Ymmärrän masentuneita.
Minä en ole vielä koskaan sairastunut, mutta tiedän että se voi tapahtua kenelle vain.
Ahdistus lievittyy minulla vielä aika helposti, mutta yksi helpotus on vielä olemassa, jottei koskaan pahene, puhuminen.
Minä en ole vielä koskaan sairastunut, mutta tiedän että se voi tapahtua kenelle vain.
Ahdistus lievittyy minulla vielä aika helposti, mutta yksi helpotus on vielä olemassa, jottei koskaan pahene, puhuminen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Puhuminen ei aina ole mahdollista. Ei ole sellaista ihmistä kenelle voisi kertoa kaiken sen, minkä sisälleen joutuu sulkemaan.
Uskon kuitenkin että asia voi sivuta. Mainita parista asiasta, että tulisi kuulluksi. Voin olla väärässä.
Eikä kannatakaan.
Tein itse virheen kun uskouduin entisestä suhteesta eräälle samaa sukupuolta olevalle naiselle. Se ei uskonu sanaakaan ja kertoi eteenpäin et valehtelen kaiken.
Minuakin ahdistaa, ja on surullinen olo.
Ei ole reilua!
Haluaisin itsestäni enemmän voimaa käyttöön. Vapauttaa sitä, että positiivista vielä syntyisi.
Puhuminen
Kirjoittaminen auttaa
Mutta aina ei edes ole asiaa kun pääkin tuntuu tyhjältä
Keli on kurja
Ei viittis lähtee uloskaan mutta ei se sisällä pysyminen kovin mukavoo ole
Kun kuitenkin olis tarkotus masentuneenkin hakeutua seuraan
Mutta samalla kun tietee ettei ole toivottua seuraa ja tietää että harva jaksaa katella masentunutta pitkään
Masennuksesta ei koskaan parane mutta sitä voidaan lievittää lääkkeillä ja erilaisilla terapioilla
Itse kuitenkin aktiivisena päivänä haluankin tehdä itse monia asioita mutta sitten siinä on tuas se puoli ettei keskittyminen ole oikein hyvää
Näen myös toisista ihmisistä jos he ovat masentuneita
Masennuksesta voi parantua. On nähty
Itse sairastuin nuorena niin pahaan masennukseen että lopulta en enää kyennyt muuta kuin itkemään ja nukkumaan. Minut kirjaimellisesti kannettiin lääkäriin. Kukaan läheisistä ei huomannut aiemmin vasta kun tilanne oli mennyt liian pitkälle en puhunut kenenkään miten paha olo on. Vaikka olin oireillut aiemmin kuukausia. Koin silloin jotain mistä en pystynyt kenenkään kanssa puhumaan eikä vieläkään tänä päivänä kukaan läheisistä tiedä mikä todellinen syys miksi masennuin. Ei se niin helppoa ole että puhu jollekin.
Haluaisitko kertoa.
Kun äsken kirjoitin olevani ahdistunut, se hävisi. Helpotti olo
Siitä jo yli 16 vuotta. En halua asiaa enempää miettiä. Mutta ymmärrän että hankala puhua mutta yritä kuitenkin ennenkuin kun olisi pääsee liian pitkälle.
Siis olosi piti kirjoittaa.
Niinhän minä yritänkin. Ja juuri tuon takia.
En kait minä tänne sitä kerro jos en ole kertonut kenellekään milloinkaan muulloin. Ei se minua enää vaivaa olen käsitellyt asian. Elämässä ihan muut murheet nykyisin. Vanhoja juttuja jaksa vatvoa.