Kirjoitukset kävivät toteen pitkäperjantaina, kun Jeesus kuoli ihmisten syntien tähden.
Pitkäperjantain evankeliumi vie meidät katselemaan Kristuksen kärsimystietä. Maaherra Pilatus oli kansan vaatimana luovuttanut Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Jeesus joutui kantamaan ristiään maaherran palatsista Golgatalle, jossa ristiinnaulitseminen tapahtui.
Kun katselee Vapahtajan kärsimystietä, saattaa tuntea sääliä: kantoihan hän konkreettisen ristin lisäksi koko maailman synnit ja kuormat. Säälin lisäksi tulisi kuitenkin muistaa, että viaton Kristus kärsi juuri minun syntieni tähden. Martti Luther on kirjoittanut kirjassaan Kristuksen pyhästä kärsimisestä näin: ”Sinä todella olet synnilläsi surmannut Jumalan Pojan ja hänet ristiinnaulinnut.”
Luther kuitenkin jatkaa: ”Kun ihminen on tullut tuntemaan syntinsä ja aivan kauhistunut itseensä, silloin hänen on katsottava, etteivät synnit jää jäljelle omaantuntoon, niin että sinne lopulta tulee pelkkää epätoivoa. Vaan niin kuin me Kristuksesta ja hänen kärsimisestään olemme oppineet tuntemaan synnin, niin meidän myös on heitettävä se hänen päälleen takaisin ja näin tehtävä omatunto vapaaksi. – – Sinä heität syntisi Kristuksen päälle pois itseltäsi, kun lujasti uskot, että hänen haavansa ja kärsimisensä ovat sinun syntisi, jotka hän kantaa ja maksaa.”
Kuninkuus on iankaikkinen
Kun Jeesus saapuu Golgatalle, roomalaiset sotilaat ristiinnaulitsevat hänet ja hänen lisäkseen kaksi rikollista. Evankelista kertoo, miten Pilatus oli kirjoituttanut heprean, latinan ja kreikan kielillä taulun Jeesuksen ristiin. Siinä luki: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Kuningas hän oikeastaan olikin, olihan profeetta Jeremia jo ennustanut hänestä: ”Tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden.” (Jer. 23:5.)
Evankeliumikohtaa edeltävässä luvussa Pilatuksen kuulustelussa Jeesus myönsi olevansa kuningas, mutta lisäsi, ettei hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta (Joh. 18:36). Pilatuksen Rooma olikin katoava valtakunta, kun taas Kristuksen kuninkuus ja valtakunta on iankaikkinen.
Kirjoitukset täyttyvät
Johanneksen kuvauksessa pitkäperjantain tapahtumista toistuu monesti toteamus: ”Näin kirjoitukset kävivät toteen.” Hän kuvaakin tarkasti miten sotilaat toimivat Jeesuksen vaatteiden suhteen ja miten he tarjosivat Jeesukselle iisoppiruokokepillä hapanviiniä juotavaksi.
Edellä mainitut asiat liittyvät jo vanhan testamentin kirjoituksiin (Ps. 22:16, 19; Ps. 69:22; 2. Moos. 12:22). Jeesuksen kärsimisessä ja ristinkuolemassa täyttyvät jo vanhan liiton uskoville annetut lupaukset.
Jeesus huolehti läheisistään
Jeesuksen ristin juurella oli koolla pieni seurakunta. Evankelista Johannes mainitsee erikseen Jeesuksen Maria-äidin, Maria Klopaksen vaimon, Magdalan Marian sekä ”rakkaimman opetuslapsen” eli Johanneksen. Raamattu ei kerro enempää opetuslapsista tuossa kohden, ehkä he olivat peloissaan hajaantuneina.
Johannes kertoo koskettavasti, miten Jeesus ristillä riippuessaan puhutteli Mariaa: ”Nainen, tämä on poikasi”. Rakkaalle opetuslapselleen hän sanoi: ”Tämä on äitisi!” Jeesus huolehti kuolemaisillaankin läheisistään, mikä saisi olla kaikille esimerkkinä.
”Se on täytetty”
Johanneksen mukaan ristiinnaulitun Jeesuksen viimeiset sanat ennen kuolemaa olivat: ”Se on täytetty.” Mikä oli täytetty? Apostoli Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu.” (1. Kor. 15:3–4.)
Tämä apostolin uskontunnustus tiivistää pitkäperjantain tärkeimmän sanoman: Jeesus täytti taivaallisen Isänsä antaman pyhän tehtävän. Vapahtajamme ristinkuolemassa täyttyi jo ensimmäisille ihmisille annettu lupaus lunastajasta, joka sovittaa koko ihmiskunnan syntivelan. ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan” (2. Kor.
Kari Kaunisto
Pitkäperjantain evankeliumi vie meidät katselemaan Kristuksen kärsimystietä. Maaherra Pilatus oli kansan vaatimana luovuttanut Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Jeesus joutui kantamaan ristiään maaherran palatsista Golgatalle, jossa ristiinnaulitseminen tapahtui.
Kun katselee Vapahtajan kärsimystietä, saattaa tuntea sääliä: kantoihan hän konkreettisen ristin lisäksi koko maailman synnit ja kuormat. Säälin lisäksi tulisi kuitenkin muistaa, että viaton Kristus kärsi juuri minun syntieni tähden. Martti Luther on kirjoittanut kirjassaan Kristuksen pyhästä kärsimisestä näin: ”Sinä todella olet synnilläsi surmannut Jumalan Pojan ja hänet ristiinnaulinnut.”
Luther kuitenkin jatkaa: ”Kun ihminen on tullut tuntemaan syntinsä ja aivan kauhistunut itseensä, silloin hänen on katsottava, etteivät synnit jää jäljelle omaantuntoon, niin että sinne lopulta tulee pelkkää epätoivoa. Vaan niin kuin me Kristuksesta ja hänen kärsimisestään olemme oppineet tuntemaan synnin, niin meidän myös on heitettävä se hänen päälleen takaisin ja näin tehtävä omatunto vapaaksi. – – Sinä heität syntisi Kristuksen päälle pois itseltäsi, kun lujasti uskot, että hänen haavansa ja kärsimisensä ovat sinun syntisi, jotka hän kantaa ja maksaa.”
Kuninkuus on iankaikkinen
Kun Jeesus saapuu Golgatalle, roomalaiset sotilaat ristiinnaulitsevat hänet ja hänen lisäkseen kaksi rikollista. Evankelista kertoo, miten Pilatus oli kirjoituttanut heprean, latinan ja kreikan kielillä taulun Jeesuksen ristiin. Siinä luki: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Kuningas hän oikeastaan olikin, olihan profeetta Jeremia jo ennustanut hänestä: ”Tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden.” (Jer. 23:5.)
Evankeliumikohtaa edeltävässä luvussa Pilatuksen kuulustelussa Jeesus myönsi olevansa kuningas, mutta lisäsi, ettei hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta (Joh. 18:36). Pilatuksen Rooma olikin katoava valtakunta, kun taas Kristuksen kuninkuus ja valtakunta on iankaikkinen.
Kirjoitukset täyttyvät
Johanneksen kuvauksessa pitkäperjantain tapahtumista toistuu monesti toteamus: ”Näin kirjoitukset kävivät toteen.” Hän kuvaakin tarkasti miten sotilaat toimivat Jeesuksen vaatteiden suhteen ja miten he tarjosivat Jeesukselle iisoppiruokokepillä hapanviiniä juotavaksi.
Edellä mainitut asiat liittyvät jo vanhan testamentin kirjoituksiin (Ps. 22:16, 19; Ps. 69:22; 2. Moos. 12:22). Jeesuksen kärsimisessä ja ristinkuolemassa täyttyvät jo vanhan liiton uskoville annetut lupaukset.
Jeesus huolehti läheisistään
Jeesuksen ristin juurella oli koolla pieni seurakunta. Evankelista Johannes mainitsee erikseen Jeesuksen Maria-äidin, Maria Klopaksen vaimon, Magdalan Marian sekä ”rakkaimman opetuslapsen” eli Johanneksen. Raamattu ei kerro enempää opetuslapsista tuossa kohden, ehkä he olivat peloissaan hajaantuneina.
Johannes kertoo koskettavasti, miten Jeesus ristillä riippuessaan puhutteli Mariaa: ”Nainen, tämä on poikasi”. Rakkaalle opetuslapselleen hän sanoi: ”Tämä on äitisi!” Jeesus huolehti kuolemaisillaankin läheisistään, mikä saisi olla kaikille esimerkkinä.
”Se on täytetty”
Johanneksen mukaan ristiinnaulitun Jeesuksen viimeiset sanat ennen kuolemaa olivat: ”Se on täytetty.” Mikä oli täytetty? Apostoli Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu.” (1. Kor. 15:3–4.)
Tämä apostolin uskontunnustus tiivistää pitkäperjantain tärkeimmän sanoman: Jeesus täytti taivaallisen Isänsä antaman pyhän tehtävän. Vapahtajamme ristinkuolemassa täyttyi jo ensimmäisille ihmisille annettu lupaus lunastajasta, joka sovittaa koko ihmiskunnan syntivelan. ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan” (2. Kor.
Kari Kaunisto
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aloittaja puhuu höpöjä (läpiä päähänsä).
Syntivelka ei ole poissa, ei sitten ensinkään.
Tästä todisteena vanhoillislestaadiolaisten tarve jatkuvaan anteeksipyytelyyn ja anteeksianteluun.
Ei varmaan heiltä
Yleistä anteeksipyyntöä ei ole pyydetty tuhansista pedofilian akteista, ei valehtelusta ja mikä tärkein, heillä eo ole tunnustettua Jeesus suhdetta.
Toisen syntejä ei voi saada anteeksi. Omista synneistään jokainen joutuu tilille, myös he jotka täällä työkseen syyttelevät muita tarvitsematta itse parannusta.
Vain vanhalestaadiolaisten pitää tehdä koko ajan parannusta syntilöistään eivätkä he sittenkään ole varmoja taivaaseen pääsystään..
Kaikki muut ihmiset pääsee kuoltuaan automaattisesti paradiisiin.
Jos siis haluat kitua eli räytyä koko elämäsi ajan, liity vanhalestaadiolaisiin.
Jep. Kevätsiivouksessa jeesus mäjelle.
Vapahtaja Olet Sinä!
Syntivelka ei ole poissa, ei tokikaan.
Joka päivä me uskovaiset pyydellään ja annellaan anteeksi (seitsemän kertaa seitsemän kertaa seitsemän kertaa).
Eikä sekään riitä: Me talkoillaan lisäksi hirmusti, tehdään lapsia hirmusti, käydään hirmu monissa suvareissa, annetaan kolehtiin hirmusti rahaa (jota meillä ei oikeasti olisi vara antaa), tehdään töitä ihan hirmusti että saatas leipää pöytään (kaikki n.20 lasta on hirmuisen hyväruokahaluisia, vähän liiankin), kärvistellään hirmusti synnintunnossa ihan muuten vaan hirmusti ja sitten jotkut meistä uskovaisista tekee vielä hirmusti eli hirmuisen paljon ovelta ovelle remppakauppoja hirmuisen hyvillä katteilla.
Niin että hirmusti me joudutaan töitä tekemään sen syntivelan maksun suhteen, ihan hirmusti.