Nyt kun korona viimeistään paljasti Suomen yhteiskunnan taloudellisen kestävyyden oikean tilan, olisiko aika pistää koko pakka uusiksi? Koronarajoitusten julkitultua ei mennyt kuin minuutteja, kun tuli ensimmäiset viestit kunnista, että rahat loppuu. Lisää tukea ja äkkiä. Sehän tarkoittaa lisää velkaa. Miljardeja. Mutta rahaa jakamalla ongelmat eivät poistu. Ne pahenee.
Nyt pitäisi olla yhteiskunnalla rohkeutta muutoksiin, kun kuntien ja osin valtionkin perustoiminnot on polvillaan. Ei tarvittu kuin pieni yhteiskunnan häiriö ja talouden iso kuva romahti heti.
Suomessa ei saisi olla yhtään kuntaa jonka oma asukaslukuun ja asukkaiden veronmaksykykyyn perustuva veropohja ei riitä pitämään yllä kunnan peruspalvelujen organisaatioita ja niihin liittyviä riittäviä puskurivaroja. Kunnilla ei myöskään saisi olla mitään tehtäviä joita se ei pysty kestävästi hoitamaan, tai joiden hoitamisen kunnat voi sössiä sekoittamalla käyttövaroja epäolennaiseen. Samalla kunnilta pitäisi kieltää ehdottomasti perustehtävien ulkopuolinen "yritystoiminta", joka lähes aina rahoitetaan veroilla tai maksuilla (eli piiloveroilla). Kunnat eivät saisi olla kuntalaisten rahoilla sijoittajia tai rakennusten rakennuttajia tai osallistua yritystoimintaan tai takauksiin. Valtion tai maakuntahallinnon rooli vahvistuisi elinkeinoelämän ja kansalaisten tarvitseman infrastruktuurin rakentamisessa ja sen syntymisen tukemisessa ja ylläpidossa paremmin koordinoituina kokonaisuuksina kuntarajoista välittämättä. Oikealla tavalla suhteutetut kehityspanokset siellä missä ihmiset ovat ja siellä missä heidän halutaan olevan. Yhdessä yrityselämän, eli yksityisen rahan, kanssa. Valtion ja maakuntien rooli olisi luoda isossa kuvassa mahdollisuuksia yritystoiminnalle ja työpaikkojen synnylle siellä missä ihmiset ovat. Ei siellä missä ihmisiä ei ole (ellei kyse ole esim. luonnonvaroihin perustuvasta paikallisesta yritystoiminnasta). Nyt kun kunnat yrittää jokainen edistää elinkeinoelämää omilla alueillaan, se tapahtuu kuntalaisten velkarahalla väkisin sinne, missä ei ole työntekijöitä eikä asiakkaita ja lopputulos on liian usein kansalaisten kannalta raskas taloudellinen tappio.
Yritysten yhteisöverot menisi jatkossa valtiolle tai maakunnille oikeasti yhteiskunnan hyväksi. Varhaiskasvatus, päivähoito, koulut ja vanhuspalvelujen organisoinnin vastuu jäisi kunnille, mutta koulujen ja palveluiden sijaintia koordinoisi maakuntahallinto tai valtio. Perusinfrastruktuuri maan alla ja päällä, maankäyttö, terveydenhuolto, pelastustoimi, kulttuuri ja liikunta, voimalaitokset, yhteiskunnan rakennukset ja yhteiskunnan omistamat maat maakunnille ja valtiolle pois kunnilta. Terveyspalvelut, sosiaalipuolen toimet ja rahanjako ja työllistämisen edistäminen vain valtiolle tai maakunnille. Käytännössä maakuntahallinto korvaisi isosti kuntien tehottomat, kalliit, päällekkäiset ja kunnanisien omaa etua tavoittelevat "hallinnot". Jatkossa syrjäkylillä asuvien ihmisten pitäisi varautua rahoittamaan itse lisäveroilla ylimääräisiä kuluja, kuten ylipitkät asiointimatkat, sivuteiden ylläpito, tai muut kulut jotka ovat jotain tasoa yli hyväksytyn keskiarvon.
Velanoton tulee loppua ja todella kustannustehottomat, päällekkäiset ja laiskat kuntahallintohimmelit rakentaa uusiksi.
Muutos johtaisi kansalaisten kannalta tasapuolisempaan ja kustannustehokkaampaan kehitykseen siellä missä ihmiset ovat ja kokonaisverotuksen kevenemiseen. Suomalainen rahanjakopolitiikka on kasvanut kuin pullataikina 1960 luvun jälkeen. On oletettu, että jakovaraa on aina vaan enemmän. Jaetaan vaan rahaa ulos miettimättä tuleeko sitä tarpeeksi sisään. Ja kun rahaa ei ole, velkaa voi ottaa. Se vanha typeryys pitäisi katkaista jossa todetaan "kaikki rahat on käytettävä, kun ne on budjetissa". Tätä kunnissa totta vieköön on tehty.
Velka ei voi kasvaa enää ja talous on palautettava tasolle jolla se kestää. Sellaiseksi kuin se Suomessa on alunperin tarkoitettu, kun hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka on sotien jälkeen rakennettu. Korttitalo kivijalan päältä on purettava.
Nyt pitäisi olla yhteiskunnalla rohkeutta muutoksiin, kun kuntien ja osin valtionkin perustoiminnot on polvillaan. Ei tarvittu kuin pieni yhteiskunnan häiriö ja talouden iso kuva romahti heti.
Suomessa ei saisi olla yhtään kuntaa jonka oma asukaslukuun ja asukkaiden veronmaksykykyyn perustuva veropohja ei riitä pitämään yllä kunnan peruspalvelujen organisaatioita ja niihin liittyviä riittäviä puskurivaroja. Kunnilla ei myöskään saisi olla mitään tehtäviä joita se ei pysty kestävästi hoitamaan, tai joiden hoitamisen kunnat voi sössiä sekoittamalla käyttövaroja epäolennaiseen. Samalla kunnilta pitäisi kieltää ehdottomasti perustehtävien ulkopuolinen "yritystoiminta", joka lähes aina rahoitetaan veroilla tai maksuilla (eli piiloveroilla). Kunnat eivät saisi olla kuntalaisten rahoilla sijoittajia tai rakennusten rakennuttajia tai osallistua yritystoimintaan tai takauksiin. Valtion tai maakuntahallinnon rooli vahvistuisi elinkeinoelämän ja kansalaisten tarvitseman infrastruktuurin rakentamisessa ja sen syntymisen tukemisessa ja ylläpidossa paremmin koordinoituina kokonaisuuksina kuntarajoista välittämättä. Oikealla tavalla suhteutetut kehityspanokset siellä missä ihmiset ovat ja siellä missä heidän halutaan olevan. Yhdessä yrityselämän, eli yksityisen rahan, kanssa. Valtion ja maakuntien rooli olisi luoda isossa kuvassa mahdollisuuksia yritystoiminnalle ja työpaikkojen synnylle siellä missä ihmiset ovat. Ei siellä missä ihmisiä ei ole (ellei kyse ole esim. luonnonvaroihin perustuvasta paikallisesta yritystoiminnasta). Nyt kun kunnat yrittää jokainen edistää elinkeinoelämää omilla alueillaan, se tapahtuu kuntalaisten velkarahalla väkisin sinne, missä ei ole työntekijöitä eikä asiakkaita ja lopputulos on liian usein kansalaisten kannalta raskas taloudellinen tappio.
Yritysten yhteisöverot menisi jatkossa valtiolle tai maakunnille oikeasti yhteiskunnan hyväksi. Varhaiskasvatus, päivähoito, koulut ja vanhuspalvelujen organisoinnin vastuu jäisi kunnille, mutta koulujen ja palveluiden sijaintia koordinoisi maakuntahallinto tai valtio. Perusinfrastruktuuri maan alla ja päällä, maankäyttö, terveydenhuolto, pelastustoimi, kulttuuri ja liikunta, voimalaitokset, yhteiskunnan rakennukset ja yhteiskunnan omistamat maat maakunnille ja valtiolle pois kunnilta. Terveyspalvelut, sosiaalipuolen toimet ja rahanjako ja työllistämisen edistäminen vain valtiolle tai maakunnille. Käytännössä maakuntahallinto korvaisi isosti kuntien tehottomat, kalliit, päällekkäiset ja kunnanisien omaa etua tavoittelevat "hallinnot". Jatkossa syrjäkylillä asuvien ihmisten pitäisi varautua rahoittamaan itse lisäveroilla ylimääräisiä kuluja, kuten ylipitkät asiointimatkat, sivuteiden ylläpito, tai muut kulut jotka ovat jotain tasoa yli hyväksytyn keskiarvon.
Velanoton tulee loppua ja todella kustannustehottomat, päällekkäiset ja laiskat kuntahallintohimmelit rakentaa uusiksi.
Muutos johtaisi kansalaisten kannalta tasapuolisempaan ja kustannustehokkaampaan kehitykseen siellä missä ihmiset ovat ja kokonaisverotuksen kevenemiseen. Suomalainen rahanjakopolitiikka on kasvanut kuin pullataikina 1960 luvun jälkeen. On oletettu, että jakovaraa on aina vaan enemmän. Jaetaan vaan rahaa ulos miettimättä tuleeko sitä tarpeeksi sisään. Ja kun rahaa ei ole, velkaa voi ottaa. Se vanha typeryys pitäisi katkaista jossa todetaan "kaikki rahat on käytettävä, kun ne on budjetissa". Tätä kunnissa totta vieköön on tehty.
Velka ei voi kasvaa enää ja talous on palautettava tasolle jolla se kestää. Sellaiseksi kuin se Suomessa on alunperin tarkoitettu, kun hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka on sotien jälkeen rakennettu. Korttitalo kivijalan päältä on purettava.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.