Suurteollisuuden ja pankkiirien joukko lähtee edusmiestensä voimin taistoon koronaa vastaan. Heidän kohteensa on vain väärä. He koettavat saada finanssimaailman rahavirrat liikkeelle, jotta käytössä olevilla algoritmeilla päästäisiin louhimaan millisekunneissa rahaa pankkiholveihin ja suuryritysten kassoihin. He lyövät kirveensä kiveen. Ei sillä koronaa voiteta. Sillä kiihdytetään sen toimintaa ja liikkuvuutta. Hätä on suuri - ei niinkään itse taudista - vaan menetetyistä miljardeista.
Kyvyttömien poliitikkojen on kumarrettava kaikkivoipaisia markkinoita. Ihmiset eivät hahmota, miten globalisaation myötä tapahtuneet, rahoitusmaailmalle suotuisat muutokset ovat yleensä vaatineet hallitusten aktiivista asiaan puuttumista - tai tahallista puuttumattomuutta. Keskuspankit on tarkoituksellisesti vapautettu suoran demokraattisen valvonnan piiristä ja niiden tavoitteet tarkoituksellisesti muutettu sellaisista päämääristä kuin täystyöllisyyden edistäminen inflaation kurissa pitämiseen.
Kauppa- ja sijoitussopimukset, jotka ovat tietoisten neuvottelujen tulosta ja tietoisesti solmittuja, sitovat hallitusten kädet ja estävät puuttumasta asiaan kotimaisen teollisuuden suojelemiseksi.. Hallitukset ovat tietoisesti yksityistäneet valtavia määriä julkista omaisuutta ja syöttäneet sen finansialisoituneisiin kilpailupuitteisiin. Neovat valinneet pääomaveroleikkaukset ja työtekijöiden oikeuksien heikentämisen. Rahoitusalan globalisoituminen ei tarkoita vain liikkuvan pääoman virtaamista esteettä valtioiden koneistojen läpi, se edellyttää hallitusten välisiä sopimuksia, joilla luotonantajille maksetaan takaisin.
Kilpailukykyagendan ytimestä löytyy vieläkin suurempi epäselvyys. Virhepäätelmä on että, suuryritysten ja suurten pankkien omaisuus on identtinen koko maan talouden omaisuuden kanssa. Ei ole, koska niiden voitot on irrotettu talouden muista osista.
Näiden menestys yritetään samastaa valtion menestykseen siten, miten meidän on pakko tehdä vaikeita valintoja, leikata terveysmenoista, koulutuksesta, työttömyysturvasta jne., jotta meidän jättiläisemme pystyisivät kilpailemaan maailmalla.
Emmehän me koe vastaavaa tarvetta tukea paikallisia yrityksiä , jotka eivät kilpaile globaalisti. Tämä on vain keino "kusettaa" ihmisiä tukemaan näitä globaaleja jättejä.
"Kansallinen kilpailukyky" tarkoittaa sitä, että vaurautta puristetaan talouden köyhemmistä, pienemmistä, vähemmän liikuvista elementeistä ja ojennetaan se suuremmille.
Tässä ei varsinaisesti korona ollut pääasia, vaan enemminkin globalisaatio ja siihen liityvä.
Kyvyttömien poliitikkojen on kumarrettava kaikkivoipaisia markkinoita. Ihmiset eivät hahmota, miten globalisaation myötä tapahtuneet, rahoitusmaailmalle suotuisat muutokset ovat yleensä vaatineet hallitusten aktiivista asiaan puuttumista - tai tahallista puuttumattomuutta. Keskuspankit on tarkoituksellisesti vapautettu suoran demokraattisen valvonnan piiristä ja niiden tavoitteet tarkoituksellisesti muutettu sellaisista päämääristä kuin täystyöllisyyden edistäminen inflaation kurissa pitämiseen.
Kauppa- ja sijoitussopimukset, jotka ovat tietoisten neuvottelujen tulosta ja tietoisesti solmittuja, sitovat hallitusten kädet ja estävät puuttumasta asiaan kotimaisen teollisuuden suojelemiseksi.. Hallitukset ovat tietoisesti yksityistäneet valtavia määriä julkista omaisuutta ja syöttäneet sen finansialisoituneisiin kilpailupuitteisiin. Neovat valinneet pääomaveroleikkaukset ja työtekijöiden oikeuksien heikentämisen. Rahoitusalan globalisoituminen ei tarkoita vain liikkuvan pääoman virtaamista esteettä valtioiden koneistojen läpi, se edellyttää hallitusten välisiä sopimuksia, joilla luotonantajille maksetaan takaisin.
Kilpailukykyagendan ytimestä löytyy vieläkin suurempi epäselvyys. Virhepäätelmä on että, suuryritysten ja suurten pankkien omaisuus on identtinen koko maan talouden omaisuuden kanssa. Ei ole, koska niiden voitot on irrotettu talouden muista osista.
Näiden menestys yritetään samastaa valtion menestykseen siten, miten meidän on pakko tehdä vaikeita valintoja, leikata terveysmenoista, koulutuksesta, työttömyysturvasta jne., jotta meidän jättiläisemme pystyisivät kilpailemaan maailmalla.
Emmehän me koe vastaavaa tarvetta tukea paikallisia yrityksiä , jotka eivät kilpaile globaalisti. Tämä on vain keino "kusettaa" ihmisiä tukemaan näitä globaaleja jättejä.
"Kansallinen kilpailukyky" tarkoittaa sitä, että vaurautta puristetaan talouden köyhemmistä, pienemmistä, vähemmän liikuvista elementeistä ja ojennetaan se suuremmille.
Tässä ei varsinaisesti korona ollut pääasia, vaan enemminkin globalisaatio ja siihen liityvä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.