Alokasaikana aamut alkoivat pääosin 6.00, eräinä aamuina jo klo 5. Ohjatut aamutoimet kestivät siihen saakka, kunnes "vanhat" alikessut lähtivät pois, eli puoli vuotta (tuolloin palvelus oli 8 kk). Sen jälkeen tulivat oman ikäluokan alikessut ja kokelaat, jotka eivät sitä vaatineet.
Alokasajan päivärytmi oli sellainen, että ohjelma alkoi 6.00 ja päättyi klo 22. Ohjattujen aamutoimien jälkeen tehtiin punkat, jotka tarkastettiin. Sitten lähdettiin syömään, joka meni niin, että jouduimme juoksemaan tupiin 3-5 kertaa takaisin koska olimme "perseestä" ja järjestäytymisemme samaten. Sitten alkoi päivän koulutus, tetsausta, aseiden kokoamisia ja sitä perusjuttua. Hitaille ja heikkokuntoisille huudettiin, monesti heidän takiaan pistettiin koko porukka kärsimään. Mitään tasoryhmiä ei ollut. Kun päivän palvelus oli ohi, ei sotkuun päässyt ensimmäiseen kuukauteen, paitsi tutustumispäivänä. Vasta komppanianpäällikön puuttuminen muutti tämän, tosin silloinkin alikessut pyrkivät epäämään pääsyn eri syillä.
Luppoaikana siivottiin ja odotettiin jotakin extraa, kuten kutsuja alikessujen tupiin siivoamaan ja vittuilua kuuntelemaan. Ilta päättyi ennen oli vahvuuslaskenta jossa jouduimme kaikenlaisen pelleilyn kohteeksi, mm. tuvan roskikset potkittiin lattialle, patjat viskottiin nurin ja joskus jopa jonkun punkka oli viety alikessujen tupaan haettavaksi takaisin "toimistokäyttäytymisellä". Usein myös teimme kaikkea typerää, kuten jouduimme ääntelemään käskystä, minkä jälkeen se äkkiä kiellettiin ja jos joku nauroi, koko joukkue menetti tupakkataukonsa tämän naurajan "pyynnöstä". Kuri on kova, henki alistava. Sulkeisia oli tuolloin lähes päivittäin ja taakse poistu oli yleisin komento, jota alikessut ja kokelaat käyttivät.
Erikoiskoulutuskausi ei muuttanut juuri mitään, paitsi että liikunta, kuten pitkät marssit, lisääntyivät rutkasti ja pidemmät leirit tulivat mukaan. Lisäksi koulutus erikoistui. E-kaudella gineksiä oli jostakin syystä paljon, alokasaikana niitä taisi olla vain kaksi, eli yksi kuukaudessa. E-kaudella oli yksi triplagines, eli kuukauden kinkku, ja melkein joka toinen oli muutenkin kiinni. Sisäkuri pysyi ennallaan, punkat lentelivät edelleen, mutta vapaa-aikaa oli jo enemmän. Kouluttajat, siis työssä olevat skapparit heittelivät homo- ja tappojuttuja huumorilla, marssilauluina lauleltiin miten raiskaillaan naiset ja lapset ja meininki oli outoa. Kukaan ei kuitenkaan valittanut, koska se miellettiin armeijan touhuihin kuuluvaksi. Mainittakoon, että Prikaatissa ei palvellut vielä tuolloin naisia, tulivat seuraavana vuonna.
J-kausi tiputti sisäkurin minimiin ja alkoi "gonavaihe". Tämä siis siksi, että alokasaikaiset kaverit tulivat porukan johtajiksi, eli alikessuiksi ja kokelaiksi, eivätkä he paria idioottia lukuunottamatta jaksaneet pelleillä. Tämän tiesivät kapiaiset, jotka siirtyivät antamaan runtua. Olimme runsaasti metsässä, paljon harjoituksia, mutta kasarmilla olot olivat hyvät. Loppusota oli täysi porukan loppuun ajaminen, 2 viikkoa Lapissa ja kasarmille palasi väsyneitä miehiä. Viimeisenä päivänä sain sotilaspassin, jossa sotilaalliseksi kyvykseni oli määritelty "tyydyttävä". Kiitin passista, kävelin portista ulos ja vedin kännin.
Niin armeija sitten oli käyty.
Alokasajan päivärytmi oli sellainen, että ohjelma alkoi 6.00 ja päättyi klo 22. Ohjattujen aamutoimien jälkeen tehtiin punkat, jotka tarkastettiin. Sitten lähdettiin syömään, joka meni niin, että jouduimme juoksemaan tupiin 3-5 kertaa takaisin koska olimme "perseestä" ja järjestäytymisemme samaten. Sitten alkoi päivän koulutus, tetsausta, aseiden kokoamisia ja sitä perusjuttua. Hitaille ja heikkokuntoisille huudettiin, monesti heidän takiaan pistettiin koko porukka kärsimään. Mitään tasoryhmiä ei ollut. Kun päivän palvelus oli ohi, ei sotkuun päässyt ensimmäiseen kuukauteen, paitsi tutustumispäivänä. Vasta komppanianpäällikön puuttuminen muutti tämän, tosin silloinkin alikessut pyrkivät epäämään pääsyn eri syillä.
Luppoaikana siivottiin ja odotettiin jotakin extraa, kuten kutsuja alikessujen tupiin siivoamaan ja vittuilua kuuntelemaan. Ilta päättyi ennen oli vahvuuslaskenta jossa jouduimme kaikenlaisen pelleilyn kohteeksi, mm. tuvan roskikset potkittiin lattialle, patjat viskottiin nurin ja joskus jopa jonkun punkka oli viety alikessujen tupaan haettavaksi takaisin "toimistokäyttäytymisellä". Usein myös teimme kaikkea typerää, kuten jouduimme ääntelemään käskystä, minkä jälkeen se äkkiä kiellettiin ja jos joku nauroi, koko joukkue menetti tupakkataukonsa tämän naurajan "pyynnöstä". Kuri on kova, henki alistava. Sulkeisia oli tuolloin lähes päivittäin ja taakse poistu oli yleisin komento, jota alikessut ja kokelaat käyttivät.
Erikoiskoulutuskausi ei muuttanut juuri mitään, paitsi että liikunta, kuten pitkät marssit, lisääntyivät rutkasti ja pidemmät leirit tulivat mukaan. Lisäksi koulutus erikoistui. E-kaudella gineksiä oli jostakin syystä paljon, alokasaikana niitä taisi olla vain kaksi, eli yksi kuukaudessa. E-kaudella oli yksi triplagines, eli kuukauden kinkku, ja melkein joka toinen oli muutenkin kiinni. Sisäkuri pysyi ennallaan, punkat lentelivät edelleen, mutta vapaa-aikaa oli jo enemmän. Kouluttajat, siis työssä olevat skapparit heittelivät homo- ja tappojuttuja huumorilla, marssilauluina lauleltiin miten raiskaillaan naiset ja lapset ja meininki oli outoa. Kukaan ei kuitenkaan valittanut, koska se miellettiin armeijan touhuihin kuuluvaksi. Mainittakoon, että Prikaatissa ei palvellut vielä tuolloin naisia, tulivat seuraavana vuonna.
J-kausi tiputti sisäkurin minimiin ja alkoi "gonavaihe". Tämä siis siksi, että alokasaikaiset kaverit tulivat porukan johtajiksi, eli alikessuiksi ja kokelaiksi, eivätkä he paria idioottia lukuunottamatta jaksaneet pelleillä. Tämän tiesivät kapiaiset, jotka siirtyivät antamaan runtua. Olimme runsaasti metsässä, paljon harjoituksia, mutta kasarmilla olot olivat hyvät. Loppusota oli täysi porukan loppuun ajaminen, 2 viikkoa Lapissa ja kasarmille palasi väsyneitä miehiä. Viimeisenä päivänä sain sotilaspassin, jossa sotilaalliseksi kyvykseni oli määritelty "tyydyttävä". Kiitin passista, kävelin portista ulos ja vedin kännin.
Niin armeija sitten oli käyty.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisi kiva kuulla parin viimeisen vuoden aikana palvelleen teksti samasta aiheesta.
Turhasta käynnistä veksissä seurasi esitutkinta, eli jos tuli KP - kelpaa palvelukseen - niin se tulkittiin aiheettomaksi käynniksi ja siitä seurasi ikävyyksiä. Tuolloin oli esim yp, eli ylimääräinen palvelus, mikä tarkoitti että jouduit hakkaamaan halkoja kun muut olivat sotkussa. Muita rangaistuksia oli tietysti poistumiskielto, mikä poltti yleensä seuraavan vk-loppuloman. Putkaa ei enää yleensä käytetty kuin kännisten rauhoittamiseen, mutta yksi aresti oli naapurikomppaniassa. En tiedä mikä rike oli, mutta kaveri oli putkassa kolme päivää ja tämän määräsi Prikaatin tai pataljoonan komentaja.
Päivärahat maksettiin 2 viikon välein käteisenä vääpelin toimistosta. Jos hukkasit jonkin varusesineen, tehtiin siitä esitutkinta ja vähennettiin päivärahasta. Hinta oli yleensä arvioitu yläkanttiin.
Pidemmillä leireillä kapiaiset olivat usein juovuksissa. Siis eivät koko ajan, mutta esim iltaisin. Se oli joku niiden juttu, oikein.odottibst että pääsevät leirille naukkailemaan. Todettakoon, että ammunnat ym. he olivat selvänä eikä meille ollut siitä haittaa.
Tämä jatkoa aloitukseen.
Ihmettelen tuota aloittajan v.1997 meininkiä. Itse olin 80-luvun puolivälissä jääkäripuolella. Yhtään humalaista kapiaista en nähnyt edes metsäkeikoilla. Kerholla ne kuulemma pämppäsivät muutamana iltana viikossa. Olisiko eri varuskunnissa ollut valvonta erilaista. Mitään symppiksiä ne kapiaiset eivät tuohon aikaan olleet, mutta oli sielläkin joku poikkeus. Lomat ei palaneet meiltä koskaan, yhdeltä kaverilta naapurikomppaniassa meni viikonloppuvapaa, kun unohti jonkun järeämmän kapineen metsään tms. Lomalle pääsi keskimäärin 2/3 viikonlopuista.