Isoäiti, koira ja edesmenneen kehoitus/käsky

Taustaa:
Olimme 15v kyseisen koiran kanssa parhaat kaverit aina lapsuudesta aikuisuuteen, kuin paita ja perse. Aina yhdessä. Kun koiran aika koitti, se tuskissa varttui että tulen paikalle sukulaiselle, vaikka se oli peräpäästä halvaantunut. Kun koira kuuli että tulen luokse, heilautti se häntää parikertaa, mitä se ei muille tehny..
Toinen koirista ei tullut edes minun mukana huoneeseen, vaan selvästi tiesi tilanteen. Lopulta kannoin koiran piikille ja olin vieressä loppuun asti.
Se miten se onnistui siinä hännänheilutuksessa, on mysteeri. Kyseinen rekku kuitenkin vei osan sydämmestä mennessään

Uni
Olin lapsuuden kodin kellarissa siinä talossa mihin pentu tuli ensikerran, siellä oli vuosia sitten kuollut koirani käärittynä huopiin. Valkoinen kultainennoutaja. Otin sen syliin ja se alkoi muuntua henkiin. Kannoin sen ulos ja koira virkosi täysin henkiin ja alkoi hyppiä ympärillä, onnellisesta jälleennäkemisestä.

Seisoimme kuivassa hiekka joenpohjassa koiran kanssa, keskellä jokea, ympärillä oli sumua hiukan. Koira peuhasi ympärilläni. Ymmärsin jotenkin että koiran oli otettava vanha ruumiinsa takaisin ja virottava henkiin jotta pystyisimme koskemaan toisiamme ja se on vain hetken täällä tervehtimässä.

Kun nostin katseeni, meni joen yli edessäni kävelysilta 4-5m korkeammalla. Poikittain edessäni. Keskellä siltaa seisoi aikanaan kuollut isoäitini nuorena, kenen kanssa meillä oli aina hyvin läheiset välit.
Hän oli selvästi koiran kanssa.
Hän totesi " Nyt on vihdoin aika hankkia uusi"

Sen jälkeen uni päättyi.

Käviköhän unessa vainajat kylässä ja miksi nyt.