Tää on kohtuutonta aikaa

Laita somessa viestiä?

Jos ois mulle niin sanoisin, että toivoin vuosien ajan kohtaamistasi. Edes pientä. Oisin halunnut tutustua. Jutella kanssasi. Kiitos kun lähestyit viesteillä. En tiiä mistä syystä aina menee kuten meni. Kyllä minä tykkään vieläkin, mutta mun elämä ei oo yksinkertaista. Alan nyt nukkumaan tietäen ettei tämä mulle ollut, mutta ei sen oo väliä. Hyvää yötä. Nuku hyvin <3 suukko.

Ihan samat fiilikset eräästä. Nyt tää ikävä oikein kärjistyy, kun ei ole mahdollisuutta nähdä vahingossakaan missään. Kuinka helpolta tuntuisi olla lähellä ja samaan aikaan se tuntuu ihan mahdottomalta. Se, että aikaa on kulunut, pelottaa jotenkin. Pelkää sitä, että aika on ajanut koko tapahtuman ohi. Ja se kova kaipuu ruokkii tuota pelkoa. Pelko on maailman ikävin asia, siitä täytyy jotenkin nyt päästää irti. Tuntuu vahvasti siltä, etten pysty elämään ilman häntä. Se tunne tekee todella haavoittuvaksi. Juuri niin kuin aloituksessasi ilmaisit, musertaa.

Minusta tuntuu, että sinulla on lähellä ihmisiä, joiden kanssa on mukava jutella, kun vain rohkaistut ottamaan yhteyttä jollakin tavalla. Nainen olen minä.

Tunnetteko?

Tämä aika ei tuota pienintäkään tuskaa. Mikään ei ole muuttunut.

Aloittajalla ihan hulluin tarve tehtailla vedätyksiä !