Meillä on töissä useita tyyppejä jotka on heti ensimmäisenä työpäivänä vaihtaneet puhelinnumeroita ja käyvät pizzalla ja vähän ajan kuluttua he vierailevat toistensa luona ja käyvät milloin missäkin.
Itselläni ei ole vuosienkaan jälkeen yhdenkään työkaverin numeroa enkä ole työn ulkopuolella ainuttakaan tavannut.
Aika säälittävää oikeastaan kun ainoat yhteystiedot puhelimessa on äiti, isä ja sisko.
Itselläni ei ole vuosienkaan jälkeen yhdenkään työkaverin numeroa enkä ole työn ulkopuolella ainuttakaan tavannut.
Aika säälittävää oikeastaan kun ainoat yhteystiedot puhelimessa on äiti, isä ja sisko.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On ihmisiä joiden on helppo tutustua toisiin ja jotkut eivät tutustu niin helposti.
Rohkeammat ja sosiaalisemmat menevät herkemmin juttelemaan vieraammallekin, niin ei yleensä tee vähän arempi ihminen.
Jotkut ihmiset ovat myös helpommin lähestyttäviä eli toisten on sitten helpompi lähestyä ja tehdä tuttavuutta.
Jos ihminen on sivuun vetäytyvä ja hiljainen, ei muut mene kovin herkästi juttelemaan. Silloin saattaa muista tuntua että se hiljainen ei välttämättä halua että hänelle mennään puhumaan.
On siis aika paljon itsestä kiinni kuinka tutustuu muihin.
Kannattaa mennä rohkeasti vaan juttelemaan, kukaan ei varmasti puraise jos suunsa avaa keskustellakseen.
Hekin on yksilöitä eikä mikään yhteinänen ryhmä vaikka siltä voi vaikuttaa. Jokainen heistä suhtautuu sinuun yksilönä. Jos haluat pitsalle niin ilmotat vain että voisit itsekin lähteä pitsalle. Kyllä ne sut mukaan ottaa, vaikket olisikaan puhunut niille mitään vuoteen.
Jotkut saa heti kavereita. Ne jotkut lähtevät mukaan, vaikka ei erikseen pyydetä. He avautuvat ja antavat jotain itsestään, päästävät lähelleen ja tulevat lähelle. He ovat avoimesti kiinnostuneita muista.
Jotkut eivät saa kavereita aikojenkaan kuluessa. Kavereita ei saa sellainen oman tiensä kulkija, joka ei anna itsestään mitään eikä ole kiinnostunut muista. Ei ole kyse ujoudesta vaan sulkeutuneisuudesta.
Asuin opiskeluaikana kaksi vuotta samassa kämpässä ikäiseni naisen kanssa. Hänestä ei saanut mitään irti, hän ei koskaan kertonut itsestään eikä kodistaan eikä mistään. Muut tiesivät hänestä jotain, koska olivat kotoisin samalta paikkakunnalta. Jotenkin harmitti silloin, että toinen oli niin sulkeutunut. Ystäviä meistä ei koskaan tullut eikä hänellä ollut muitakaan ystäviä. Minulla oli sitten muita ystäviä, vaikka en erityisen sosiaalinen olekaan. Tiettävästi tuo kämppäkaveri ei myöskään koskaan avioitunut eikä hänellä tiedetä olleen edes seurustelusuhteita. Hän ei koskaan tullut mihinkään opiskeluajan jälkeisiin tapaamisiin, vaikka kutsuttiin. Mysteeri koko ihminen. Opiskelussa hän menestyi kylläkin ihan hyvin.
Masennus tekee tuota tai vaikeat kotiolot.
Jos myöskään koulussa kaverisuhteet eivät natsaa, itseluottamus ihmisiin on kovalla koetuksella.
Miten sinä sitten olet toiminut, kun olet tavannut uusia ihmisiä? Mielestäni se vaatii päätöksen, että nyt haluat tutustua vaikka tuohon yhteen. Sitten rohkeutta, että uskallat sen myös tehdä. Etsit hyvän tilanteen ja tilanteeseen sopivan keskustelunavauksen. On hyvä olla kiinnostunut toisesta, esittää kysymyksiä. Myös kehumalla saat hänet todennäköisesti pitämään sinusta.
Minulla on ongelmana, että en ole kovin kiinnostunut ihmisistä. Etenkin tämä ajatus "uusiin ihmisiin tutustumisesta" jotenkin ällöttää semmoisena ylipositiivisen ihmisen mielipuuhana. En osaa myöskään kehua, varsinkaan jos en oikeasti ole sitä mieltä.. siis valehdella.
Silti haluaisin, että minulla olisi enemmän kavereita, joiden kanssa tehdä asioita. Minua ei niinkään kiinnosta semmoinen turha, kevyt jutustelu (joten usein vaikea semmoista keksiäkään), vaan syvällisemmät keskustelut. Syvällisempiin on vain vaikea päästä, kun sitä ei voi tehdä heti, ja sitten tuntuu kauhealta kikkailulta, että miten siihen voisi nätisti siirtyä.
Aika ristiriitaiselta vaikuttaa kun ei ole kovin kiinnostunut muista ja silti haluaisi tutustua ja saada kavereita.
Kun toiselle menee juttelemaan niin ei siinä tarvitse alkaa toista millään tavalla kehua, paljon voi puhua muunlaisia asioita.
Ensinnäkään kaveruutta tai ystävyyttä ei tarvitse millään lailla ostaa tai ansaita.
Ihmisistä tulee sellaisia itsestään jos on tullakseen.
Myös tuosta syvällisemmästä keskustelusta, eihän se yleensä onnistu ihan suoraan ventovieraan kanssa, toki voi poikkeuksiakin olla.
Ensin on vain tutustuttava pinnallisemmin että oppii tietämään ja tuntemaan minkälainen toinen on.
Ihmisten kanssa voi mennä keskustelemaan myös ilman päätöstä että haluaisi johonkin tiettyyn tutustua, siinäkin käy niin että sitten tutustuu paremmin tai ei tutustu.
Toki vaatii hieman rohkeutta että uskaltaa mennä vieraille ihmisille puhumaan, se ei ole kaikille ihan helppoa.
Tosiasia on että mitään ei saa tai missään ei onnistu jos ei edes yritä.