Olet aurinkoni jota ikäväni kiertää. Olet kuuni joka nostattaa kaipuuni vuorovedet. Olet tähtitaivas joka maalaa haluni mielikuvat. Olet musta aukko joka nielaisee pelkoni. Olet alkuräjähdys joka sytytti sydämeni. Olet maailmanloppu joka tappoi toivoni. Tätä kaikkea olet. Yhtä saavuttamaton ja kaukana minusta, mutta vahvalla vetovoimalla pysymme samassa maailmankaikkeudessa kieppumassa. Halusit tai et.
Olet yhtä kaukainen
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En minä tahtoisi muuta kuin nähdä sinut ja vähän äkkiä kun tämä näkymättömyys on tympeää..ja jatkaa sitten siitä näkemisen jälkeen.. :)
Kaunis teksti :) olet runoilija ja tuo tuli suoraan sydämestä.
Sanoja vain, ei tekoja
Teot on jo aikaa sitten osaltani tehty. Puran enää tunteitani ajatelmin ja runoin. Siksi olen täällä. T:runoilijanainen
Provoajatrolli olet tässä sulle runo: viirukissa vie voiton ihmemaassa.
Jompikumpi, joko pakkomielle tai sitten todellinen rakkaus. Joku vihjaisi täällä pakkomielteen mahdollisuuden. Sitäkään ei voi poissulkea. Molemmat kiertävät päätä. Pakkomielle kuitenkin enemmän piinaavasti mielestäni. Piinaavia juttuja voi olla monenkaltaisia. Silloin piina menee pahaksi, jos muu yhteiskunta räjäyttää jonkun asian pakon alle.
Ei siis se ihminen, johon kiinnostus on aivoissa suuntautunut, piinaa, vaan mahdollisen pakkomieltaan omaavalla omien ajatusten tms. kautta muodostunut epätodellinen tilanne.. Täsmennyksenä siis tämä. Mutta ajatuksia ja ihastuksia et kuitenkaan pysty pakottamaan, toki pystyt suuntaamaan toiminnoillasi hienovaraisesti ajatuksia muualle.
Todellinen rakkaus aiheuttaa pakkomielteen kaltaisia oireita, joka on normaalia siihen asti, kun normaali asiat sujuu. Kyllä mullakin pyörii päässä yks ihminen aika paljon, ja jos en saisi vastakaikua pystyin unohtamaan hänet, mutta jos on toivoa antaa vaan pyöriä.
Lämmin kiitos aloittajalle upeasta tekstistä ja voimakkaasta lukukokemuksesta. Huoh, minun täytyy hetken hengittää... : )
Teennäistä ja obsessiivista tekstiä.
Ei tämän ollut tarkoitus olla mikään lukupiiri jossa arvostellaan toisten tekstejä... Kunhan puran ajatuksiani. En mäkään arvostele teidän aloituksia, hyvällä enkä pahalla. Eivät ne ole sitä varten, eiväthän? Eivät minunkaan. Kiitos. Aloittaja
Haiskahtaa provolta ensinnäkin ja toisekseen epäävä vastaus on kestettävä ilman sgagailuja.
Ihan samoilla fiilisillä täällä mennään.
Missä se rakkaus on joka siirtää vuoria?
Tekee mahdottomasta mahdollisen?
Kenelle menee?