Alueen etusivulle
rac
ALOITA UUSI KESKUSTELU
Paha mieli koiran vuoksi (1vuotias murkkunarttu)
Vierailija
klo 11:32 | 7.4.2020
Hei,
lohdunsanoja minulle, on niin apea mieli. Tuleeko koirasta kunnon kaveria?
Ostimme vuosi sitte ihanan paimenkoiranpennun, rotukoira. Oli pentueen tättärää ja aina etummaisena joka paikassa. Touhua ja tarmoa täynnä, pentueen pomo. Kasvattaja kertoi koirasta ja sanoi, että tälle täytyy olla tiukka kasvatus, on voimakas ja tarmokas pentu. Saatiin mahdollisuus käydä pentua katsomassa useampaan kertaan, että näemme, pärjättäiskö koiran kanssa. Ihana, aivan ihana pentu. Kaupat tehtiin.
Meillä on useampi lapsi, joiden kanssa pentu leikki alusta asti innoissaan. Tuli syliin, nuoli naaman, käpertyi kainaloon lähelle nukkumaan. Mutta, jos pennun kaappasi pihalta syliin väärällä hetkellä, esim. kesken tutkimusmatkojen tai leikkien, suuttui välittömästi ja alkoi murista. Lopetti heti käskystä ja nolostui. Meille aikuisille siis näin.
Pentu varttui ja alkoi tosiaan ärhennellä lapsille varastamistaan leluista jne. Eli vilisti sängyn alle ja murisi sieltä vihaisena kun lapset yrittivät tavoitella leluaan takasin. Me aikuiset otimme lelun. Sovimme, että lapset eivät edes yritä.
Alun yritysten jälkeen ei kertaakaan ole murissut meille aikuisille. On todella nöyrä: matelee melkein maassa, kun komennamme, tekee sovinnollisia päänliikkeitä jne. Saan leikata kynnet, harjata turkin, tutkia hampaat jne. ilman yhtään ongelmia. Pentuna yritti murista mulle kynsienleikkuulla pari kertaa, mutta lopetti kun en antanut periksi vaan ärähdin takaisin ja kielsin.
Murinaa lapsia kohtaan on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän, mutta hallittavissa määrin. Samalla on ollut ihana leikkikaveri ja aina menossa mukana. Silloin ei siis ikinä murise.
Noh, ekat juoksut alkoivat 11kk iässä ja nartusta tuli aivan mahdoton. Murisi lapsille käytännössä KOKO AJAN - vartio paikkaansa, ärisi, paljasteli hampaitaan (ikinä ei ole purrut, alun pentupurentaa lukuunottamatta. Oppi siitä nopeasti pois). Ei antanut silittää. Ruokaa ei vahtinut, sitä syödessään ei murise ikinä. Antaa vaikka silittää samalla. Mutta muulloin.. Etenkin jos harjaan koiran turkkia ja lapsi yrittää silittää, murisee tosi kovasti eikä mun kielto auta.
Juoksut menivät ohi ja tilanne rauhottui osittain. Murina on nykysin vaimeampaa, mutta kuitenkin joka päiväistä. Aamu alkaa iloisesti - koira terhvehtii kaikki lapset, tulee lattialle ja syliin sohvalle rapsutettavaksi, tunkee kainaloon ja viereen. jne.
Sitte yhtäkkiä taas alkaa, murisee lapsille kun nämä yrittävät helliä, jopa jos lapsi katsoo kohti, saattaa murahtaa. Ollaan kielletty, kielletty, kielletty. Olen pahalla mielellä. Miksi ihana koira käyttätyy näin? Tuleeko tästä koiraa?
Kasvattajalla itsellään on useita samanrotuisia koiria ja meidän koiramme sisko myös. Kertoi, että sisko on aivan mahdotton komentaja ja murisija toisia koiria kohtaan. Koittaa paimentaa ja ärhentelee.
Ollaan sovittu, että annetaan koiralle aikaa kasvaa ja rauhoittua. Kiellämme johdonmukaisesti, mutta tuntuu niin turhalta. Ainoastaan miehen ärähdys saa koiran hetkeksi lopettamaan.
Kertokaa kokemuksia minulle, on niin paha mieli! Tuleeko tästä mitään?
Kiitos teille, jotka luitte pitkän tekstini.
Ps. Naapurinlapsia, vieraita, lenkkeilijöitä kohtaan on aina itse ystävällisyys. Medänkin lapsille halutessaan ja aina aamuisin.
Lonkat kuvataan keväällä, kipuja ei ole.
Etenkin kaipaisin siis kokemuksia. Onko kellään ollut vastaavaa ja kuinka kävi? Onko muiden nartut vihaisia juoksujen aikana? Vuodon loppumisesta aikaa kolmisen viikkoa.
rac
ALOITA UUSI KESKUSTELU
Paha mieli koiran vuoksi (1vuotias murkkunarttu)
Vierailija
klo 11:32 | 7.4.2020
Hei,
lohdunsanoja minulle, on niin apea mieli. Tuleeko koirasta kunnon kaveria?
Ostimme vuosi sitte ihanan paimenkoiranpennun, rotukoira. Oli pentueen tättärää ja aina etummaisena joka paikassa. Touhua ja tarmoa täynnä, pentueen pomo. Kasvattaja kertoi koirasta ja sanoi, että tälle täytyy olla tiukka kasvatus, on voimakas ja tarmokas pentu. Saatiin mahdollisuus käydä pentua katsomassa useampaan kertaan, että näemme, pärjättäiskö koiran kanssa. Ihana, aivan ihana pentu. Kaupat tehtiin.
Meillä on useampi lapsi, joiden kanssa pentu leikki alusta asti innoissaan. Tuli syliin, nuoli naaman, käpertyi kainaloon lähelle nukkumaan. Mutta, jos pennun kaappasi pihalta syliin väärällä hetkellä, esim. kesken tutkimusmatkojen tai leikkien, suuttui välittömästi ja alkoi murista. Lopetti heti käskystä ja nolostui. Meille aikuisille siis näin.
Pentu varttui ja alkoi tosiaan ärhennellä lapsille varastamistaan leluista jne. Eli vilisti sängyn alle ja murisi sieltä vihaisena kun lapset yrittivät tavoitella leluaan takasin. Me aikuiset otimme lelun. Sovimme, että lapset eivät edes yritä.
Alun yritysten jälkeen ei kertaakaan ole murissut meille aikuisille. On todella nöyrä: matelee melkein maassa, kun komennamme, tekee sovinnollisia päänliikkeitä jne. Saan leikata kynnet, harjata turkin, tutkia hampaat jne. ilman yhtään ongelmia. Pentuna yritti murista mulle kynsienleikkuulla pari kertaa, mutta lopetti kun en antanut periksi vaan ärähdin takaisin ja kielsin.
Murinaa lapsia kohtaan on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän, mutta hallittavissa määrin. Samalla on ollut ihana leikkikaveri ja aina menossa mukana. Silloin ei siis ikinä murise.
Noh, ekat juoksut alkoivat 11kk iässä ja nartusta tuli aivan mahdoton. Murisi lapsille käytännössä KOKO AJAN - vartio paikkaansa, ärisi, paljasteli hampaitaan (ikinä ei ole purrut, alun pentupurentaa lukuunottamatta. Oppi siitä nopeasti pois). Ei antanut silittää. Ruokaa ei vahtinut, sitä syödessään ei murise ikinä. Antaa vaikka silittää samalla. Mutta muulloin.. Etenkin jos harjaan koiran turkkia ja lapsi yrittää silittää, murisee tosi kovasti eikä mun kielto auta.
Juoksut menivät ohi ja tilanne rauhottui osittain. Murina on nykysin vaimeampaa, mutta kuitenkin joka päiväistä. Aamu alkaa iloisesti - koira terhvehtii kaikki lapset, tulee lattialle ja syliin sohvalle rapsutettavaksi, tunkee kainaloon ja viereen. jne.
Sitte yhtäkkiä taas alkaa, murisee lapsille kun nämä yrittävät helliä, jopa jos lapsi katsoo kohti, saattaa murahtaa. Ollaan kielletty, kielletty, kielletty. Olen pahalla mielellä. Miksi ihana koira käyttätyy näin? Tuleeko tästä koiraa?
Kasvattajalla itsellään on useita samanrotuisia koiria ja meidän koiramme sisko myös. Kertoi, että sisko on aivan mahdotton komentaja ja murisija toisia koiria kohtaan. Koittaa paimentaa ja ärhentelee.
Ollaan sovittu, että annetaan koiralle aikaa kasvaa ja rauhoittua. Kiellämme johdonmukaisesti, mutta tuntuu niin turhalta. Ainoastaan miehen ärähdys saa koiran hetkeksi lopettamaan.
Kertokaa kokemuksia minulle, on niin paha mieli! Tuleeko tästä mitään?
Kiitos teille, jotka luitte pitkän tekstini.
Ps. Naapurinlapsia, vieraita, lenkkeilijöitä kohtaan on aina itse ystävällisyys. Medänkin lapsille halutessaan ja aina aamuisin.
Lonkat kuvataan keväällä, kipuja ei ole.
Etenkin kaipaisin siis kokemuksia. Onko kellään ollut vastaavaa ja kuinka kävi? Onko muiden nartut vihaisia juoksujen aikana? Vuodon loppumisesta aikaa kolmisen viikkoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.