Heipä hei! Olen tosi huolissani itsestäni. Sairastin jonkin asteista syömishäiriötä reilut 10 vuotta sitten - tai siis minulla ei ollut nälkä ja siksi en syönyt. Laihduin tuolloin, 12-vuotiaana, alle 30-kiloiseksi. Sittemmin painoni on noussut nyt kymmenen vuoden aikana jopa 72 kiloon, josta olen nyt laihtunut 60-kiloiseksi parissa kuukaudessa yksinkertaisesti siksi, etten ole syönyt kuin proteiinijauhoa ja vähän rasvaa. Hiilihydraatit olen jättänyt kokonaan pois ja protsku tekee sen, ettei tee mieli ruokaa lainkaan. Selitin vanhemmillenikin tilanteen, ja he kertoivat, että jos 2-3-vuotiaana olen kieltäytynyt totaaklisesti syömisestä. Eli kyse ei ole mistään ruumiinkuvan vääristyneestä ajattelusta tms.
Haluan toki laihtua, vielä vaikka 5 kiloa lisää niin olisin taas BMI:n mukaan hieman alipainoinen - joka on minulle sopiva, koska luuni ovat pienet ja kevyet. Silti mielestäni minulla ei ole vääristynyttä suhdetta kroppaani ja aion kyllä opetella syömään ihan normaalisti ja terveellisesti kunhan jaksan. Kuitenkin todettakoon, että olen viimeksi syönyt vissiin viime torstaina ja nyt on maanantai. Olen aika heikossa kunnossa ja huomenna pitäisi jaksaa tehdä 12-tuntinen työpäivä.
Voisikohan minulla olla anoreksia siitä huolimatta, että en mitenkään pakonomaisesti harrasta liikuntaa tai edes mieti ruokaa, kuten anoreksian oireita normaalisti kuvaillaan. Itse asiassa liikun liian vähän ja syön silloin kun on nälkä, eli todella harvoin. Haluan laihtua, mutta en koe ihan pakonomaiseksikaan tilannettani.
Otanko yhteyttä terkkariin vai MTT:oon?
Haluan toki laihtua, vielä vaikka 5 kiloa lisää niin olisin taas BMI:n mukaan hieman alipainoinen - joka on minulle sopiva, koska luuni ovat pienet ja kevyet. Silti mielestäni minulla ei ole vääristynyttä suhdetta kroppaani ja aion kyllä opetella syömään ihan normaalisti ja terveellisesti kunhan jaksan. Kuitenkin todettakoon, että olen viimeksi syönyt vissiin viime torstaina ja nyt on maanantai. Olen aika heikossa kunnossa ja huomenna pitäisi jaksaa tehdä 12-tuntinen työpäivä.
Voisikohan minulla olla anoreksia siitä huolimatta, että en mitenkään pakonomaisesti harrasta liikuntaa tai edes mieti ruokaa, kuten anoreksian oireita normaalisti kuvaillaan. Itse asiassa liikun liian vähän ja syön silloin kun on nälkä, eli todella harvoin. Haluan laihtua, mutta en koe ihan pakonomaiseksikaan tilannettani.
Otanko yhteyttä terkkariin vai MTT:oon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan sama juttu ku mulla! Etenkin ton protskujauheen kanssa! Sama otsikkokin molemmilla :lol: No mut ehkä joku osaa kertoa, mihin ottaa yhteyttä! Tsemppiä!
Sun kannattaisi ihan varata aika omalle lääkärille ja kertoa tästä laihdutuskuurista ym. elämäntilanteestasi.
Lääkäri katsoo sitten mikä on sun kohdalla paras ratkaisu, ehkä mielenterveystoimisto tai ihan vain terveydenhoitajan seurannassa laihduttaminen tms.
Moi mä olen 11-12 vuotias tyttö vasta.
Voisko mulla olla anoreksia näin itteni ennen laihempana, nytten mulle on ruvennut tulee semmonen näkyvyys peilistä että oon aivan kauhean läski sit otan jotain lääkkeitä kaapista enkä kestä sitä luulisin et niistä ois jotain hyötyy et laihtus meen heti sen jälkeen parikstunniks ulos ja ajattelen aina vaan koulussa et en kyllä syö ja haluun vain mennä ulos juoksemaan ja venyttelemään mun kaverit on alkanut olee huolissaan nyt musta itte anoreksiaa halusin mut en tiiä onko tää järkevä päätös? jotkut opettajat kysyy ''miksi syön noin vähän? joskus vain näkkärin tai porkkanan päivässä'' englannin openi sanoi kavereiteni kuullen että sä laihdut hullun lailla ja oot ulkona tosi paljon nykyään ja hyppäsit kuulemma 116 korkeushypyssä ennen olit vähän huonompi onko sulla jokin sairaus? mutta nytten kaikki menee jotenkin oudosti. Terkkanini sanoi olet ihan sopiva tyttö muuten mutta painosi putoilee jatkuvasti alemmas ja jalat tuntuvat heikoilta ja olet erittäin laiha sanoin joo en todellakaan ole mutta jotenkin tiesin mutta en enää, terkkari pyysi riisumaan vaatteeni ja menemään puntarille painoin 30 ja olin pituudeltani 160cm kerroin äidille seuraavana päivänä että painan nytten 40kiloa äitiäni huolestutti hieman mutta valehtelin kyllä painon en halunnut kertoa sitä oikeaa onneksi meillä ei ole puntaria äitini luona mutta minä haluisin ITSELLENI sellaisen. Äitini on ruvennyt nytten tarkkailemaan syöntiäni ja noin 1kk jälkeen olen taas pudottanut entistään painoani välillä tulee ahmittua ja sitten mennä oksentamaan psykopatrini sanoi toissapäivänä, olet kyllä erittäinhoikka 1kk näkeemäni tyttö syö nyt enemmän, sanoin joo ei mun tarvii ja koitan syyä nii et olisin sopiva ja laihtuisin mutta jotenkin en myöntänyt sitä oikein. Tänään koulussa kaikki oli toisin menin kouluun kaikki tuijottelivati hmeissään minua ja katsin kummissani takaisin kaverini tuijotti vatsaani ja katsoin ittekki näin itseni hetken laihana mutta silmän räpäyksessä muutuin läskiksi? en tiedä mitä tapahtu toisella välkällä joka oli ruokavälkkä minulla oli todella huono olo ja yöllä minua väsytti ja en saanut unta ihmettelin mikä kavereitani vaivasi he kuiskuttelivat ja veivät minut istumaan yhtäkkiä menin maahan makaaamaan en kyllä tajua miksi? kaverini lopettivat keinumisen ja kaikki juoksivat lähelleni ja kysy ootko kunnos, tipuiks sä tosta? pitäiskö sun mennä terkkarille? tai lähtee koulust vai?kaverini sanoi me ollaa huolissa oot älyttömän laiha no justjoo minä sanoin ja koitin nousta ylös mutta en pystynyt koska luitani särkee nousta ja käsiäni kolottaa kummasti. sitten yhtäkkiä kaverini nostivat minut pystyyn sanoin että minulle tuli vessa hätä kävelin vessaan kaverini kannoilla jotka pitivät minusta kiinni ja auttoivat kävellä menin vessaan ja oksensin minun vanhemmat on eronnut ja mulla o uusperhe ja ollaan muutettu ouluun jyväskylästä. ;< (oksensin sitten vessassa, ja kaverini olivat kauempana en tiedä kuulivatko mutta toivottavasti ei sitten soi kellot ja menin sisälle ja taas tuli oksénnuksen tunne juoksin heikosti vessaan, opettaja oli tullut jo aikasemmin luokkalaisemme poika joka on aina kiusannut minua sanoi nyt opettajalle: nyt se tulee! ihmettelin Anna tuli vastaan miksi et syönyt ruokalassa? kuulin painosi ja oon nyt huolissa ja kävitkö sä oikeasti oksentamassa vessassa? ;o hänen ilme oli vakava sanoin joo no söin vaan koska mulla oli vaan huono olo :> ja ope lähetti minut kotiin ja sanoin toivottavasti olisin jo huomenna terve!?!;o minusta tuntui todella oudolta koska ei ollut yhtään halu mennä kotia mutta nytten täällä olen ja kaipaan vastausta tähän t: laura auttakaaa????
...huono juttu. kuulostaa liiankin tutulta. selvältä syömishäiriöltä tuo kuulostaa, anoreksiabulimiaortoreksia ihan sama mikä mutta huonosi on asiat.
ole kiltti. rakasta itseäsi sen verran että kerrot äidillesi. ei sun tarvitse pelätä että se alkaa hulluna vahtaamaan sun syömistä. äitithän ymmärtää. eiköniin? saisit tärkeän tuen ja ehkä jopa voisit joskus olla terve. enkä tarkoita terveellä että pitää olaa "taas" läski. olet fiksu tyttö. tunnistat itsessäkin oireet ja olet asian itsellesi ainakin jollain tasolla tunnustanut.
kun minä kerroin äidilleni, alkoi parantuminen. vielä se on hieman kesken, mutta voin jo sanoa, että olen tyytyväinen itseeni aina välillä. alamäkiä tulee varmasti. mutta meidä pitää taistella.
aurinkoa elämääsi.