Tarvitsemme Jumalan apua ja toistemme tukea

Anonyymi kirjoitti:

Eläm­me poik­keuk­sel­lis­ta ai­kaa. Maas­sam­me otet­tiin käyt­töön val­mius­la­ki, jol­la py­ri­tään es­tä­mään ko­ro­na­vi­ruk­sen le­vi­ä­mi­nen ja var­mis­ta­maan yh­teis­kun­nan toi­mi­vuus kai­kis­sa olo­suh­teis­sa.

Ko­ro­na­vi­rus muo­dos­taa eri­tyi­sen vaa­ran iäk­käil­le ja pit­kä­ai­kais­sai­rail­le ih­mi­sil­le. Sik­si tar­vi­taan mää­rä­tie­toi­sia toi­men­pi­tei­tä hei­koim­pien ja suo­jaa tar­vit­se­vien lä­him­mäis­tem­me tur­vak­si. Yh­tei­ses­tä tais­te­lu­rin­ta­mas­ta ei ku­kaan voi jää­dä si­vuun. Ha­lu­am­me tu­kea pää­tök­sen­te­ki­jöi­den rat­kai­su­ja toi­mien kaik­kien suo­si­tus­ten ja an­net­tu­jen oh­jei­den mu­kai­ses­ti. Kris­til­li­syy­des­säm­me on opit­tu vas­tuun­kan­toon mo­ni­puo­li­sis­sa tal­koo­teh­tä­vis­sä. Oli­si­ko sil­le tai­dol­le nyt laa­jem­paa­kin käyt­töä isän­maam­me hy­väk­si?

Uh­ka­ku­va­na ovat myös ta­lou­del­li­set huo­let. Toi­meen­tu­loon liit­ty­vät ky­sy­myk­set kos­ket­ta­vat sekä yk­si­tyi­siä työn­te­ki­jöi­tä et­tä työ­nan­ta­jia. Mo­nien ar­vi­oi­den mu­kaan maam­me brut­to­kan­san­tuo­te tu­lee las­ke­maan ku­lu­van vuo­den ai­ka­na jopa 4-5 %. Tä­hän tus­kin ku­kaan osa­si va­rau­tua.

Maa­il­man­laa­jui­nen pan­de­mia vai­kut­taa myös SRK:n toi­min­taan: Lei­rit ja muut mas­sa­ta­pah­tu­mat on tois­tai­sek­si pe­rut­tu, lä­he­tys­mat­kat kes­key­tet­ty ja ke­sän suur­ten seu­ra­ta­pah­tu­mien pääl­le on lan­gen­nut su­mui­nen var­jo. Myös in­ves­toin­ti­hank­kei­ta on pää­tet­ty siir­tää ja hen­ki­lös­tön YT-neu­vot­te­lut on aloi­tet­tu.

Nyt tar­vi­taan luot­ta­mus­ta Ju­ma­laan ja hä­nen mah­dol­li­suuk­siin­sa. Ju­ma­lan on kaik­ki val­ta, voi­ma ja kun­nia. Saam­me ru­koil­la hän­tä ja us­koa, et­tä kaik­ki kään­tyy vii­mein par­haak­sem­me. Hän voi ko­et­te­le­mus­ten kaut­ta syn­nyt­tää nä­län sa­nan­sa kuu­loon ja ava­ta uu­sia mah­dol­li­suuk­sia evan­ke­liu­min työl­le. Hä­nel­le kaik­ki men­nyt ja tu­le­va on kä­sil­lä ole­vaa. Eri­tyi­ses­ti tätä tu­le­vai­suu­den ja toi­von vies­tiä kan­nat­taa van­hem­pien kyl­vää ko­deis­sa las­ten­sa sy­dä­miin - ja luot­taa sii­hen myös it­se.

Psal­mi­kir­joit­ta­ja to­te­aa: ”Her­ra on mi­nun pai­me­ne­ni, ei mi­nul­ta mi­tään puu­tu. – – Vaik­ka minä va­el­tai­sin pi­me­äs­sä laak­sos­sa, en pel­käi­si mi­tään pa­haa, sil­lä sinä olet mi­nun kans­sa­ni.” (Ps. 23:1,4).

Mat­ti Tas­ki­la, SRK:n joh­to­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä