Onko normaalia jos kertoo itselleen jatkuvasti tarinoita. Luon mieleeni henkilöitä lukuun ottaen itselleni. Näiden genkilöiden kanssa voin viettää aikaa ja ratkoa joitakin ongelmia ja kokea tunteita. Saatan odottaa päivässä eniten sitä hetkeä että pääsen kotiin pohdiskelemaan tarinaa. Saatan eläytyä niin hyvin tarinaan että unohdan tämän hetken ja yhtäkkiä löydän itseni kikattamassa ääneen tai itkemässä kyyneleet poskilla jonkin tarinan tapahtuman seurauksena. Aluksi pienenä tarinoiden kertominen oli tapani saada itseni uneen. Mutta sitten niistä tuli jatkuvia en edes muista milloin viimeksi olisin ollut edes kaksi päivää kertomatta itselleni näitä tarinoita. Yritin kerran kirjoittaa erästä tarinaa ylös mutta minulla meni mielen kiinto ensimmäisen 5 sivun kohdalla ja olin jo luonut uudet henkilöt ja tilanteen jota mietiskellä ja tämä vanha kuulosti tylsältä ja teksti oli kömpelö ja täynnä virheitä. Onko normaalia viettää 15min-2h päivästä mielikuvituksien fantasia/scifi ympäristössä?
Kerron jatkuvasti itselleni tarinoita
Anonyymi
450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on sama asia. Mutta se on minusta vain kivaa mennä muuhun ympäristöön yhtäkkiä, mitä ei koskaan tulisi tapahtumaan. En tiedä onko se normaalia. Itsekin pohdin...
Hyvä mielikuvitus. Itse luon myös mielikuvitusystävän, niin hassulta kuln se kuulostaa.
Ja kuvittelen mitä tulee vielä tapahtumaan elämässä, ehkä tapahtuukin.
Minusta tuo ei ole normaali koska itse olen sitten epänormaali kun en ole ikinä tehnyt tuollaista.
Jokainen keskustelufoorumien käyttäjä toimii näin.