Puhdas lähde

Omistan tämän vertauskuvallisen tarinan kaikille ihmisille, joiden elävä sielu uhkaa tulla harhaanjohdetuksi joidenkin hengellisten huijareiden toimesta.

-----------------------------------------------------------

Kerran, raskaan työpäivän päätteeksi, maanviljelijä Martti Kylvänäinen ajatteli rentoutua. Niinpä hän meni käymään eräässä nukketeatterissa, jossa nuket näyttivät erehdyttävästi ihmisiltä. Se oli asutuksen yksi isoimmista ja komeimmista rakennuksista, jonka katon keskellä komeili kellotorni risteineen.

Rakennuksen käytävien labyrinteissa vastaan tuli lukemattomia hahmoja, joiden kasvonpiirteet olivat selvästi kuluneet ja värit haalistuneet. Liekö olleet ihmisiä - hämärässä valaistuksessa oli vaikea saada selvää. Hahmojen katse tuntui ihmisen katseelta, puhe sen sijaan kuulosti sirkkojen sirinältä.

Kellotornin vaimea gongi ilmoitti esityksen alkamisesta. Pimeyden paistattaessa valokeilassa lavalle juoksivat kaiken maailman harlekiinit, merirosvot, sirkuslaiset, akrobaatit. Jopa itse paholainen, jonka ulkonäkö herätti Martissa pelon tunteen, liittyi myöhemmin mukaan. Terävähampaiset sudet ja vikkelät puput, levottomat tiikerit häkeissä - kaikki ne olivat marioneetteja jonkun taitavissa käsissä.

Ohjastaja vetäisi naruista ja kas - hymy nousi nuken kasvoille, pelle alkoi soittaa pasuunaa. Esityksen aikana Martille syntyi mielikuva itsestään tanssivista nukeista. Nuket olivat niin tottelevaisia, että Martti uskoi sinisilmäisesti niiden osaavan myös puhua. Harmi vaan, kun isäntää ei näy - ylös pimeyteen ohut naru katoaa.

Kello lyö uudestaan, kynttilät puhalletaan sammuksiin. Esitys on päättynyt. Nuket irrotetaan naruista ja heitetään päällekkäin vanhan matka-arkun pohjalle.

Ulkona säkenöivä kuu valaisee yötaivaan. Puhdas lähde kimaltelee välkkyvän kirkkaana kaukaisuudessa, sen virkistävä vesi herättää eloon ja huuhtelee tarttuneesta liasta puhtaaksi.