Kun enkelit itkevät

Kun enkelit itkevät, maa halkeaa ja
taivas huutaa tuskaansa.

Meret pirstoutuvat tuhansiksi
pirstaleiksi,
pieniksi siruiksi,
ja niiden saaret niitä surevat.

Taivaan pilvisuoja rakoilee ja ihmiset
näkevät sen sokeuttavan kirkkauden,
tuntevat poskillaan ne kyyneleet,
mitkä tippuvat kohti maata enkeleiden
poskilta.

Ihmiset tuntevat sen lohduttomuuden
ja tuskan,
mikä sai enkelit itkemään.

Ken tietää mikä on niin suurta,
että se saa taivaalliset soturit,
taistelijat, suojelijat, varjelijat,
itkemään.

Mutta silloin kuin sinä itket,
minun maailmani hajoaa,
aivan kuten maailma silloin, kun
enkelit itkevät.