Paimen kulkee laumansa edellä

Anonyymi kirjoitti:

Näin ker­ran Ve­nä­jän Kar­ja­las­sa nii­tyl­lä vuo­hi­lau­man ja pai­me­nen, joka kul­ki lau­man­sa edel­lä sau­va kä­des­sään. Se on ny­ky­ään har­vi­nai­nen näky, sil­lä pai­me­nen vir­kaa hoi­ta­vat enim­mäk­seen lai­tu­men ym­pä­ril­le kier­re­tyt säh­kö­pai­me­net tai verk­ko­ai­dat.

Tä­män teks­tin lu­ki­jois­sa lie­nee kui­ten­kin sel­lai­si­a­kin, jot­ka ovat it­se ol­leet pai­me­nes­sa ja muis­ta­vat mil­lais­ta työ­tä se oli. Pai­me­nen teh­tä­viin kuu­luu lau­man kait­se­mi­nen. Sa­na­kir­ja mää­rit­te­lee kait­se­mi­sen pai­men­ta­mi­sek­si, val­vo­mi­sek­si, var­ti­oi­mi­sek­si ja var­je­le­mi­sek­si.

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan pal­jon pai­me­nis­ta ja kait­se­mi­ses­ta. Jee­sus it­se ver­ta­si it­se­ään hy­vään pai­me­neen, jon­ka lam­pai­ta Ju­ma­lan lap­set ovat. Ylös­nous­sut Jee­sus an­toi Ge­ne­sa­re­tin­jär­ven ran­nal­la Pie­ta­ril­le teh­tä­väk­si kai­ta ja ruok­kia hä­nen ka­rit­soi­taan ja lam­pai­taan (Joh. 21:15–17).

Myö­hem­min Pie­ta­ri it­se vä­lit­ti tätä teh­tä­vää eteen­päin: ”Kait­kaa sitä lau­maa, jon­ka Ju­ma­la on teil­le us­ko­nut, äl­kää pa­kos­ta, vaan va­paa­eh­toi­ses­ti, Ju­ma­lan tah­don mu­kaan, äl­kää myös­kään al­hai­ses­ta voi­ton­hi­mos­ta, vaan sy­dä­men­ne ha­lus­ta” (1. Piet. 5:2).

Myös Apos­to­li Paa­va­li muis­tut­ti sa­mas­ta teh­tä­väs­tä: ”Pi­tä­kää huo­li it­ses­tän­ne ja koko lau­mas­ta, jon­ka kait­si­joik­si Pyhä Hen­ki on tei­dät pan­nut; huo­leh­ti­kaa seu­ra­kun­nas­ta, jon­ka Her­ra omal­la ve­rel­lään on it­sel­leen lu­nas­ta­nut” (Ap. t. 20:28).

Se pai­men, jon­ka Kar­ja­las­sa näin, joh­dat­ti lau­maa edes­tä. Niin teki myös Hyvä Pai­men: ”Minä tun­nen lam­paa­ni ja ne tun­te­vat mi­nut. – – Mi­nun lam­paa­ni kuu­le­vat mi­nun ää­ne­ni – – ja ne seu­raa­vat mi­nua.” (Joh. 10:14, 27). Pai­men ei aja lau­maa ta­kaa, vaan kul­kee edel­lä tai lau­man kes­kel­lä, joh­dat­ta­en ja opas­ta­en lau­maa vih­reil­le lai­tu­mil­le ja vir­voit­ta­van ve­den ää­reen.

Raa­ma­tus­sa on esi­merk­ke­jä myös kel­vot­to­mis­ta pai­me­nis­ta. He­se­kie­lin kir­jas­sa Her­ra ju­lis­taa tuo­mi­on Is­ra­e­lin pai­me­nil­le, jot­ka ei­vät ol­leet huo­leh­ti­neet nään­ty­väs­tä lau­mas­taan.

Her­ra an­toi kui­ten­kin pro­fee­tan kaut­ta lu­pauk­sen tu­le­vas­ta Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta ja Va­pah­ta­jas­ta: ”Minä et­sin ek­sy­neen ja tuon ta­kai­sin lau­mas­ta har­hau­tu­neen, minä si­don mur­tu­neen ja­lan, minä hoi­vaan uu­pu­nut­ta, ja vah­vat ja li­ha­vat minä pi­dän ku­ris­sa. Minä kait­sen lau­maa­ni niin kuin sitä tu­lee kai­ta.” (Hes. 34:16.)

Vaik­ka ih­mi­ses­tä ei ole Jee­suk­sen kal­tai­sek­si hy­väk­si pai­me­nek­si, Hy­vän Pai­me­nen ää­ni kuu­luu Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Kait­se­mis­teh­tä­vä kos­kee sa­nan­pal­ve­li­joi­ta, py­hä­kou­lu­no­pet­ta­jia ja kaik­kia Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä toi­mi­via. Sii­hen kuu­luu ke­ho­tus huo­leh­tia Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta ja toi­nen toi­ses­ta (Gal. 6:2).

Teh­tä­vään liit­tyy pu­hu­mi­nen Ju­ma­lan hy­vis­tä töis­tä, loh­dut­ta­mi­nen, opet­ta­mi­nen, pu­hut­te­le­mi­nen, neu­vo­mi­nen ja syn­nis­tä nuh­te­lu. En­nen kaik­kea tär­ke­ää on ar­mo­e­van­ke­liu­mil­la siu­naa­mi­nen. Sii­nä on lam­mas­ten ruo­ka ja juo­ma.

Jee­sus an­toi hen­ken­sä lam­pai­den­sa edes­tä ai­no­a­na täy­del­li­se­nä pai­me­ne­na. Pai­me­net saa­vat yh­des­sä lau­man kans­sa kul­kea koh­ti sa­maa mää­rän­pää­tä.

Osmo Heikkala

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä