että kohta laskettu aika lähenee. Odotusaika ollut kyllä tämän "rakkauden lapsen" kanssa yhtä tuskien taivalta. Alussa hienoista euforiaa ja hillittömiä himon tunteita. Kuukausien vieriessä euforia vaihtunut lähinnä maaniseen melankoliaan, mitä se sitten onkaan. En usko että tämä "lapsi" koskaan syntyykään, taitaa jäädä kantajansa sisälle vain ikuiseksi haaveeksi. Tai sitten menee hieman yli lasketun ajan, mistäpä sitä tietää. Niin kauan kun on toivoa on elämääkin.
Onhan se niin
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kohta se parkuu sylissäsi ja sinappia tulee, onnea.
Itsellä tämä rakkaus on jo yliaikainen. Sitä on tullut haudottua ja kasvatettua huolella ;-) Tämä mamma alkaa olla jo hyvin tuskainen, kun ei vaan synny. Viime aikoina ei edes ole synnytyksen merkkejä ollut ilmassa. Voi vaikka sisälle jäädä ja kuivettua sisään, jos näin jatkuu, vaikka se kipua aiheuttaakin.
Kokemuksesta tiedän, että synnytyksessä on myös mahdollisuus ettei lapsi mahdu ulos. Eikä siinä auta kuin keisarinleikkaus. Tai joskus oksitosiinia tarvitaan käynnistämiseen. Oksitosiinia muuten saa luomusti läheisyydelläkin aikaan. ;-) Halipuli on kauhea, eli samalla sekin hoituisi. :-) Muita tunnettuja käynnistyskikkoja on 3S: sauna, seksi ja siivous. Siivonnut jo olen koko pääsiäsen, mites nuo muut?
Kun on hiukan kärsimätön, vaikka muuten hyvin pitkäjänteinen, ei enää jaksa tätä odotusta. On muuten ollut jo huomattavasti pidempi kuin normiodotus. Taitaa olla tulossa tuplasti rakkautta tulossa kun tuplasti kestää. Ja tuplasti kipua, jos sisään jää.
Oksitosiinia erittyy tosiaan silloinkin kun rakastuneet halii toisiaan.
Entä jos lapsi ja äiti menehtyvät
Näin kohtalotoverina kysyn, onko mennyt jo paljon yli lasketun ajan?