Sain tietää, että sinulla menee nyt todella huonosti. Tuntuu varmasti, että kaikelta siltä, mille olet elämäsi rakentanut, on nyt vedetty matto alta. Nykyisyys ja tietoisuus tosiasioista sekä epävarmuus tulevasta on varmasti todella raastavaa. Haluaisin kertoa sinulle, että olen todella pahoillani tilanteestasi. En sääli, koska se on sairautta, mutta tunnen todellakin aitoa myötätuntoa. Ai että miksikö? Koska välitän sinusta edelleen enkä ole katkera. En kaikesta tapahtuneesta huolimatta kanna sinulle mitään kaunaa. Elämää se vain on ja kuuluu pelin henkeen. Joskus tulee turpiin mutta siitä on vain otettava opiksi ja oltava nöyrä. Älä sinäkään tunne syyllisyyttä tilanteesta äläkä vajoa marttyyriksi. Olemme kai molemmat tehneet virheitä ja ehkä kulkeneet hetken toistemme saappaissakin.
Toivon aidosti koko sydämestäni, että saavutat sen mitä eniten haluat. Jos et lähitulevaisuudessa, niin myöhemmin. En halua millään tavalla olla sen esteenä nyt enkä tulevaisuudessa. Minun tapanani ei ole kahlehtia, koska ahdistun ja pakenen siteitä itsekin. Itsenäinen, itseriittoinen ja perfektionistinen erakkoluonne minäkin olen. Muista, että kaikki tulee aikanaan ja asioilla on tapana järjestyä, vaikkei pohjalla siltä usein tunnukaan. Sinulla on voimaa ja olet varmasti kokenut elämässäsi jotain paljon kamalampaa, josta olet selvinnyt voittajana. Ja kun sellaisesta selviää, tietää ettei juuri mikään voi sinua lopullisesti kaataa. Tiedän sen omastakin kokemuksesta. Ei tämä minuakaan tapa, vaikka pirun vaikeaa onkin ollut. En suostu olemaan marttyyrienkeli, jota säälitään. Tuskin säälitäänkään. Oikeastaan voin olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin. Kevätaurinko nousee, elämä alkaa ja haavat paranee. Arvet ehkä jää mutta mikä ei tapa, kasvattaa. Ehkä samalla jotain kuolee sisältä, mutta sen on sitten varmasti aika kuollakin. En vielä tiedä, mikä on ratkaisuni ja mitä teen (tiedät kyllä minkä suhteen), mutta ei minun vielä tarvitsekaan päättää. Vaikka kai minä sen jo sisimmässäni tiedän mutten halua vaan tunnustaa... Haluaisin vaan ennen kaikkea tehdä oikein, mutta mikään kristallipallo ei kerro tuleeko se järjen vai vaiston mukaan toimiessa. Se tästä niin vaikeaa tekeekin. En aio kuitenkaan enää nöyryyttää itseäni, joten pallo on joka tapauksessa sinulla.
En tiedä mitä välillämme on/oli tai onko mitään yhteyttä edes olemassa (enää ainakaan). En tiedä rakastuinko – en kai koska en edes tunne sinua – tai olenko ihastunut vai mitä, mutta jotain outoa ja uutta tässä varmasti on, koska tunsin sen heti kun toisemme kohtasimme. Se ei myöskään pelota tai ahdista minua lainkaan niin kuin (liian) useasti aikaisemmin. Se ei mene pois vaan pysyy ja aiheuttaa ja saa kestämään paljonkin tuskaa ja kipua. Ehkä tämä sitten on jotain rakkautta ilman kahleita tai sielunkumppanuutta ilman sanoja. En jaksa enää miettiä, kieltää enkä yrittää unohtaa tai päästä yli, koska se ei kuitenkaan onnistu. Annan vaan olla ja katson päivä kerrallaan mitä tuleva tuo. Hassua tämä joka tapauksessa on ollut, koska se saa sekä itkemään että makeasti nauramaan. Se on myös saanut kantajansa todella hämilleen useammin kuin kerran. Nolo olen myöskin mutten kuitenkaan häpeä – pitäisikö? Ehkä tämä sitten on sitä kuuluisaa ”kemiaa”. ;) Oikeastaan olen jopa iloinen siitä, että joku sai minut tuntemaan näin kaikkien niiden synkkien ja vaikeiden vuosien ja kokemusten jälkeen. Haluaisin kai vaan tietää tunnetko tai tunsitko samoin tai edes jotakin.
Ehkä meidän polkumme vielä kohtaavat. Jos sattuma sai meidät tapaamaan ja kohtalo teki temppunsa, ei kai jälkimmäinen meitä lopullisesti voi erottaakaan. En minä kylläkään oikeasti usko kohtaloon tai mihinkään Suureen Suunnitelmaan, vaan siihen että onni on loppujen lopuksi omissa käsissämme. Omat korttinsa kun vaan osaisi oikein pelata... Kaikki aikanaan kai tässäkin, vielä ei ollut vaan oikea aika...? Onkohan se koskaan? Enhän itsekään ole siihen nyt valmis enkä varmaan koskaan valmiimmaksi tule. Yksin olen selvinnyt tähänkin asti ja selviän jatkossakin, ei se siitä ole kiinni. Vaikeaahan se tietysti tulisi olemaan, koska olemme molemmat toinen toistamme monimutkaisempia ja vaikeampia, mutta en minä koskaan ole kiinnostunutkaan helpoista ja itsestäänselvistä asioista. Ei sen tarvitsekaan olla helppoa, jos se on sen arvoista muuten. Kaikki tai ei mitään, tiedäthän...
Tuli tilitettyä liikaa mutta oli pakko, koska en todennäköisesti koskaan pääse tätä sinulle henkilökohtaisesti kertomaan. Vaikka kyllä minä tiedän, ettet sinä täällä käy, mutta ehkä tämä helpottaa jotakuta muuta. Hyvä kai sekin. Ainakin minulle tuli parempi olo.
Jaksa uskoa unelmiin ja tehdä niiden eteen työtä. Ja hymyile kaikesta huolimatta. =) Voimia, onnistut kyllä!
Toivon aidosti koko sydämestäni, että saavutat sen mitä eniten haluat. Jos et lähitulevaisuudessa, niin myöhemmin. En halua millään tavalla olla sen esteenä nyt enkä tulevaisuudessa. Minun tapanani ei ole kahlehtia, koska ahdistun ja pakenen siteitä itsekin. Itsenäinen, itseriittoinen ja perfektionistinen erakkoluonne minäkin olen. Muista, että kaikki tulee aikanaan ja asioilla on tapana järjestyä, vaikkei pohjalla siltä usein tunnukaan. Sinulla on voimaa ja olet varmasti kokenut elämässäsi jotain paljon kamalampaa, josta olet selvinnyt voittajana. Ja kun sellaisesta selviää, tietää ettei juuri mikään voi sinua lopullisesti kaataa. Tiedän sen omastakin kokemuksesta. Ei tämä minuakaan tapa, vaikka pirun vaikeaa onkin ollut. En suostu olemaan marttyyrienkeli, jota säälitään. Tuskin säälitäänkään. Oikeastaan voin olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin. Kevätaurinko nousee, elämä alkaa ja haavat paranee. Arvet ehkä jää mutta mikä ei tapa, kasvattaa. Ehkä samalla jotain kuolee sisältä, mutta sen on sitten varmasti aika kuollakin. En vielä tiedä, mikä on ratkaisuni ja mitä teen (tiedät kyllä minkä suhteen), mutta ei minun vielä tarvitsekaan päättää. Vaikka kai minä sen jo sisimmässäni tiedän mutten halua vaan tunnustaa... Haluaisin vaan ennen kaikkea tehdä oikein, mutta mikään kristallipallo ei kerro tuleeko se järjen vai vaiston mukaan toimiessa. Se tästä niin vaikeaa tekeekin. En aio kuitenkaan enää nöyryyttää itseäni, joten pallo on joka tapauksessa sinulla.
En tiedä mitä välillämme on/oli tai onko mitään yhteyttä edes olemassa (enää ainakaan). En tiedä rakastuinko – en kai koska en edes tunne sinua – tai olenko ihastunut vai mitä, mutta jotain outoa ja uutta tässä varmasti on, koska tunsin sen heti kun toisemme kohtasimme. Se ei myöskään pelota tai ahdista minua lainkaan niin kuin (liian) useasti aikaisemmin. Se ei mene pois vaan pysyy ja aiheuttaa ja saa kestämään paljonkin tuskaa ja kipua. Ehkä tämä sitten on jotain rakkautta ilman kahleita tai sielunkumppanuutta ilman sanoja. En jaksa enää miettiä, kieltää enkä yrittää unohtaa tai päästä yli, koska se ei kuitenkaan onnistu. Annan vaan olla ja katson päivä kerrallaan mitä tuleva tuo. Hassua tämä joka tapauksessa on ollut, koska se saa sekä itkemään että makeasti nauramaan. Se on myös saanut kantajansa todella hämilleen useammin kuin kerran. Nolo olen myöskin mutten kuitenkaan häpeä – pitäisikö? Ehkä tämä sitten on sitä kuuluisaa ”kemiaa”. ;) Oikeastaan olen jopa iloinen siitä, että joku sai minut tuntemaan näin kaikkien niiden synkkien ja vaikeiden vuosien ja kokemusten jälkeen. Haluaisin kai vaan tietää tunnetko tai tunsitko samoin tai edes jotakin.
Ehkä meidän polkumme vielä kohtaavat. Jos sattuma sai meidät tapaamaan ja kohtalo teki temppunsa, ei kai jälkimmäinen meitä lopullisesti voi erottaakaan. En minä kylläkään oikeasti usko kohtaloon tai mihinkään Suureen Suunnitelmaan, vaan siihen että onni on loppujen lopuksi omissa käsissämme. Omat korttinsa kun vaan osaisi oikein pelata... Kaikki aikanaan kai tässäkin, vielä ei ollut vaan oikea aika...? Onkohan se koskaan? Enhän itsekään ole siihen nyt valmis enkä varmaan koskaan valmiimmaksi tule. Yksin olen selvinnyt tähänkin asti ja selviän jatkossakin, ei se siitä ole kiinni. Vaikeaahan se tietysti tulisi olemaan, koska olemme molemmat toinen toistamme monimutkaisempia ja vaikeampia, mutta en minä koskaan ole kiinnostunutkaan helpoista ja itsestäänselvistä asioista. Ei sen tarvitsekaan olla helppoa, jos se on sen arvoista muuten. Kaikki tai ei mitään, tiedäthän...
Tuli tilitettyä liikaa mutta oli pakko, koska en todennäköisesti koskaan pääse tätä sinulle henkilökohtaisesti kertomaan. Vaikka kyllä minä tiedän, ettet sinä täällä käy, mutta ehkä tämä helpottaa jotakuta muuta. Hyvä kai sekin. Ainakin minulle tuli parempi olo.
Jaksa uskoa unelmiin ja tehdä niiden eteen työtä. Ja hymyile kaikesta huolimatta. =) Voimia, onnistut kyllä!
Vastaukset 54
Vanhimmat
Jos todella kirjoitit tämän minulle,kiitos sinulle.Mistä sait tietää että minulla menee huonosti?Tiedät kyllä miten minuun saa yhteyden,joten voitko ottaa suoraan yhteyttä.
Rakastan sinua nyt ja aina.Tiedät sen.
Nyt on sinun vuorosi.
Kiitos kauniista ajatuksistasi, tuntematon enkelini. Meitä on täällä monta rikkinäistä itseään etsimässä. Kunpa joskus voisin hänen kanssaan vielä kerran puhua, selvittää asiat..en tiedä mikä meni vikaan, ehkä pelästyi minua, ehkä tunteitaan. Kaipaan vieläkin vaikka aikaa on jo kulunut. Hän vain käyttäytyi niin että en uskalla tehdä enää mitään. Pelästyin.
Katotaan miten tässä käy?
kunhan ensin kerrot että missä?
Siitä kävelen ohi useinkin.Nykyään useammin.Vaikka sä et olis se.Enkä mä hän,tää vois toimia.
Kun säkin kävelet sen teidän paikan ohi ja mä meidän paikan.Kumpikin vois tavata omansa.Yksin kertaista,mutta kaksin olis parempi.
Johan me tiedetään miten tässä kävi,vai?
Kaikkea hyvää sinnekin.
Kerro sinä missä mennään.
Olen näköjään erehtynyt, et ole minun leikkikaverini.Hän tietää missä menee.
No olipas teksti. Niin, kyllä minä sen sitten vahingossa löysin. Mieti mitä toivot minun ajattelevan siitä. Mitä se kertoo sinulle itsestäsi että kirjoitit tuon? Sitä että merkitsen sinulle edelleenkin hyvin paljon. Niinkuin myös sinä minulle. Rakkautta ilman rajoja, vastuuta ja kaikkea sitä kaunista. Mikä on käsite että minulla menisi huonosti? On helvetin kova ikävä sinua, tiedän miten sinuun saisin liveyhteyden milloin tahansa. Minusta olisi siihen, mutta alanko on taas ihan toinen asia. Ei se ole salaisuus että minulla on sinua ikävä. Kirjoitanko omilla nimillämme sen kaikkialle? Riittää että sinä tiedät sen nyt. Ehkä meidän aikamme ei ole vielä, ehkä se on kohta. Ihan kohta :) Ehkä ei.
Pidän itseäni hyvin itsekkäänä ja itsepäisenä ihmisenä, hankalanakin, mutta tämä tunne on jollain tavalla hyvin pyytetöntä ja siksi niin outoa. Mitä minulle on tapahtunut? En ymmärrä miten minulla voi olla näin ikävä ihmistä, jota en edes tunne ja jota en ole kunnolla nähnyt pitkään aikaan. Surullisinta on se, ettei hymypoikani todellakaan taida ikävöidä minua. Ja sanoisin että valta päättää siitä, tapaammeko vielä, on minulla. Mitään en silti tilanteen selviämiseksi voi tehdä. Käteni ovat sidotut ja olen ihan lukossa.
Eikö sinulla sitten mene huonosti? Oletko jo niin paatunut ja kovettanut itsesi, että otat suuretkin vastoinkäymiset arkipäiväisenä harmina? Hmmm... Silloin hymysi takana siis on paljon haudattua synkkyyttä, josta näin silmissäsi heijastuksen.
Sinun näkemisesi sai minut niin uskomattoman hyvälle tuulelle ja unohtamaan maalliset murheet. Eilen jo ajatellessa sinua nauroin kippurassa koko kuviolle ja sinulle hassuttelija. Mutta sitten tulee takapakki: unettomat yöt ja masennuspäivät.
Minä en tiedä enää mitään. Enkä ole kai koskaan tietänytkään. Salaisuuksia ja epäselvyyttää tässä on liikaakin. Vai onko apina ainoa, jolle ei ole kerrottu totuutta?
en ole ap, vaikka monimutkainen olenkin...
Kuka oletkaan, niin tuo oli kuin suoraan suustani. Minä kuitenkin jätin hymypoikani. En halunnut osaa hänestä, olisin halunnut hänet kokonaan - yhteisen tulevaisuuden. Se tuttuuden tunne kun kohdattiin, valtava tunnevyöry - jotain ajan yli kulkevaa. Se oli molemminpuolista, sen hän kertoi ennenkuin sulki porttinsa minulta. Pelottaa helvetisti, niin hän sanoi.
Hän avasi minussa jotain ja osa minua tulee aina ikävöimään häntä. Tulevaisuudesta en tiedä, kohtaammeko joskus. Se ei ole käsissäni. Niin ei voi kuitenkaan elää - on elettävä nyt ja tässä. Olen iloinen, että kerran sain rakastaa ja olla rakastettu, vailla järjen häivää. Sitä intohimon määrää ei voi kuvailla sanoin, niitä ei ole, on vain muistot.
Kiitos hymypojalleni, opetit paljon. Kiitos sinulle, lohduttaa kun joku on kokenut saman...
Ensimmäinen viesti osui melkein nappiin mutta tämän luettuani ymmärsin noiden olevan vain ympäripyörää skeidaa, jotka nyt saisi sopimaan melkein keneen tahansa.
Minun rakastettuni on saanut pallonsa niin hyvin kuin vain voi saada. Enkä usko että hänen intressinsä riittäisivät tänne vuokseni kirjoittelemaan. Mutta mutta, onnea sinulle oman hymypoikasi mielen jaaritteluun :)
Olenkin vastaillut noihin muihin luullen aluksi että se oli exxäni. Meidän suhde kaatui siihen että rakkaani ei ollut valmis ottamaan sitä kaikkea hyvää vastaan jota minulla oli tarjota. Luottamusta, yhteisiä sopimuksia, toisen huomioon ottamista, rakkauden osoittamista entisestä elämästä osittain luopumisella ym. Hän meni ja halusi pitää kaiken sen vanhan. Petti lopulta minua, annoin anteeksi(ei arvostanut sitäkään tippaakaan) mutta ei ymmärtänyt oikeastaan elämästä yhtään mitään. Rakkauteni kuitenkin on vielä, enkä ymmärrä miksi sellaista pettäjää edes ajattelen enää.
BTW kuinka vanha olet? Olisi kiinnostavaa vain tietää vaikken minä tuolla tiedolla oikeastaan mitään tee.
Niin tiedän kyllä ikäni ja se on Miehen ikä..BTW.. oikeastaan kun et sillä tiedolla mitään tee niin miksi sitä vaivautuisin tähän laittamaan.. säästyt turhalta informaatiolta, se infoähky kun on kuulemma epäterveellistä ;)
maailmannapa hiljaa.Ikä kysymys oli tarkoitettu
tuolle toiselle!! :)
Mutta kun et sä sillä tiedolla oikeastaan mitään tehnytkään... niin ajattelin vaan että jos jollain muulla sitten tekisit
Kyllä tietää enemmänkin hp:sta!
No mitä sä haluaisit minusta tietää ja miksi? Ennenkuin vaivaudun sähköpostiosoitettani tarjoilemaan niin vastaileppa noihin :)
jotain mistä voisin sut tunnistaa? Missä olet?
No mihin sä tähtäät tällä? Että olisin joku keskinkertainen exxäsikö? Tai peräti yksinkertaisen keskinkertaisen kaverisi exxä jota nyt jahtaat, että täälläkö se riehuu!;)
Ehkä tuo aloittamani "kaikille naisille" threadi kertoo tarpeeksi.
Pitäiskö olla lahdessa lappeenrannassa lohjalla helsingissä turussa seinäjoella imatralla joensuussa porissa hämeenlinnassa vaiko äetsässä? Minä olen missä tahansa ja mitä tahansa ja rakastan hyvin paljon.
Hymypoika kun olen :)
Seuraavaa odotellessa: *halaus sinulle*
Jos et sittenkään mitään halua itsestäsi jakaa :) edes pientä vinkkiä jonka varmasti omaksuisin
En nyt oikein tajunnut oliko hymypoika ja tähdenlento edes seurustellut missään vaiheessa?
Aika sekavaa tilitystä. Minkähän ikäisiä olette?
"Olen tuntenut sinut".. ;)
toivottavasti et kuitenkaan unohda. Joko myrsky on laantunut? ;) Joko olet palannut?
Matka jatkuu.. ;)
ikuisella. ;)
Mutta matkalla olen kuitenkin vielä.. En kylläkään pako.. ;)
Paluumatkallako sitten? ;) Täällä vielä määränpää ja suunta yksi musta aukko...
Se suuntavaisto.. Määränpää hakusessa.. ;) Joten en paluumatkallakaan.. Ehkä se vois ollakin toi musta aukko, kuulostaa sopivalta.. ;)
Ja pakoputkimatkalla. Tulikuumat pakoputket
Muuta suuntaa, jos määränpäänä on sammunut tähti.
Sieltä on turha yrittää etsiä MUSTAA aukkoa.
Tuo oli hyvä!
muuttaa suuntaa. Mutta kun se vetomoima vie järjen ja tasapainon... ;)
suuntaa ja äkkiä. Mutta kun se vetovoima vie järjen ja tasapainon... ;)
mutta luonnonvoimille ei aina voi mitään...? ;D
Tosta se-sanasta unohtui varmaan n-kirjain ;).
Se myös houkuttelee vieraita esineitä...kuten tiedät ;).
Tarkoittanet läntistä uuttamaata ilman kompassin magneettista vetovoimaa? Että kompassin neula osoittaa kulloinkin käännettyyn suuntaan????
primitiivisiä eläimiähän tässä ollaan ja alkukantaisten vaistojen varassa mennään - eteen- ja ylöspäin tietysti! ;)
suunta tuntuu erittäin sopivalta ;)
anna hymypojan olla sillä hän hymyilee ilman sinuakin.Pakko vaan kysyä ,että mitä tuolla maton vatäisyllä tarkoitetaan ja miksi joku olisi rakentanut elämänsä kuvitelmien varaan,vaikka se on liiankin yleistä?Minkä takia minä pitäisin itseäni tuona "hymypoikana"?Olenko tosi typerä apina joka on jätetty roikkumaan puuhun ilman sanoja.Miksi ei tuolle surkealle pojalle ole kerrottu asioita?Miksi hänestä itketään täällä tuntemattomille ja asiaan kuulumattomille ihmisille ja asianomainen on vain joku henkilö mikä tähdittää sinun omaa tarinaasi.Tahdot kai vain tarinoida,mutta jos tosiaan tarkkoitat noita lauseitasi niin kehoittaisin tutkimaan itseäsi ja etsimään jotakin mikä saisi sinutkin päättämään asioita jotka voisit kohteliaasti ilmoittaa asianomaiselle"hymypojallesi".Kadu ennemmin sitä,että juttelit asiat selviksi hänen kanssaan kuin sitä,että et! Luovuttajat ovat raukkoja ja raukkoja on 95% väestöstä.Kai tässä maailmassa on 5% onnellisia ja päättäväisiä.
En ole yksi heistä. :)
Taatusti hymypoika hymyilee, ei siihen ennenkään minua ole tarvittu. Hymypoika ei todellakaan ole surkea vaikka vastoinkäymisiä viime aikoina onkin kokenut. Eikä apina eikä hänen elämänsä kuvitelmien varaan ole rakennettu vaan todellisuuden ja tavoitteiden. Hymypojalle ei ole kerrottu, koska poika ei halunnut/halua kuunnella. Tilitykset turinoitiin nyt tänne käytännön pakosta - ehkä ne joskus kerrotaan livenä pojallekin. Se riippuu kuitenkin myös pojasta itsestä...
Oikea hymypoika tietänee mistä puhutaan, jos hän tänne sattuu katsomaan. Tuskin hän täällä kuitenkaan käy, joten pidettäköön tätä turhana tarinointina ja typerän hymytytön kuvitelmina. ;)
mee jo sönköttää muualle.
vai menikö yli hilseen? No, aina ei voi voittaa... ;)
Vaimo lähti kävelee tänään. En pidä sönköttäjistä.
Täältä löytyy varmaan sata "hymypoikaa" samaistumaan tarinaasi ja kaikki luulevat todellakin kirjoituksen koskevan heitä :)
Toiset ne ei voita koskaan!
Rakas,rämä tarina.
Taatusti se poika haluaisi kuunnella asiaa.Pakkohan sitäkin on kiinnostaa tälläinen tilitys vai etkö vain ilmaise asioitasi selkeästi niinkuin pikku-pojat?
Eläkee vielä ku ehitte!
Ihana,en luovuta minäkään!
Miksi nimimerkkisi on Sammunut tähdenlento?
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
Sinun kirjoitustyylissäsi on jotain tuttua, mutta tekstin asiasisällössä on jotain mikä mätää, ei ole tarpeeksi tarkkaa? Kertoisitko jotain lisää? Kiitos.
Oikealle hymypojalle teksti kertonee tarpeeksi niin kuin sarkastinen nimimerkkikin. Paljastanut olen jo liikakin. Rakkaudesta en tiedä mitään enkä usko mutta kertalaakista kolahti. Mutta oliko mitään todellista... Ei kai.
Mitä haluaisit tietää?
Kerro nyt edes hiustesi väri niin sieluni saa rauhan :)
Olen vaalea niin kuin on hymypoikakin...