Mitä opiskelemaan "vanhana" ?

Edellisen viestin kirjoittaja on, tai oli siinä oikeassa,että missään ei ole sellaista työta joka olisi täydellinen. Mutta ymmärrän kyllä, jos usean vuoden jälkeen alkaa kolottaa. Ja seuraavaksi syttyy halu kysellä,että tässäkö tämä oli. Se on kaikkialla sama. Harmillista, mutta myös onni on se,että viime kädessä päätöksestä kannat vastuun yksin sinä. "Koirat" (lue ulkopuoliset) saattavat kyllä haukkua ja äkäisemmät jopa purra, mutta sinun on se ymmärettävä. Tai ainakin siedettävä.
Koska en tarkkaan tiedä mitä olet tehnyt, niin voinemme ajatella esimerkiksi hyvässä asemassa olevaa esim 3 kauden kansanedustajaa: saako hän itsekkäästi hypätä pois eduskunnasta, vai onko hänen oltava siellä tappiin asti vain koska on saanut aina riittävän määrän ääniä. Väsyminen, tai oikea ja sitä pahempi burn out ei välttämättä aina katso sitä koska on seuraavat, tai oli edelliset vaalit.
Ja jotta, vielä jos lisään vielä kasaa niskaasi niin on vielä todettava,että useimpien meistä on kuitenkin yritettävä saada niin sanotusti evästä paitsi itselle, niin myös muille.
Toivottavasti olette jaksaneet lukea tähän asti. Seuraavaksi hieman helpotusta.
Ota tyhjää paperia ja kynä (jos olet optimisti ota kuulakärkikynä).
Piirrä yhdelle paperille kaari; kaaren alkupäähän kirjoitat syntymä ja päähän kuolema. Jos oletetaan,että suomalainen keskimäärin elää noin 76 vuotiaaksi niin ei liene mahdotonta havaita kaarelta, missä olet nyt. -Älä säikähdä, jos näyttää sille että jäljellä ei ole yhtä paljon edessä kuin on jo takana. Jos niin on voit enemmän onnitella itseäsi ja sanoa tähän asti olen selvinnyt ja aion selvitä jatkostakin. (Jos toisin päin, niin voit ajatella kakkea sitä, mikä on vielä suuremmalla aika jänteellä on mahdollista). Jos olet muistelu tuulella voit kirjoittaa tähän astisen elämäsi huippukohtia kaarelle. (YO kirjoitukset, ripille pääsy koulun päättyminen, armeijasta pääsy, naimisiin meno lasten syntymä(t) aurinkoinen kesä, auton osto,kotoa muuttaminen, Kirjasto kortin saaminen, lukemaan oppiminen ja mitä kaikkea sitten elämässäsi onkaan sattunut. Huomaa, että "sattumusten" ei tarvitse olla isoja. Lukea osaa lähes jokainen suomalainen, mutta ajattele, jos sinä olisitkin se yksi maahanmuuttaja, joka ei osaisi lukea. Ja suomenkin puhuminen tekisi tuskaa, jo siksi ettei ole ketään jolle puhua ja harjoitella.
Seuraavaksi jatkat toiselle paperille niitä asioita jotka vielä haluaisit saavuttaa elämässäsi: Uusi työ, etelän matka, ensi kesä ja järvessä uinti jne (jälleen huomaa,ettei ole vääriä unelmia,tai tavoitteita)
Seuraavaksi otat jälleen tyhjän paperin johon "perkaat" unelmat. Valitettavasti en osaa äkkiä suositella mitään Super tutkintoa,tai ainetta joka tekisi äkkiä onnelliseksi,tai tyytyväiseksi, joten ole realisti, mutta päättäväinen. Eli, jos haaveenasi on esim lääkärin ammatti niin voit ainakin laskea huviksesi paperille mitä sen opiskelu mahdollisesti maksaisi. -Jos olet töissä, niin voit ainakin onnitella itseäsi siitä,että tähän astinen toimeentulosi on luultavasti turvattu ainakin jollain lailla.
tokihan on paljon niitäkin jotka hoitavat perhettä ja opiskelevat siinä samalla. Itse ihmettelen toisinaan miten ystäväni tulee toimeen murrosikäisten lasten kanssa ja opiskelee yliopistolla tehden vain satunnaisia keikkoja työelämässä. (Lähinnä kesäisin)
Kuten mietit unelmasi "hintaa" -myönnän on kamalaa hinnoitella unelmia,ehkä olisi parempi puhua uhrauksista koska "hinnoittelu" termiä käyttäen tulee äkkiä kuva, että kyse olisi vain euroista. Sensijaan on kyse myös esim. unen määrästä ja hermojenkin hallinasta. Eikä aina kaveri suhteetkaan pelaa ihan niin hyvin. Mutta toisaalta jos mietit tarkkaan monelta kantilta voit myös havaita,että alan vaihto,tai mikä sitten unelmasi onkaan voi antaa paljon. Mutta älä odota että sitten kaikki muuttuisi hyväksi ja ihanaksi. Mutta muista unelmat on tehty toteutettavaksi ja kuka sitä sanoikaan: Tavoittele kaikin mokomin kuuta vaikka et sitä saisikaan voit aina saada tähtiä.
Vaikein vaihe on se kun pitäisi saada asiat paperilta käytäntöön. Seuraavalla ajallasi yritäppä ottaa selvää,mitkä ovat esim lääkiksen pääsykoemateriaali ja lukea ne kertaalleen pariin läpi. Nuuskamuikkusen sanoin: On lähdettävä, että voi tulla takaisin. Mutta aina joskus voi tulla hetki jolloin täytyy lähteä lopullisesti.
Ja vielä jos sallit kannatan myös sitä ajatusta,että puntaroit tarkkaan paperille (että voit nähdä itse omissa ajatiksissa menee äkkiä solmuun) mitä haluat elämältäsi. Ja mikä estää sinua yrittästä. Kerranhan täällä vain eletään. Mutta muista mikään saavuttamisen arvoinen tulee harvoin ilmaiseksi. Toisinaan on tehtävä isompiakin uhrauksia, mutta ennen kuin teet, mieti,mitä muuta voisit tehdä. Mutta toisinaan on kuvainnollisesti sanottuna kallioitakin siirettävä, vaikka sillä riskillä,että myöhemmin havaitaan,että oikeastaan joidenkin mielestä se kallio oli ihan kiva. Mutta herra varjele eläisimme vielä kivikaudella ja vieläkin kauempana historiassa, jos esi-isämme ja -äitimme eivät olisi ikinä uskaltaneet ottaa riskejä eläessään. Tässä elämässä sinun on itse lopulta päätettävä, millaisia riskejä ja ponnistuksia olet valmis tekemään. Maailmaa ei kannata pelätä.Kerran täällä,vain eletään.
Onnea valitsemillesi teille!