Synnytys ilman epiduraalia

Moikka
Odotan nyt neljättä ja kaksi ensimmäistä olen synyttännyt ilman epiduraalia,kolmannessa kätilö sitä suositteli ja sen kun sain niin olin kuin taivaassa,ei mitään kipuja koko loppu synnytyksen aikana ei myöskään kipuja ponnistusvaiheessa.
Upea juttu ja nyt elokuussa taas haluaisin ehdottomasti epiduraalin.
Onnellista odotusta kaikkille:))

Käynnistetty synnytys, kesto noin 8 tuntia, aluksi ilokaasua (oli ilmeisesti hitti 13 v sitten?) ja lopuksi parakervikaalipuudutus. Uuteen synnytykseen en haluaisi epiduraalia (enkä myöskään anna käynnistää, jos etenee normaalisti).

Synnytin tyttäreni viime kesänä ilman epiduraalia. Tarkoitus oli ottaa kaikki mahdollinen mitä saa, mutta paikat aukesivat niin nopeasti, että jäi epiduraalit saamatta. Jälkikäteen ajateltuna synnytyksestä jäi hyvät muistot ja seuraavankin lapsen toivoisin pystyväni synnyttämään ilman epiduraalia...mutta pakko myöntää että synnytystilanteessa olisin kyllä ottanut kaiken mahdollisen lievityksen jos olisi keretty antaa:)

Kätilö tarjosi epiduraalia, mutta halusin kokeilla ensin ilokaasua, jolla pärjäsin hyvin koko synnytyksen eli 5 ja puoli tuntia kokonaisuudessaan. Ei jäänyt traumoja synnytyksestä, vain positiivinen kuva. Olin odottanut pahempaa. En halunnut kärkkäästi epiduraalia, sillä siinäkin on riskinsä kun liikutaan selkäytimen alueella.

Synnytin ensimmäisen tyttäreni -95 ilman mitään kipulääkkeitä, synnytys kesti 7 tuntia ja toisen tyttäreni -04 myöskin ilman kipulääkkeitä, synnytyksen kesto 25 min. Kummallakaan kerralla en näin jälkikäteen mietittynä olisi tarvinnutkaan mitään kivun lievitystä! Muistot ovat hyvät ja kauniit!

molemmissa synnytyksissäni (-02 ja -04) kätilö kovasti tyrkytti epiduraalia, mutta en sitä halunnut, koska olin kuullut siitä vain huonoja kokemuksia (pahaa oloa, ei tuntenut supistuksia, sänkyyn sidottuna olemisen tuntua jne...).

ekassa synnytksessä sain 2*2 kohdunkaulan puudutuksen (en nyt muista niiden niitä lääketieteellisiä nimiä) ja tipan vauhdittamaan synnytystä ja se siitä, muuta en tarvinnutkaan, (no, ilokaasua kokeilin, mutta siitä tuli huono olo heti ensi henkäyksellä) synnytys tipan vauhdittaman kesti 5h5min.

toinen synnytys meni pitkälle pelkän lämpimän kaurapussin avustuksella, mutta kun se ei riittänyt pyysin taas kohdunkaulan puudutuksen. sen saatuani laantuivat supparit ja sain taas tipan vauhdittamaan niitä. supparit tulivat niin kipeiksi, että kätilö ehdotti petidiin-pistosta käsivarteen... se toi taivaan... nukahdin tunniksi ja kun heräsin sain alkaa ponnistaa. synnytys, taas tipan vauhdittaman, kesti4h10min.

molemmat synnytykset ovat siis käynnistyneet itsellään, mutta oksitosiini tippa on laitettu voimistamaan supistuksia ja nopeuttamaan synnytystä.

jos kolmas synnytys tulisi ajankohtaiseksi (valitettavasti vaan ei tule), niin en haluaisi silloinkaan epiduraalia. haluan tuntea mitä kehossani tapahtuu, enkä halua edes kokeneen lääkärin ehdoin tahdoin ronkkivan selkärankaani, kun kerran on jo kahdesti todettu, että selviän ilmankin.

petidiinistä vielä sen verran, että samassa huoneessa minun ja vauvani kanssa oli toinen tuore äiti, joka myös oli saanut synnytyksessä petidiiniä ja oksentanut sen takia koko loppu synnytyksen. että se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle ja näin on varmasti myös epiduraalin kanssa.

En miettinyt etukäteen synnytys tapoja ja kivunlievityksiä. Ajattelin, että niitä mietitään sitten kun sen aika on. En siis ollut etukäteen päättänyt, että synnytän luomuna, mutta nyt jälkikäteen olen siihen hyvin tyytyväinen. Vauvat olivat paljon pirteämpiä, kun ei käytetty mitään puudutteita yms.

Osa syynä luomusynnytykseen oli se, että suuressa sairaalassa anestesia-lääkäri ei kerennyt välittömästi paikalle. Lääkärin astuessa huoneeseen A-vauvan pää näkyi jo. Itsekkin taisin sinnitellä pitkään, ennekuin rupesin kivunlievitystä kyselemään. Vähän kerkesin ilokaasua hengitellä. Kipeät supistukset eivät kestäneet kuin vajaan neljä tuntia, että kauan en jutunut kärvistelemään. =) Ponnistusvaiheet olivat ohi alta aika yksikön. A-vauvaa taisin ponnistella kymmenisen minuuttia ja B-vauvaa puolet kauemmin.

esikoisen kun sain , laitettiin epiduraali ja synnytys tuntui todella helpolta . olisi vaikka saman tien synnyttänyt toisen =) . Toisen aikaan synnytys eteni niin nopeasti , että kun sairaalaan kerittiin oli jo ponnistus vaihe. Ja kyllä vähän jäi kauhua siitä kerrasta kipu oli aivan sietämätön ilman puudutuksia . Jos vain mahdollista näin kolmatta odotellessa , toivon todella että olisi mahdollisuus laittaa epiduraali.

Itse sain esikoisen kohdalla 5 vuotta sitten epiduraalin, helpottihan se, mutta kaiken kaikkiaan synnytys oli silti huomattavasti rankempi (univaje ja syömättömyys yli vuorokauden vaikutti tietty) vaikka poika oli pienempi (3400g/50cm) kuin pikkuveljensä 3 vuotta sitten (4050g/52cm), jonka kanssa pärjäsin ilokaasun voimalla. Ja loppujen lopuksi synnytyskin oli nopempi puolet (9h ja 5h) mutta kivut pysyi niin hyvin kurissa että halusin kokeilla synnyttää ilman vahvempia lääkkeitä. Ei sillä ettäkö se olisi joku näyttökoe, että pärjää ilmankin, vaan olisin itsekin pyytänyt vahvempaa tainnutusta, jos olisi ollut tunne että en jaksa ilman. Mutta oli ihan kiva kokea erilainenkin synnytys tässäkin mielessä.
Nyt itselläkin kolmas kerta lähellä, josta rv. 38 menossa, ja mielessä ja toiveissakin synnytys joka päivä, saa nähdä pärjääkö tällä kertaa yhtä hyvin millään kivunlievityksillä yhteensä... Ei näitä asioita kannata liikaa miettiä, synnytys etenee usein niin äkkiarvaamatta, ettei siinä välttämättä kerkeä itse paljon tapahtumien kulkuun vaikuttaa tai sitten kerkiää kokeilla ne kaikki kivunlievitystoimet... Sitä on täysin mahdoton ennustaa etukäteen, ottaa vastaan mitä tulee, hyvin se menee!!

Esikoisen synnytin epiduraalin avulla ja kyllä se väsyneelle oli helpotus, kun pysty hieman levähtämään ilman kipuja, toinen tuli maailmaan ilman epiduraalia niin kiireesti, ettei ennätetty enää antamaa, mutta hyvin sekin meni, kun hoitui niin nopeasti.

Minulla on 3 lasta. 2 tyttöä ja 1 poika. Kaikilla kerroilla olen tahtonut kohdunkaulan puudutuksen ja se on omasta mielestäni ollut tosi hyvä. Ensimmäistäni kun olin synnyttämässä niin "tyhmyyttäni" otin akvarakkulat.. Ne oli aivan kauheet.. Meinasin tintata sitä lääkäriä joka ne laitto.. Epiduraalia en uskaltas edes ottaa kun siinäkin on omat riskinsä.. Mutta niinhän kaikella on jotain riskejä.. Onnea synnytykseen. P.S Nuorin 8 kuukautta joten muistissa on!!!

mulla on takana kolme synnytystä.
ekalla kertaa sain kohdunkaulan puudutuksen,
toisella kertaa ei kerenny vaikuttamaan.
(alkoi ponnistus vaihe.yllättäen jopa kätilön)
kolmannelle en saanu mitään ,mutta se on pitkä juttu...
Hyvin pysty olemaan kunhan muisti koko ajan että kohta loppuu,,,
En myöskään jäänyt paikoilleni vaan kun poltto alkoi nousin seisomaan ja koitin kävellä ..