Lähetystyötä Venäjällä

Kes­kus­te­lim­me vel­jien kans­sa ta­pah­tu­mas­ta. Vuo­si­kym­me­nien ta­kai­set seu­rat ja ko­din kyl­vö ei­vät ol­leet men­neet huk­kaan. Mum­mon sy­dä­meen oli jää­nyt tur­val­li­sen evan­ke­liu­min kai­puu.

Ju­ma­la joh­taa val­ta­kun­taan­sa ja kan­so­jen vai­hei­ta. Mah­ta­van val­ta­kun­nan joh­don ja ide­o­lo­gi­an piti vaih­tua, jot­ta evan­ke­liu­mi saat­toi taas kul­keu­tua nii­den luok­se, jot­ka sitä kai­pa­si­vat.

Kun SRK:n lä­he­tys­työ al­koi 1990-lu­vun alus­sa Ve­nä­jäl­lä, siel­lä ko­et­tiin voi­ma­kas­ta he­rä­tyk­sen ai­kaa. Seu­ra­pai­kat täyt­tyi­vät. Pa­ran­nuk­sen te­ki­jöi­tä oli. To­teu­tui kui­ten­kin myös Jee­suk­sen ver­taus nel­jän­lai­ses­ta kyl­vö­maas­ta. Sie­me­niä meni myös ko­vaan maa­han, ki­vik­ko­maa­han ja oh­dak­kei­den se­kaan.

Neu­vos­to­ai­ka­na eli myös hei­tä, jot­ka oli­vat var­jel­tu­neet us­kos­sa. He ko­ki­vat vai­noa, van­git­se­mi­sia ja hei­tä myös sur­mat­tiin. Yh­tey­den saa­mi­nen neu­vos­to­a­jan ”van­hoi­hin us­ko­vai­siin” oli suo­ra­nai­nen ih­me. Nois­ta vai­heis­ta ker­ro­taan enem­män SRK:n kir­jas­sa Evan­ke­liu­min ih­mei­tä.

Mo­net 1990-lu­vun kil­voit­te­li­jois­ta ovat jo nuk­ku­neet van­hurs­kas­ten le­poon. Kun sil­loin seu­ra­vä­keä oli huo­neet täyn­nä, on ny­kyi­sin vä­keä muu­ta­mis­ta hen­ki­löis­tä muu­ta­miin kym­me­niin. Yk­si­kin lam­mas on Hy­väl­le Pai­me­nel­le ra­kas.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi on kuin sa­de­pil­vi. Se saa­puu, tuo­reut­taa maa­ta ja siir­tyy toi­saal­le. Ve­nä­jäl­lä vie­lä sa­taa, on et­sik­ko­ai­ka. Siel­lä seu­ro­ja odo­tel­laan.

– Tul­kaa uu­des­taan, äl­kää unoh­ta­ko mei­tä, lä­he­tys­pu­hu­jil­le sa­no­taan.

Olim­me Erk­ki Sa­ve­lan ja Lau­ri Han­ni­lan kans­sa Mos­ko­vas­sa In­ke­rin kir­kon seu­ra­kun­ta­ta­lol­la. Seu­ro­jen jäl­keen luok­sem­me tuli mos­ko­va­lai­nen us­ko­vai­nen mies. Hän ojen­si meil­le val­koi­seen, ser­la­pa­pe­riin kää­ri­tyn, tei­pil­lä vah­vis­te­tun pie­nen kää­rön. Hän sa­noi:

– Tämä on Mos­ko­van us­ko­vais­ten lah­ja. Vei­sit­te­kö tä­män SRK:lle kii­tok­sek­si sii­tä, et­tä siel­tä lä­he­tään pu­hu­jia Ve­nä­jäl­le seu­ran­pi­toon.

Vein kää­rön SRK:n kont­to­ril­le pää­sih­tee­ri Juha Kaa­ri­vaa­ral­le. Hän ava­si sen. Siel­lä oli 50 eu­ron se­te­li. Ym­mär­sim­me, et­tä se oli an­net­tu sy­dä­mes­tä.

Olem­me kyl­vä­jiä, Ju­ma­la an­taa kas­vun. Kun apos­to­li Pie­ta­ri saar­na­si, kuu­li­joi­ta oli eri kan­sois­ta ja kie­lis­tä. Kol­me­tu­hat­ta kuu­li­jaa us­koi evan­ke­liu­min. Me­kään em­me tien­neet ju­ma­lan­pal­ve­lus­saar­nam­me pää­tyt­tyä, kuka us­koi.

Erään ker­ran huo­ma­sin nuo­ren mie­hen kuun­te­le­van kiin­te­äs­ti pu­hei­tam­me Mos­ko­van In­ke­rin kir­kos­sa. Mark­ku Lau­no­nen pu­hui kir­kon ala­ker­ras­sa. Väen kah­vi­tel­les­sa sa­noin vii­pu­ri­lai­sel­le tul­kil­lem­me:

– Ky­sy­pä täl­tä nuo­rel­ta mie­hel­tä, mitä hän ajat­te­li pu­heis­tam­me.

Nuo­ri mies ker­toi hy­vin myön­teis­tä saar­nois­tam­me. Sa­noim­me:

– Niis­sä tuli esil­le, et­tä tääl­lä maan pääl­lä saa us­koa syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Ha­lu­at­ko sinä us­koa?

Nuo­ri mies vas­ta­si va­pau­tu­nees­ti:

– Minä us­koin­kin. Saar­nas­sa lu­vat­tiin: us­ko kaik­ki syn­nit an­teek­si!

To­te­sim­me, et­tä kävi niin kuin Pie­ta­rin saar­na­tes­sa.
(jatkuu)

Jeesus sani aikanaan mm; tule ja seuraa Minua!

Jeesus EI kysnyt haluatko uskoa kaikki syntisi anteeksi !

onko siellä lestoissa yhtään joka ymmärtää mikä ero noilla asioilla on ja että joko olisi aika lakata saarnaamsta lestaoppia ja siirtyä Raamatullisen opin julistukseen.

Ajatukseni ovat Venäjän uskovaisten parissa. Toivottavasti ei tämä korona-aika muodostu kovin pitkäksi, että saavat taas seurapuhujia Suomestakin. Siellä todella odotetaan. Muistetaan heitä rukouksissa!