Olemme asuneet mieheni kanssa asumuserossa jo vähän pidemmän aikaakin mutta nyt yli puoli vuotta hän on täysin systemaattisesti valehdellut muuttavansa takaisin ja päivä ja jopa kellonaikakin oli niin päätetty. 9.4 eli tänään klo 22.00 mennessä elämme taas yhdessä ja ikuisesti nyt. Viime viikonloppuna hän ilmoitti yhtäkkiä vain tekstiviestillä, että on hakenut avioeron ja kaikki on lopullisesti loppu ollut jo ajat sitten.
Ensimmäiset pari päivää meni ihan shokkitilassa ja itkin vain koko aikaa enkä muuta kuin kamppailin, että jaksan hengittää edes ja nyt on kaikki iskenyt jo kunnolla tajuntaan ja ei pysty syömään, kauheat vatsaoireet, päänsäryt, tärisyttää ja palelee, välillä taas ihan likomärkä tuskahiestä ja pelottaa etten selviä tästä ja kuihdun pois, laihtunut jo nyt eikä ois vara laihtua kun hyvin hoikka ollut asumuseronkin vuoksi ja surun.
Ja vielä tämä koronajuttu eli vain kotona yksin tämän tuskan kanssa ja pääsiäinen pelottaa niin paljon. Saa nähdä kuinka käy. Mutta hyvää pääsiäisen aikaa kaikille muille yksinäisille ja mahdollisesti jätetylle ihmisille ja voimia sekä jaksamista!
Miten selvitä tästä tilanteesta takaisin elämään?!
74
813
Vastaukset
- Anonyymi
Selviät kun pidät rajasi etkä ole kuin heittopussi miehen mielen mukaan. Ts. ero mikä ero. Nyt et huoli miestä takaisin pelleilemään.
- Anonyymi
Ei hän ole ainoa mies maailmassa,unohda!!☺
- Anonyymi
Kaikki kääntyy hyväksi. Älä murehdi, rukoile Jumalaa. Jeesus auttaa sinua ja huomaat, että elämä jatkuu ja sinä selviät tästä vaikeasta ajasta.
- Anonyymi
Kiitos sinulle lohduttavista sanoistasi ja toivosta! <3
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos sinulle lohduttavista sanoistasi ja toivosta! <3
Jos on muita vasta eronneita, jotka kokee yksinäisyyttä tai ahdistusta nyt erityisesti pääsiäisen aikaan tai yli päänsä niin tulkaa juttelemaan tänne ihan mistä vaan, vertaistuki on parasta tukea!!! :)
Onko koskaan yksikään suhteen "breikki" tms parantanut mitään? Kyllähän se on vain viivytystaistelua ennen lopullista eroa.
- Anonyymi
No eipä taida etäisyys eikä erot auttaa tosiaan koskaan enää parantamaan tilannetta, pahentaa kyllä pystyy ja etäännytään yms. Molemmilla alkaa ns.oma elämä varsinkin sillä joka erota haluaa. Lopun alkuahan ne on, olet täysin oikeassa!
- Anonyymi
Viivystystaistelua ja ilkeää toisen roikuttamista suhteen jatkumisen ajatuksessa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Viivystystaistelua ja ilkeää toisen roikuttamista suhteen jatkumisen ajatuksessa.
No sen voin sanoa, että ilkeää ja kauheaa valehtelua se oli ja koko aika ihan hirveää kun ei mitään kunnon pelisääntöjä edes eikä muuta kuin ajelehtimista päivästä toiseen ja epätoivoakin . Sen verran rankkaa henkistä väkivaltaa oli, että huh kaikkeen sitä ihminen voi joutua avioliitossakim, jonka muka pitäisi olla joku turvasatama ja no onhan se nähty ettei ainakaan nykyään ole niin ja eroon päättyy suurin osa liitoista ainakin nuoremmilla sukupolvilla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sen voin sanoa, että ilkeää ja kauheaa valehtelua se oli ja koko aika ihan hirveää kun ei mitään kunnon pelisääntöjä edes eikä muuta kuin ajelehtimista päivästä toiseen ja epätoivoakin . Sen verran rankkaa henkistä väkivaltaa oli, että huh kaikkeen sitä ihminen voi joutua avioliitossakim, jonka muka pitäisi olla joku turvasatama ja no onhan se nähty ettei ainakaan nykyään ole niin ja eroon päättyy suurin osa liitoista ainakin nuoremmilla sukupolvilla.
Ei kannata ajatella eroa isona mörkönä vaan uutena mahdollisuutena. Nykyään erotaan enemmän, koska ei ole mikään pakko olla yhdessä. Se on vain hyvä asia, että voi erota. Myös mahdollisten lasten kannalta, sillä vanhempien suhde on perheessä se tärkein. Jos suhde on huono, se on haitaksi lapsillekin.
Itselläni on ollut 57v elämäni aikana kaksi nuoruuden suhdetta. Avioliittoa lasteni isän kanssa kesti 26v. Liiton lopussa oli toinenkin suhde meneillään. Se kesti 3v. Itse olen ollut aktiivisesti eroa hakeva/eronnut osapuoli muissa paitsi aivan ensimmäisessä suhteessa. Silloinkin kyllä mietin miten toteuttaisin eron parhaiten. Poikaystävä ehti ensin, olin tyytyväinen. Muiden miesten kanssa on ollut vähän tunnelmana "miksi mun aina tarttee kaikki hoitaa - erokin". Mutta onhan se hoidettava, kun kerran eroa haluaa. Kaikki ei tapahdu niin nappiin kuin 1. suhteessa.
Nykyinen miesystävä on ollut 10v, emme asu yhdessä. Tällainen erillissuhde sopii muidenkin suomalaisten makuun. Paljastan vielä, että elämässäni on ollut yksi toinenkin mies vuosikymmeniä. Suhde sekin, mutta vaikea määritellä. Tällaisia suhteita on muillakin ystävilläni ja tuttavillani. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kannata ajatella eroa isona mörkönä vaan uutena mahdollisuutena. Nykyään erotaan enemmän, koska ei ole mikään pakko olla yhdessä. Se on vain hyvä asia, että voi erota. Myös mahdollisten lasten kannalta, sillä vanhempien suhde on perheessä se tärkein. Jos suhde on huono, se on haitaksi lapsillekin.
Itselläni on ollut 57v elämäni aikana kaksi nuoruuden suhdetta. Avioliittoa lasteni isän kanssa kesti 26v. Liiton lopussa oli toinenkin suhde meneillään. Se kesti 3v. Itse olen ollut aktiivisesti eroa hakeva/eronnut osapuoli muissa paitsi aivan ensimmäisessä suhteessa. Silloinkin kyllä mietin miten toteuttaisin eron parhaiten. Poikaystävä ehti ensin, olin tyytyväinen. Muiden miesten kanssa on ollut vähän tunnelmana "miksi mun aina tarttee kaikki hoitaa - erokin". Mutta onhan se hoidettava, kun kerran eroa haluaa. Kaikki ei tapahdu niin nappiin kuin 1. suhteessa.
Nykyinen miesystävä on ollut 10v, emme asu yhdessä. Tällainen erillissuhde sopii muidenkin suomalaisten makuun. Paljastan vielä, että elämässäni on ollut yksi toinenkin mies vuosikymmeniä. Suhde sekin, mutta vaikea määritellä. Tällaisia suhteita on muillakin ystävilläni ja tuttavillani.Toivoisin todella itsekin osaavani suhtautua asiaan nyt jo noin niin oloni olisi varmasti paljon parempi. Olen aika huonossa hapessa ja mitä enemmän asia todentuu ja shokkitila lakkaa niin kaikki fyysiset oireetkin vaan lisääntyneet ja en pysty oikein nukkumaan kuin pikkupätkiä ja herään joko kipuihin tai pahoihin uniin likomärkänä.
Ja tosiaan tämä koronatilanne ehkä vielä pahentaa tilannetta kun ei voi edes vapaasti liikkua tai elää. Mutta kiitos sinun tsempistäsi ja viestistäsi, vaikutat nauttivan elämästä ja olevan tyytyväinen, se on tärkeintä! Ehkäpä minäkin saan vielä joku kaunis päivä vähän edes samaa ajattelua ettei tuollaista miestä kannattaisi edes surra eikä murehtia näin paljon ainakaan. Ja kaipa se elämä joka tapauksessa jatkuu eteenpäin tunsi mitä tunsi. Ei se pysähdy. :) Anonyymi kirjoitti:
Toivoisin todella itsekin osaavani suhtautua asiaan nyt jo noin niin oloni olisi varmasti paljon parempi. Olen aika huonossa hapessa ja mitä enemmän asia todentuu ja shokkitila lakkaa niin kaikki fyysiset oireetkin vaan lisääntyneet ja en pysty oikein nukkumaan kuin pikkupätkiä ja herään joko kipuihin tai pahoihin uniin likomärkänä.
Ja tosiaan tämä koronatilanne ehkä vielä pahentaa tilannetta kun ei voi edes vapaasti liikkua tai elää. Mutta kiitos sinun tsempistäsi ja viestistäsi, vaikutat nauttivan elämästä ja olevan tyytyväinen, se on tärkeintä! Ehkäpä minäkin saan vielä joku kaunis päivä vähän edes samaa ajattelua ettei tuollaista miestä kannattaisi edes surra eikä murehtia näin paljon ainakaan. Ja kaipa se elämä joka tapauksessa jatkuu eteenpäin tunsi mitä tunsi. Ei se pysähdy. :)eikös uni ole ollut hyvä jos siitä (nainen) herää likomärkänä ;)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toivoisin todella itsekin osaavani suhtautua asiaan nyt jo noin niin oloni olisi varmasti paljon parempi. Olen aika huonossa hapessa ja mitä enemmän asia todentuu ja shokkitila lakkaa niin kaikki fyysiset oireetkin vaan lisääntyneet ja en pysty oikein nukkumaan kuin pikkupätkiä ja herään joko kipuihin tai pahoihin uniin likomärkänä.
Ja tosiaan tämä koronatilanne ehkä vielä pahentaa tilannetta kun ei voi edes vapaasti liikkua tai elää. Mutta kiitos sinun tsempistäsi ja viestistäsi, vaikutat nauttivan elämästä ja olevan tyytyväinen, se on tärkeintä! Ehkäpä minäkin saan vielä joku kaunis päivä vähän edes samaa ajattelua ettei tuollaista miestä kannattaisi edes surra eikä murehtia näin paljon ainakaan. Ja kaipa se elämä joka tapauksessa jatkuu eteenpäin tunsi mitä tunsi. Ei se pysähdy. :)Ei kuule tosiaan kannata jäädä murehtimaan yhtä kurjaa miestä. Kertomastasi päätellen oli nimenomaan kurja eikä sopinut sinulle alkuunkaan. Ilman miestä on parempi.
Nyt sinun olisi vain rauhoituttava. Fyysisetkin oireet lähtisivät parantumaan. Mikäli silti vain kidut ja kärsit, hae apua lääkäristä. Nukkuminen on kaiken a ja o. - Anonyymi
timitys kirjoitti:
eikös uni ole ollut hyvä jos siitä (nainen) herää likomärkänä ;)
Taitaa olla yläpää likomärkänä painajaisissa....
Anonyymi kirjoitti:
Ei kuule tosiaan kannata jäädä murehtimaan yhtä kurjaa miestä. Kertomastasi päätellen oli nimenomaan kurja eikä sopinut sinulle alkuunkaan. Ilman miestä on parempi.
Nyt sinun olisi vain rauhoituttava. Fyysisetkin oireet lähtisivät parantumaan. Mikäli silti vain kidut ja kärsit, hae apua lääkäristä. Nukkuminen on kaiken a ja o.Lääkäri määrää masennuslääkkeet ja sitten se pää ja tunteet vasta sekaisin ovatkin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kuule tosiaan kannata jäädä murehtimaan yhtä kurjaa miestä. Kertomastasi päätellen oli nimenomaan kurja eikä sopinut sinulle alkuunkaan. Ilman miestä on parempi.
Nyt sinun olisi vain rauhoituttava. Fyysisetkin oireet lähtisivät parantumaan. Mikäli silti vain kidut ja kärsit, hae apua lääkäristä. Nukkuminen on kaiken a ja o.Oikeassa olet ettei hän alunperinkään ollut minulle oikeanlainen ihminen ja nyt tajunnut ja selvinnyt, että valehdellut ihan alusta saakka vaikka mistä. Ja juu nyt kyllä tuntuu ettei miehiä elämäänsä enää kaipaa ja yksin ehdottomasti parempi kuin huonossa liitossa.
Rauhoittua koitan rentoutumisvideoiden avulla ja hengittämällä syvään ja katselemalla ulos luontoon nytkin kaunista ilta-aurinkoa. Mutta joo unta tarvisi ja se jo itsessään rauhoittaisi elimistöä ja vatsaa nyt sekä mieltäkin. Ihan koko ihmistä. Katsoo nyt miten tästä lähtee kun alle viikko vielä aikaa niin jospa tästä selviää pikku hiljaa ja aikaahan se tietenkin aina ottaa mutta nämä ikävät fyysiset oireet saisi alkaa kohta jo hellittämään. Kiitos paljon Sinulle kannustavista sanoistasi ja iloista pääsiäisen aikaa ja aurinkoa! ☺️☺️☀️☀️ Anonyymi kirjoitti:
Oikeassa olet ettei hän alunperinkään ollut minulle oikeanlainen ihminen ja nyt tajunnut ja selvinnyt, että valehdellut ihan alusta saakka vaikka mistä. Ja juu nyt kyllä tuntuu ettei miehiä elämäänsä enää kaipaa ja yksin ehdottomasti parempi kuin huonossa liitossa.
Rauhoittua koitan rentoutumisvideoiden avulla ja hengittämällä syvään ja katselemalla ulos luontoon nytkin kaunista ilta-aurinkoa. Mutta joo unta tarvisi ja se jo itsessään rauhoittaisi elimistöä ja vatsaa nyt sekä mieltäkin. Ihan koko ihmistä. Katsoo nyt miten tästä lähtee kun alle viikko vielä aikaa niin jospa tästä selviää pikku hiljaa ja aikaahan se tietenkin aina ottaa mutta nämä ikävät fyysiset oireet saisi alkaa kohta jo hellittämään. Kiitos paljon Sinulle kannustavista sanoistasi ja iloista pääsiäisen aikaa ja aurinkoa! ☺️☺️☀️☀️Älä tee sitä virhettä, ettet näe omaa osuuttasi soppassa, sillä muutenhan tulet toistamaan samat virheesi uudessa suhteessa. Kyllä se on yhdessä päästetty suhde asumisero-kuntoon.
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
Lääkäri määrää masennuslääkkeet ja sitten se pää ja tunteet vasta sekaisin ovatkin
Lääkäri ei määrää masennuslääkkeitä tuossa tapauksessa. Rauhoittavaa ja ehkä nukahtamislääkettä. Melantoniinia kannattaa eka kokeilla. Sitä saa kaupasta ilman reseptiä.
Anonyymi kirjoitti:
Lääkäri ei määrää masennuslääkkeitä tuossa tapauksessa. Rauhoittavaa ja ehkä nukahtamislääkettä. Melantoniinia kannattaa eka kokeilla. Sitä saa kaupasta ilman reseptiä.
Aivan varmasti määrää jos mainitsee, että ahdistaa
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
Älä tee sitä virhettä, ettet näe omaa osuuttasi soppassa, sillä muutenhan tulet toistamaan samat virheesi uudessa suhteessa. Kyllä se on yhdessä päästetty suhde asumisero-kuntoon.
Juu suhteessa ja avioliitossa on aina kaksi ja en todellakaan ajattele etten itse olisi myös tehnyt virheitä paljonkin ja voinut olla parempi vaimo yms. Mutta en minä kuitenkaan ole systemaattisesti valehdellut tosi vakavista asioista, että suht rehellinen koittanut olla mutta soppaan tarvitaan aina kaksi, se on ihan totta. Mutta mitään uutta suhdetta en edes ole kyllä ajattelemassa pitkään aikaan ja vielähän olen paperilla naimisissakin. 😮
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkäri ei määrää masennuslääkkeitä tuossa tapauksessa. Rauhoittavaa ja ehkä nukahtamislääkettä. Melantoniinia kannattaa eka kokeilla. Sitä saa kaupasta ilman reseptiä.
Melatoniinia voisin hyvin kokeilla tosiaan alkuun miten se auttaisi vai auttaako mitenkään ja minäkin luulen, että joku lievä rauhoittava lääke olisi se millä koitetaan saada rauhoittumaan ja nukkumaan ainakin alkuun ja josko myös rentouttaisi vatsahermojakin. Tuskin nyt ihan heti mitään tuhteja lääkkeitä enkä ole varsinaisesti masentunut edes vaan järkyttynyt ja levoton/ahdistunut, joka varmaan toisaalta ihan normaalia tässä tilanteessa kaikilla olisi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Melatoniinia voisin hyvin kokeilla tosiaan alkuun miten se auttaisi vai auttaako mitenkään ja minäkin luulen, että joku lievä rauhoittava lääke olisi se millä koitetaan saada rauhoittumaan ja nukkumaan ainakin alkuun ja josko myös rentouttaisi vatsahermojakin. Tuskin nyt ihan heti mitään tuhteja lääkkeitä enkä ole varsinaisesti masentunut edes vaan järkyttynyt ja levoton/ahdistunut, joka varmaan toisaalta ihan normaalia tässä tilanteessa kaikilla olisi.
Tuo tilanne taitaa kuitenkin olla jo kestänyt sen verran pitkään ja kun hermostolliset oireet vaikuttavat vatsaan, nukkumiseen kaikkeen, niin parempi olisi kääntyä lääkärin puoleen, ellei nyt pääsiäisenä ala helpottaa.
Ystävällä oli myös kiperä ero. Itki ja itki vain, ei nukkunut kuin pätkissä vaikeasti muutaman tunnin. Sai viikon sairaslomaa töistä, rauhoittavaa lääkettä, vahvempia melantoniineja. Tilanne viikon päästä ei ollut parantanut. Sai muutaman viikon lisää sairaslomaa, nukahtamislääkkeitä ja ohjauksen terapiaan.
Se on sillä tavalla, ettei kannata yksin lähteä pitkään murehtimaan, kun apua on tarjolla. Tuolla ylempää näköjään varoteltiin lääkkeistä. Ei niitä tarvitse varoa, vaan käyttää silloin, kun ne ovat avuksi. Sitä varten ne on keksitty. Olen itsekin saanut rauhoittavia ja unilääkkeitä toisenlaisista syistä. Ei niihin koukkuun jää, jos pari kolme viikkoa ottaa putkeen ja pitää pidemmän tauon. - Anonyymi
timitys kirjoitti:
Aivan varmasti määrää jos mainitsee, että ahdistaa
Ahdistukseen määrätään rauhoittavia. Masennukseen masennuslääkkeitä. Jos on masentunut ja ahdistunut, määrätään molempia. Näin se menee.
Jos taas on vakava työuupumus, joka johtuu esimiehen harjoittamasta häirinnästä/kiusaamisesta, sairaslomaa varten tarvitaan masennuslääkehoito Kelaa/palkanmaksua varten. Eli minullekin määrättiin koko setti, masennuslääkitys ahdistuslääkitys unilääkkeet. En kuitenkaan lopulta syönyt masennuslääkkeitä, niistä tuli ihmeellisiä sivuvaikutuksia. Enkä kokenut itseäni masentuneeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo tilanne taitaa kuitenkin olla jo kestänyt sen verran pitkään ja kun hermostolliset oireet vaikuttavat vatsaan, nukkumiseen kaikkeen, niin parempi olisi kääntyä lääkärin puoleen, ellei nyt pääsiäisenä ala helpottaa.
Ystävällä oli myös kiperä ero. Itki ja itki vain, ei nukkunut kuin pätkissä vaikeasti muutaman tunnin. Sai viikon sairaslomaa töistä, rauhoittavaa lääkettä, vahvempia melantoniineja. Tilanne viikon päästä ei ollut parantanut. Sai muutaman viikon lisää sairaslomaa, nukahtamislääkkeitä ja ohjauksen terapiaan.
Se on sillä tavalla, ettei kannata yksin lähteä pitkään murehtimaan, kun apua on tarjolla. Tuolla ylempää näköjään varoteltiin lääkkeistä. Ei niitä tarvitse varoa, vaan käyttää silloin, kun ne ovat avuksi. Sitä varten ne on keksitty. Olen itsekin saanut rauhoittavia ja unilääkkeitä toisenlaisista syistä. Ei niihin koukkuun jää, jos pari kolme viikkoa ottaa putkeen ja pitää pidemmän tauon.En minä mitään lievää rauhoittavaa lääkettä todellakaan pelkää esim.joku Diapam on varmaan tiettyyn hetkeen ihan hyvä lääke kun niitä oikein käytetään ja minä nyt ainakin olen enemmän kuin tarkka lääkkeissä, ja kylläpä niistä eroon pääsee lääkärin avulla kun vähentää pikku hiljaa josko vaikka jonkun aikaa söisikin. Mutta jokainen on yksilö, se mikä auttaa toisille ei välttämättä sovi kaikille silti mutta ainahan kokeilla kannattaa josko tämä olo ei tästä ala paranemaan, varsinkin siis fyysinen huonovointisuus. Sitä ei meinaa jaksaa eikä jatkuvaa heräilyä öisin ja muistaa mitä on tapahtunut ja olla yksin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ahdistukseen määrätään rauhoittavia. Masennukseen masennuslääkkeitä. Jos on masentunut ja ahdistunut, määrätään molempia. Näin se menee.
Jos taas on vakava työuupumus, joka johtuu esimiehen harjoittamasta häirinnästä/kiusaamisesta, sairaslomaa varten tarvitaan masennuslääkehoito Kelaa/palkanmaksua varten. Eli minullekin määrättiin koko setti, masennuslääkitys ahdistuslääkitys unilääkkeet. En kuitenkaan lopulta syönyt masennuslääkkeitä, niistä tuli ihmeellisiä sivuvaikutuksia. Enkä kokenut itseäni masentuneeksi.Ja minulla sama homma, että ahdistunut olen tilanteesta en masentunut ja luulen myös, että ahdistukseen koitettaisiin ensin ainakin rauhoittavaa eikä heti masennuslääkkeitä ja niihin ssri-lääkkeisiin en kyllä todennäköisesti suostuisi, aikamoisia myrkkyjä ovat ja kovat sivuvaikutukset. Olen herkkä lääkkeille ja saan kyllä varmasti ne yleiset sivuvaikutukset ainakin yleensä aina ja taitaa niissä olla juurikin vatsavaivat. Eli ei kyllä lisää enää yhtään. . 🙈😕
Anonyymi kirjoitti:
Ahdistukseen määrätään rauhoittavia. Masennukseen masennuslääkkeitä. Jos on masentunut ja ahdistunut, määrätään molempia. Näin se menee.
Jos taas on vakava työuupumus, joka johtuu esimiehen harjoittamasta häirinnästä/kiusaamisesta, sairaslomaa varten tarvitaan masennuslääkehoito Kelaa/palkanmaksua varten. Eli minullekin määrättiin koko setti, masennuslääkitys ahdistuslääkitys unilääkkeet. En kuitenkaan lopulta syönyt masennuslääkkeitä, niistä tuli ihmeellisiä sivuvaikutuksia. Enkä kokenut itseäni masentuneeksi.sinisilmäinen lähestyminen - oikeasti on häilyvämpää
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
sinisilmäinen lähestyminen - oikeasti on häilyvämpää
Jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija. Ei kannata heitellä hihasta mitään sinisilmäisyysarvioita eikä muitakaan.
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija. Ei kannata heitellä hihasta mitään sinisilmäisyysarvioita eikä muitakaan.
sehän nykymaailmassa onkin pelottavaa kun ihmiset eivät enää ymmärrä itseään ja tekemisiään tai niiden seurauksia
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
sehän nykymaailmassa onkin pelottavaa kun ihmiset eivät enää ymmärrä itseään ja tekemisiään tai niiden seurauksia
Mitä tarkoitat?
Laitoin tuon oman elämän asiantuntija/sinisilmäisyyskommentin sinulle siksi, ettet tiedä edellä kirjoittaneen elämästä tai hänen lääkemääräyksistä sen enempää kuin hän itse.
Minulla on myös vuosien kokemus työpaikkakiusaamisesta, se jatkuu edelleen. Vaikka en itse enää ole kiusaamisen kohde (vaihdoin osastoa, koska pystyin) , on valtavan raskasta todistaa työkavereiden kiusaamista ja seurata heidän taisteluaan. Minusta on pelottavaa ainoastaan se, että johto on kykenemätön toimimaan terveellä tavalla, eli laittamaan kiusaajat ojennukseen. Yksikään noista kiusatuista viidestä työntekijästä ei olisi tarvinnut työterveyshuoltoa, psykologeja, terapeutteja, ryhmäterapeutteja, masennuslääkkeitä, ahdistuslääkkeitä kuukausia tai jopa vuosia, ellei heitä olisi kiusattu. Koska nyt kuitenkin kiusattiin, niin lääkkeiden avulla he ovat kyenneet selvitymään ja pysymään jotenkin järjissään. Sekö sinusta on sinisilmäisyyttä? Anonyymi kirjoitti:
Mitä tarkoitat?
Laitoin tuon oman elämän asiantuntija/sinisilmäisyyskommentin sinulle siksi, ettet tiedä edellä kirjoittaneen elämästä tai hänen lääkemääräyksistä sen enempää kuin hän itse.
Minulla on myös vuosien kokemus työpaikkakiusaamisesta, se jatkuu edelleen. Vaikka en itse enää ole kiusaamisen kohde (vaihdoin osastoa, koska pystyin) , on valtavan raskasta todistaa työkavereiden kiusaamista ja seurata heidän taisteluaan. Minusta on pelottavaa ainoastaan se, että johto on kykenemätön toimimaan terveellä tavalla, eli laittamaan kiusaajat ojennukseen. Yksikään noista kiusatuista viidestä työntekijästä ei olisi tarvinnut työterveyshuoltoa, psykologeja, terapeutteja, ryhmäterapeutteja, masennuslääkkeitä, ahdistuslääkkeitä kuukausia tai jopa vuosia, ellei heitä olisi kiusattu. Koska nyt kuitenkin kiusattiin, niin lääkkeiden avulla he ovat kyenneet selvitymään ja pysymään jotenkin järjissään. Sekö sinusta on sinisilmäisyyttä?lääkkeillä normaaleiden tunteiden turruttaminen on aina negatiivista
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
lääkkeillä normaaleiden tunteiden turruttaminen on aina negatiivista
Huomaan että ajattelet lääkevastaisesti. Siihen on varmaan perusteltu syy historiassasi. Silti on haitallista, jos alat soveltaa ajattelua muihin kuin itseesi.
Jos yksi huomaa toisen olevan hukkumaisillaan ja heittää pelastusrenkaan (lääkäri, lääkkeet), sinä huudat "älä tartu siihen, pysyt kyllä veden pinnalla muutenkin. Tulet vain riippuvaiseksi pelastusrenkaasta ja jäät ajelehtimaan sen varaan." Etkä ollenkaan huomaa hukkuvan hätää. Et osaa samaistua hänen tunteisiinsa. Se on pelottavaa.
On tietysti normaalia tuntea kaikenlaisia tunteita, mutta ei miten pitkään vaan eikä millä tahansa volyymilla. Huomaa myös, että kriisin keskellä ihmiselle puhkeaa usein mielen sairaus. Kuten esim. juuri masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tai... hyvin yleinen päihderiippuvuus, joka tukee masennusta oikein hyvin sekä myös kaksaria. Ja sitä ettei niitä mitään hoideta. Anonyymi kirjoitti:
Huomaan että ajattelet lääkevastaisesti. Siihen on varmaan perusteltu syy historiassasi. Silti on haitallista, jos alat soveltaa ajattelua muihin kuin itseesi.
Jos yksi huomaa toisen olevan hukkumaisillaan ja heittää pelastusrenkaan (lääkäri, lääkkeet), sinä huudat "älä tartu siihen, pysyt kyllä veden pinnalla muutenkin. Tulet vain riippuvaiseksi pelastusrenkaasta ja jäät ajelehtimaan sen varaan." Etkä ollenkaan huomaa hukkuvan hätää. Et osaa samaistua hänen tunteisiinsa. Se on pelottavaa.
On tietysti normaalia tuntea kaikenlaisia tunteita, mutta ei miten pitkään vaan eikä millä tahansa volyymilla. Huomaa myös, että kriisin keskellä ihmiselle puhkeaa usein mielen sairaus. Kuten esim. juuri masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tai... hyvin yleinen päihderiippuvuus, joka tukee masennusta oikein hyvin sekä myös kaksaria. Ja sitä ettei niitä mitään hoideta.jos ihminen on hyvässä kunnossa ja pitää itsestään huolen niin ei tarvitse mitään mömmöjä sotkemaan kroppaa
timitys kirjoitti:
jos ihminen on hyvässä kunnossa ja pitää itsestään huolen niin ei tarvitse mitään mömmöjä sotkemaan kroppaa
Näen kapeaa joko/tai -ajattelua. Kun on hyvä kunto, huolehtii itsestään, ei tarvitse mömmöjä. Ei varmasti tarvitse, kun kaikki on hyvin. Oikeassa elämässä noita mömmöjä saattaa tarvita, kun elämä on suistunut raiteiltaan syystä tai toisesta, ja ihmisen toimintakyky on vaarassa kadota. Monet niitä eivät tietysti koe tarvitsevansa, vaan huolehtivat itsestään esim. kittaamalla alkoholia.
Ihmisen onni, elämänsä merkityksellisyys, hyvä kunto (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen) ei ole koskaan kiinni vain itsestä.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikeassa olet ettei hän alunperinkään ollut minulle oikeanlainen ihminen ja nyt tajunnut ja selvinnyt, että valehdellut ihan alusta saakka vaikka mistä. Ja juu nyt kyllä tuntuu ettei miehiä elämäänsä enää kaipaa ja yksin ehdottomasti parempi kuin huonossa liitossa.
Rauhoittua koitan rentoutumisvideoiden avulla ja hengittämällä syvään ja katselemalla ulos luontoon nytkin kaunista ilta-aurinkoa. Mutta joo unta tarvisi ja se jo itsessään rauhoittaisi elimistöä ja vatsaa nyt sekä mieltäkin. Ihan koko ihmistä. Katsoo nyt miten tästä lähtee kun alle viikko vielä aikaa niin jospa tästä selviää pikku hiljaa ja aikaahan se tietenkin aina ottaa mutta nämä ikävät fyysiset oireet saisi alkaa kohta jo hellittämään. Kiitos paljon Sinulle kannustavista sanoistasi ja iloista pääsiäisen aikaa ja aurinkoa! ☺️☺️☀️☀️Vika on aina toisessa eli miehessä. Se on vakiokaava. Akka hoitaa kuitenkin useita sivusuhteita, ja nauttii aviomiehen hölmöydesä. Mutta aiakansa kutakin.
Sinulle toivon isomunaista pääsiäistä! Shiina kirjoitti:
Näen kapeaa joko/tai -ajattelua. Kun on hyvä kunto, huolehtii itsestään, ei tarvitse mömmöjä. Ei varmasti tarvitse, kun kaikki on hyvin. Oikeassa elämässä noita mömmöjä saattaa tarvita, kun elämä on suistunut raiteiltaan syystä tai toisesta, ja ihmisen toimintakyky on vaarassa kadota. Monet niitä eivät tietysti koe tarvitsevansa, vaan huolehtivat itsestään esim. kittaamalla alkoholia.
Ihmisen onni, elämänsä merkityksellisyys, hyvä kunto (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen) ei ole koskaan kiinni vain itsestä.Näen kapeaa joko/tai -ajattelua. Kun pidät kropastasi huolta niin mieli seuraa mukana eikä elämä suistu mitenkään raiteiltaan.
timitys kirjoitti:
Näen kapeaa joko/tai -ajattelua. Kun pidät kropastasi huolta niin mieli seuraa mukana eikä elämä suistu mitenkään raiteiltaan.
Hyvä että sinulla on tähän asti mennyt hyvin. Se ei silti tarkoita välttämättä, että aina tulee menemään. Tai etenkään sitä että kaikilla ihmisilläkin menee samalla kaavalla aina hyvin ja elämä pysyy raiteilla.
Itseasiassa juuri kriisit, kun elämä lähtee lapasesta, vaikka kuvitteli hallitsevansa kaiken, ovat kasvunpaikkoja. Ilman niitä harvoin oppii ymmärtämään itseään tarkemmin, tai ainakaan toisia kanssakulkijoita.
PS Olen pitänyt elämäni huolta kropasta ja mielestä 50 v. Se on ollut hyvä pohja kohdata elämän haasteet ja kriisit. Mutta kropalla ja mielellä ei voi hoitaa aina kaikkea.Anonyymi kirjoitti:
Ja minulla sama homma, että ahdistunut olen tilanteesta en masentunut ja luulen myös, että ahdistukseen koitettaisiin ensin ainakin rauhoittavaa eikä heti masennuslääkkeitä ja niihin ssri-lääkkeisiin en kyllä todennäköisesti suostuisi, aikamoisia myrkkyjä ovat ja kovat sivuvaikutukset. Olen herkkä lääkkeille ja saan kyllä varmasti ne yleiset sivuvaikutukset ainakin yleensä aina ja taitaa niissä olla juurikin vatsavaivat. Eli ei kyllä lisää enää yhtään. . 🙈😕
Haluaisin kuulla oletko työelämässä, opiskeletko vai mitä?
Noista "myrkyistä" sen verran, että turhaa niitä on pelätä kuten täällä monet. Esimerkiksi masennuslääkkeet pitävät ihmisen toimintakykyisenä arjessa. Ei muuten ole yhtään huonompi juttu! Niiden käyttö aloitetaan pienestä määrästä ja lääkitystä lopetettaessa määrää taas pienennetään, kunnes lääke lopetaan kokonaan. Lääkkeiden käyttöä valvotaan ja tarkkaillaan, jolla estetään niiden väärinkäyttöä. Oikein käytettynä lääke on oiva apu. Väärin käytettynä ei tietenkään. Tosin sekään ei ole ollenkaan hyvä, että sairastaa, muttei hakeudu hoitoon. Näitähän riittää.
En tarkoittanut saarnallani, että sinä tarvitset masennuslääkityksen. Kunhan esitin, ettei lääkkeet oikein käytettynä ole väärin.
Sivuvaikutuksia voi lääkkeistä tulla, ihan kaikista. Sitten pitää vain etsiä sopiva lääke tarpeen vaatiessa.- Anonyymi
Shiina kirjoitti:
Haluaisin kuulla oletko työelämässä, opiskeletko vai mitä?
Noista "myrkyistä" sen verran, että turhaa niitä on pelätä kuten täällä monet. Esimerkiksi masennuslääkkeet pitävät ihmisen toimintakykyisenä arjessa. Ei muuten ole yhtään huonompi juttu! Niiden käyttö aloitetaan pienestä määrästä ja lääkitystä lopetettaessa määrää taas pienennetään, kunnes lääke lopetaan kokonaan. Lääkkeiden käyttöä valvotaan ja tarkkaillaan, jolla estetään niiden väärinkäyttöä. Oikein käytettynä lääke on oiva apu. Väärin käytettynä ei tietenkään. Tosin sekään ei ole ollenkaan hyvä, että sairastaa, muttei hakeudu hoitoon. Näitähän riittää.
En tarkoittanut saarnallani, että sinä tarvitset masennuslääkityksen. Kunhan esitin, ettei lääkkeet oikein käytettynä ole väärin.
Sivuvaikutuksia voi lääkkeistä tulla, ihan kaikista. Sitten pitää vain etsiä sopiva lääke tarpeen vaatiessa.Harmi kun keskustelu on mennyt vähän väittelyksi, sitä en kyllä tahtonut ja yllättäen muutama epäasiallinen kommentti, no osasin arvata kyllä. Mutta itse en halua mitään ikävää ihan hyvää ja asiallista keskustelua toivoin. Mutta siis tällä hetkellä nyt tämän tilanteen vuoksi sairaslomalla onneksi mutta ihan jo työikäinen olen ja kasvatuspsykologian maisteri ja aikuiskouluttajan töitä ja ollut myös lastenpsykiatrian osastolla harjoittelussa ja kaikenlaista työkokemusta kertynyt, että ei nämä mielen asiat mitenkään vieraita ole ihan koulutuksenkaan vuoksi mutta ei se auta siinä vaiheessa josko tapahtuu jokin kamala ja ikävä asia itselle, joka nyt sattui minulle olemaan hyvinkin raastava ja traumatisoiva monestakin syystä.
Ja saln jo lääkäriltä sitä rauhoittavaa, joten ei hätää ja katsotaan rauhassa miten tästä toivutaan. Se on tärkeintä nyt vaan mutta kiirettä ei auta pitää. Tänäänkin juuri avioiiiton yksi merkkipäivä niin sanotusti niin ei helppoa ole mutta totta kai erot aina vaikeita ainakin suurimmalle osalle ihmisistä, voihan niitäkin olla joilla ei tunnu juuri missään. Olemme yksilöitä ja niin sen pitää ollakin ja tapamme reagoida on myös yksilöllistä. :) Anonyymi kirjoitti:
Harmi kun keskustelu on mennyt vähän väittelyksi, sitä en kyllä tahtonut ja yllättäen muutama epäasiallinen kommentti, no osasin arvata kyllä. Mutta itse en halua mitään ikävää ihan hyvää ja asiallista keskustelua toivoin. Mutta siis tällä hetkellä nyt tämän tilanteen vuoksi sairaslomalla onneksi mutta ihan jo työikäinen olen ja kasvatuspsykologian maisteri ja aikuiskouluttajan töitä ja ollut myös lastenpsykiatrian osastolla harjoittelussa ja kaikenlaista työkokemusta kertynyt, että ei nämä mielen asiat mitenkään vieraita ole ihan koulutuksenkaan vuoksi mutta ei se auta siinä vaiheessa josko tapahtuu jokin kamala ja ikävä asia itselle, joka nyt sattui minulle olemaan hyvinkin raastava ja traumatisoiva monestakin syystä.
Ja saln jo lääkäriltä sitä rauhoittavaa, joten ei hätää ja katsotaan rauhassa miten tästä toivutaan. Se on tärkeintä nyt vaan mutta kiirettä ei auta pitää. Tänäänkin juuri avioiiiton yksi merkkipäivä niin sanotusti niin ei helppoa ole mutta totta kai erot aina vaikeita ainakin suurimmalle osalle ihmisistä, voihan niitäkin olla joilla ei tunnu juuri missään. Olemme yksilöitä ja niin sen pitää ollakin ja tapamme reagoida on myös yksilöllistä. :)Kiitos vastauksestasi. Kaikkea hyvää sinulle :)
Shiina kirjoitti:
Haluaisin kuulla oletko työelämässä, opiskeletko vai mitä?
Noista "myrkyistä" sen verran, että turhaa niitä on pelätä kuten täällä monet. Esimerkiksi masennuslääkkeet pitävät ihmisen toimintakykyisenä arjessa. Ei muuten ole yhtään huonompi juttu! Niiden käyttö aloitetaan pienestä määrästä ja lääkitystä lopetettaessa määrää taas pienennetään, kunnes lääke lopetaan kokonaan. Lääkkeiden käyttöä valvotaan ja tarkkaillaan, jolla estetään niiden väärinkäyttöä. Oikein käytettynä lääke on oiva apu. Väärin käytettynä ei tietenkään. Tosin sekään ei ole ollenkaan hyvä, että sairastaa, muttei hakeudu hoitoon. Näitähän riittää.
En tarkoittanut saarnallani, että sinä tarvitset masennuslääkityksen. Kunhan esitin, ettei lääkkeet oikein käytettynä ole väärin.
Sivuvaikutuksia voi lääkkeistä tulla, ihan kaikista. Sitten pitää vain etsiä sopiva lääke tarpeen vaatiessa.lääkkeillä hoidetaan yleensä seurausta eikä syytä - niin ei parannu
- Anonyymi
Shiina kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Kaikkea hyvää sinulle :)
Kiitos paljon Shiina ja samoin sinulle kaikkea hyvää kevääseen ja tähän aikaan jossa nyt elämme! ☀️
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
lääkkeillä hoidetaan yleensä seurausta eikä syytä - niin ei parannu
"Psyykenlääkkeiden käytön tavoitteena on aina parantaa sairastuneen hyvinvointia ja toimintakykyä sekä lievittää oireiden aiheuttamaa kärsimystä. Lääkehoidon merkitys korostuu psykoosien, vakavien tai pitkäaikaisten mielialahäiriöiden sekä ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa."
Psyykelääkkeet ovat auttaneet kaikkia tuntemiani ihmisiä sairautensa hoidossa. Paitsi niitä, jotka pelkäävät tai vieroksuvat lääkäriä. Eli näin ollen he eivät saa lääkkeitä, hoitoa, terapiaa kun eivät mene lääkäriin. Silloin ei tosiaan parannu. Kun tila menee tarpeeksi pahaksi, tämä henkilö joutuu pakkohoitoon tai muutoin niin huonoon kuntoon että joutuu sairaalaan. Mutta mahdollisuus parantua huononee mitä vaikeammaksi sairaus etenee hoitamatta. Ihan samalla tavoin kuin esim. syöpä.
Voi "pärjätä" yksin eristäyneenä työttömänä/sairaslomalla kotonakin, mutta ihmiset ovat ympäriltä kaikonneet. Tähän ei jouduttaisi, jos ymmärtäisi auttaa itseään hakeutumalla lääkäriin ja syömällä lääkkeitä.
Lisäksi on moniongelmaiset, joihin jo viitattiin. Lääkitään itseä alkoholilla, josta aiheutuu niin fyysistä kuin psyykkistä sairautta. Jälkimmäiseen liittyy monesti väkivaltaisuus, joka tekee läheisten elämästä yhtä helvettiä. Eronkin jälkeen vielä. Anonyymi kirjoitti:
"Psyykenlääkkeiden käytön tavoitteena on aina parantaa sairastuneen hyvinvointia ja toimintakykyä sekä lievittää oireiden aiheuttamaa kärsimystä. Lääkehoidon merkitys korostuu psykoosien, vakavien tai pitkäaikaisten mielialahäiriöiden sekä ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa."
Psyykelääkkeet ovat auttaneet kaikkia tuntemiani ihmisiä sairautensa hoidossa. Paitsi niitä, jotka pelkäävät tai vieroksuvat lääkäriä. Eli näin ollen he eivät saa lääkkeitä, hoitoa, terapiaa kun eivät mene lääkäriin. Silloin ei tosiaan parannu. Kun tila menee tarpeeksi pahaksi, tämä henkilö joutuu pakkohoitoon tai muutoin niin huonoon kuntoon että joutuu sairaalaan. Mutta mahdollisuus parantua huononee mitä vaikeammaksi sairaus etenee hoitamatta. Ihan samalla tavoin kuin esim. syöpä.
Voi "pärjätä" yksin eristäyneenä työttömänä/sairaslomalla kotonakin, mutta ihmiset ovat ympäriltä kaikonneet. Tähän ei jouduttaisi, jos ymmärtäisi auttaa itseään hakeutumalla lääkäriin ja syömällä lääkkeitä.
Lisäksi on moniongelmaiset, joihin jo viitattiin. Lääkitään itseä alkoholilla, josta aiheutuu niin fyysistä kuin psyykkistä sairautta. Jälkimmäiseen liittyy monesti väkivaltaisuus, joka tekee läheisten elämästä yhtä helvettiä. Eronkin jälkeen vielä.Psyykelääkkeet estävät vain ihmistä käsittelemästä ongelmiaan joten sinusta tulee vain lääkeaddikti ja sitähän lääkärit nimenomaan haluavatkin: myydä lääkkeitä. Ei sillä ole mitään tekemistä parantumisen kanssa.
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
Psyykelääkkeet estävät vain ihmistä käsittelemästä ongelmiaan joten sinusta tulee vain lääkeaddikti ja sitähän lääkärit nimenomaan haluavatkin: myydä lääkkeitä. Ei sillä ole mitään tekemistä parantumisen kanssa.
Hohhoh. Haluat myydä lääkevastaista ideologiaasi holtittomasti kaikille välittämättä ihmisistä ja heidän elämästään pätkän vertaa. Häpeä. Tuollaisilla kirjoituksilla ei auteta yhtään ketään parantumaan, vaan päinvastoin. Jatkamaan sairastamista ikuisesti. Sen vuoksi vain kun sinä olet lääkitystä vastaan. Koska et kykene huomioimaan toisia ihmisiä ollenkaan, olet vahvasti terapian ja lääkityksen tarpeessa. Mutta sitähän te narsistit ette myönnä.
Anonyymi kirjoitti:
Hohhoh. Haluat myydä lääkevastaista ideologiaasi holtittomasti kaikille välittämättä ihmisistä ja heidän elämästään pätkän vertaa. Häpeä. Tuollaisilla kirjoituksilla ei auteta yhtään ketään parantumaan, vaan päinvastoin. Jatkamaan sairastamista ikuisesti. Sen vuoksi vain kun sinä olet lääkitystä vastaan. Koska et kykene huomioimaan toisia ihmisiä ollenkaan, olet vahvasti terapian ja lääkityksen tarpeessa. Mutta sitähän te narsistit ette myönnä.
Hohhoh. Haluat myydä lääkeriippuvais-ideologiaasi holtittomasti kaikille välittämättä ihmisistä ja heidän elämästään pätkän vertaa. Häpeä. Tuollaisilla kirjoituksilla ei auteta yhtään ketään parantumaan, vaan päinvastoin. Jatkamaan sairastamista ikuisesti. Sen vuoksi vain kun sinä olet lääkitystä jakamassa. Koska et kykene huomioimaan toisia ihmisiä ollenkaan, olet vahvasti terapian ja lääkityksen tarpeessa. Mutta sitähän te narsistit ette myönnä.
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
Hohhoh. Haluat myydä lääkeriippuvais-ideologiaasi holtittomasti kaikille välittämättä ihmisistä ja heidän elämästään pätkän vertaa. Häpeä. Tuollaisilla kirjoituksilla ei auteta yhtään ketään parantumaan, vaan päinvastoin. Jatkamaan sairastamista ikuisesti. Sen vuoksi vain kun sinä olet lääkitystä jakamassa. Koska et kykene huomioimaan toisia ihmisiä ollenkaan, olet vahvasti terapian ja lääkityksen tarpeessa. Mutta sitähän te narsistit ette myönnä.
Sinä puhuit lääkeriippuvuudesta, se on sinulle mörkö.
Kuinka monta kaljaa olet tänään käyttänyt lääkitykseesi? - Anonyymi
timitys kirjoitti:
lääkkeillä hoidetaan yleensä seurausta eikä syytä - niin ei parannu
Lääkkeillä hoidetaan ihmisiä.
Anonyymi kirjoitti:
Lääkkeillä hoidetaan ihmisiä.
väärin, lääkkeitä määrätään, että niitä saadaan myytyä ja sedät saavat enemmän rahaa. Ei siinä ole hoidosta kyse vaan bisneksestä
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
väärin, lääkkeitä määrätään, että niitä saadaan myytyä ja sedät saavat enemmän rahaa. Ei siinä ole hoidosta kyse vaan bisneksestä
Lääkehoito on yksi keskeisistä hoitokeinoista. Lääkäri päättää potilaan lääkityksestä. Itsehoitolääke on lääke, jota saa apteekista ilman lääkemääräystä.
Itse syön vakituisesti allergialääkkeitä. Näin keväällä myös silmätippoja ja kortisoni -inhalaattori. Reseptillä Kela-korvauskin. Aivan mahtavaa!
Sairaalassa sain leikkauksen jälkeen morfiinia! En jäänyt koukkuun siihen.
Olen tarvittaessa harvakseen ottanut myös unilääkettä. Todella hyvä kokemus! Varmasti amerikkalainen keksintö. Siellä kun pitää tehdä duunia suunnilleen 15 h vrk. Ei siinä ehdi rauhoittumaan ja odottelemaan unen tuloa. Minulla vähän vastaava kokemus - mutta täällä Suomessa.
Lääkäri vähän nihkeästi määräsi nukahtamislääkkeitä ja myöhemmin myös rauhoittavia, koska riippuvuus. Kun olen niin nuorikin. Häh? Olin tuolloin 49v. Onko se nuori, onko? Määräsi kuitenkin puolikkaan tablettia ja sanoi, että pidä taukoa viikonloppu. Pidin heti kolmen yön jälkeen. En tarvinnut enempää. En tullut riippuvaiseksi. Rauhoittavat lääkkeet rauhoittavat yleensä pelkällä olemassaolollaan kaapissa. Kerran pari vuodessa tullut tarve ottaa. Ei ole riippuvuutta.
Lääkitys on hoitoa. Tottakai se maksaa, mikään ei ole ilmaista. Lääkkeiden kehittäminen, tutkiminen maksaa, tuottaminen vasta maksaakin ja kuljetus myös, ja myynti. Silti se on ainoita järkeviä bisneksiä. Aivan kuten vessapaperi. Hyvin hyvin harva ihminen elää hyvää elämää ilman vessapaperia, vettä ja tarvitsemiaan lääkkeitä. Siinä top3 koko setti. Anonyymi kirjoitti:
Lääkehoito on yksi keskeisistä hoitokeinoista. Lääkäri päättää potilaan lääkityksestä. Itsehoitolääke on lääke, jota saa apteekista ilman lääkemääräystä.
Itse syön vakituisesti allergialääkkeitä. Näin keväällä myös silmätippoja ja kortisoni -inhalaattori. Reseptillä Kela-korvauskin. Aivan mahtavaa!
Sairaalassa sain leikkauksen jälkeen morfiinia! En jäänyt koukkuun siihen.
Olen tarvittaessa harvakseen ottanut myös unilääkettä. Todella hyvä kokemus! Varmasti amerikkalainen keksintö. Siellä kun pitää tehdä duunia suunnilleen 15 h vrk. Ei siinä ehdi rauhoittumaan ja odottelemaan unen tuloa. Minulla vähän vastaava kokemus - mutta täällä Suomessa.
Lääkäri vähän nihkeästi määräsi nukahtamislääkkeitä ja myöhemmin myös rauhoittavia, koska riippuvuus. Kun olen niin nuorikin. Häh? Olin tuolloin 49v. Onko se nuori, onko? Määräsi kuitenkin puolikkaan tablettia ja sanoi, että pidä taukoa viikonloppu. Pidin heti kolmen yön jälkeen. En tarvinnut enempää. En tullut riippuvaiseksi. Rauhoittavat lääkkeet rauhoittavat yleensä pelkällä olemassaolollaan kaapissa. Kerran pari vuodessa tullut tarve ottaa. Ei ole riippuvuutta.
Lääkitys on hoitoa. Tottakai se maksaa, mikään ei ole ilmaista. Lääkkeiden kehittäminen, tutkiminen maksaa, tuottaminen vasta maksaakin ja kuljetus myös, ja myynti. Silti se on ainoita järkeviä bisneksiä. Aivan kuten vessapaperi. Hyvin hyvin harva ihminen elää hyvää elämää ilman vessapaperia, vettä ja tarvitsemiaan lääkkeitä. Siinä top3 koko setti.ihmen saattaa LUULLA että "tarvitsee" lääkkeitä vaikka oikeat ongelmat ovat ihan muualla. kropan ja elintavat kun pitää kunnossa niin se poistaa jo suurimman osan lääke "tarpeista".
psyykelääkkeitä taas ei ilman mielisairautta tarvitse juuri kukaan.- Anonyymi
timitys kirjoitti:
ihmen saattaa LUULLA että "tarvitsee" lääkkeitä vaikka oikeat ongelmat ovat ihan muualla. kropan ja elintavat kun pitää kunnossa niin se poistaa jo suurimman osan lääke "tarpeista".
psyykelääkkeitä taas ei ilman mielisairautta tarvitse juuri kukaan.Suomessa on tuhansia, joiden kroppa ja elintavat ovat olleet kohdallaan, mutta ovat sairastuneet masennukseen siitä huolimatta. Kun on sairastunut masennukseen, usein menettää elämänhalunsa ja -hallinnan. Lääkkeiden ja useiden terapian avulla sen saa takaisin.
Sinä et ole oikea henkilö arvioimaan tarvitsenko minä tai joku toinen psyykelääkettä. Et myöskään pysty tekemään diagnoosia onko minulla masennusta, ahdistusta tai bipolaarisuutta tai muuta. Ilman sairautta lääkkeitä ei määrätä. Pidä mielessä, että mielenhäiriöissä on samanlainen tilanne kuin kropassa. Mitä nopeammin sairautta hoidetaan hoidetaan, esimerkiksi lääkityksellä, sillä estetään taudin pitkittyminen ja pahentuminen.
Hyvä kun ap:kin ymmärsi käydä lääkärissä ja sai rauhoittavia. Hän totisesti tarvitsi niitä ja sairaslomaakin kovaan ahdistukseensa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkehoito on yksi keskeisistä hoitokeinoista. Lääkäri päättää potilaan lääkityksestä. Itsehoitolääke on lääke, jota saa apteekista ilman lääkemääräystä.
Itse syön vakituisesti allergialääkkeitä. Näin keväällä myös silmätippoja ja kortisoni -inhalaattori. Reseptillä Kela-korvauskin. Aivan mahtavaa!
Sairaalassa sain leikkauksen jälkeen morfiinia! En jäänyt koukkuun siihen.
Olen tarvittaessa harvakseen ottanut myös unilääkettä. Todella hyvä kokemus! Varmasti amerikkalainen keksintö. Siellä kun pitää tehdä duunia suunnilleen 15 h vrk. Ei siinä ehdi rauhoittumaan ja odottelemaan unen tuloa. Minulla vähän vastaava kokemus - mutta täällä Suomessa.
Lääkäri vähän nihkeästi määräsi nukahtamislääkkeitä ja myöhemmin myös rauhoittavia, koska riippuvuus. Kun olen niin nuorikin. Häh? Olin tuolloin 49v. Onko se nuori, onko? Määräsi kuitenkin puolikkaan tablettia ja sanoi, että pidä taukoa viikonloppu. Pidin heti kolmen yön jälkeen. En tarvinnut enempää. En tullut riippuvaiseksi. Rauhoittavat lääkkeet rauhoittavat yleensä pelkällä olemassaolollaan kaapissa. Kerran pari vuodessa tullut tarve ottaa. Ei ole riippuvuutta.
Lääkitys on hoitoa. Tottakai se maksaa, mikään ei ole ilmaista. Lääkkeiden kehittäminen, tutkiminen maksaa, tuottaminen vasta maksaakin ja kuljetus myös, ja myynti. Silti se on ainoita järkeviä bisneksiä. Aivan kuten vessapaperi. Hyvin hyvin harva ihminen elää hyvää elämää ilman vessapaperia, vettä ja tarvitsemiaan lääkkeitä. Siinä top3 koko setti." harva ihminen elää hyvää elämää ilman vessapaperia..."
:D jepjep Anonyymi kirjoitti:
Suomessa on tuhansia, joiden kroppa ja elintavat ovat olleet kohdallaan, mutta ovat sairastuneet masennukseen siitä huolimatta. Kun on sairastunut masennukseen, usein menettää elämänhalunsa ja -hallinnan. Lääkkeiden ja useiden terapian avulla sen saa takaisin.
Sinä et ole oikea henkilö arvioimaan tarvitsenko minä tai joku toinen psyykelääkettä. Et myöskään pysty tekemään diagnoosia onko minulla masennusta, ahdistusta tai bipolaarisuutta tai muuta. Ilman sairautta lääkkeitä ei määrätä. Pidä mielessä, että mielenhäiriöissä on samanlainen tilanne kuin kropassa. Mitä nopeammin sairautta hoidetaan hoidetaan, esimerkiksi lääkityksellä, sillä estetään taudin pitkittyminen ja pahentuminen.
Hyvä kun ap:kin ymmärsi käydä lääkärissä ja sai rauhoittavia. Hän totisesti tarvitsi niitä ja sairaslomaakin kovaan ahdistukseensa.Juuri näin.
Rauhoittavia lääkkeitä käytetään paitsi mielenterveyden hoidossa myös muussa terveydenhuollossa, kuten leikkauksissa ja eri toimenpiteissä.Anonyymi kirjoitti:
Suomessa on tuhansia, joiden kroppa ja elintavat ovat olleet kohdallaan, mutta ovat sairastuneet masennukseen siitä huolimatta. Kun on sairastunut masennukseen, usein menettää elämänhalunsa ja -hallinnan. Lääkkeiden ja useiden terapian avulla sen saa takaisin.
Sinä et ole oikea henkilö arvioimaan tarvitsenko minä tai joku toinen psyykelääkettä. Et myöskään pysty tekemään diagnoosia onko minulla masennusta, ahdistusta tai bipolaarisuutta tai muuta. Ilman sairautta lääkkeitä ei määrätä. Pidä mielessä, että mielenhäiriöissä on samanlainen tilanne kuin kropassa. Mitä nopeammin sairautta hoidetaan hoidetaan, esimerkiksi lääkityksellä, sillä estetään taudin pitkittyminen ja pahentuminen.
Hyvä kun ap:kin ymmärsi käydä lääkärissä ja sai rauhoittavia. Hän totisesti tarvitsi niitä ja sairaslomaakin kovaan ahdistukseensa.masentunut ei tarvitse mitään lääkkeitä vaan keskusteluapua ongelmiinsa. lääkehoito on vain halvempaa toteuttaa kuin ihmisiltä tuleva työ joten sitä suositaan siksi, ongelmat ns lakaistaan pois silmistä
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
masentunut ei tarvitse mitään lääkkeitä vaan keskusteluapua ongelmiinsa. lääkehoito on vain halvempaa toteuttaa kuin ihmisiltä tuleva työ joten sitä suositaan siksi, ongelmat ns lakaistaan pois silmistä
Hei vaan
Kovasti olet omaa yhden mieltäsi asioista. Et kuitenkaan huomioi ihan kaikkea.Kuten esim. sitä, että masentuneet eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä samalla tavalla masentuneita ihmisiä, vaan kaikki masentuneet ovat avain erilaisia ihmisiä, erilaisia persoonia. Heillä on täysin erilaiset taustat, sekä syyt miksi ovat masentuneita. Tämän vuoksi jokaisen masentuneen hoito on myös erilaista.
Yksilöllisessä hoitosuunnitelmassa on ennen muuta huomioitava hoitovaste, eli millaisesta tarjolla olevasta hoidosta olisi potilaalle suurin hyöty. Arvioinnissa tehdään mm. selvitys millaista hoitoa potilas itse sanoo tarvitsevansa, ja kykeneekö hän sitoutumaan hoitoon. Sitoutuminen on "se juttu" sekä lääkehoidossa että keskusteluavussa terapiassa. Mistään hoidostahan ei ole hyötyä, ellei sillä saavuteta potilaan tilassa muutosta parempaan. Sen takiahan potilaita hoidetaan, että tila paranisi. Tila ei kuitenkaan parane, jos potilas ei reagoi hoitoon odotetusti . Niin hullua kuin se onkin, mutta osalle potilaista, erityisesti hankalista mielenterveysongelmista, parantuminen on ongelma.
Olen ollut sivustajaseuraajana hyvin usein tilanteissa, joissa mt potilas saa myös keskusteluapua, vaikka on kovin haluton keskustelemaan yhtään mistään. Haluton tai ei muuten vaan keksi mitään sanottavaa. Tai vastaukset on tyyliin "en tiedä" "en ole koskaan miettinyt"... On selvää, ettei mistään keskusteluavusta ole mitään hyötyä. Näihin kuitenkin käytetään yhteiskunnan varoja.
Päihdeongelmaiset ovat lähes aina moniongelmaisia mt saralla. On masennusta, adhd oirehtimista, persoonallisuushäiriötä, mitä vaan. Heille vaikeinta on se, kun päihteet pitäisi jättää kokonaan ennenkuin päästään hoitamaan muita ongelmia. On todella turha kuvitella, että riippuvainen ihminen pääsisi kuiville ja saisi hoidetuksi masennuksen tai muuta vielä siinä sivussa pelkästään keskusteluavulla. Juu ei toimi.
Se on kyllä totta, että etenkin itsetuhoisten nuorten hoitoonpääsyssä on ongelmia. Lisäksi heille pitäisi miettiä muuta kuin avohoitoa. Viikko psykiatrian poliklinikalla ja sitten ulos ei riitä. Anonyymi kirjoitti:
Hei vaan
Kovasti olet omaa yhden mieltäsi asioista. Et kuitenkaan huomioi ihan kaikkea.Kuten esim. sitä, että masentuneet eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä samalla tavalla masentuneita ihmisiä, vaan kaikki masentuneet ovat avain erilaisia ihmisiä, erilaisia persoonia. Heillä on täysin erilaiset taustat, sekä syyt miksi ovat masentuneita. Tämän vuoksi jokaisen masentuneen hoito on myös erilaista.
Yksilöllisessä hoitosuunnitelmassa on ennen muuta huomioitava hoitovaste, eli millaisesta tarjolla olevasta hoidosta olisi potilaalle suurin hyöty. Arvioinnissa tehdään mm. selvitys millaista hoitoa potilas itse sanoo tarvitsevansa, ja kykeneekö hän sitoutumaan hoitoon. Sitoutuminen on "se juttu" sekä lääkehoidossa että keskusteluavussa terapiassa. Mistään hoidostahan ei ole hyötyä, ellei sillä saavuteta potilaan tilassa muutosta parempaan. Sen takiahan potilaita hoidetaan, että tila paranisi. Tila ei kuitenkaan parane, jos potilas ei reagoi hoitoon odotetusti . Niin hullua kuin se onkin, mutta osalle potilaista, erityisesti hankalista mielenterveysongelmista, parantuminen on ongelma.
Olen ollut sivustajaseuraajana hyvin usein tilanteissa, joissa mt potilas saa myös keskusteluapua, vaikka on kovin haluton keskustelemaan yhtään mistään. Haluton tai ei muuten vaan keksi mitään sanottavaa. Tai vastaukset on tyyliin "en tiedä" "en ole koskaan miettinyt"... On selvää, ettei mistään keskusteluavusta ole mitään hyötyä. Näihin kuitenkin käytetään yhteiskunnan varoja.
Päihdeongelmaiset ovat lähes aina moniongelmaisia mt saralla. On masennusta, adhd oirehtimista, persoonallisuushäiriötä, mitä vaan. Heille vaikeinta on se, kun päihteet pitäisi jättää kokonaan ennenkuin päästään hoitamaan muita ongelmia. On todella turha kuvitella, että riippuvainen ihminen pääsisi kuiville ja saisi hoidetuksi masennuksen tai muuta vielä siinä sivussa pelkästään keskusteluavulla. Juu ei toimi.
Se on kyllä totta, että etenkin itsetuhoisten nuorten hoitoonpääsyssä on ongelmia. Lisäksi heille pitäisi miettiä muuta kuin avohoitoa. Viikko psykiatrian poliklinikalla ja sitten ulos ei riitä."On selvää, ettei mistään keskusteluavusta ole mitään hyötyä. "
ei sen jälkeen olekkaan kun tunteet on ensin turrutettu lääkkeillä- Anonyymi
timitys kirjoitti:
"On selvää, ettei mistään keskusteluavusta ole mitään hyötyä. "
ei sen jälkeen olekkaan kun tunteet on ensin turrutettu lääkkeilläKun ei edes ole turrutettu lääkkeillä. Toiset hyötyvät keskustelusta, toiset ei.
Olen itse käynyt psykoterapian läpi peräti kaksi kertaa. Toinen liittyi koulutukseen. Ensimmäinen liittyi yhteen asiaan, jota en tässä lähde avaamaan. Mutta sen halusin lisätä, ettei ihminen ole valmis keskustelemaan, ellei hän ole valmis keskustelemaan. Jos on kokenut jonkin kriisin, ei kannata edes ajatella keskustelua tai terapiaa siihen hätään. Vasta sitten kun on rauhoittunut. Lääkkeillä tai ilman.
Mitä tunteita sinulta on turrutettu lääkkeillä? - Anonyymi
timitys kirjoitti:
"On selvää, ettei mistään keskusteluavusta ole mitään hyötyä. "
ei sen jälkeen olekkaan kun tunteet on ensin turrutettu lääkkeilläVielä lisäys.
Tuttavan lapsi teki itsemurhan. Olisin niin toivonut, että hänelle olisi ehditty antaa itsemurhan tunteiden hillitsevää lääkitystä. Ei, vain pelkkää keskusteluapua. Siitä ei ollut mitään hyötyä. Anonyymi kirjoitti:
Vielä lisäys.
Tuttavan lapsi teki itsemurhan. Olisin niin toivonut, että hänelle olisi ehditty antaa itsemurhan tunteiden hillitsevää lääkitystä. Ei, vain pelkkää keskusteluapua. Siitä ei ollut mitään hyötyä.Lääkkeet hoitavat seurausta ei syytä joten hyöty on 0, koska se syy tilanteeseen on edelleen läsnä
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
Lääkkeet hoitavat seurausta ei syytä joten hyöty on 0, koska se syy tilanteeseen on edelleen läsnä
Minulle ja monelle muulle lääkkeet ovat auttaneet. Hyöty 10. Lääkkeet auttavat jaksamaan hoitaa tilannetta. Joskus siihen menee muutama viikko. Joskus muutama vuosi.
Miehenä sinun on ehkä mahdoton tajuta, että naisella elämän halu ja hallinta voi lähteä sellaisen tapahtuman kuin raiskauksen vuoksi. Tässä tilanteessa molemmat, lääkkeet ja keskustelu ovat tervetullutta apua. Kumpikaan ei poista syytä, raiskaus on ja pysyy koettuna faktana, mutta tilanne ei enää ole samalla tavalla läsnä kuukausia tai vuosia tapahtuneen jälkeen. Kuten sanoin, lääkkeet auttavat jaksamaan pahimman yli. Anonyymi kirjoitti:
Minulle ja monelle muulle lääkkeet ovat auttaneet. Hyöty 10. Lääkkeet auttavat jaksamaan hoitaa tilannetta. Joskus siihen menee muutama viikko. Joskus muutama vuosi.
Miehenä sinun on ehkä mahdoton tajuta, että naisella elämän halu ja hallinta voi lähteä sellaisen tapahtuman kuin raiskauksen vuoksi. Tässä tilanteessa molemmat, lääkkeet ja keskustelu ovat tervetullutta apua. Kumpikaan ei poista syytä, raiskaus on ja pysyy koettuna faktana, mutta tilanne ei enää ole samalla tavalla läsnä kuukausia tai vuosia tapahtuneen jälkeen. Kuten sanoin, lääkkeet auttavat jaksamaan pahimman yli.suurimmalle osalle vain negatiivista
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
masentunut ei tarvitse mitään lääkkeitä vaan keskusteluapua ongelmiinsa. lääkehoito on vain halvempaa toteuttaa kuin ihmisiltä tuleva työ joten sitä suositaan siksi, ongelmat ns lakaistaan pois silmistä
Tätä nykyä suositaan lääkkeiden ja (CBT-)terapian yhdistelmää, sillä siitä on tutkitusti paras hyöty onnistumisastetta ajatellen.
Omalla kohdallani terapia oli vaikutukseltaan toissijainen - lääkkeet nostivat pahimmasta suosta ja antoivat päätilaa pitää itsestään huolta ja tämä puolestaan auttoi jaloilleen pääsemisessä. Terapia ei sopinut minulle (tai se tuli liian äkkiä, kun olin vielä liian hajalla ottamaan siitä mitään irti - kenties muutama kuukausi myöhemmin lääkkeiden aloittamisen jälkeen siitä olisi voinut olla jotain hyötyäkin). Lääkkeistä olin tuolloin kiitollinen, ne pelastivat.
- Anonyymi
Miksi sinä, AP, valitset olla pompoteltavana? Miksi?
Sinulla on kaikki maailman valta laskea tuo epävakaa mies menemään. Hän on kaikin mahdollisin tavoin näyttänyt, todistanut ja ilmoittanut, laulanut Kalevalan säkeiden tyyliin ettei halua olla kanssasi enää tekemisissä.
Millä muulla tavalla tuo yksinkertainen asia täytyy sinulle ilmoittaa?
Lentokoneellako maalata taivaalle?
Joko sinun korvien välissä on jotain vinksahtanut tai sitten olet fyysisesti kuuro, sokea,mykkä joka yksinkertaisesti ei ole saanut mitää merkkejä selville. - Anonyymi
"..systemaattisesti valehdellut muuttavansa takaisin ja päivä ja jopa kellonaikakin oli niin päätetty. 9.4 eli tänään klo 22.00 mennessä elämme taas yhdessä ja ikuisesti nyt. "
Tuosta tuli mieleen "mitä helvettiä?"
Minusta ero on ero. Kun muutetaan erilleen, niin sitten asutaan erillään. On mielenvikaisuutta yksin päättää tulevansa takaisin esim. 9.4 eli tänään klo 22.00.
Älyttömän hienoa ap että ole päässyt eroon miehestä. Älä anna hänen hallita elämääsi.- Anonyymi
Joo no se olikin ihan naurettavaa se pvämäärä ja jopa viimeistään siihen mennessä kellonaika mutta kuten sanoin en tänne ala asiaa sen enempää avaamaan mutta kyllähän minä epäilin jo pitkään tietyllä tavalla ja alitajuisesti ainakin vaikka välillä hyvin aidolta ja todelta kaikki vaikutti. Mutta onneksi se on nyt ohi ja asia on selvä ja kiitos sinulle tsempistä ja mukavaa kevättä näistä olosuhteista huolimatta! :)
- Anonyymi
Kiitos minun arvioinnistani ihmisenä, kaikkea hyvää sinullekin elämään!
- Anonyymi
Tuo kiitos meni siis ihmiselle joka aika kovin ja varmoin ottein ja hyvin runollisesti vielä oikein Kalevalan sävelin säesti viestiään. Jostain syystä ei mennyt siihen perään vaikka yritin. Ehkäpä minä en ihan koko tarinaa enkä kaikkea kuiten tänne kirjoittanut ja mitä aavistin jne. Mutta kiitos vaan! - Ap
- Anonyymi
Hei sinullekin ap!
Lähtenyt vähän rönsyilemään keskustelu tässä ketjussa...
Selviät kyllä erosta. Hyvä, että pääsit moisesta miehestä eroon. Erittäin terve veto vaikka se vaikeaa onkin, täytyy kuitenkin muistaa, ettei mikään ole elämässä helppoa :).
Olet varmaankin kovin herkkä ihminen ja reagoit voimaakkaasti, mikä tekee elämän kriisinpaikoista kahta kauheampia ja tuskaisempia. Sellainen on omiaan olemaan haitallista myös koko keholle ja elimistölle. Sinullakin nuo mahaongelmat. Ihminen, joka ei reagoi voimakkaasti, kokonaisvaltaisesti koko ruumillaan ja mielellään ei voi ymmärtää lääkityksen merkitystä ja tarpeellisuutta. Kun on itkenyt, panikoinut, huutanut, tutissut, tärissyt, kiljunut, oksentanut pää vessanpöntössä monta kertaa päivittäin, ei nukkunut kuin minuutin pätkiä jossain välissä - tällaista viikko pari putkeen, ei mitään muuta, niin on saavuttanut pohjan, josta ei pääse pois. Tunteiden turruttaminen lääkkeillä rajuissa ja pitkällisissä, lamaavissa reaktioissa on hyväksi, ei ollenkaan huono asia. Fiksua myös muun elimistön kannalta. Jos oksentelee jatkuvasti ja anoreksiakin uhkaa vielä siihen päälle, ihminen on hengenvaarassa ilman lääkitystä. On myös turha kuvitella, että lääkkeet poistavat kaikki tunteet. Ei, ne vaan tasaa niitä hetkeksi. Kun tilanne on ohi eikä enää syö lääkkeitä, tunteet toimivat kuten ennen. Rauhoittavien avulla myös syöminen sujuu, eikä okseta enää. Oksentelu ja syömättömyys ovat jo yksin vaarallisia.
Hyvä, että hait lääkäriltä rauhoittavaa. Et varmasti jää niihin koukkuun, pääset elämän jujusta kiinni ja palaat parempaan elämään niiden avulla. Onnea ja rohkeutta sinulle, hyvää kevään jatkoa!- Anonyymi
Kiitos sinulle kovasti viestistäsi ja ymmärryksestä. Olen aina ihan lapsesta saakka reagoinut jännitykseen ja joihinkin vaikeisiin asioihin vatsalla eli vatsa on se, joka minulla jostain syystä reagoi voimakkaasti elämän tyrskyissä mutta anoreksiasta ei ole kyse, inhoan olla laiha ja sitä myös kun ei pysty syömään kun tykkään kaikista herkuista ja hyvästä ruoasta.Mutta kun oksettaa ja maha kramppaa kuin viimeistä päivää niin ei vaan hyvällä tahdollakaan pysty tarpeeksi syömään sillä hetkellä.
Sain ihan lievää rauhoittavaa lääkettä juurikin josko rauhoittaisi myös elimistön ja hermoston ja saisi nukuttua edes vähän enemmän...ja kyllä varmasti hyvin siitä heti eroon pääsen kun se aika koittaa lääkärin ohjeiden mukaan ettei vieroitusoireita sitten tule ainakaan liikoja.
Ihanaa rohkaisua ja kannustusta sinulta, melkein tippa tuli linssiin. ♥️ Kiitos paljon sanoistasi ja sinulle myös toivon kaikkea hyvää elämääsi ja kaunista, aurinkoista kevättä! ☀️☺️ - Anonyymi
"Kun on itkenyt, panikoinut, huutanut, tutissut, tärissyt, kiljunut, oksentanut pää vessanpöntössä monta kertaa päivittäin, ei nukkunut kuin minuutin pätkiä jossain välissä - tällaista viikko pari putkeen, ei mitään muuta, niin on saavuttanut pohjan, josta ei pääse pois. "
Tuollaista minullakin ja muuta. Nuoruus oikeastaan meni itkiessä, hermoillessa, paniikkikohtausten kourissa jne. Sillä oli huono vaikutus ensin koulunkäyntiin ja sitten myöhemmin opiskeluun. Opiskelut olisivat jääneet kesken, ellen olisi mennyt opiskelijaterveyden huollosta hakemaan lääkitystä. Sain myös keskusteluapua. Olin kiitollinen. Pelastivat elämäni. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos sinulle kovasti viestistäsi ja ymmärryksestä. Olen aina ihan lapsesta saakka reagoinut jännitykseen ja joihinkin vaikeisiin asioihin vatsalla eli vatsa on se, joka minulla jostain syystä reagoi voimakkaasti elämän tyrskyissä mutta anoreksiasta ei ole kyse, inhoan olla laiha ja sitä myös kun ei pysty syömään kun tykkään kaikista herkuista ja hyvästä ruoasta.Mutta kun oksettaa ja maha kramppaa kuin viimeistä päivää niin ei vaan hyvällä tahdollakaan pysty tarpeeksi syömään sillä hetkellä.
Sain ihan lievää rauhoittavaa lääkettä juurikin josko rauhoittaisi myös elimistön ja hermoston ja saisi nukuttua edes vähän enemmän...ja kyllä varmasti hyvin siitä heti eroon pääsen kun se aika koittaa lääkärin ohjeiden mukaan ettei vieroitusoireita sitten tule ainakaan liikoja.
Ihanaa rohkaisua ja kannustusta sinulta, melkein tippa tuli linssiin. ♥️ Kiitos paljon sanoistasi ja sinulle myös toivon kaikkea hyvää elämääsi ja kaunista, aurinkoista kevättä! ☀️☺️"Sain ihan lievää rauhoittavaa lääkettä juurikin josko rauhoittaisi myös elimistön ja hermoston ja saisi nukuttua edes vähän enemmän"
Nukkuminen on kaiken a ja o. Piru perii, ellei uni tule... Erityisen kova tarve sille olisi tulla kriisissä, ja silloinhan se yleensä ei tule. Paitsi tietysti joillekin.
Ihmiset ovat todella erilaisia ja reagoivat erilailla. Varmasti se menee tuossa edellä mainitun herkkyystason mukaan. Oman kokemuksen mukaan ei mikään loukkaa sen enempää kuin täydellinen ymmärtämättömyys siitä, ettei toinen ihminen ole samanlainen kuin itse, eikä myöskään reagoi samoin.
Olin kerran työpaikalla todistamassa hetken kahden henkilön ajatusten vaihtoa. Molemmat olivat eronneet vastikään. Toinen kertoi jäävänsä sairaslomalle, koska ei pysty keskittymään mihinkään, murehtii vaan, ajatukset kiertää samaa rataa. Toinen siihen, ettei eroon pidä noin vahvasti reagoida. Ei hänkään mitään sairaslomaa tarvinnut! Ja jatkoi vielä jotain, kiertäen puukkoa sairaslomaansa aloittavan selässä. Toisilla vaan ei ole mitään empatiataitoja eikä edes normaalia tilannetajua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Sain ihan lievää rauhoittavaa lääkettä juurikin josko rauhoittaisi myös elimistön ja hermoston ja saisi nukuttua edes vähän enemmän"
Nukkuminen on kaiken a ja o. Piru perii, ellei uni tule... Erityisen kova tarve sille olisi tulla kriisissä, ja silloinhan se yleensä ei tule. Paitsi tietysti joillekin.
Ihmiset ovat todella erilaisia ja reagoivat erilailla. Varmasti se menee tuossa edellä mainitun herkkyystason mukaan. Oman kokemuksen mukaan ei mikään loukkaa sen enempää kuin täydellinen ymmärtämättömyys siitä, ettei toinen ihminen ole samanlainen kuin itse, eikä myöskään reagoi samoin.
Olin kerran työpaikalla todistamassa hetken kahden henkilön ajatusten vaihtoa. Molemmat olivat eronneet vastikään. Toinen kertoi jäävänsä sairaslomalle, koska ei pysty keskittymään mihinkään, murehtii vaan, ajatukset kiertää samaa rataa. Toinen siihen, ettei eroon pidä noin vahvasti reagoida. Ei hänkään mitään sairaslomaa tarvinnut! Ja jatkoi vielä jotain, kiertäen puukkoa sairaslomaansa aloittavan selässä. Toisilla vaan ei ole mitään empatiataitoja eikä edes normaalia tilannetajua.Nimenomaan olemme kaikki ainutkertaisia yksilöitä ja reagoimme eri tilanteissa eri tavoin ja ihmisten eroissa on myös paljon eroja niin sanotusti miten siis tapahtuvat ja kuinka asiat hoidetaan. Sekin vaikuttaa varmasti asiaan melko paljon.
Mutta empatiakyky on valtavan suuri lahja jos sitä on suotu ihmiselle. Toisten auttaminen ja tukeminen parhaani ja mahdollisuuksien mukaan on aina ollut itselle tärkeää ja tuonut jopa hyvää mieltä ja iloa josko voi edes ihan vähän auttaa silloim kun avun tarpeessa joku on. - Ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan olemme kaikki ainutkertaisia yksilöitä ja reagoimme eri tilanteissa eri tavoin ja ihmisten eroissa on myös paljon eroja niin sanotusti miten siis tapahtuvat ja kuinka asiat hoidetaan. Sekin vaikuttaa varmasti asiaan melko paljon.
Mutta empatiakyky on valtavan suuri lahja jos sitä on suotu ihmiselle. Toisten auttaminen ja tukeminen parhaani ja mahdollisuuksien mukaan on aina ollut itselle tärkeää ja tuonut jopa hyvää mieltä ja iloa josko voi edes ihan vähän auttaa silloim kun avun tarpeessa joku on. - Ap" olemme kaikki ainutkertaisia yksilöitä ja reagoimme eri tilanteissa eri tavoin ja ihmisten eroissa on myös paljon eroja niin sanotusti miten siis tapahtuvat ja kuinka asiat hoidetaan. "
Tuosta ja empatiataidoista, sekä edellisistä kirjoituksista tulikin mieleeni. Olennaista olisi ymmärtää ettei kenenkään ero ole samanlainen kuin itsellä, eikä se tapahtunut samoista syistä, eikä liiton aikana tai eron jälkeen ollut kellään samanlaisia kärsimyksiä. Ymmärtää myös, että toivottu, aivan välttämätön ero on suurimmalle osalle ihmisistä joko raskas tai erittäin raskas. Liian usein kuulee tuon kaltaisia täystyrmäyksiä "ettei eroon pidä noin vahvasti reagoida. Ei hänkään mitään sairaslomaa tarvinnut!" tai "masentunut ei tarvitse mitään lääkkeitä" -kaltaisia lausahduksia (= möläytyksiä), jotka vain loukkaavat toista osapuolta ja ovat omiaan tyrehdyttämään kaiken rakentavan keskustelun. Näin tapahtuu, koska pelätään toisen, erilaisen/eritavalla ajattelevan ihmisen kohtaamista.
Sama ikävä epäempaattisuus, ja oma suoraviivainen toisen huomioimaton, syrjivä asenteellisuus ilmenee etenkin keskusteluissa, jotka kohdistuvat eri vähemmistöihin. Joku sanoo "olen homoseksuaali" hänelle vastataan "juu, et voi olla, ihan sairasta". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" olemme kaikki ainutkertaisia yksilöitä ja reagoimme eri tilanteissa eri tavoin ja ihmisten eroissa on myös paljon eroja niin sanotusti miten siis tapahtuvat ja kuinka asiat hoidetaan. "
Tuosta ja empatiataidoista, sekä edellisistä kirjoituksista tulikin mieleeni. Olennaista olisi ymmärtää ettei kenenkään ero ole samanlainen kuin itsellä, eikä se tapahtunut samoista syistä, eikä liiton aikana tai eron jälkeen ollut kellään samanlaisia kärsimyksiä. Ymmärtää myös, että toivottu, aivan välttämätön ero on suurimmalle osalle ihmisistä joko raskas tai erittäin raskas. Liian usein kuulee tuon kaltaisia täystyrmäyksiä "ettei eroon pidä noin vahvasti reagoida. Ei hänkään mitään sairaslomaa tarvinnut!" tai "masentunut ei tarvitse mitään lääkkeitä" -kaltaisia lausahduksia (= möläytyksiä), jotka vain loukkaavat toista osapuolta ja ovat omiaan tyrehdyttämään kaiken rakentavan keskustelun. Näin tapahtuu, koska pelätään toisen, erilaisen/eritavalla ajattelevan ihmisen kohtaamista.
Sama ikävä epäempaattisuus, ja oma suoraviivainen toisen huomioimaton, syrjivä asenteellisuus ilmenee etenkin keskusteluissa, jotka kohdistuvat eri vähemmistöihin. Joku sanoo "olen homoseksuaali" hänelle vastataan "juu, et voi olla, ihan sairasta".Juu tänä päivänä ei ihmisten empaattisuus toisiaan kohtaan ole todellakaan huipussaan eikä ystävällinen käytös tai juuri mikään hyvä. Tuntuu, että kaikki pahantahtoisuus ja ilkeily vaan lisääntyneet ja riidan haasto. Huomaahan sen tavallaan näillä palstoillakin ihmisten tyylistä miten toisille kirjoitetaan. Mutta onneksi kuitenkin vielä teitä hyviäkin ihmisiä on ja ihmisiä, jotka osaavat käyttäytyä ja olla hyväntahtoisia, ettei vielä ihan olla kaikkea toivoa menetetty ☺️♥️
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä742502Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1721802Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on741474Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2461467Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2671465- 851292
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel3921255Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3431232Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että3681208- 1281185