Kolmisen vuotta sitte ihastuin. Mies ei ollut yhtään tyyppiäni, mutta jostain tuo tunne nousi. Pahinta oli ympäristö. En voinut koskaan ilmaista ihastustani.
Teimme silloin yhteistyötä, mikä loppui siihen, että minun ja hänen työyhteisönsä pelasivat eri säännöillä. Alkoi hiljainen kausi hänen puoleltaan. Vältteli ja oli tyly. Alkuun ajattelin, jos onkin kiinnostunut, mutta pakenee käytöksellään. Hyvin pian tajusin, ettei ihastunut ihminen käyttäydy noin inhoten toista kohtaan. Aika nopeasti omat tunteetkin hiljeni.
Nyt kun oma elämäni on uomillaan, nousee esiin tämä entinen ihastus ja hänen suhtautumisensa minuun. Ihmiset ympärillä ovat tutustumisen myötä alkaneet avautumaan. Hän on torpedoinnut minua taustalla koko tämän ajan. Haukkunut minut kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille. Tikaroinut selkääni kunnolla. Jo vuoden ajan kulkenut vastaan katsetta vältellen ja tervehtimättä. Nyt selittyi tuokin käytös.
Kuinka joku voi olla noin paha? Tiedän että on monesta asiasta katkera, mutta nyt siis kohdistaa kaiken minuun? Pahinta kaikessa on se, että kuulemma juhlii kun kuulee minun loukkaantuneen asiasta. En vaan käsitä enää. En ole eläissäni kohdannut ketään yhtä pahaa ihmistä. Ja sain aivan eri kuvan hänestä.
Olen yrittänyt kohdata asian hänen kanssaan, muttei suostu puhumaan, vaan jatkaa huonoa käytöstään. Ja nyt minun pitäisi unohtaa tuo kaikki ja jatkaa yhteistyötä hänen kanssaan.
Mitä ihmettä teen? Nyt olen selvinnyt sillä, etten ole tekemisissä hänen kanssaan, etten ajaudu pian itsetuhoisemmalle reitille. Sen verran paha olo on tästä.
Tiedän, että tietoisesti yrittää päästä eroon minusta, niin kuin edeltäjistänikin. Siksi itselläni tahto vielä taistella näiden jo pois lähteneidenkin edestä. Mutta, en tiedä kauan jaksan enää. Ja jos ehdotatte asian käsittelemistä esimiesten kanssa, tiedän että vain pahentaa toimiaan. Ja kukaan ei uskalla oikeasti puuttua tähän.
Miten päästä tuosta pahasta?
Teimme silloin yhteistyötä, mikä loppui siihen, että minun ja hänen työyhteisönsä pelasivat eri säännöillä. Alkoi hiljainen kausi hänen puoleltaan. Vältteli ja oli tyly. Alkuun ajattelin, jos onkin kiinnostunut, mutta pakenee käytöksellään. Hyvin pian tajusin, ettei ihastunut ihminen käyttäydy noin inhoten toista kohtaan. Aika nopeasti omat tunteetkin hiljeni.
Nyt kun oma elämäni on uomillaan, nousee esiin tämä entinen ihastus ja hänen suhtautumisensa minuun. Ihmiset ympärillä ovat tutustumisen myötä alkaneet avautumaan. Hän on torpedoinnut minua taustalla koko tämän ajan. Haukkunut minut kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille. Tikaroinut selkääni kunnolla. Jo vuoden ajan kulkenut vastaan katsetta vältellen ja tervehtimättä. Nyt selittyi tuokin käytös.
Kuinka joku voi olla noin paha? Tiedän että on monesta asiasta katkera, mutta nyt siis kohdistaa kaiken minuun? Pahinta kaikessa on se, että kuulemma juhlii kun kuulee minun loukkaantuneen asiasta. En vaan käsitä enää. En ole eläissäni kohdannut ketään yhtä pahaa ihmistä. Ja sain aivan eri kuvan hänestä.
Olen yrittänyt kohdata asian hänen kanssaan, muttei suostu puhumaan, vaan jatkaa huonoa käytöstään. Ja nyt minun pitäisi unohtaa tuo kaikki ja jatkaa yhteistyötä hänen kanssaan.
Mitä ihmettä teen? Nyt olen selvinnyt sillä, etten ole tekemisissä hänen kanssaan, etten ajaudu pian itsetuhoisemmalle reitille. Sen verran paha olo on tästä.
Tiedän, että tietoisesti yrittää päästä eroon minusta, niin kuin edeltäjistänikin. Siksi itselläni tahto vielä taistella näiden jo pois lähteneidenkin edestä. Mutta, en tiedä kauan jaksan enää. Ja jos ehdotatte asian käsittelemistä esimiesten kanssa, tiedän että vain pahentaa toimiaan. Ja kukaan ei uskalla oikeasti puuttua tähän.
Miten päästä tuosta pahasta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sellaiset työyhteisöt ansaitsee sanktion missä narsistien perseilyjä katsellaan läpi sormien.
Mies on selkeästi ottanut henkisen yliotteen työyhteisössä, jos hänen käytökseensä ei voi edes puuttua. Melkeinpä voisin arvata mikä sairastunut työyhteisö on kyseessä.
Anna olla. Pysy erossa, ja yritä keskittyä työhösi. Älä anna raukalle sitä valtaa, että pääsee nakertamaan sinua. Ja jos on noin paha, on sitä varmasti muillekin. Näin esimiehen roolissa ohjaisin kylmän viileästi tuollaisen tapauksen hoitoon.
Ignooraa takaisin. Niin puhutte samaa kieltä psykopaatin kanssa.
Paras itseäs ajatellen, että et ole tekemisissä. Tod. näk. kyseessä täys narsu, jolle kukaan ei uskalla vastaan. Tuo ihmistyyppi tykkää kilteistä, joita ohjailla. Sinä et kai sopinut jalan alle. Hyvä niin.
Aloittajalle. Suomalaiset ovat duurimmaksi osaksi niin vellihousuja, että turvautuvat srlän takana jauhamiseen. Puhu asiadi suoraan, niin tuolla henkilöllä ei 8le enää mitään "sananvaltaa". Narauta se drn omalla keinolla, mutta toisinpäin. Tee siitä "bitch" muiden silmissä.
Rohkeutta.
Äläkä lähde pikkumaisuuteen mukaan vatvomaan adioita. Se on nappukauppaa. Turhanpäiväistä. Sano vain oma mirlipiteesi, äläkä muid3n.
Tälleen saat vastustajan kunnioituksen.
Koska et lähde "nappikauppaan" mukaan, muukin lauma tietää, että se ei ole totta, mitä ikinä ovatkaan kehitelleet mielessään. Muista, ihmiset keksivät omia tarinoitaan väliin. Aina. Ole johtaja. Älä välitä niistä.
Olet oikeasti hyvässä tilanteessa. Juuri noin kyvyt nousevat "esiin".
Mieti vaikka mielessäsi, että olet kupla joka nousee poreessa. Muiden kuplat puhkeavat, kun sinun omasi kasvaa. Imet ne muut paskanjauhajat omaan"tarinaasi", vertauskuvallisesti. Näin siitä tulee sinun tarina, ei muiden. Usko itseesi.
Tuolla nappikauppaan lähtemättömyydellä varmistat oman selustasi. Mistä tiedät, että "oma porukkasi" ei ole heittänyt paskaa ilmoille ja pistänyt sen sinun syyksi?
Toi että sä oot jossain linjassa uhrilampaan roolissa "edeltäjien tavoin" kertoo vain normaalista suomalaisesta työelämästä. Mikä onneksi pyyhkiiytyy koronan myötä helvettiin. Ota oma paikkasi!
Nimenomaan, näin kehotan omiani juuri tekemäänkin. Eli jos tulee sanomista jostain, laittakaa suoraan minun syyksi, koska näin siinä tulee joka tapauksessa käymään. Haluan pitää omieni puolta, en enää muiden.