Heipsan! Toivottavasti ette hypi seinille mun innostuneen sepostuksen takia... :)
Rakkain lapsuudenystäväni soitti mulle PIIIIIIIIIITKÄSTÄ aikaa... Oli niin ihana jutella ja juoruta sydämen kyllyydestä ja mitä sulle kuuluu jne... :) Ja kieltämättä ilonkyyneleitä siinä samassa... :') Olin omaa tyhmyyttäni jättänyt yhteydenpidot, kumminkin päin oltiin toistemme mielissä oltu, kaikki nämä vuodet. Aika salapoliisi toi mun ystävä, metsästi mut toisesta päästä maata, vaikka olin vaihtanu etunimenikin... Pitkä stoori! :) Ja ystäväni, vielä hääjärjestelyidensä keskellä oli moiseen metsästykseen ryhtyny... Vau!
Mutta nyt ystäväni taas soitti mulle ja kysyi että mitäs tuumisit jos alkaisivat miehensä kanssa mua "kosiskelemaan" *hih* kummin tehtäviin? Hän siis ITSE käytti tuota kosia-sanaa, se oli jotenki niin sulosta! :) :) Raskaana hän ei vielä ollu, mutta suunnitelmissa olis... Ja häihinkin ehtisin vielä vieraaksi jos tahtoisin - ja tahdoinhan minä! Nyt mulla sitten alkoi säästäminen häälahjaan, matkoihin... Mut eipä tuo haittaa kun sain ystäväni takaisin vaikka en olis kuvitellu...
No siinä vähä taustaa - nyt se kysymysryöppy: Millasia juttuja kummit ja kummilapset teette yhessä? Millasia lahjoja?
Ystäväni mulle terotti ettei he odota kummeilta mitään hirveen kalliita lahjoja tyyliin 200 000 e / vuosi vaan jotain suloista, sopivaa, sen verran kun kummilla on varaa ja mitä mielessä on, ja mieluummin yhteistä aikaa kuin rompetta.
Olenkin nyt ennen kuin kummilastani on edes olemassa (!) alkanut kerätä 5, 10, 20 ja 50 sentin kolikoita sööttiin muoviseen Linnanmäeltä ostettuun säästöpossuun, niillä olis sitten tarkotus ostaa jotain suloista tai kuluttaa jotenkin muuten.
Naapurin poikia saattelin tässä muutamankin kerran seurakunnan kerhoon ja hain kotiin, kotimatkalla lauleskelivat jotain suloista tilkkutäkkilaulua ja sillon alkoi mun päässä raksuttaa! Eli miltä teidän mielessä kuulostais tämmönen, että tekisin vauvalle jonku suloisen tilkkutäkin, ja siitä sitten tekisin lisää kun vauva kasvaa ja kehittyy, sen verran että aina olis tilkkutäkki "sopivan kokonen" että se olis mukava peittona päiväunilla, autossa jne?
Nythän mulla näitä ideoita alkaa tulla - pitääpä mietiskellä lisää! Mut vastauksia, kiitos! =) Ja ihanaa kevättä kaikille...
Rakkain lapsuudenystäväni soitti mulle PIIIIIIIIIITKÄSTÄ aikaa... Oli niin ihana jutella ja juoruta sydämen kyllyydestä ja mitä sulle kuuluu jne... :) Ja kieltämättä ilonkyyneleitä siinä samassa... :') Olin omaa tyhmyyttäni jättänyt yhteydenpidot, kumminkin päin oltiin toistemme mielissä oltu, kaikki nämä vuodet. Aika salapoliisi toi mun ystävä, metsästi mut toisesta päästä maata, vaikka olin vaihtanu etunimenikin... Pitkä stoori! :) Ja ystäväni, vielä hääjärjestelyidensä keskellä oli moiseen metsästykseen ryhtyny... Vau!
Mutta nyt ystäväni taas soitti mulle ja kysyi että mitäs tuumisit jos alkaisivat miehensä kanssa mua "kosiskelemaan" *hih* kummin tehtäviin? Hän siis ITSE käytti tuota kosia-sanaa, se oli jotenki niin sulosta! :) :) Raskaana hän ei vielä ollu, mutta suunnitelmissa olis... Ja häihinkin ehtisin vielä vieraaksi jos tahtoisin - ja tahdoinhan minä! Nyt mulla sitten alkoi säästäminen häälahjaan, matkoihin... Mut eipä tuo haittaa kun sain ystäväni takaisin vaikka en olis kuvitellu...
No siinä vähä taustaa - nyt se kysymysryöppy: Millasia juttuja kummit ja kummilapset teette yhessä? Millasia lahjoja?
Ystäväni mulle terotti ettei he odota kummeilta mitään hirveen kalliita lahjoja tyyliin 200 000 e / vuosi vaan jotain suloista, sopivaa, sen verran kun kummilla on varaa ja mitä mielessä on, ja mieluummin yhteistä aikaa kuin rompetta.
Olenkin nyt ennen kuin kummilastani on edes olemassa (!) alkanut kerätä 5, 10, 20 ja 50 sentin kolikoita sööttiin muoviseen Linnanmäeltä ostettuun säästöpossuun, niillä olis sitten tarkotus ostaa jotain suloista tai kuluttaa jotenkin muuten.
Naapurin poikia saattelin tässä muutamankin kerran seurakunnan kerhoon ja hain kotiin, kotimatkalla lauleskelivat jotain suloista tilkkutäkkilaulua ja sillon alkoi mun päässä raksuttaa! Eli miltä teidän mielessä kuulostais tämmönen, että tekisin vauvalle jonku suloisen tilkkutäkin, ja siitä sitten tekisin lisää kun vauva kasvaa ja kehittyy, sen verran että aina olis tilkkutäkki "sopivan kokonen" että se olis mukava peittona päiväunilla, autossa jne?
Nythän mulla näitä ideoita alkaa tulla - pitääpä mietiskellä lisää! Mut vastauksia, kiitos! =) Ja ihanaa kevättä kaikille...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun mielestä on vähän hassua pyytää kummiksi, vaikkei vielä lasta ole edes aluillaan. Suuri pettymys tulee, jos eivät esim.voi saada ollenkaan lapsia, jos jo nyt kummejakin kyselevät. Tietysti sitä itsekkin joskus lapsena kavereiden kanssa sopi, että sinä olet minun lasteni kummi ja minä sinun...
Mutta en missään tapauksessa halua pilata innostustasi. Aivan mahtava juttu, että olette ystäväsi kanssa taas löytäneet toisenne. Ja aivan superihana ajatus tuo tilkkutäkki juttu...pistä ihmeessä johonkin se ylös, ettei pääse unohtumaan.
Itselläni on viisi kummilasta (mieheni kanssa yhteisiä). Pitkien välimatkojen takia näen harvoin heitä. Mutta mielestäni myös kummilapset voisivat käydä kummiensa luona, ei aina vaan toisinpäin.
Vanhin kummityttö odottaa vain kielipitkällä lahjoja, eikä edes kiitosta kuulu. Hänet kutsutaan kesäisin meille kylään noin viikoksi. Myös muina lomina saattaa lomailla luonamme.
Kauimmaisena asuva kummityttö (tai oikeastaan hänen äitinsä) kiittää aina kaikista saamistaan korteista, kirjeistä ja lahjoista ja hän ja hänen äitinsä ymmärtää ettei meillä ole mahdollista vierailla heillä kuin pari kertaa vuodessa.
Kummipojasta vanhempi ei itse vielä osaa soittaa/viestittää kiitosta (tai osaisi jos vanhemmat avustaisivat, poika on kuitenkin jo 5), mutta eipä hänen vanhempansakkaan vaivaudu kiittämään. Olemme heidän mielestään huonoja kummeja, koska me emme voi vierailla heillä kovin usein. Haluaisivat aikaamme eivät lahjojamme. Meillä on mahdotonta antaa lapselle aikaa, mutta emme halua kuitenkaan jättää yhteydenpitoa täysin, joten laitamme kortteja, kirjeita ja silloin tällöin pieniä pakettejakin. Jouluna ja synttäreinä pyrimme käymään, mutta aina se ei ole ollut mahdollista, joten silloin ollaan postitettu paketti. Kiitosta ei kuulu.
Nuorimman kummitytön vanhemmat yrittävät itsekkin käydä meitä tapaamassa ja ymmärtävät ettei tapaamiset voi olla täysin kummien vastuulla. Aina tulee vähintään tekstiviestinä kiitos kortista jne.
Nuorempi kummipoika on kummilapsista lähimpänä, mutta hänen vanhempiensa vuoksi emme tapaa kovin usein. Olen tarjonnut alkuun useasti lapsenhoitoapua, mutta se ei kelvannut. Pari kertaa kävin hoitamassa poikaa ja hänen veljeään, kun eivät saaneet mummoa apuun. Olen myös pyytänyt ottamaan kummipojan mukaan meille kyläilemään, mutta äiti haluaa kyläillä meillä yksin. Synttäreille ei ole tullut kutsua..joten empä ole jaksanut enää aikoihin apuamme tms.tuputtaa. Lahjat kyllä äiti käy aina hakemassa pojalleen, mutta ei kuulu kiitosta.
Enkä minä niiden kiitosten perään niin ole. Lapsia ilahduttaaksemmehan niitä kortteja, kirjeitä ja paketteja annamme, mutta minusta hyviin tapoihin kuuluu, että niistä kiitetään. Ainakin voisivat ilmoittaa, että ovat tulleet perille. Ja olemme kummeiksi suostuessamme aina ilmoittaneet, ettei meillä ole mahdollisuutta olla niitä ihannekummeja, jotka antavat kummilapsilleen paljon aikaa, mutta eipä se siinä vaiheessaa vanhempia ole haitannut. Olen tässä yrittänyt vihjailla (jo kolmannen kummilapsen jälkeen), ettei enää rahkeemme riitä kummihommiin..tuntuu, että sukulaiset pyysivät ihan muodonvuoksi meitä poikansa kummeiksi. =(
Meidän lapsille tuli pyydettyä kaukana asuvia tätejä kummeiksi ihan vaan sukulaissovun ylläpitämiseksi. (Melkein itse itsensä pyysivät.) Mutta pyydettiin sitten lisäksi ystäviämme ja sukulaisia, jotka ovat meille tärkeitä ja jotka asuvat lähellä. Olen ollut erittäin tyytyväinen kaikkiin kummeihin. Tiesinkin, että kaukana olevat eivät pääse usein tapaamaan kummilapsiaan. Toiset ovat avokätisempiä ja toiset muistavat ainoastaan synttärit ja ehkä jouluna ja silloinkin hyvin pienellä paketilla, mutta kaikki tyylillään. En ota nokkiini, vaikka joku ei pääse koko ajan lasta tervehtimään.
Yhdelle lapselle olemme avanneet tilin, jonne säästämme rahaa esim.tulevaa ajokorttia varten. Muutama kummilapsistamme on saanut lahjaksi meiltä hedelmäpuun. Jotkut saavat pieniä paketteja, jotkut suurempia..lähinnä tarpeen mukaan. Kortteja tykkään lähetellä ja silloin tällöin kirjoitan myös kirjeen. Pyrimme tapaamaan lapsia mahdollisimman usein..Hoitoapuamme olemme tarjoneet aina kun siihen on mahdollisuus. Tuota tilkkutäkki ajatusta voisi soveltaa itsekkin...hyvä idea siis. =) Meillä toimi antamamme puut samaan tapaan eli kasvavat lapsen kanssa "yhtä mukaa".
Iloista kevättä!