Mitä hyviä tapoja sinulle

Jatko kyssä: aijotko siirtää tavan myös omille lapsillesi?

Itseasiassa yksinhuoltaja isäni on tainnu siirtää muhun aika monia hänen tapojaan.

Isäni teki tehnyt moniakaan asioita koska tykkäsi vaan koska oli pakko. Yksinhuoltaja jolla päällä kovat asuntovelat ja lasten äiti ei suostunut elatusapuja makseleen penniäkään, eikä isäni moneen vuoteen halunnut alkaa niitä vaatia ettei aloita uutta sotaa äitini kanssa kun muutenkin hyvin riitaiset välit heillä. Meillä oli rahasta tiukkaa kun lapsia kuitenkin huollettavana enemmän kuin yksi.

Isäni säästi rahaa esim. leipomalla itse leipää ja monia asioita teki muuten sitten meidän lasten takia kuten järjesti joulun meille eli oli joulukuuset ja koristeet ja pääsiäisenä pääsiäisruohot ja muut koristeet jne.

Huomaan itse tekeväni noita asioita mutta vain itselleni koska nautin niistä itse. En tee lasten takia taikka rahan takia vaan koska se on mukavaa.

Leivon usein itse leipää ja vaikka olen lapseton sinkku niin teen kotiini joulun, koristelen joulukuusen ja leivon joululeivonnaisia ja pääsiäisenä pääsiäisruohon ja pääsiäisleivonnaisia jne

Ne on tapoja lapsuudesta isältäni joita hän teki meidän lasten takia jotka on siirtynyt mun omiin tapoihin joita toteuttelen itseni takia.

Tietenkin isäni siirsi muhun myös tarkan rahankäyttö tapansa. Meillä kun raha oli tiukassa ja pennejä piti laskeskella niin nykyisin minä olen aika etevä venyttään senttejä ja laskeen rahani niin että säästöön kertyy pienistäkin varoista isoja summia. Sekin on isältäni tullut taito.

Isäni kasvatuksen ja elintapojen jäljet näkyy minussa.

Halata kun lähtee pois. Jos tarvii joku ryyppyä niin voi lainata. Paljonkin pinttyneitä tapoja ja sanontoja. Ylpee oon vanhemmistani.

Paljonkin, olen onnellinen siitä, että tunnen niin, että vanhempani osasi kasvattaa oikein, vaikka olin teininä yksi hirviö.
Yks joka on jäänyt mieleen : Älä ikinä aloita ensimmäisenä ja takas saa antaa jos sinuun kohdistetaan vääryyttä. En ikinä aloita edes sanallista pahuutta muihin, ennen kuin minuun kohdistuu jotain, sittenkin mietin jätänkö omaan arvoon vai annanko takaisin. Siitä myös kiitollinen, että minulle opetettiin empatiaa sovellan nyt sitä omassa elämässä.
Ja paljon ja paljon muuta..
Näin aikuisena, olen kiitollinen vanhemmilleni.
He onnistuivat monessa.

Jos "ei toivottu" soittaa niin pieraisen luuriin.

Olen hyvin samankaltainen kuin äitini. En aio hankkia lapsia.