Minusta on nyt saavutettu se vaihe asioissa, että tietoa on minullekin jaettava koko jutusta. Olen jo pitkään pohtinut protokollaa asiassa. Joku kirjoittakoon minulle. Kiitos. Asia on todella vakava, mutta nyt ohimenevää.
Aropupu
Aropupu
Ressukortti S
Anonyymi
1256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiedot kannattaa kysellä jostain ihan muualta kun nettipalstalta, täällä sitä ei oo .
Täällä on pelkkää humpuukia ja kiellettyjä suhteita.
ja minulle kans!
Mitä päädyit tekemään?
Ainakaan tämä S-nainen ei ymmärrä yhtään mistä tässä aloituksessa on kyse. Noista ikävä-palstan en kelpaa, olen lihava ja ruma viesteistäkö?
Tämä S ei tunne itseään ressukaksi, eikä ryve itsesäälissäkään. Tämä S tietää ettei ole Suomen kaunein ja hyvä kroppaisinkaan, eikä edes sinnepäinkään, mutta tietää samalla, että omia vahvuuksia on. Jollekin miehellä ulkonäkö on ykkösjuttu, toiselle seksi ja kolmannelle henkinen yhteys jne. Jos ei kelpaa sellaisena kun on, ei auta kuin surra suru ja antaa rakkauden hiipua. Se kestää sen kuin kestää, muuta ei voi tehdä.
Jos ei ole aikaisemminkaan ole ollut vaikeuksia löytää seuraa, kun sitten joskus haluaa, miten se olisi muuttunut? Vaikka on vanhempi ”kurppa”, ei seuraa tarvitse löytää nuorista ja komeista, vaan keski-ikäinen ”setä” kelpaa mainiosti. Ainoa mistä olen huolestunut on suuri rakkaus. Sitä ei välttämättä enää tule kohdalle ja en enää halua tyytyä ihan ok suhteeseen laimeilla tunteilla. Ei se kestä. Kun tuo on odotettavissa oleva totuus, ei jää kuin huonoja vaihtoehtoja jäljelle... Toisaalta tulevaisuus yllättääkin.
En odottaisi Hänen tälle palstalle kirjoittavan. Siis tämä aloitus ei ole minulle. Meitä Ässiä on satoja tuhansia. 😉 En silti haluaisi hänen luulevan, että lillun itsesäälissä. Kuten olen sanonut, pärjään. Tunteet, suuretkin, kuuluu elämään. Ei sitä auta tulla tunteen kanssa toimeen. Kolmikymppiselle.
Ei naisten tarvitse koskaan lillua itsesäälissä. Kiinostaisi tietää, että miksi mietit suuren rakkauden korvaamista laimeilla tunteilla. Onko kyse jostain periaatepäätöksestä?
Olen rakastunut suuresti kaksi kertaa: toinen 19v ja toinen noin 25v myöhemmin. Silti olen ollut tuossa välissä reilu 20v parisuhteissa.... Nuo parisuhteetkin on perustunut rakkauteen, mutta se on alkanut ihastuksesta ja vähitellen muuttunut rakastumiseksi kun suhde on muuttunut intiimiksi. Tuolla viittaan laimeaan rakkauteen, rakkauteen joka on enemmän läheisyyshormoneja kuin rakkautta, ja joka alkaa ja pysyy fyysisellä yhteydellä. Jos rakastelu loppuu, tunnekin häviää jossain kohtaa.... Tosin tästä minulla on vain yksi kokemus, kaksi muuta suhdetta loppuivat muuhun ja seksielämä pysyi viriilinä (3-5 krt/vk) vuosista huolimatta loppuun asti.
Suurella Rakkaudella taas tarkoitan tunnetta, joka on positiivisella tavalla järjetön ja eikä sitä voi poistaa päätöksellä. Sitä ei saa poistettua päätöksellä eikä se lopu, vaikkei edes nähtäisi. Olen vähän skeptinen saanko enää kokea tuota (parhaillaan koen, vaikka en häntä tule saamaan). Jos osumatiheys on 25v, se tapahtuu seuraavan kerran eläkkeellä. 😆🤣😳
Niin että mitenkä?
Tarviiko kaikkea oikeasti ymmärtää (ihan sivukommenttina)
Hei pupunen.
Oletko urospupu vai naaraspupu.
Onko sillä sulle jotakin merkitystä.
Sun viesti on kirjoitettu aprillipäivänä vuosi sitten. Toivottavasti puput on jo sulassa sovussa ja munat korissa.
No johan on firinäistä pimpparautaa ja vielä juhlapäivänä 😉