oon 28 mies ja ollut yksinäinen yli 10 vuotta. ihan normaali mies,mut yksinäisyys ja ajatukset on tehnyt musta vainoharhaisen,depressiivisen,melankolisen,puolimaanisen ja ja vähän sadistisen ihmisen. ei siinä mitään. tietysti haluisin kavereita,mut oon etäinen ja varovainen. oon kehittäny sellassseen varojärjestelmän ja ajatuskuvan. jos jotakin ei saa,niin vitut siittä. nyttemmin oon alkanu ajatteleen,et en vaa oo syntyny onnellisten tähtien alla ja eletään vaan tää elämä omalla painollaan kaikessa vitutuksessa ja mitä se nyt antaakaan. riivaajaanki uskon vähän. se on tullut minuun ja yrittää viedä mun sielun ja elämän,mut en haluu antaa sille periksi tapattamalla itseni tms. riivaajat ei minusta voittua saa.
oon miettiny jospa se joskus sais lihallisen muodon ja tulis mua vastaan taistoon. ajattelen,että "etpä uskalla kohdata mua kasvokkain vaan lymyilet mun ruumiin suojissa". tekisin selvän siitä siihen paikkaan. pelkään jos pidän elämäni riivaajana jotain henkilöä joka haluaa pahaa mulle ja haastaa riitaa.
hullun puhetta taitaa olla. ajatuksia,mietteitä. kuntoilen,käyn töissä,etsin sitä oikeaa. yksin tässä maailmassa. en oo kuitenkaan niin hullu kuin vois tekstistä päätellen luulla. hyviäkin hetkiä tulee ja osaan nauttia elämän pikkuasioista. tunnen suuresti ja se voi olla myös rikkaus. kestän myös sen takia et en tiijä mitä hyvä elämä on. enhän oo eläny sellasta elämää kuin lapsena ja nyt se on vähän eri asia. jos tietäsin mitä hyvä elämä on,niin kaipailisin sitä suuresti ja masentuneisuus kasvais sen myötä kun mitään ei tapahtus. hahahah,voi kun naurattaa tää paska.
jos joku haluaa mailia niin laittaapa sitten niin katellaan. ei mitää säälimaileja sitte! hep!
oon miettiny jospa se joskus sais lihallisen muodon ja tulis mua vastaan taistoon. ajattelen,että "etpä uskalla kohdata mua kasvokkain vaan lymyilet mun ruumiin suojissa". tekisin selvän siitä siihen paikkaan. pelkään jos pidän elämäni riivaajana jotain henkilöä joka haluaa pahaa mulle ja haastaa riitaa.
hullun puhetta taitaa olla. ajatuksia,mietteitä. kuntoilen,käyn töissä,etsin sitä oikeaa. yksin tässä maailmassa. en oo kuitenkaan niin hullu kuin vois tekstistä päätellen luulla. hyviäkin hetkiä tulee ja osaan nauttia elämän pikkuasioista. tunnen suuresti ja se voi olla myös rikkaus. kestän myös sen takia et en tiijä mitä hyvä elämä on. enhän oo eläny sellasta elämää kuin lapsena ja nyt se on vähän eri asia. jos tietäsin mitä hyvä elämä on,niin kaipailisin sitä suuresti ja masentuneisuus kasvais sen myötä kun mitään ei tapahtus. hahahah,voi kun naurattaa tää paska.
jos joku haluaa mailia niin laittaapa sitten niin katellaan. ei mitää säälimaileja sitte! hep!
Vastaukset 2
Vanhimmat
sen eteen on tehtävä oikeesti TÖITÄ että niitä kavereita saa,sulla on aivan väärä ajattelutyyli,vitut siitä tyylillä et niitä saa...
noin ei saisi jatkua!
elämäsi liukuu ohitse, tarvitsisit muutosta,
ehkä voisit käydä matkoilla, muuttaa pois nykyiseltä paikkakunnalta tai hankkia jonkun harrastuksen?
tekisit jotain piristävämpää.
kai kaipaat myös rakkautta?
jokainenhan sitä kaipaa,
ehkä sinunkin elämääsi vielä joku ihana naikkonen tupsahtaa.
hoidot saattaisi auttaa.
itse olen edelleen lähes samanlaisessa tilanteessa kuin sinä,
mutta ikää on 12vuotta vähemmän.
ennen se oli sietämätöntä
mutta nykyään olen oppinut kai elämäänkin sen kanssa, puran tunteeni kirjoittaen ja pakenen maailmaa lukien ja nukkuen.