Yhtäkään vain talvisotaan keskittynyttä teosta ei Neuvostoliitossa 1960- ja 70-luvulla ilmestynyt. Yleisteoksissa toki aihetta jossakin määrin sivuttiin. Talvisodan tapahtumat olivat tabu. Ei käytetty edes sota-nimitystä vaan puhuttiin aseellisesta selkkauksesta tai jopa vain laukausten vaihdosta. Rintamatapahtumat esitettiin neuvostojoukkojen kannalta myönteisessä valossa.
Vasta 1980-luvulla talvisotaa alettiin Neuvostoliitossa käsitellä kriittisesti mutta osin omalla riskillä. Tutkija V.M. Holodkovski käsitteli sodan syitä Suomen ja Neuvostoliiton historiaseminaarissa Petroskoissa vuonna 1981. Holodkovski vieritti syyn sodasta Stalinin ja ulkoministeri Molotovin niskoille. Esitelmän jälkeen NKP:n keskuskomitea painosti hänet siirtymään eläkkeelle Tiedeakatemian yleisen historian laitokselta.
Kun vuonna 1989 talvisodan alkamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta, Neuvostoliitossa ilmestyi lukuisia eri tutkijoiden aihetta koskevia kirjoituksia, joiden otsikot olivat mielenkiintoisia: ”Maineeton sota”, ”Olisiko ollut mahdollisuus välttää selkkaus”, ”Sota joka olisi voinut olla olematta”. Enää ei siis vain pidetty Suomea syyllisenä, vaan katsottiin peiliin. Talvisodan tutkimusta avitti monien arkistojen avautuminen.
Pavel Petrov nostaa esiin myös erään talvisotaan liittyvän kiistellyn kysymyksen. Mitkä olivat Neuvostoliiton miestappiot? Heti sodan jälkeen maaliskuun lopulla 1940 neuvostohallitus ilmoitti Pravdan sivuilla, että kaatuneita oli 48 745 ja haavoittuneita 158 863. Vasta 1990-luvulla tuli julkisuuteen tieto, jonka todistusarvoa ei voi asettaa kyseenalaiseksi. Venäjän federaation puolustusministeriön tutkijaryhmän selvityksen mukaan puna-armeijan tappiot kaatuneina, kadonneina ja vankeina olivat yhteensä 126 875 henkilöä – siis yli 1 200 miestä jokaisena talvisodan päivänä. Haavoittuneita ja paleltuneita oli 264 908.
Talvisodan rauhanteon jälkeisen maaliskuun 14. päivän päiväkäskyssään ylipäällikkö Mannerheim osui arviossaan varsin lähelle oikeaa: ”…kun nyt parisataatuhatta vihollistanne lepää hangessa tai tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole Teidän. Te ette heitä vihanneet ettekä tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.”
https://seura.fi/ilmiot/historia/maineeton-sota/
Vasta 1980-luvulla talvisotaa alettiin Neuvostoliitossa käsitellä kriittisesti mutta osin omalla riskillä. Tutkija V.M. Holodkovski käsitteli sodan syitä Suomen ja Neuvostoliiton historiaseminaarissa Petroskoissa vuonna 1981. Holodkovski vieritti syyn sodasta Stalinin ja ulkoministeri Molotovin niskoille. Esitelmän jälkeen NKP:n keskuskomitea painosti hänet siirtymään eläkkeelle Tiedeakatemian yleisen historian laitokselta.
Kun vuonna 1989 talvisodan alkamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta, Neuvostoliitossa ilmestyi lukuisia eri tutkijoiden aihetta koskevia kirjoituksia, joiden otsikot olivat mielenkiintoisia: ”Maineeton sota”, ”Olisiko ollut mahdollisuus välttää selkkaus”, ”Sota joka olisi voinut olla olematta”. Enää ei siis vain pidetty Suomea syyllisenä, vaan katsottiin peiliin. Talvisodan tutkimusta avitti monien arkistojen avautuminen.
Pavel Petrov nostaa esiin myös erään talvisotaan liittyvän kiistellyn kysymyksen. Mitkä olivat Neuvostoliiton miestappiot? Heti sodan jälkeen maaliskuun lopulla 1940 neuvostohallitus ilmoitti Pravdan sivuilla, että kaatuneita oli 48 745 ja haavoittuneita 158 863. Vasta 1990-luvulla tuli julkisuuteen tieto, jonka todistusarvoa ei voi asettaa kyseenalaiseksi. Venäjän federaation puolustusministeriön tutkijaryhmän selvityksen mukaan puna-armeijan tappiot kaatuneina, kadonneina ja vankeina olivat yhteensä 126 875 henkilöä – siis yli 1 200 miestä jokaisena talvisodan päivänä. Haavoittuneita ja paleltuneita oli 264 908.
Talvisodan rauhanteon jälkeisen maaliskuun 14. päivän päiväkäskyssään ylipäällikkö Mannerheim osui arviossaan varsin lähelle oikeaa: ”…kun nyt parisataatuhatta vihollistanne lepää hangessa tai tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole Teidän. Te ette heitä vihanneet ettekä tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.”
https://seura.fi/ilmiot/historia/maineeton-sota/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Talvisota on maailmanhistorian ainoa sota jossa pikkumaa torjuu raja-alueellaan suurvallan maanvaltaushyökkäyksen.
Tottakai Neuvostoliitossa sitä hävettiin.
Uusi valkopesu on tapahtumista aloitettu muutamia vuosia sitten. Vieläkään omaa syyllisyyttä ei Venäjällä myönnettä toisen maailmansodan ja Talvisodan syihin.
Parempi kai se taisi ollakin, että jättivät Talvisodan historian kirjoittamatta, eihän sitä valehtelua pystyisi nykyisin nauramatta lukemaan.
Kyllä siellä ollaan edelleen sitä mieltä, että Suomi valmisteli sotaa Englannin tai Saksan tai jonkun tukemana.
Kuitenkin Suomen ulkopolitiikka oli 1935 alkaen pohjoismaista puolueettomuuspolittiikkaa.
Muut pohjoismaat olivat käytännössä aseistariisuttuja,joskin Ruotsi aloitteli varovasti puolustuvalmiuden nostoa.
Mm. kieltäydyttiin hyökkäämättömyyssopimuksesta Saksan kanssa.
Hyökkäystä suunnitteli vain Neuvostoliitto ja aloittikin sen Saksan luvalla 30.11. 39.
Talvisota on niin pieni yksityiskohta Venäjä/Neuvostoliitto/Venäjän hall of shamessa että se ei mahdu edes sadan pahimman joukkoon.