kohta palaa pinna

vuosimallia 59 kirjoitti:

Kohta on kohdallani se tilanne etten halua/jaksa olla missään tekemisissä äitini kanssa. Kun käymme perheeni kanssa vanhempieni luona kylässä niin suurin aika kyläilyssä menee siinä että äitini valittaa joka asiasta. Hän haukkuu sukulaiset ja tuttavat ja sitä mitä he ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. Lääkäritkään ei osaa mitään, viranomaisista tai koiran paskattajista puhumattakaan. Kun isäni ei ole kuuloetäisyydessä niin hänenkin tekemisiään ruovitaan ja samaan syssyyn menee veljenikin perheineen. Yleensäkin kaikki mahdolliset asiat ja ihmiset jäävät äiti hampaisiin tavalla tai toisella. Ja aina minun tulisi myötäillä ja olla samaa mieltä asioista. Välillä käy niin että edellisenä päivänä hän kehuu jotain henkilöä ja sitten kun joku asia ei miellytäkkään äitiäni niin hän soittaa minulle ja haukkuu tämän henkilön. Tämän puhelun aikana hän ei sitten muusta puhukkaan. Jos sitten satun olemaan erimieltä jostain...jota en enää edes uskalla olla...niin hän loukkaantuu ja sanoo etten tiedä asioista mitään. En enää kertakaikkiaan haluaisi mennä käymään kotonani, puhelimella en enää edes soita vain kysyäkseni kuulumisia koska tiedän mitä sieltä tulee vastaukseksi, soitan vain kun on pakko. Minulla on jo sellainen olo että pelkään jo vihaavani äitiäni. Minä en kertakaikkiaan jaksa kuunnella aina sitä valitusta. On minullakin joskus omia murheita ja vaikeuksia mutta niistä en ole voinut koskaan äidilleni puhua kun hän jo katseellaan sanoo ettei kiinnosta. Minä pelkään että minulta menee kohta hermot. Onko tällä palstalla ketään saman kohtalon omaavaa....oletko selvinnyt ehjänä ihmisenä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä