin se se vasta on syntiä.
Varmaan oli oikeitakin kunnon hoitajiakin, mutta kyllä syntiä on tainnut enimmäkseen olla silloin vainoaminen ja erottelut, kiusaamiset ja yölliset rienaamiset. Vielä yöaikaan, jotta ihmisten psyyke olisi varmasti herkässä, kun yöllä ihminen ottaa monet asiat raskaammin kuin päiväaikaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
olisi yksinkertainen, niin olisi se helppoa tehdä. Mutta jos ei ole mistä tehdä anteeksi pyyntö, on se vaikeaa.
Ihmisten on vaikea käsittää asioiden kulkua. Jos joku on "hoitanut" on hän vastuussa tekemisistään, mikäli se on tapahtunut muuten kuin Pyhän hengen mukaan.
Esitä yksikin tällainen tapaus niin varmasti pääset asioista sopimaan ja mikäli se on väärin hoidettu eli ei hengen mukaan niin asia korjataan.
Mutta kun kaikki keiden omakohtaista juttua olen kuullut, niin ainoastaan yleistävät jonkun tehneet itseään kohtaan väärin. Siis Miksi väärin Se asia jää kertomatta mistä on ollut kyse.
Sitten on tapauksia joissa on ollut aihetta. Mm eräs H.S. puhuja mies joka lopuksi itse sidottiin koska hän korotti itsensä. Pyysi lopulta anteeksi tietääkseni monilta ja varmasti halusi kaikilta pyytää.
Siis asia ei ole yksiselitteinen ja sitä ei voi yleistää, koska oli todella hoidon tarpeessa olevia.
näistä, jotka todella tarvitsivat hoitoja? Mihin syntiin konkreettisesti he olivat joutuneet? Minkälaisia seurakunnan päätöksiä vastaan he nousivat?
ole, että ne jotka kokevat joutuneensa väärin hoidetuiksi kertoisivat mistä heitä syytetään.
mutta eräs hoito esimerkki. Henkilö hyväksyy ehkäisyn. Tästä häntä voi nuhdella, mikäli ei tee parannusta, kun on oikein edetty(nuhdeltu yksin jakaksin jne.), niin väärillä raiteilla on. Turha on enään leikkiä marttyyriä, mutta aina voi tehdä parannuksen.
vastaan? Kun eikös se raamatunohje siitä että pitää puhutella ensin kahden kesken jne ole siitä lähtököhdasta että "jos veljes rikkoo SINUA vastaan..."
Eli jos joku käyttää ehkäisyä, niin onko sinulla valta mennä heitä siitä nuhtelemaan, onko siinä sinua vastaan rikottu?
vähän haittaa jos minua vastaan rikkoo, mutta kun Jumalaa vastaan rikkoo...
Ei se H.S:n "sitominen" ole ollut sen oikeutetumpaa, kuin muidenkaan...
Hullua 70-luvussa oli sekin, että ihmiset menivät itse oma-aloitteisesti seurakunnan eteen kertomaan hyvin inteemeistä asioista. Nykyään se ei mielestäni onnistuisi vaan vaivihkaa vahtimestari ehkä hakisi sooloilijan penkkiin tai eteiseen.
Saa siinä sitten ihmetellä että tuomitaan! Siis en puolustele suuntaan enkä toiseen, mutta sekä nuhdelluissa että nuhtelijoissa oli vikaa. Lutherhan puhuu salaripistä, jossa voimme tunnustaa asiat, jotka meitä vaivaavat siinä määrin, että muodostuvat uskon esteeksi. Nyt ihmiset pyysivät julkisesti anteeksi asioita jotka olisi pitänyt ensin keskustella valmiiksi vaikka aviopuolison kanssa ja sittten jos edes tarpeen on jutella jonkun perhetutun kanssa, jos hänenkään kanssaan.
se ei ole oikeastaan sinun asiasi, jos joku käyttää ehkäisyä..Henkilö, joka sitä ehkäisyä käyttää tekee itse valintansa. Säilytä sinä hyvä omatuntosi siten, että sano kerran mielipiteesi, mutta älä ala häntä liikaa jahtaamaan asian vuoksi. Koska jossakin vaiheessa neuvominen menee väärille raiteille, riitelyksi ja se ei enää ole hyvä.
Ehkäisyä käyttää tänäkin päivänä varmaan muutamat vl-henkilöt. Ota huomioon, että on niitä, jotka ovat ottaneet avioeron ja menneet uudelleen naimisiin, heitä löytyy vanhoillisistakin, ota huomioon, että saattaa olla alkoholiakin käyttäviä, saattaa olla väkivaltaisia, saattaa olla henkistä kiusaamista harjoittavia, sattaa olla puolisoaan pettäviä. Heitä pitää puhutella, mutta turhaa alkaa tuomitseman helvettiin, sen tekee Jumala.
Jos joku ei halua tehdä kuten sinä haluat, niin älä sitten ole hänen kanssaan tekemisissä, jos sinun mielstäsi hän on suuri syntinen. Sinä et saa ahdistelemalla häntä mahdollisesti luopumaan asiasta, mikä on mielestäsi väärä.
Jokainen vastaa itse omista teoistaan.
Jätä hänet rauhaan, joka ei tee kuten sinä haluat, älä vainoa häntä, hän tekee kuten tahtoo ja sinä et voi tietää, kuinka moni vl käyttää ehkäisyä tai alkoholiakin tänä päivänä, mutta eihän sinun tarvitsekaan kuin hoitaa omat asiasi. Ehkäisyn käyttö salataan, samoin alkoholilla pelleilevät, pettämiset salataan,ym.
Älä tuomitse ihmistä, ennen kuin olet ollut hänen asemassaan.
Väärillä raiteilla oli hoitokoukset 70-luvulla. Olen kuullut, että tv:n omistajia vainottiin, tv saatettiin hajottaa (toisen omaisuutta ei saa rikkoa tahallaan), vaadittiin että ei saa laulaa kirkkokuoroissa, ei saanut olla partaa,
ihmisiä vainottiin.
-------------------------------------------------
Hoidettavaksi saattoi joutua monesta syystä ja siksi olisi hyvä saada tänne esille niitä asioita, joista vaadittiin tekemään parannus, vaikka ne eivät syntiä edes olleet.
jostakin tv:n rikkomisesta. Se nyt on päivän selvä asia.Se on jokin yksittäinen ylilyönyi, jonka taakse kaikki silloiset hoidetut nytkö muka verhouuvat? Kyllä lienee tuon kokenut jo saaneen oikeutensa.
Mutta kyllä raamattu opettaa "veljen vartioinnista", jos joku on vikaan poikennut ja et häntä neuvo niin teet väärin. Tässä vl:ien ja muiden näkemykset eroavat ja tästä ilmeisesti suurin osa -70 luvun jälkipyykistä johtuu.
Pari asiaa vielä:
Minullehan se ei kuulu totteleeko ihminen esim.ehkäisy neuvoa. Mutta tehtäväni on neuvoa jos ihminen uskoo olevansa Jumalan lapsi mutta toimii vastoin Jumalan tahtoa.
Näin kävi hoidetuille. Saivathan he jatkaa synneissään, mutta vl:iä eivät enään ole, eli Pyhän hegen pappeja. Tästä he nyt protestoivat...
sinä et voi tietää, että mistä jotakuta on hoidettu, koska kuka haluaa tulla sanomaan sinulle tai jollekin sinun tavalla ajattelevalle, että "minua hoidettiin siitä ja siitä ja se oli väärin". Sinä tai joku muu sanoo, että ei se ollut väärin, sinä olit väärässä hengessä. Onko se sitten oikein kuvitella tietävänsä mitä ihmisille on tehty? Sinä et voi tietää kaikkea ja turha mitätöidä joidenkin juttuja ja sanoa, että mitään pahaa ei tehty. Jos menet hajoittamaan jonkun tv:n, niin sinä sen myös joudut maksamaan.
Neuvo kerran tai kaksi, mutta älä ala vainoamaan!
Kyseistä henkilöä nimeltä mainitsematta juuri hän taisi olla kaikista suurin alullepanija tässä koko "väärä henki" -episodissa.
Muistan kun hän O:n Ry:llä ei antanut anteeksi erään miehen konsertissa käyntiä. Tämä istui "syytettyjen penkillä" suuren yleisön edessä muutaman muun syytetyn kanssa.
Miesparka istahti hieraisten vähähiuksista päätään ja sitten otettiin seuraava "tapaus".
Konsertissakäynyt ei muistaakseni vielä toisellakaan yrittämällä saanut anteeksiantoa, kunnes älysi sanoa "ollensa väärässä hengessä ja käyneensä konsertissa". Vasta silloin anteeksianto heltisi.
Olikohan kuvattu esimerkkitapaus "ylilyönti"?
Tuomarina toiminut toimi täysin yksin, seurakunta seurasi hiljaa, minä mukaanluettuna, vaikka tajusin, että väärin meni.
Tiettävästi tämä kyseinen "tuomari" toimi RY:ssä vielä pitkään ja sai muista saarnamiehistä ja rauhanyhdistysten johtokuntien edustajilta ym. kannattajia.
Minäkin olen kuullut,että kyseistä "päätuomaria" olisi myös puhuteltu, eli "hän sai maistaa omaa lääkettään". Joku muu voinee kertoa tarkemmin(?)
Itse olen ollut jonkinlaisessa "hoidossa", mutta se tapahtui täysin vapaaehtoisesti.
Ensimäinen hoito oli sellainen, että uskovainen tyttö tuli asunnolleni vierailemaan, koska olimme aloittaneet seurustelun.
Asunnollani oli televisio, josta ystäväni kovin hämmästyi ja alkoi samantien marmattaa minulle.
Siinä sitten siunatuksi lopuksi kannoimme televisioni illan hämärässä taloyhtiön roskikseen.
Muistan, kuinka tyttöystäväni rämäytti kannen lujasti kiinni sanoen: "Siellä se sontaluukku nyt on ja pysyy !"
Seuraavana aamuna tulin katumapäälle ja lähdin hakemaan television takaisin aikoakseni myydä sen osto-ja myynti liikkeeseen.
Pettymykseni oli suuri, sillä joku oli jo ehtinyt korjata sen parempaan talteen.
Seuraava hoitoni tapahtui siten, että seurustelin taas yhen toisen uskovaisen kanssa.
Tyttöystäväni näki, ettei uskonasiani olleet kohdallaan ja vei minut erään puhujan luo juttelemaan.
Alkaessani kertoa uskomiseen liittyviä ongelmiani en päässyt alkua pitemmälle, kun kiireinen puhuja katsoi kelloa ja sanoi olevan kiire jo kotiin pitkäksi venyneeltä puhujamatkaltaan.
Puhuja sanoi, ettei sinun tarvitse miettiä näitä asioita, sillä Jeesus Kristus on miettinyt ne jo sinun puolestasi valmiiksi. Usko vain huikentelevaisuutsi visusti anteeksi, niin sinun ongelmasi on kertaheitolla pois pyyhityt.
Mitäpä siinä saattoi muuta, kuin pyytää siunausta ja kaikki tuntui olevan sillä hetkellä hyvin.
Seuraavana aamuna oli kelju olotila. Tuntui, että olen samanlainen nuttuskehveli kuin ennenkin.
Tämäkin tyttöystävä jätti sitten, kun huomasi, ettei uskonasiani olleet muuttuneet miksikään.
Viimeisessä tapaamisessamme tyttöystävä sanoi:"Sää joudut helvettiin tuolla menolla !"
Suivaantuneena hänen moitteisiinsa keljuilin takaisin. "No, siellä helvetissä ei ainakaan palele ja on aina lämmin !"
Tästä silloinen tyttöystävä ei pitänyt, vaan lähti hyvästiä sanomatta menemään.
Tädilläni oli 1960 luvulla televisio.
Koska hän ei siitä kehoituksista huolimatta luopunut, päätti seurakunta, ettei tädilleni saanut sanoa Jumalan tervettä.
Samantien ystävät jättivät ja siitä loukkaantuneena tätini heitti seuroissa käynnin.
Aikain päästä hänen tuli ikävä seuroihin ja niinpä hän meni seurakunnan eteen anomaan armahdusta ja lupasi hävittää television.
Tätini sai synninpäästön ja hänet otettiin takaisin seurakunnan yhteyteen.
Vielä samana iltana hänen asunnollaan vieraili uskonveljiä, jotka kantoivat television varmuuden vuoksi pois.
Vasta jälkeenpäin tätini sai kuulla, että televisio oli ollut ensin SRK.n konttorilla ja sieltä päätynyt sitten Osto-ja myynti liikkeeseen.
Tätini ei ollut saanut mitään provisioita omistamastaan tavarasta, vaan kaikki oli mennyt Jumalan valtakunnan hyväksi.
Yhen toisen jutun kuulin jostain paikkakunnan syrjäkylältä, josta vanhalta mummulta vietiin televisio pois.
Mummun epäuskoiset lapset olivat ostaneet television, jotta hän voisi ajankulukseen seurata uutisia. Lapset olivat olleet vihaisia, kun sillä tavalla lupaa kysymättä oli viety.
Mummu oli kyllä sanonut, että johan hän oli sanonut, ettei siitä hyvää seuraa, kun toitte sen riettaan kapistuksen.
Olen ollut läsnä parissa hoitokokouksessa, vaikka sillä nimellä ne eivät enää kulje. Seurakuntapäivät on nimeltään, jossa käsiteltiin kerran uskovaisen pariskunnan eroa.
Ei siinä sen kummempaa dramatiikkaa ollut. Siinä vain koettivat selvittää asiaa, joskin se vaimo sai isommat syyt niskoilleen kuin mies.
Kerran 1980 luvulla olin sattumalta kotipaikkakunnan hoitokokouksessa kesälomani aikana. Siellä oli jo dramatiikkaakin ja säälin sitä naisparkaa, jolle ei annettu synninpäästöä, vaikka hän sitä itkien pyysi.
Epäselväksi jäi, mistä oli oikein kysymys.
Jostain kuivasta hengestä kai oli kyse, eli rakkaudettomuudesta toisia uskovaisia kohtaan.
Onpa näitä hoitokokouksia ollut perhetuttavienkin kesken. Kun lapset ovat riitaantuneet keskenään toisten perheiden lasten kanssa, niin on pitänyt aikuisten puuttua asiaan.
Lapsetkaan kun eivät hyväksy kaveriporukoihinsa kaikkia ja sortavat julmasti.
käytettiin myös ilmaisua "ylilyöntejä tapahtui". Noin ympäripyöreästi kuvattiin Stalinin valtakautta "vankileirien saaristoineen".
että vanhoillsille opetetaan meidän el kristittyjen menevän kadotukseen, jollemme muutu vl uskovaisiksi. Ihmiset eivät ole syypäitä vaan vihollinen tuollaisia tuomioita jakelee.
Kuka niitä vähättelee ja onko sillä merkitystä: eikö ole tärkeintä, että ne ihmiset jotka itselle ovat rakkaita ja läheisiä ovat puolella? Minusta ne olivat kauheita aikoja ja tiedän monta joka kärsii yhä noista ajoista. Mutta ei saisi juuttua pahaan vaan pitäisi mennä esim terapiaan jotta jaksaisi nousta jaloilleen eikä tarvitsisi pilata loppuelämäänsä sillä että jotkut toiset ovat mokanneet.
En siis todella halua vähätellä ongelmaa, mutta jokaisen elämässä on jotain kauheaa, kuten joillakin väkivaltainen aviopuoliso, konkurssi, insestiä jne mutta kaikesta voi selvitä kun päättää että selviää. Ben Furman on kirjoittanut aiheesta mahtavan kirjan "Miten saada takaisin onnellinen lapsuus"(en muista oliko kirjan nimi ihan tarkalleen tuo).
"Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus"
Tämä nyt näin jälkikäteen ajateltuna
Olisivat valinneet "hoitajiksi" hyvin rauhalliset sovittelevat henkilöt.
Tietysti ajat ovat muuttuneet niistä ajoista.
Jos ajattelee,vaikka nykyajan poliiseja,ovat tosi fiksua porukkaa.
Vaan tuskin sinne "liian innokkaita" nykyisin kouluun otettaiskaan.
Kyllähän 2000-luvullakin on vielä ollut näitä kiihkomielisiä painostustilanteita, joissa ihmisiä on tutkimatta hutkittu.
Perinnäissäädökset ovat paljon kovemmassa huudossa kuin esim 10 käskyä, erityisesti kahdeksas käsky, joka kehottaa selittämään kaiken parhain päin lähimmäisestä - eli jopa ei-uskovasta!
Eikö ole mielenkiintoista, että kahdeksannen käskyn JULKISIAKAAN rikkojia ei kukaan ala hoitamaan, mutta joka suhtautuu avoimin mielin uusiin asioihin niitä suoralta kädeltä tuomitsematta, niin auta armias, hirveä rähinä päällä.
Pitäisikö SRK:n piirissä ruveta korostamaan pitkästä aikaa Raamatun ja katekismuksen lukemisen tärkeyttä? Tämä korvasyyhyn mukaan hutkiminen alkaa mennä niin syvälle, että jaksaako enää uskoa paluun mahdollisuuteen?
Olen ollut paikalla kun ihmisiä on komennettu tulemaan koko seurakunnan eteen. Siis 2000-luvulla.
"Todellakin paha synti on vaatia ihmisiä tekemään parannusta asioista, mitkä eivät syntiä ole tai joihin eivät ole syyllistyneetkään. Syntiä se hoitohomma oli, eikä mitään muuta ja varsinkin kun sillä on aiheutettu pahaa tahallisesti toisille, niin se se vasta on syntiä."
...väärin menetelleet, hoitoväkivaltaan syyllistyneet hoitajat ovat tällä hetkellä muka sisältäpäin sanomassa, että tulkaa takaisin. On hoitajia, jotka eivät ole vielä tähän päivään mennessä tehneet parannusta väkivaltasynnistään. Uskovaisuutta voi näytellä - on tosiasia.
...osallinen hoitajien syntielämästä.
Matt. 18:21
Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" [18:21,22: Luuk. 17:4]
Matt. 18:22
"Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.
Voi olla, että ensin joudut 77 kertaa antaa antaa anteeksi!
Meidän vain pitäisi jaksaa keskustella asioista RAKKAUDEN ja TOTUUDEN hengessä
ja kutsua oikealle tielle, niin kauan kuin on mahdollista.
Ja sitten siitä JULKISYNNISTÄ, jolloin "kirkkolakia" äärimmäisessä tilanteessa on voitu käyttää.
Luther sanoo:
"Kristus esittää vertauksen taivaan valtakunnasta, TOISIN SANOEN koko kristillisestä seurakunnasta, sellaisena kuin se esiintyy maan päällä - - Tällä evankeliumilla ei evätä seurakunnalta oikeutta julistaa syntisiä seurakunnankiroukseen eli erottaa yhteydestään. Tarkoittaahan Herra tässä sellaista nyhtämistä, joka suoritetaan miekalla, ottamalla pahantekijät hengiltä. Seurakunta ja saarnavirka eivät kuitenkaan käytä miekkaa, vaan sen, minkä se tekee, se tekee sanan voimalla. Vaikka siis julkisyntisiä julistetaan seurakunnankiroukseen eli suljetaan seurakunnan yhteydestä, seurakunta ottaa heidät jälleen vastaan, kun he itsensä parantaen pyytävät armoa." (Huonepostilla, 5. lopp. jälk. sunnuntai.)
Ymmärrän tässä kohtaa, että miekka ja hengiltä nyhtäminen tarkoittaa juuri elävän uskon, "hengen" nyhtämistä. Henkinen väkivalta on kuitenkin aina väärin, kuten hoitokokouksissa tapahtuneet sielunhoidot aikanaan oli.
On ymmärrettävää, että uskovainen ihminen ei voi hyväksyä syntiä/syntielämää jolloin hän voi sitten asian eli synnin "sitoa" pitäytyä asiasta ainoastaan Raamatun sanaan vedoten. Jos lähimmäinen ei neuvoista huolimatta tottele tai muuta käsitystään, hän voi tulla sidotuksi, ensin nuhtelijan toimesta ja sitten jatkossa vielä yhden tai kahden todistajan kanssa, ja äärimmillään koko seurakunnan. Silti rikkonutta veljeä ei heitetä seurakunnasta pihalle! Vaan häntä kutsutaan rakaudella ja totuudella, pitkämielisesti, rukouksen hengessä, oikealle tielle.