Mitä ajattelette sellaisesta ominaisuudesta, että herkistyy tavallista helpommin asioista ja herkistyessä kyyneleet saattavat alkaa virrata todella paljon. Jotkut saattavat tulkita sen, että tuntuisi erityisen pahalta, mutta ei se sitä ole, vaan ominaisuus, kuten vaikka että jotkut hymyilevät luonnostaan enemmän, vaikka eivät olisi sisäisesti sen iloisempia kuin joku vakavampikasvoinen.
TV:tä katsellessakin, kun joku vaikka sanoo jotain koskettavaa tai ihmiset menevät naimisiin, alkaa kyyneleet joskus virrata niin ettei näe niiden alta.
Itseäni nolottaa vähän tämä ominaisuus, joka antaa varmaan monien ymmärtää, että olisin masentunut tai minulla olisi muuten tosi paha olla.
Vaikka puhuttaisiin ikävästä omaan elämään liittyvästä asiasta, ei itsestä tunnu yleensä erityisen pahalta sillä hetkellä, vaikka kyyneleet alkaisivatkin virrata.
Olen tunteellinen ihminen ja tavallista herkempi, myös kyynelehtimään.
Ymmärtävän ihmisen seurassa asia ei nolottaisi.
Pahimmillaan lähipiirissäni suututaan herkistymisestäni ja yhä tehdään niin, vaikka olen selittänyt tarkkaan mitä se on.
Ääneni tarvinut jopa vain vähän murtua keskustellessa, niin jo vihastutaan. Sehän on vielä paljon vähemmän ymmärrettävää vastapuolelta, mutta näin on valitettavasti omassa lähipiirissä joidenkin osalta. Herkistymisestä seuraa toiselle vihan tunne ja pakenemisen tarve, vaikka pitäisi päinvastoin herätä empatian tunne ja tukeminen, vaikka vain lähinnä kuunnellen, kun kyse on ikävästä asiasta, vaikka aina ei ole kyse siitä.
Herkkyyteni vuoksi tarvitsisin kumppanikseni huomaavaisen ja kiltin ihmisen, mutta liian kiltti ei tarvitse olla, eikä ole hyväkään olla.
Naisissa on varmasti enemmän sellaisia, joita ei häiritse tällainen ominaisuus.
Kumppanini ei tarvitsisi olla itse herkkä, mutta sellainen syvällinen ihminen.
Tuntuu, että herkkyyteni ei oikein vetoa ihmisiin. Itseeni taas itkevä nainen tai mies herättää päinvastoin jollain tavalla ”ihastuksen ja vetovoiman”, ja yksinkertaisesti empatian tunteen.
Se ei tarkoita, että nauttisin erityisesti vaikka masentuneen ihmisen seurasta. Toisen masennus ei olisi este ystävyydelle tai enemmälle, ja asialle löytyy ymmärrystä ja halua tukea, mutta asia häiritsisi, jos se jatkuisi pitkään samanlaisena, ilman muutoksia parempaan, eikä onnistuisi itse ilahduttamaan toista oikein millään asioilla, eikä juttuihin lähdetä mukaan.
Oikeastaan moni muu sairaus toisella, joka alentaa vireystasoa olisi pidemmän päälle helpompi, kuin pitkään samantasoisena jatkuva masennus.
Tunnetteko jonkun, joka on myös tällä tavalla erityisen herkkä, myös mahdollisesti itkuherkkä?
Ymmärtäisittekö ja hyväksyisittekö ystävässänne tai kumppanissanne tällaisen piirteen vai vaivaannuttaisiko se? Tuntuisiko se luovan ikävällä tavalla negatiivisemman tunnelman?, vaikka herkistymisen taustalla ei olisi aina ikävä asia tai asiasta ei olisi sillä hetkellä paha fiilis, vaan kyseessä olisi muuten koskettava asia, joskus ilokin
TV:tä katsellessakin, kun joku vaikka sanoo jotain koskettavaa tai ihmiset menevät naimisiin, alkaa kyyneleet joskus virrata niin ettei näe niiden alta.
Itseäni nolottaa vähän tämä ominaisuus, joka antaa varmaan monien ymmärtää, että olisin masentunut tai minulla olisi muuten tosi paha olla.
Vaikka puhuttaisiin ikävästä omaan elämään liittyvästä asiasta, ei itsestä tunnu yleensä erityisen pahalta sillä hetkellä, vaikka kyyneleet alkaisivatkin virrata.
Olen tunteellinen ihminen ja tavallista herkempi, myös kyynelehtimään.
Ymmärtävän ihmisen seurassa asia ei nolottaisi.
Pahimmillaan lähipiirissäni suututaan herkistymisestäni ja yhä tehdään niin, vaikka olen selittänyt tarkkaan mitä se on.
Ääneni tarvinut jopa vain vähän murtua keskustellessa, niin jo vihastutaan. Sehän on vielä paljon vähemmän ymmärrettävää vastapuolelta, mutta näin on valitettavasti omassa lähipiirissä joidenkin osalta. Herkistymisestä seuraa toiselle vihan tunne ja pakenemisen tarve, vaikka pitäisi päinvastoin herätä empatian tunne ja tukeminen, vaikka vain lähinnä kuunnellen, kun kyse on ikävästä asiasta, vaikka aina ei ole kyse siitä.
Herkkyyteni vuoksi tarvitsisin kumppanikseni huomaavaisen ja kiltin ihmisen, mutta liian kiltti ei tarvitse olla, eikä ole hyväkään olla.
Naisissa on varmasti enemmän sellaisia, joita ei häiritse tällainen ominaisuus.
Kumppanini ei tarvitsisi olla itse herkkä, mutta sellainen syvällinen ihminen.
Tuntuu, että herkkyyteni ei oikein vetoa ihmisiin. Itseeni taas itkevä nainen tai mies herättää päinvastoin jollain tavalla ”ihastuksen ja vetovoiman”, ja yksinkertaisesti empatian tunteen.
Se ei tarkoita, että nauttisin erityisesti vaikka masentuneen ihmisen seurasta. Toisen masennus ei olisi este ystävyydelle tai enemmälle, ja asialle löytyy ymmärrystä ja halua tukea, mutta asia häiritsisi, jos se jatkuisi pitkään samanlaisena, ilman muutoksia parempaan, eikä onnistuisi itse ilahduttamaan toista oikein millään asioilla, eikä juttuihin lähdetä mukaan.
Oikeastaan moni muu sairaus toisella, joka alentaa vireystasoa olisi pidemmän päälle helpompi, kuin pitkään samantasoisena jatkuva masennus.
Tunnetteko jonkun, joka on myös tällä tavalla erityisen herkkä, myös mahdollisesti itkuherkkä?
Ymmärtäisittekö ja hyväksyisittekö ystävässänne tai kumppanissanne tällaisen piirteen vai vaivaannuttaisiko se? Tuntuisiko se luovan ikävällä tavalla negatiivisemman tunnelman?, vaikka herkistymisen taustalla ei olisi aina ikävä asia tai asiasta ei olisi sillä hetkellä paha fiilis, vaan kyseessä olisi muuten koskettava asia, joskus ilokin
Vastaukset 2
Vanhimmat
Herkkyys on hieno asia, ei vaivaa ollenkaan kumppanissa tai ystävässä.
Itse en muunlaista miestä edes halua, kuin erityisellä tavalla herkän. Tunnekokemukset ovat asioita, jotka tekevät elämän rikkaaksi, olen aika syvällinen pohdiskelija. Haluaisin kumppanin, jonka kanssa voisi puhua kaikesta, joka olisi rakastajan lisäksi myös läheinen ystäväni. Jonka kanssa olisi sellaista sielujen välistä vuoropuhelua.
Ei olisi asioita, mitä ei voisi toisen kanssa jakaa, koska kumpikin ainakin yrittäisi selvittää omat traumat ja tunnelukot. Ja toinen voisi olla sitten siinä tukena. Jos saisin tällaisen kumppanin, haluaisin omalta osaltani vaikuttaa siihen, että kummallakin olisi hyvä olla. Enkä haluaisi olla ilkeä, tai loukata häntä muutenkaan. Olen itsekin todella herkkä ja koen että en ole tullut ymmärretyksi aiemmissa suhteissani.