Onko elämä kuin suklaarasia: et tiedä mitä sisältää löytyy, ennen kuin avaat sen? Uskallatko avata uuden rasian vain tyydytkö siihen vanhaan tuttuun ja turvalliseen? Liköörikonvehteja vai perusmakeaa pehmeetä suklaata? Vai kunnon sekoitus kaikkea kivaa, vaikka hiukan salmiakkia seassa?
Ladies, teillä on tähän AINA mielipide.
M40
Ladies, teillä on tähän AINA mielipide.
M40
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielenkiintoista. Elämä ei ole kuin suklaarasia, vaikka sen suklaarasian saisikin valita. Elämä on enemmänkin polkuja ja tienviittoja. Ehkä oviakin. Kannattaa pysyä valaistuilla poluilla. Pimeään metsään ei kannata eksyä. Sieltä ei välttämättä löydä enää takaisin.
Tuttuja viittauksia nuo polut, tienviitat ja ovet.
Pimeäasä metsässä on hyvä olla joku valo mukana antamassa valoa siihen askelten eteen, ellei se jaksa valaista koko kulkutietä.
Ja suklaarasiat on parhaita, kun siellä on se yllätys.
Elämä on kuin irtokarkkipussi. Suklaahan on vain suklaata, aina. Ei kaikki meistä edes pidä siitä. Mutta parhaassa elämässä ei ikinä tiedä mitä makua milloinkin saa. Kaikkea vuoronperään. Niin on paras. N43
Irkkaripussi. Tämä oli hyvä vertaus👍.
Vielä kun sen saisi itse kauhoa laatikoista sopivalla suhteella täyteen kaikkea jännää. Se oma sekoitus, jossa mukana muutama yllätys: vaikkapa erikoisempi "merenneito- karkki" nallekarkkien seassa?
M40
Irkkaripussi. Tämä oli hyvä vertaus👍.
Vielä kun sen saisi itse kauhoa laatikoista sopivalla suhteella täyteen kaikkea jännää. Se oma sekoitus, jossa mukana muutama yllätys: vaikkapa erikoisempi "merenneito- karkki" nallekarkkien seassa?
M40
Mä uskon että kohtalo on meidän karkit pussiin kauhonut jo aikojen alussa. Sattumalla tai taidolla silti osuus, mitä poimii käteensä milloinkin. Vai pitääkö karkkilakkoa. N43