Oltiin kai joskus kavereita, toivottavasti ollaan sitä vieläkin. Viime päivät ovat olleet hämmentäviä. Yleensä kun mä aukaisen suuni osaan pilata asioita ja taisin pilata sen tutun ja turvallisen kaveruuden, vain sillä että "luulin" että olisin kuvitellut susta jotain enemmän. Tiedän et sä joskus , pidit musta enemmän kun mä susta , niin mä ainakin oletin nämä pari vuotta. Voi olla myös et oon ollut väärässä sun suhteen alun alkaenkin ja oot luonteeltasi vaan sellanen spontaani, minkä oon ymmärtänyt itse väärin.
Mun osa tätä stooria alkoi viime vuonna. Mä aloin kiinnostua susta vähän enemmän, sen yhen pienen keskustelun jälkeen. Ihastun helposti jos ihastun.En oo puhunu mitään koska me asutaan niin kaukana toisistamme ja mua pelotti. Oon kokenu monta pettymystä elämäni aikana, kun olen laittanut sorkkani peliin. Tavallaan toivoin, että olisit lähestynyt mua, mut niin ei tapahtunut. Matkan varrella aloin haaveilla kaikenlaista ruusunpunaista, se on sellainen "tapa", kun ihastun. Veikkaan torjumisen johtuvan siitä, et olin ollut torjuva sua kohtaan aiemmin. Ei kai ihminen halua saada turpaansa toista kertaa samalta ihmiseltä.
Vuosi valui tähän vuoteen ja sä pysyit mun mielessä tähän päivään saakka. Sit tapahtui se keskustelu, ja olin tosi hermona, mul oli samalla ihastunut olo mut samalla sellanen et mun kroppa ois vastustanu sitä ihastuksen tunnetta. En pystyny ajattelemaan selkeesti ja yliajattelin kaiken. Ymmärsin sun vastauksista siis sen, ettei nyt oikein kolahtanut.
Oot siis siirtynyt muille laitumille ja varmaan ihan hyväkin ei yhdessä henkilössä jaksa ikuisesti roikkua, harmi siinä on vain se, että nyt oisin ollu susta kiinnostunut. Tosin, voi olla, että tunteeni ovat enemmän kaverillisia kuin romanttisia. Olet minusta hieno ja aito ihminen. Sulla on suuri sydän, oon vähän kade sulle monessa suhteessa. Ihmettelin joskus mitä Sä näit mussa kun oot itse noin siisti tyyppi!Oon aina katsonut sua jotenkin ylöspäin. Sä katoit mua silloin ylöspäin ja mä mietin aina mielessäni, et mulla ei olis mitään mahkuja tollasen tyyppiin, niin ei kannata edes haaveilla siitä. Mut sä silti jaksoit olla kiinnostunut. Tai ainakin niin oletin.
Viime päivinä olen epäröinyt paljon, ehkä se kertookin sen, ettet ole mulle tarkoitettu.
Mut samalla on sellanen fiilis, että mä pilasin meidän kohdalla jonkun turvallisen kaveruuden. En haluis menettää sua kaverina. Ei me olla oltu mitenkään suuria ystäviä koskaan, mut jollain tavalla oon vuosien mittaan alkanut kunnioittamaan sua ihan tosi paljon. Ainakin niiden asioiden perusteella miten vähän väliä ollaan oltu "tekemisissä".
Tää kaikki voi ihan hyvin ollakin vaan mun omassa päässä, oon mestari kuvittelemaan asioita. Rakkaudenkipeänä hölmönä sitä miettii ummet lammet.
Mut toivon tosiaan et voitais pysyy kavereina jotka moikkaa ja kysyy kuulumisia, vitsailee, mitä ikinä muuta, jos sen tilanne näyttää. Mun toimintani oli niin hämmentävää, etten itsekään ollut yhtään mukana omassa jutussani.
Ollaanhan me siis vielä kavereita?
Jos ei olla niin haluan vaan sanoa, et hurjan paljon hyvää sulle ja tsemppiä kaikkeen sun elämässä!Sä oot huipputyyppi ja upeeta et oot löytänyt itseäsi vielä lisää!
Mun osa tätä stooria alkoi viime vuonna. Mä aloin kiinnostua susta vähän enemmän, sen yhen pienen keskustelun jälkeen. Ihastun helposti jos ihastun.En oo puhunu mitään koska me asutaan niin kaukana toisistamme ja mua pelotti. Oon kokenu monta pettymystä elämäni aikana, kun olen laittanut sorkkani peliin. Tavallaan toivoin, että olisit lähestynyt mua, mut niin ei tapahtunut. Matkan varrella aloin haaveilla kaikenlaista ruusunpunaista, se on sellainen "tapa", kun ihastun. Veikkaan torjumisen johtuvan siitä, et olin ollut torjuva sua kohtaan aiemmin. Ei kai ihminen halua saada turpaansa toista kertaa samalta ihmiseltä.
Vuosi valui tähän vuoteen ja sä pysyit mun mielessä tähän päivään saakka. Sit tapahtui se keskustelu, ja olin tosi hermona, mul oli samalla ihastunut olo mut samalla sellanen et mun kroppa ois vastustanu sitä ihastuksen tunnetta. En pystyny ajattelemaan selkeesti ja yliajattelin kaiken. Ymmärsin sun vastauksista siis sen, ettei nyt oikein kolahtanut.
Oot siis siirtynyt muille laitumille ja varmaan ihan hyväkin ei yhdessä henkilössä jaksa ikuisesti roikkua, harmi siinä on vain se, että nyt oisin ollu susta kiinnostunut. Tosin, voi olla, että tunteeni ovat enemmän kaverillisia kuin romanttisia. Olet minusta hieno ja aito ihminen. Sulla on suuri sydän, oon vähän kade sulle monessa suhteessa. Ihmettelin joskus mitä Sä näit mussa kun oot itse noin siisti tyyppi!Oon aina katsonut sua jotenkin ylöspäin. Sä katoit mua silloin ylöspäin ja mä mietin aina mielessäni, et mulla ei olis mitään mahkuja tollasen tyyppiin, niin ei kannata edes haaveilla siitä. Mut sä silti jaksoit olla kiinnostunut. Tai ainakin niin oletin.
Viime päivinä olen epäröinyt paljon, ehkä se kertookin sen, ettet ole mulle tarkoitettu.
Mut samalla on sellanen fiilis, että mä pilasin meidän kohdalla jonkun turvallisen kaveruuden. En haluis menettää sua kaverina. Ei me olla oltu mitenkään suuria ystäviä koskaan, mut jollain tavalla oon vuosien mittaan alkanut kunnioittamaan sua ihan tosi paljon. Ainakin niiden asioiden perusteella miten vähän väliä ollaan oltu "tekemisissä".
Tää kaikki voi ihan hyvin ollakin vaan mun omassa päässä, oon mestari kuvittelemaan asioita. Rakkaudenkipeänä hölmönä sitä miettii ummet lammet.
Mut toivon tosiaan et voitais pysyy kavereina jotka moikkaa ja kysyy kuulumisia, vitsailee, mitä ikinä muuta, jos sen tilanne näyttää. Mun toimintani oli niin hämmentävää, etten itsekään ollut yhtään mukana omassa jutussani.
Ollaanhan me siis vielä kavereita?
Jos ei olla niin haluan vaan sanoa, et hurjan paljon hyvää sulle ja tsemppiä kaikkeen sun elämässä!Sä oot huipputyyppi ja upeeta et oot löytänyt itseäsi vielä lisää!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Menet syvälle kaivoon jos kutsut Häntä vain J-Mieheksi, niin on tehty niin kauan kuin palsta on ollut olemassa.
Jii on niin kestotrollauskirjain, että alkaa jo kyllästyttää, sillä jos aloitus ei ollut provo(epäilen) niin ne muut 99.9 prosenttia sitä kyllä on ja ties mitä vammanaamoja käy tekemässä suuria päätelmiä jiinimisten päänmenoksi. En itse diggais lainkaan siitä tekstistä mitä yksi kirjain tuottaa.
Joo no ei kyl oo mikään imartelevin aloitus, myönnän , mut ei tääl kyl millään äidinkielen tarinakurssilla olla, et iloppujen lopuksi onko oikeesti edes väliä?Peace🙌
Joko romanttisesti tai etäisiä tuttuja
Kuka sä oikeastaan. Oot?
Eli kuka mitä häh?
Niinpä.
Kuka mitä häh
Mutta näin esimerkiks
Sydänkipuja tul
Niitä kipuja tuloo vähän väliä mutta nyt ne alkoo ymmärtee että minkä takia
me ei haluu olla kaverei, vaan seukata.
jos ei käy, niin muille maille.
Olipas avautuminen. Rohkeudesta ja avoinmuudesta pisteet. Me ollaan ehkä aina ystäviä tai enemmänkin.
Runomies🤔
Palstan vakkaritrolli se on, jiimies itse raukka hakee huomiota millä keinolla hyvänsä. Milloinkahan sen pää sanoo poks, sen aika näyttää.
Poks, poks,pokss
Elätkö usein harhoissasi ?