Kiireellinen sijoitus kokemuksia!!

nämä ovat senverran tavallisia tapauksia että monikaan ei viitsi edes vastata. Jatka taistelua niin kauan että sydänkäyrä suorenee. Vastassa on kova vihollinen mutta jos löydät oikean juristin saat lapsesi takaisin. Lapsista on tullut maassamme kauppatavaraa. Lastenryöstäjät liikkuvat joka alueella ja haluavat huostaanottoja milloin mistäkin syystä. Toivon että saat lapsesi takaisin , mutta helppoa se ei tule olemaan. Intressitahoja on yksinkertaisesti niin paljon.

Mitä se lapsesi on tehnyt?

Onko lapsi saanut pitää sinuun yhteyttä? Tiedätkö miten tilanteessa toimittiin? Esim näkivätkö koulutoverit?

Ei tarvitse kiireellisessä kartoittaa lähiverkostoa. Mutta silloin jos ja kun kiireellinen sijoitus tehdään, tulee sen perustua vakavaan asiaan, joka uhkaa lapsen henkeä ja terveyttä. Kiireellinen sijoitus on voimassa 30vrk, jonka aikana on asiaa selvitettävä ja tehtävä päätös lapsen sijoituksen tarpeen jatkosta tai kotiinpaluusta mahdollisten tukitoimin kera. Kiireellistä sijoitusta voi jatkaa tarvittaessa toiset 30vrk. Mutta tästäkin on tehtävä päätös ja annettava se tiedoksi huoltajalle. Tämä poikkeaa muista lastensuojelun toiminnasta niin, että tästä päätöksestä ei voi valittaa, ei ole valituskelpoinen päätös, niin sanotusti.

Poikamme oli 6-vuotiaana sijoitettuna 3,5 kuukautta, ensin kiireellisesti kuukauden ja loppuajan avohuollon sijoituksessa. Syynä kiireelliseen sijoitukseen oli, että poika oli kertonut perhetyöntekijälle isän liian ankarasta kurinpidosta. Kyse ei missään vaiheessa ollut lapsen henkeä uhkaavista teoista tai tilanteista.

Meille vanhemmille soitettiin sijoituspäivänä ja ilmoitettiin sijoitusaikomuksesta ja sen syystä. Pojan isoäiti oli menossa hakemaan häntä esikoulusta, eikä lasta päästetty mummun mukaan, koska päiväkoti oli saanut tiedon sijoituspäätöksestä. Me ja isovanhemmat olimme tietenkin suunniltamme järkytyksestä emmekä tänäkään päivänä hyväksy tuolloista tökeröä menettelyä.

Alusta asti oli selvää, että poikamme sai puhua kanssamme puhelimessa ja tavata meitä valvotusti. Jouluna, kun kiireellinen sijoitus oli loppumassa, poika oli kotona luonamme, ja vuodenvaihteen hän vietti ensin äidin-, sitten isänpuoleisen mummunsa luona.

Sijoitus jatkui avohuoltopuolella - onneksi samassa perheessä - , kunnes meidän tilanteemme saatiin kohenemaan. Mieheni oli tuolloin erittäin uupunut, ja sossu sanoi minulle useaan kertaan, että isän aggressiivinen käytös oli ainoa syy sijoitukseen. Mielestäni ls-prosessi oli kokonaisuus, ja jos kerran pojan vaatetusta, ruokailua ja ulkoilukäyttäytymistä oli syytä muuttaa, oli erittäin typerää, että sossu sanoi: "Ei me nyt siitä puhuta" tai "Se ei ole se ls-asia", kun otin puheeksi sen, ettei mieheni ole kertaakaan pahoinpidellyt minua emmekä me estä poikaa elämästä normaalia elämää. Muutenkin sossulla oli taipumusta määritellä jotkin mainitsemani asiat epätärkeiksi, vaikka hän kerran sijoituksen alussa jopa vihjasi, että mieheni ja muun perheen pitäisi muuttaa erilleen, elleivät kurinpitotavat muuttuisi!

Vaikka poika saatiin kotiin viime vuoden maaliskuussa ja ls-asiakkuus päätettiin joulukuun alussa, meitä loukkaa edelleen se, ettei meille sanallakaan mainittu sijoituksen mahdollisuudesta eikä siihen johtaneesta asiasta, ennen kuin toimiin oltiin jo ryhtymässä! Mieheni on koko ajan ollut sitä mieltä, ettei hänelle ole riittävän selvästi osoitettu, missä tilanteissa ja millä tavoin hän olisi pahoinpidellyt poikaa. Lapsi muistaa yhä sijoituksen alun ja puhuu ajasta joskus. Tuolloinen vastaanottoperhe toimii nykyään poikamme tukiperheenä.

Luojan kiitos, meille ei kertaakaan sanottu eikä meistä myöskään tuntunut siltä, ettei lastamme oltaisi palauttamassa kotiinsa.