Poimin tuolta Suhde-puolelta tälläisen vastauksen, kun joku kehotti hakemaan toista apua. Vastaus oli:
"Apua mistä ja keneltä? Oletko koskaan itse hakenut apua psyykkisiin vaivoihin? Tiedätkö mitä se käytännössä on? Tiedätkö miksi hoitajat alkavat syyllistää ja uhkailemaan lopulta? Miksi niin käy niin monelle? Miksi puolivuotta avohoitoa ja joitakin päiviä osastolla ei ole parantanut minua? Osaatko sanoa miksi?"
Mitä sanotte?
"Apua mistä ja keneltä? Oletko koskaan itse hakenut apua psyykkisiin vaivoihin? Tiedätkö mitä se käytännössä on? Tiedätkö miksi hoitajat alkavat syyllistää ja uhkailemaan lopulta? Miksi niin käy niin monelle? Miksi puolivuotta avohoitoa ja joitakin päiviä osastolla ei ole parantanut minua? Osaatko sanoa miksi?"
Mitä sanotte?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vähän vaikeaa sanoa, kun ei tunne tilannetta paremmin. Ehkä ongelma on siinä, että tässä maailmassa edellytetään nopeutta ja tehokkuutta. Jos ei parane pikaterapialla ja psyykenmömmöillä, on tehoton ja siksi huono. Moni ongelma kumpuaa kuitenkin syvältä lapsuudesta. Kun perusta on laho, ei ongelma korjaannu vetämällä maalia pintaan.
Tämä👍
älä puhu psskaa. moni ongelma ei kumpua syvältä lapsuudesta, eikä mt-työtä tekevät nimittele kenenkään ihmisen perustaa lahoksi, eikä kukaan ole hoitamassa kenenkään ongelmia vetämällä maalia pintaan. kommenttisi on kuin kaupparatsun huuhaahöpinää.
No on tuossa totuuden siemen.
kaupparatsun myyntipuheessa on aina totuuden siemen, eihän kauppa muuten käy.
rikollisista raukkamaisimmat käyttävät hyväksi potilaiden ahdistusta.
Tämä on niin totta ja niin saatanan väärin!
Kelan kannattaisi kieltää psykoterapioissa oleva käytäntö, jossa potilas joutuu maksamaan psykoterapeutille omavastuun _lisäksi myös kela-korvauksen_ silloin, kun potilas jättää menemättä etukäteen sovitulle terapiavastaanotolle.
Pitkissä psykoterapioissa käyntikerrat sovitaan vähintään puoleksi vuodeksi kerrallaan ja aikoja sovittaessa "kaupparatsutyyppisten" psykoterapeuttien / psykiatrien käyttämä "sitouttamismenetelmä" on potilaille todella ahdistava kokemus. Jos valta-asemassa oleva ei ymmärrä tai halua ymmärtää markkinointimenetelmänsä haittoja, niin seuraukset ovat potilaan kannalta pahat.
*** Itse tein lopulta pari kertaa niin - kun en enää muuta keksinyt viimeisessä vaiheessa eikä mitään taho puuttunut ajoissa psykoterapeuttipsykiatrin ilmiselviin diagnoosi-hoito-ongelmiin - että "myöhästyin" terapiakäynneiltä niin paljon kuin kehtasin. Esim. kerran maksoin noin 5 minuuttia kestäneestä psykodynaamisesta terapiasta 45 minuutin omavastuuosuuden, kun tällöinkin, mihin olinkin varautunut, terapeutti sanoi, että voidaan viedä terapia läpi pikana, niin ei tarvitse maksaa hänelle peruuntuneen terapia-ajan kela-korvausta. Ei siinä tietysti ehtinyt edes takkia ottaa pois eikä tuoliin istua, vaan seisoin pöydän vieressä jotain puhuen samalla kun tämä psykiatripsykoterapeutti kirjoitti kuittia minulle, koska maksoin omavastuun käteisellä. Kela-korvauksen hän sai Kelalta suoraveloituksena.
Omalta kohdaltani koen, että tämä ei ollut oikein minultakaan, mutta tuolloin oli niin monta asiaa kuntoon laitettavana ettei voimat vaan riittäneet kaikkiin kirjallisiin valituksiin yhtä aikaa, eikä tuolloin mikään taho tuntunut minua kuuntelevankaan, uskomisesta puhumattakaan. Myöhemmin terapiapaikan ylilääkäri selitti psykiatripsykoterapeutin toimintaa niin, että hän on vain halunnut auttaa minua, koska vähävaraiselle olisi ollut kohtuutonta joutua maksamaan kelakorvaus omavastuun lisäksi, joten ehkä tällainenkin "terapia-apu" on yleistä.
Tämän hetkisten tietojeni perusteella valvovilla viranomaisilla eikä Kelalla ollut ennen minulta saatuja tietoja syytä epäillä, että kyseisen psykiatrin tekemissä diagnooseissa, määräämissä lääkityksissä ja antamissa hoidoissa on sellaisia epäselvyyksiä, jotka vaativat selvittämistä.
Eikös yksityissektorilla toimivien psykiatristen terv.huoll.ammattilaisten omavalvonta kuulu kunnan ja sairaanhoitopiirin psykiatrisen erikoissairaanhoidon vastuulle? Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa lääkärin velvollisuus on selvittää potilaina olevien henkilöiden potilastiedoista aiemmin annetut diagnoosit ja hoidot, myös hoitojen vaikuttavuudet hyötyineen ja haittoineen, näin tämä lääkärinkoulutuksessa opetetaan. Julkisen puolen pot.tiedot saadaan Kannan kautta ja muissa tapauksissa potilastiedoista tilataan kopiot potilaan luvalla tai kopiot otetaan vastaan kun potilas ne toimittaa vastuulääkärille esimerkiksi yks.sekt. tekemien psykiatristen kela-lausuntojen ohella. Ehkä resurssit on vedetty niin tiukoille psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa että enää ei edes haluta potilaalta kaikkia potilastietoja oman yksikön tekemien diagnoosien ja hoitojen varmistamiseksi, kun kaikkea ei ehditä kuitenkaan lukea vaan mieluummin otetaan riski ja lyödään papereihin tutulta tuntuva diagnoosi. Resursseista päättävällä johdolla peiliin katsomisen paikka jos näin on? Usein on niin että annettujen hoitojen haittojen alkujäljille voi päästä vain aiempien potilastietojen avulla!
Tuo lapsuuteen vetoaminen on ihan älytöntä. Freud taisi vetää tuota linjaa.
Kyllä elämä muokkaa jokaista. Joutuu kokemaan ikäviä asioita joiden takia sairastuu psyykkisesti.
Perheväkivalta, onnettomuus, työttömyys, asunnon menetys ym.
Ei ne johdu lapsuudesta vaan siitä ajasta missä noin tapahtuu.
Eikä lääkkeet paranna. Helpottaa oloa. Tärkeintä on saada asiat kuntoon.
Yksi kokemus: Työterveyslääkärissä aikoinaan todettiin, että minulla on riittävästi hyviä ja itselleni mieluisia selviytymiskeinoja masennukseni selättämiseen. Olin kokenut lapsuudessani pahaa väkivaltaa, ja siksi keskusteltiin myös Kelan kuntoutuspsykoterapiasta. Taloudellisista syistäkään en siitä innostunut. Työterveyslääkäri tajusi näkökulmani. Hän ei yrittänyt painostaa hakeutumaan pitkään psykoterapiaan, eikä niin tehnyt työterveyspsykologikaan. Selätin masennuksen työterveydenkin avuilla. Työsuhteen päättymisen jälkeen tein kesken jääneet opintoni loppuun ja sitten aloitin työt uudessa työpaikassa.
Lapsuus nyt vain vaikuttaa aika moneen asiaan. Deal with it.