Aina kun minua yritetään neuvoa tai auttaa minulta menee pinna hyvinkin herkästi. Asia on ollut pienestä saakka näin. Oletteko te muut skorpparit huomanneet saman? Tai, oletteko te samanlaisia, että kun teitä neuvotaan niin hermostutte?
ei neuvoja, kiitos.
Skorp.n
81063
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
välillä hirvittää!!!! on tai ei ole. ei ole vaihto ehtoja.joskus tuntuu että skorppionin luonne kertomukset on tehty suoraan minusta. en kestä neuvoja, aina kaikki on kokeiltava kantapään kautta.... helpomallakin olisi kait päässyt. ketään en kumarra, kaikki on samanlaisia kuolevaisia kuin minäkin. se tuottaa välillä hankaluuksia töissä.(onneksi suurin osa on tämän käsittänyt...,välillä kärsin itse siitä...)vaikeinta oli lapsena, äitini on skorppioni ja sai minut synttäri lahjakseen. no, kun olin vähän toisella kymmenellä oli emme juurikaan tulleet toimeen. ja kaikkein "hauskinta"on mieheni on kanssa skorppari... (syntynyt pari päivää minun jälkeen,mutta eri vuonna.)onnekseni ei se tyypillisin, mutta ompa välillä piikit pysyssä. kaikesta huolimatta perhe-elämä kukoistaa ja hauskaa on!!!(olemme olleet yhdessä 18 vuotta, ja en vaihtaisi pois!!!)
jotta tälläisiä täällä saksiniekkojen rintamalla.mutta kait se elämäkin meitä vähän koulii ja saa myrkyn laimenemaan...aurinkoa kuitenkin!!
Joskus kyllä! Mieleeni on jäänyt tilanne jossa ystävä jolla ei ole lapsia tulee kritisoimaan ja neuvomaan kuinka lapsia kasvatetaan!
Tuo tilanne nyt olisi ehkä polttanut kenen tahansa äidin pinnan horoskooppi merkistä huolimatta :)
Mutta muitakin tilanteita toki löytyy :)
Eiköhän se ole näin kaikilla merkeillä. Mikäki ei itse ole neuvoa pyytänyt niin on turhauttavaa kun sitä tyrkytetää.
Varmaan 15-vuotiaasta huolehdin asioistani itse ja sitä ennenkin suutuin hirveästi jos joku tuli neuvomaan tai auttamaan. Vieläkin haluan tehdä kaiken itse ja se vaikeuttaa ihmissuhteita. En osaa jakaa asioita toisten kanssa. Olen mustasukkainen lapsistani ja haluan hoitaa heidätkin yksin. Niin, arvatenkin en ole enää naimisissa. Ja jos työasioissa joku uskaltaa tulla neuvomaan, otan sen verisenä loukkauksena ammattitaitoani kohtaan. Voi tätä elämää, ilmankos joskus on uupunut olo.
Kun pienempänä satutin jalkani ja sain kepit jalka pakettiin, niin en siltikään antanut kenenkään auttaa. Minua ärsytti kun kaikki yrittivät koko ajan auttaa, availivat autojen ovi jne. luuli kai etten itse pärjäisi x)
Toisten apu ja neuvot tuntuvat lähes aina alentavilta.
Äitini tuossa juuri muisteli, että olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman itsenäinen jo ihan pienestä. En edes ensimmäisellä luokalla ollessani antanut vanhempieni (tai kenenkään muunkaan) auttaa esim. koulutehtävissä.
Murrosikään mennessä tämä asenne oli jo johtanut siihen, että myös pidin kaikki murheet ominani, enkä niitä edelleenkään mielelläni jaa. Muutin 15-vuotiaana pois kotoa toiseen kaupunkiin. Siitä lähtien välini vanhempiini ovat olleet ystävälliset ja jokseenkin lämpimät, mutta eivät edelleenkään läheiset (yritän tosin nykyisin tehdä ihan hartiavoimin töitä asian muuttamiseksi ja pakotan itseni aina silloin tällöin vähän avautumaan, edes hieman).
Vaikken olekaan aurinkomerkiltäni skorppari niin sen verran on sen vaikutusta, että on todellakin välillä vaikeaa ottaa neuvoja vastaan, vaikkakin hyväätarkoittavia. Jos tarvitsen neuvoja tai apua, pyydän sitä. Kyllä sen yleensä naamasta näkee jos joku on turhaan tuputtanut neuvojaan.
pinnan poltto ei ole horoskooppikohtainen,
vaan tilannekohtainen ... luulen ma.
(*.*)