Tämä on varma tieto

Kovat on väitteet, mutta todisteet puuttuu. Ei mitään uutta lättyjen, ja uskisten rintamalla.

Ei kun se ajettiin Kuuhun Milky Wayta pitkin. Se on aika pitkä tie, mutta bensa oli USA:ssa halpaa silloin ja autoissa riitti voimaa ja vauhtia pitempiinkin ylämäkiin.

Kumma kun nuo "varman tiedon" haltijat eivät osaa millään tavalla sitä todistaa, senkun räksyttävät jatkuvasti samasta asiasta.
Toisaalta ihmetyttää, voiko noin tietämättömiä ihmisiä olla olemassakaan, kun oikeita havaintoja on tehty jo yli neljänsadan (400!) vuoden ajan.
Pistää epäilemään, että joku yrittää hauskuuttaa lähimmäisiä typerillä vitseillä.

Taivaankannessa on myös ampiaispesä jota kutsutaan "Jupiteriksi" sen ympärillä pyörii tulikärpäsiä joita Galilei aikanaan virheellisesti luuli toisiksi maailmoiksi.

Nyt tiedämme totuuden että muita maailmoja ei ole olemassa kuin tämä oma litteä maailmamme.

Jos Maalätty on olemassa niin siinä tapauksessa Maalätty ei ole planeetta. Planeetat eivät ole lättyjä vaan ympyräisiä mollikoita.

Miksi se kiertorata on pyöreä tai elliptinen, eikö se voisi olla kantikas eli neliö?

Tämä elämänmuoto, joka tällä pallollamme on, perustuu hengittämisen. Elolliset oliot ovat kehittyneet niihin oloihin sopiviksi missä ne evoluution mukaan elävät. Maailmankaikkeudessa on tähtiä, joissa on elämää ilman tätä meidän tuntemaa.
Ihmisen oleminen tällä pallolla vaatii sen auringon, veden ja ilman. Suurin osa täällä elävistä olioista on kaksipuoleisia. On siis kaksi aivopuoliskoa, kahdet keuhkot, kaksi jalkaa jne.
On varmasti planeettoja, joissa on esim. yksiaivoisia ja kolmiaivoisiakin olioita.
Ja pallohan tämä planeetta on, koska kaikki elämä, kaikilla planeetoilla perustuu liikkumiseen, pyörimisen ja laajentumiseen. Myös avaruudessa vallitsee tämä sama, pikkuisen suuremmassa mittakaavassa kuin täällä Telluksella.

Olin melkein unohtanut avaukseni, mutta erääseen toiseen aiheeseen liittyen hain sitä. Vieläpä eri tarkoitukseen, mutta täytyy sanoa, että yllättävän paljon tosikkoja ollut ketjussa.

Onneksi yksi kertoi, miten asiat oikeasti ovat, tuossa Jupiter viestissään. c",)

Okei, käsitelläänpä yhtä monista ongelmista, joita littumaateoriassa on, nimittäin auringon liikkeet. Tässä ei tarvita mitään monimutkaista matematiikkaa tai teknologiaa, jota "NASA voi manipuloida kauko-ohjauksella".

Yleisesti käytetty malli littumaalle on sellainen, jossa aurinko ja kuu kiertävät kehää ympäri taivasta. Oletettavasti mallissa pohjoinen on suoraan kohti lätyn keskipistettä, etelä poispäin keskipisteestä, länsi suoraan vasemmalla puolella kun katsotaan kohti keskipistettä ja itä suoraan oikealla.

Ensimmäinen iso ongelma on, että tässä mallissa aurinko ja kuu eivät voi nousta tai laskea. Koska ne pysyvät aina lätyn reunan yläpuolella ne eivät mitenkään voi laskea horisonttiin tai nousta sieltä - se on täysin mahdotonta. Ainoa tapa millä auringon ja kuun nousu ja lasku olisivat littumaassa mahdollisia olisi se, että aurinko ja kuu itse asiassa kiertävät välillä maalätyn alapuolelle, kiertävät siellä toiselle puolelle ja nousevat esiin toiselta puolelta.

Tästä vaihtoehdosta taas seuraa toinen ongelma. Riippuen siitä missä tarkkailija on aurinko (tai kuu) näyttäisi nousevan eri ilmansuunnasta, liikkuvan taivaalla eri suuntaan ja laskevan eri suuntaan. Jos tarkkailija olisi sillä suunnalla missä aurinko nousee esiin lätyn alta aurinko näyttäisi nousevan etelästä, kulkevan taivaalla etelästä pohjoiseen ja laskevan pohjoiseen. Vastakkaisella puolella olevalle taas aurinko näyttäisi nousevan pohjoisesta, kulkevan taivaalla etelään ja laskevan etelään. Ja vastaavasti toisella sivulla olevalle aurinko näyttäisi nousevan idästä tai lännestä ja laskevan vastakkaiselle puolelle. Tämä on silkkaa puhdasta logiikkaa ja maalaisjärkeä, eikä sitä voi kiistää "NATO"-verukkeella tai muuten.

Jos taas käytettäisiin perinteistä "aurinko ja kuu kiertävät kehää maalätyn ympäri" mallia törmättäisiin toiseen ongelmaan. Auringon tai kuun lähestyessä katsojaan nähden oikealta se näyttäisi kyllä tulevan idästä, mutta saavutettuaan katsojaan nähden läntisimmän pisteensä se alkaisikin näennäisesti liikkua toiseen suuntaan, kunnes saavutettuaan toisen ääripään alkaisi taas liikkua idästä länteen.

Molemmissa malleissa on lisäksi se ongelma, että perspektiivin takia aurinko tai kuu näyttäisi kasvavan merkittävästi lähestyessään tarkkailijaa ja kutistuvan etääntyessään tarkkailijasta. Etäisyydestä ja auringon/kuun koosta riippuen se saattaisi kutistua jopa niin pieneksi, ettei sitä enää näkyisi, mutta se ei kuitenkaan laskisi. Näin ei tapahdu, joten siinä on jälleen yksi naula lisää littumaateorian arkkuun.