on aika katkera olo toisiin koska alitajuisesti olen surullinen isöäidistäni joka on sairaalassa paksusuolen syövän takia ja en halua menettää häntä koska hän on minulle tärkeä ihminen. olen välillä todella vihainen muille ihmisille vaikka ei se ole heidän syytä. varmasti moni muu tuntee samoin jos heidän läheisensä on sairaalassa ja niihin ei pääse just tän koronan takia ja pelkäävät menettävänsä heidät. tuleeko minusta sosiopaatiksi tämän takia? välillä tuntuu kuin olisin perinyt isäni narsismin pirteet koska tuntuu että olen tärkeä asia maailmassa ja ylpeilen muille kuinka älykäs olen mutta en halua pahaa muille. onko tämä minun kohtaloni? olla paholaisen jälkeläinen?
hyvin vihainen olo kaikille tuntemalleni ihmisille
Anonyymi
462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi et olisi tärkeä asia maailmassa ?
Ei mun mieestä siinä oe mitään vakavaa, jos on mieestään älykäs. Joko sitten on tai sitten kuuluu ei -älykkäisiin jotka vain luulee olevansa älykkäitä, mutta mistäs sen tietää. Sehän riipppuu siitäkin mikä ymmärretään ällykkyydeksi.
"poiuytrdfghj"
tietokoneeni on rikki siksi kirjaimia puuttuu
"poiuytrdfghj"
Aika pitkälti pystyt itse päättämään mikä tai minkälainen sinusta tulee.
Ihan kaikki ikävätkään puolet eivät välttämättä periydy.
Se että olet vihainen muille taitaa johtua siitä että olet itse ahdistunut etkä oikein osaa tai halua käsitellä tunnetta. Etenkin nyt tuntuu varmasti pahalta isoäitisi takia, kun et edes pääse häntä katsomaan.
Kun alkaa oppia itsestään enemmän ja oivaltaa mikä asia aiheuttaa minkäkinlaisia ajatuksia niin pärjää helpommin sekä itsensä että muiden kanssa.
Se mitä itse mietit ja tunnet ei ole muiden vika, samoin kun se mitä muut ajattelevat tai tekevät tai sanovat ei ole sinun vikasi.
Toivotaan että korona katoaa pikkuhiljaa ja normi elämänmeno pääsee jatkumaan.
Välillä hävettää kun ärsyynnyn helposti mutta se kuluu luonteeseeni olla välillä äkäinen koska se on syntynyt huonosta perhehistoriastani. Isäni ylimielisyys on raivostuttanut minua lapsuudestani saakka, niin paljon että on muutaman kerran tehnyt mieli murhata hänet. Hänen takiaan siskoni katkaisi välit vanhempiimme ja olen joutunut elään pelossa ja vihassa. Loin itsestäni katkeran ja ylimielisen persoonani jotta selviytyisin ja harva ihminen on nähnyt millainen olen kun suutun. Mutta ihmiset eivät ymmärrä minua, olen kaikesta huolimatta myöskin ihminen jolla on ongelmia eli en ole poikkeus.