Tulee ihan viime kesä mieleen. Ne valoisat kesäyöt, järjetön ikävä ja kaipuu ja outo levottomuus, joka valvotti. Syksy toi tullessaan paremmat unet, mutta kuluttava ikävöinti jatkui. Koko pitkän, pimeän talven se kulki mukanani eikä vieläkään jätä rauhaan. Eikö tämä ikinä lopu?! Kauheaa, jos kaikki tämä pitäisi elää uudelleen taas alusta alkaen. No, mutta onneksi se ei ole mahdollista. Kaiken järjen mukaan aika tuo jossain vaiheessa helpotuksen, ihanan unohduksen tai ainakin tunteiden laimenemisen. Mutta eihän tällä ole järjen kanssa mitään tekemistä...
Miksi en saa unta?
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tutustuitte siis viime kesänä?
Menetit järjenkin.
Nukkumisen voit unohtaa. Järki mennyt.
Tuttu tarina liiankin tuttu
Oletko se huumeaddikti joka ei edes ikävän kohteen nimee tiedä mutta jäänyt riippuvaiseksi niin että meinaa tappaa itsensä?