Kirjojen koko kirjo ja mitä ne sinusta kertovat?

Tuolla vanhemmassa kirjallisuusketjussa oli juttua siitä mitä kirjahyllysi sisältö kertoo sinusta. Se että kotona on yleensäkään enää kirjahyllyä, missä on etupäässä kirjoja, ei taidelasia. matkamuistoja tai kehystettyjä valokuvia kertoo jo jotain.
Minun hyllyssäni on historiallisia romaaneja, dekkareita, sci fi:ta, jännitystä, seikkailuja … bestsellereitä, omakustanteita ja vaikka mitä. Pienois Kalevala edustaa suomenkielistä kirjallisuutta jota on kaikkein vähiten.
Luulen että kirjahyllyäni tutkimalla voi tulla helposti siihen johtopäätökseen että minulla on pahempi identiteettikriisi kuin Merete Mazzarellalla, mutta ylläytys yllätys, olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, pitämään demonini kurissa ja elämään sovussa kuin sipuli kerroksieni kanssa.
***
Jatketaanko leikkiä? Kenen kirjahylly on tämä: Pentti Linkolaa, Väinö Linnaa ja Raamattu.

235

1374

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nehän kertovat minusta mitä kenellekin riippuen tarkastelijasta.

      Tuhlaavaisuudesta: "On siinä rahaa pyörinyt. Noitten hinnalahan olisi ostanut vaikka uuden auton".
      Tyhmyydestä: "Onko noissa kaikissa yhteensäkään mitään järkeä?"
      Huolimattomuudesta: "Sinulla ei ole mitään järjestystä noissa".
      Siivottomuudesta: "Eikö nuo kerää kamalasti pölyä?"
      Laiskuudesta: "On siihen joutavasti hyvää aikaa tärvätty, jos kaikki nuo olet lukenut".
      Psyykkisistä ongelmista: "Pakenetko sinä reaalielämää kirjojen mielikuvitusmaailmaan?"

      Ihan miten kukakin ne näkee.

      • En kaipaa/tarvitse konkreettista kirjastostamme, metreittäin taidekirjoja 4 eri kielellä, muun joukossa, vaan oma eri ikäkausieni etsintä kirjastojen aarteista löysi kyllä mitä tarvitsi. Yhä luotan ajatukseen, missä ihmisen mieleen on tallentunut olennaisin kokemastaan/ lukemastaan. Valinnoistaan riippuen.

        Kiitollinen olen monen ajattelijan halusta jakaa kokemaansa, nyt kun olen jo luopunut ylisuuresta asunnosta, kirjastoineenkin, halusin järjestää elämäni niin, ettei turhaan aikaani vie, kodinhoito ja hm,..pölyjen jahtaaminen 😊 ))
        Viihdyn niin hyvin Book Storen e-kirjastossani, sisältää nyt n. 30 valittua teosta.


      • Anonyymi
        sini-sirkku kirjoitti:

        En kaipaa/tarvitse konkreettista kirjastostamme, metreittäin taidekirjoja 4 eri kielellä, muun joukossa, vaan oma eri ikäkausieni etsintä kirjastojen aarteista löysi kyllä mitä tarvitsi. Yhä luotan ajatukseen, missä ihmisen mieleen on tallentunut olennaisin kokemastaan/ lukemastaan. Valinnoistaan riippuen.

        Kiitollinen olen monen ajattelijan halusta jakaa kokemaansa, nyt kun olen jo luopunut ylisuuresta asunnosta, kirjastoineenkin, halusin järjestää elämäni niin, ettei turhaan aikaani vie, kodinhoito ja hm,..pölyjen jahtaaminen 😊 ))
        Viihdyn niin hyvin Book Storen e-kirjastossani, sisältää nyt n. 30 valittua teosta.

        Asun kirjakauppiaalta hankitussa talossa. Kirjat eivät kuuluneet kauppaan. Kirjahyllyissäni on omat ja vanhempien kirjat, onneksi on osin sama maku lukemisen suhteen. Vähän tilapulaa.


      • Anonyymi

        Hyvä kommentti Tellukalta. Ottakaa opiksi.


      • Anonyymi

        Tellukka hyvä, kaikki negatiivisia ajatuksia?
        Eikö tuttavillasi ole kirjoista kuin kielteisiä ajatuksia?
        Kirjahyllyä katsoessa voi tulla mieleen jotain positiivistakin:
        "Sinullako on tuo koko kirjasarja, olen lukenut pariinkin kertaan".
        "Voinko lainata tuon hyväksi kehutun kirjan?"
        "Mukavaa tavata ihminen joka pitää lukemisesta ja kirjoista."
        Jne. Jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä kommentti Tellukalta. Ottakaa opiksi.

        "Ottakaa opiksi", en ota.


      • Anonyymi

        Meni saivarteluksi. Ei kannata pitää muita ihmisiä niin tyhminä,
        että pitää "viisaudessaan" katsoa asiakseen ihmisille alkaa selittämään
        itsestäänselviä asioita,
        kuten että jokainen tekee johtopäätelmänsä omista lähtökohdistaan.


      • Anonyymi

        Kirjahyllyni sisältö muistuttaa lähinnä sillisalaattia.
        Suurimman alan siitä vie arkisen työn pikkutarkka kuvaus, eli Päätalon koko tuotanto, ne kiinnosti ja koukutti 80 -luvulla, uudelleen en jaksa niitä lukea, mutten hävitäkään, niin kuin en mitään kirjojani.
        Olen joskus tykännyt näköjään Eeva Joenpellosta, Alpo Ruutista, muutama Panu Rajalan kirjoittamia elämänkertoja ei Katri Helenasta, vaan Aila Meriluodosta mm., , Ville Kivimäen kirja, jota tosin en ole vielä edes lukenut, on Joonas Konstig in " Kaikki on sanottu", järkyttävä, ditten jaa sitten Guzel jahinan "Suleika avaa silmänsä", venäläisen kirjailijan kuvaus maansa järkyttävästä historiasta. On Sven Delbalc , Douglas Reeman, Orvokki Autio jne ., eli todella sekalaista " lukumakua" ilmentävä kaappi. Raamattu löytyy, vihki sellainen ja Täällä pohjan tähden alla myös löytyypi.
        Tämä on vain pieni otos kirja kaappini sisällöstä, on siinä ylähylly myös rakkaitten kuvat, tietysti..mutta yhtään kippoa ja kynttilänjalkaa ei löydy, niille on oma lasikkonsa :)


    • Anonyymi

      Vuonna 2000 muutin nykyiseen asuntoon luovuin seinän levyisestä kirjahylly kokonaisuudesta, samoin suurinosa kirjoista lähti, pieni siisti kirjahylly jossa on enemmän muuta kuin kirjoja ja varastossa lojuu joitakin arvokkaimpia 70-luvulla osamaksulla ostettuja opuksia joilla ei rahallista arvoa.

      • Nimimerkki jäi pois.
        Varastossani on joukko noita osamaksulla ostettuja tietosanan kirjan kokoisia kirjoja joita joskus harvoin luen, samanlaista asia tietoa ei tietsikasta löydy, on erä/luontoa, sotakrjallisuus tietosanan tapaisia kirjoja vinopino, ja muuta tietoa käsittelevää kirjallisuutta.
        Väinölinnan tapaiset kirjasarjat annoin pois.
        Harvoin romaaneja luen niin E-kirjoja tabletin kautta, nytkin yksi aloitettu, muutama sivua edenny.


    • Anonyymi

      No Ploma oletko lapsiesi kanssa lukenut Linnan läpi, sehän täytyy osaajan selittää, muuten menee ohi. Se voisi olla velvollisuus

      Miten tällainen Mazzarella on vastaan tullut, ido liko? Kadehditko positiivisesti? Sopiikin, herranterttu ei osaa kirjoittaa ei ajaa polkupyörällä eikä oikein mitään mutta on hemmoteltu kaikella mahdollisella maan päällä vieläpä siten että eläkeiässä omisti oman haaremin 2 miestä joita kuvaili avoimesti ja kadehdittavan hävyttömästi oh mazzarella https://youtu.be/TqeesjsseVM

      • Olen katsonut Täällä Pohjantähden alla sekä poikani että amerikanveljeni kanssa. Televisiosta. Tuntemattoman sotilaan samoin.
        Merete Mazzarellaa en ole lukenut. Se on seuraavana lyhyellä listallani.
        Ihastuttava kohtaus Loistavasta ystävästäni, Lilan ja Stefanon häistä; Pascuale ja Enzo tanssivat Lazzarellaa :
        https://www.youtube.com/watch?v=EqiZRqLCsBM


      • Anonyymi

        Annyymi 06:58

        Merete Mazzarella on kirjoittanut ihmisläheisistä aiheista
        ajatuksia herättäviä ja hieman filosofisiakin kirjoja, essee-tyyppisiä kirjoituksia.
        Minusta hän kirjoittaa hyvin pieniä kirjojaan,
        joiden ei ole tarkoituskaan olla mitään "kaikenkattavaa",
        vaan ne ovat hänen huomioitaan ja pohdiskelujaan elämästä, ihmisistä, suhteista, ikääntymisestä, identiteetistä, ilmiöistä jne.

        Hän osaa ajatella ja kirjoittaa. Eikö ajatteluun kykeneminen ole hyödyllisempi taito
        kuin esim. polkupyörällä ajamisen osaaminen ?

        En osaa nähdä Mazzarellaa siten negatiivisesti kuin kuvailet.
        Hänen elämänsä on hänen omansa.
        Kirjansa hän kirjoittanut kaikille, joita kiinnostaa niitä lukea.
        Pidän hänen kirjoistaan. Hän kirjoittaa asioista, joita itse kukin elämänsä varrella pohdiskelee. On mielenkiintoista lukea toisen ihmisen näkökantoja.
        Se voi selkeyttää omia ja jopa rohkaista.

        Haaremi ? Moni mies/nainen on pitkässä elämässään löytänyt uuden kumppanin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Annyymi 06:58

        Merete Mazzarella on kirjoittanut ihmisläheisistä aiheista
        ajatuksia herättäviä ja hieman filosofisiakin kirjoja, essee-tyyppisiä kirjoituksia.
        Minusta hän kirjoittaa hyvin pieniä kirjojaan,
        joiden ei ole tarkoituskaan olla mitään "kaikenkattavaa",
        vaan ne ovat hänen huomioitaan ja pohdiskelujaan elämästä, ihmisistä, suhteista, ikääntymisestä, identiteetistä, ilmiöistä jne.

        Hän osaa ajatella ja kirjoittaa. Eikö ajatteluun kykeneminen ole hyödyllisempi taito
        kuin esim. polkupyörällä ajamisen osaaminen ?

        En osaa nähdä Mazzarellaa siten negatiivisesti kuin kuvailet.
        Hänen elämänsä on hänen omansa.
        Kirjansa hän kirjoittanut kaikille, joita kiinnostaa niitä lukea.
        Pidän hänen kirjoistaan. Hän kirjoittaa asioista, joita itse kukin elämänsä varrella pohdiskelee. On mielenkiintoista lukea toisen ihmisen näkökantoja.
        Se voi selkeyttää omia ja jopa rohkaista.

        Haaremi ? Moni mies/nainen on pitkässä elämässään löytänyt uuden kumppanin.

        nm. Miksu, 13:04 kommentti


      • Anonyymi kirjoitti:

        nm. Miksu, 13:04 kommentti

        Niin. Mazzarellaa ei pidä väheksyä..)) Kun Hesari listasi vuosia sitten kymmenen älymystöön kuuluvaa nimeä, Mazzarella oli joukossa. Ja niin oli Pentti Linkolakin..))

        Mazzarellasta voi tietysti halutessaan löytää muitakin piirteitä, noiden Anonyymi 6.58 mainitsemien lisäksi. Muistan hänen erään oppilaansa hämmästelleen sitä rohkeutta millä hän kirjoittaa, koska tämän oppilaan mielestä hän oli hyvin säikky. Ja onhan hän itsekin kertonut ankarasta isästään, mutta so what ? Minusta näiden hyvin inhimillisten piirteitten tietäminen hänestä ei vähennä hänen - tai hänen tuotantonsa arvoa.

        Sitäpaitsi sanotaan, että juuri ristiriita saa ihmisen kirjoittamaan, että kirjojen kautta kirjailija pystyy tavoittamaan itsestään sellaisen puolen, mitä ei muuten löytäisi tai rohkenisi ilmaista.


    • Empä usko kirjojen kirjon kertovan minusta paljoakaan.
      Kirjoissa on paljon minua mielen-kiintoisampaa.
      Esim. Täällä olevassa aikaisemmassa kirja-aloituksessa.
      Ei siinä tuskallisesti venyneessä, aprikoidaan Australialaisen kroolin merkitystä.
      Vastaus tuohon aprikointiin saattaa olla uskomattoman merkityksellistä.
      Uskomattoman monille ihmisille.

      H.

      • Anonyymi

        Ei kai sulla olekkaan kuin ne kaksi kirjaa, joita jaksat mainostaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai sulla olekkaan kuin ne kaksi kirjaa, joita jaksat mainostaa.

        Minulla on pahvilaatikoittain kirjoja ja osan olen joutunut jättämään taakseni kun matka on jatkunut. Sivurakennuksessa on ns. kesähuone, jossa on sänky ja sen lisäksi vain tuoli, vaatearkku ja kirjahyllyjä, täpötäynnä pokkareita ja muuta kesälukemista mitä on tullut kuljetettua mukana tai ostettua täältä. Kirjahyllyssä, ruokasalissa, jota emme tosin käytä kuin perheen ollessa koossa, on seinänpituinen kirjahylly, joka tuli mukana kun ostimme talon, enkä ole raskinut revittää sitä pois. Siinä on baarikaappi ja monta hyllyä sekä omia että perittyjä kirjoja ja siinä säilytän kirjoja joita tulee vieläkin silloin tällöin luettua.
        (ne kaksi kirjaa joita ehkä tarkoitat on minulla e-kirjoina tabletille ladattuina. Kyllä voin "mainostaa" muitakin hiljakkoin lukemiani tai muuten ikuisiksi ajoiksi mieleeni jääneitä kirjoja aina tarpeen mukaan)


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minulla on pahvilaatikoittain kirjoja ja osan olen joutunut jättämään taakseni kun matka on jatkunut. Sivurakennuksessa on ns. kesähuone, jossa on sänky ja sen lisäksi vain tuoli, vaatearkku ja kirjahyllyjä, täpötäynnä pokkareita ja muuta kesälukemista mitä on tullut kuljetettua mukana tai ostettua täältä. Kirjahyllyssä, ruokasalissa, jota emme tosin käytä kuin perheen ollessa koossa, on seinänpituinen kirjahylly, joka tuli mukana kun ostimme talon, enkä ole raskinut revittää sitä pois. Siinä on baarikaappi ja monta hyllyä sekä omia että perittyjä kirjoja ja siinä säilytän kirjoja joita tulee vieläkin silloin tällöin luettua.
        (ne kaksi kirjaa joita ehkä tarkoitat on minulla e-kirjoina tabletille ladattuina. Kyllä voin "mainostaa" muitakin hiljakkoin lukemiani tai muuten ikuisiksi ajoiksi mieleeni jääneitä kirjoja aina tarpeen mukaan)

        Vastasin huruksille, sulla uskon olevan noin paljon kirjallisuutta :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vastasin huruksille, sulla uskon olevan noin paljon kirjallisuutta :)

        Ok, minä olin taas liian hätäinen :)


      • Mutta hyvä huruxiukko,
        ei kai se ole sinun lautaseltasi pois jos muutkin tekevät kirjallisuusaloituksia, etenkin koska sinun aloituksesi ovat niin mahdottoman älykkäitä että me tavallinen rahvas emme oikein osaa kommentoida niihin.
        Mitä australialaisella kroolilla on tekemistä kirjoittamisen kanssa ei ole minulle ainakaan avautunut.
        (anna kaikien kukkien kukkia :)


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Mutta hyvä huruxiukko,
        ei kai se ole sinun lautaseltasi pois jos muutkin tekevät kirjallisuusaloituksia, etenkin koska sinun aloituksesi ovat niin mahdottoman älykkäitä että me tavallinen rahvas emme oikein osaa kommentoida niihin.
        Mitä australialaisella kroolilla on tekemistä kirjoittamisen kanssa ei ole minulle ainakaan avautunut.
        (anna kaikien kukkien kukkia :)

        "Paloma.se01"

        Ompas! Yhy! minä olin eka...yhy!
        -
        No ei sillee.
        Harmillista, demeterkin masentui.
        Mutta minä en osaa olla sillee...tavallinen :)
        Rukoilevasta lirkuttelustasi huolimatta en avaa kroolia.
        Kyllä se on sinun itse ansaittava.
        Muista auttaa sitten demeteriäkin.
        MVH

        H.


    • Anonyymi

      Kirjahyllyni kertoo monta tarinaa, useiden kymmenien vuosien ajalta. Vanhimmat kirjat 1800-luvulta.
      Useimmat hyllyni kirjat olen selaillut, jotkut kirjat lukenut moneen kertaan.
      Anna-Mari Kaskisen kirjoista löytänyt sopivia mietelmiä iloon ja suruun, muistovärssyihinkin.
      Dekkareita on monen maan kirjailijoilta.
      Romaaneja, puutarhakirjoja, karttoja, viimeksi olen hankkinut Suomen kansallispuistot-kirjasarjan.
      Lastenkirjoja on paljon, ehkä lapset ja lapsenlapsi ne jonain päivänä haluavat itselleen.
      Kirjahylly on aarreaitta, josta aina löydän sen hetken tunnelmiin sopivaa luettavaa.

      • Jos jostakin olen surullinen niin siitä, että lapset eivät lue, eikä heille lueta. Noin yleistäen, tilastoihinkin vedoten..))
        Olisi ollut mieluista, jos omille lapsille rakkaat kirjat olisivat siirtyneet lastenlasten aarteiksi. Osa on siirtynyt ja hyvä niin, mutta kyllä vaikuttaa sieltä, että kuvallinen viestintä on se, mitä lapsille tarjotaan ja kirjat saavat väistyä, koska ne vaativat aikaa ja toisenlaista paneutumista.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Jos jostakin olen surullinen niin siitä, että lapset eivät lue, eikä heille lueta. Noin yleistäen, tilastoihinkin vedoten..))
        Olisi ollut mieluista, jos omille lapsille rakkaat kirjat olisivat siirtyneet lastenlasten aarteiksi. Osa on siirtynyt ja hyvä niin, mutta kyllä vaikuttaa sieltä, että kuvallinen viestintä on se, mitä lapsille tarjotaan ja kirjat saavat väistyä, koska ne vaativat aikaa ja toisenlaista paneutumista.

        Olen iloinen että lapsenlapsi on kiinnostunut kirjoista ja lukemisesta, tullut äitiinsä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olen iloinen että lapsenlapsi on kiinnostunut kirjoista ja lukemisesta, tullut äitiinsä.

        Hienoa, Anonyymi 11.07. Minäkin uskon, että kodin "malli" siirtyy lapsiin - ja sitä kautta lapsenlapsiin. Ellei heti, niin myöhemmin.
        Omat poikani vieraantuivat kirjoista murrosiässä, mutta löysivät ne myöhemmin ja toivon tietysti, että kiinnostus säilyy ja siirtyy lapsenlapsille, joiden huomiosta kyllä nyt selvästi kilpailee kuvallinen viestintä, ihan niinkuin kavereillakin...


    • Johtavatkohan jäljet sylttytehtaalle ? ..)) Linkola, Linna ja Raamattu...
      Luonnonsuojelu (=elämänsuojelu), sukuhistoria, hengellisyys (=henkisyys)...
      Aika hyvin..)) Eikä se lista siihen lopu...

      Mutta kiva aloitus. Tässäköhän se päivä sitten menee, vaikka oli muuta mielessä ?

      Tellukka tuolla jo kertoikin, millaisia päätelmiä kirjahyllystä saatetaan tehdä..))

      Onhan niitä kuultu, kaikenlaisia naljailujakin, mutta tavallisin reaktio minun kohdallani taitaa olla hienotunteinen vaikeneminen. Tulkitsen sen niin, että vieraalle jotenkin välittyy se, mikä merkitys kirjoilla on minulle ja minun ja kirjojeni suhde koetaan niin intiimiksi, ettei siihen tahdota kajota, vähän kuin rynnisi toisen reviirille, alkaisi tonkia toisen sielua.
      Tutummat tietysti lähestyvät "kokoelmiani" rohkeammin, etenkin kun olen vähän yrittänyt järjestellä kirjoja aihepiireittän.

      Paloma kirjoitti tuolla identiteetistä. Myös minulle kirjat ovat olleet merkittävässä asemassa oman identiteetin löytymisessä ja rakentumisessa ja ovat tietysti yhä.
      Tässä elämänvaiheessa se identiteetin löytyminen taitaa vain olla rakentuneen minän purkamista, matkaa sisäänpäin... Mutta mielenkiintoista sekin.

      Ja matkaoppaita löytyy. Puhtaasti hengellinen kirjallisuus, Raamattua lukuunottamatta, ei niin kovasti ole kiinnostanut, mutta New Agea - voisikohan sen kääntää uususkonnollisuudeksi ? - kirjahyllystäni kyllä löytyy. Siinä on kiinnostanut perinteisen ihmiskuvan rikkoutuminen ja avartuminen mystiikan suuntaan.
      Suuret maailman uskonnot ovat myös kiinnostaneet ja pintapuolinen tutustuminen niihin, ihan tuon ihmiskäsityksen ja maailmankuvan avartumisen kannalta.

      Listaa voisi nyt jatkaa pitempäänkin, mutta odottelen muiden puheenvuoroa..))
      Omansa tietää jo...

    • Anonyymi

      Nuorenparin kirjahyllymme olivat ajan henkeen Lundiaa, moneen tarkoitukseen taipuvaa ja helposti täydennettävää. Kirjahyllyt ovat meillä aina sisältäneet nimenomaan kirjoja, muille esineille on omat paikkansa. Alkuperäisistä Lundioista osa elää vieläkin apukeittiössä ja lasten perheiden käyttämässä vierashuoneessa lastenkirjojen , pelien ja lelujenkin paikkana, tosin niitä on onneksi viety paljon myös omiin koteihin. Nykyiset lasioviset pitävät pölyn hyvin loitolla ja syvät hyllyt mahdollistavat romaanien säilytyksen kahdessa rivissä, tosin takarivin kirjat tahtovat unohtua. Yleinen malli kodeissa on tämä sama klassinen Boknäs.

      Kirjat ovat suurinpiirtein aiheittain, mutta osin myös koko on ratkaissut, isot kuvateokset toistensa seurassa. Tietoteossarjoista on jäljellä Otavan Iso tietosanakirja, Nykysuomen sanakirja, Keksintöjen kirja (vanhin sarja) ja Grimmin maailmanhistoria . Järkälemäisiä taidekirjoja on lähinnä muistoina taidemuseoista, puutarha- ja luontoaiheisia on paljon. Valokuvateokset ovat mieluisia, mutta suosikkini on kuitenkin hienosti piirroksin kuvitettu 2-osainen Flora, Suomen suurkasvio. Sen pohjana on Flora Danica, pohjoiseurooppalaisten kasvilajien 18-osainen kuvasto, vuosien 1762-1883 työ. Tässä Florassani on 1000 Suomen yleisintä kasvia, joka vastaa suunnilleen yliopistossa kasvitiedettä opiskelevalta vaadittavaa cum laude -tason kasvituntemusta. :)

      Björn Landströmin kuvittama Kalevala oli pettymys, hahmot eivät vastaa käsitystäni henkilöistä, Landströmin laivakuvitukset ovat taas huippuluokkaa. Miehen kirjojen logiikkaa en edes tiedä, hänellä on niin paljon ammattiin ja harrastuksiin liittyviä kirjoja, joihin en edes uskaltaisi koskea.

      Itsekin kiinnitän huomiota ihmisten kirjahyllyihin, kaipa niistä voisi joihtopäätelmiä tehdä melko pitkällekin ja löytää ainakin yhteisiä puheenaiheita. Aihe on niin laaja, että sitä on hyvä käsitellä palasina. Johan täällä vuosien varrella on kirjahyllyjen aarteita tullut esiteltyäkin, samoin kirjaston löytöjä. Toiste lisää.

      Ramoona

    • Anonyymi

      Nuorenparin kirjahyllymme olivat ajan henkeen Lundiaa, moneen tarkoitukseen taipuvaa ja helposti täydennettävää. Kirjahyllyt ovat meillä aina sisältäneet nimenomaan kirjoja, muille esineille on omat paikkansa. Alkuperäisistä Lundioista osa elää vieläkin apukeittiössä ja lasten perheiden käyttämässä vierashuoneessa lastenkirjojen , pelien ja lelujenkin paikkana, tosin niitä on onneksi viety paljon myös omiin koteihin. Nykyiset lasioviset pitävät pölyn hyvin loitolla ja syvät hyllyt mahdollistavat romaanien säilytyksen kahdessa rivissä, tosin takarivin kirjat tahtovat unohtua. Yleinen malli kodeissa on tämä sama klassinen Boknäs.

      Kirjat ovat suurinpiirtein aiheittain, mutta osin myös koko on ratkaissut, isot kuvateokset toistensa seurassa. Tietoteossarjoista on jäljellä Otavan Iso tietosanakirja, Nykysuomen sanakirja, Keksintöjen kirja (vanhin sarja) ja Grimmin maailmanhistoria . Järkälemäisiä taidekirjoja on lähinnä muistoina taidemuseoista, puutarha- ja luontoaiheisia on paljon. Valokuvateokset ovat mieluisia, mutta suosikkini on kuitenkin hienosti piirroksin kuvitettu 2-osainen Flora, Suomen suurkasvio. Sen pohjana on Flora Danica, pohjoiseurooppalaisten kasvilajien 18-osainen kuvasto, vuosien 1762-1883 työ. Tässä Florassani on 1000 Suomen yleisintä kasvia, joka vastaa suunnilleen yliopistossa kasvitiedettä opiskelevalta vaadittavaa cum laude -tason kasvituntemusta. :)

      Björn Landströmin kuvittama Kalevala oli pettymys, hahmot eivät vastaa käsitystäni henkilöistä, Landströmin laivakuvitukset ovat taas huippuluokkaa. Miehen kirjojen logiikkaa en edes tiedä, hänellä on niin paljon ammattiin ja harrastuksiin liittyviä kirjoja, joihin en edes uskaltaisi koskea.

      Itsekin kiinnitän huomiota ihmisten kirjahyllyihin, kaipa niistä voisi joihtopäätelmiä tehdä melko pitkällekin ja löytää ainakin yhteisiä puheenaiheita. Aihe on niin laaja, että sitä on hyvä käsitellä palasina. Johan täällä vuosien varrella on kirjahyllyjen aarteita tullut esiteltyäkin, samoin kirjaston löytöjä. Toiste lisää.

      Ramoona

      • Anonyymi

        Pläähhh ! Yksikin olisi riittänyt . Anteeksi.
        Rna


      • Ramoonan luonnon(kin)tuntemus on ihailtava. Nolottaa tällaista luonnonsuojelijaksi profiloitutta, joka suojelee kovasti, vaikka ei tiedä mitä suojelee..))

        No. Ehkä ei pidä väheksyä meitäkään, luonnonlapsia. Kai sekin on jotakin, että ymmärtää ja tunnustaa omien tietojensa vähäisyyden ja on valmis ottamaan vastaan, oppimaan muilta ?


      • demeter1 kirjoitti:

        Ramoonan luonnon(kin)tuntemus on ihailtava. Nolottaa tällaista luonnonsuojelijaksi profiloitutta, joka suojelee kovasti, vaikka ei tiedä mitä suojelee..))

        No. Ehkä ei pidä väheksyä meitäkään, luonnonlapsia. Kai sekin on jotakin, että ymmärtää ja tunnustaa omien tietojensa vähäisyyden ja on valmis ottamaan vastaan, oppimaan muilta ?

        "demeter1"

        Minulla on tuolla luonnon-suojelu aloitus.
        Sellainen Koronaarinen.
        Hän on hyvä sinnekin.

        H.


      • huruksz kirjoitti:

        "demeter1"

        Minulla on tuolla luonnon-suojelu aloitus.
        Sellainen Koronaarinen.
        Hän on hyvä sinnekin.

        H.

        Huomasin kyllä, huru, mutta oli liian korkealentoinen minulle. Ei se kyllä huonokaan ollut, pohdittavaksi. Vaan, ei tässä vanha nyt ihan joka paikkaan repeä..))


    • Anonyymi

      Se, että Merete Mazzarella pohtii identiteettiä, ei todellakaan merkitse, että hänellä
      itsellä olisi identiteettikriisi.

    • Yksi asia mikä minua on harmittanut on se että kirjani eivät ole aina voineet kulkea mukanani. Olen jättänyt niitä milloin minnekin matkanvarteen. Pari laatikollista lähetin lentorahtina tänne, mutta valtaosa ovat nyt lopullisesti kadoksissa. Olen joutunut priorisoimaan muutoissa ja matkustamaan keveästi, lasten tarpeet ja tavarat ensi sijalla ja nyt sitten viime vuosien aikana olen todella vähentänyt roimasti uusien kirjojen hankkimista. Pitkään kävin kirjastossa ja sitten aloin ostamaan äänikirjoja, sekin vaihe on nyt mennyt tavallaan ohi ja ostan lähes ainoastaan tablettiin ladattavaa. Koska makuni kirjojen suhteen on hyvinkin eklektinen (yhdistelmä eri suuntauksista) ja koska kirjani ovat eri kulttuureista ja eri kielillä, niin tuntematta minua voisi kuvitella että talossani asuu useita eri ihmisiä, mikä on myös totta, vaikka suuri valtaosa kirjoja hyllyssä ovat minun vuosien varrella hankkimiani. Tapani lukea on keskittyä jonkun tietyn kirjailijan tuotantoon ja lukea kyllästymiseen saakka, etenkin jos ensimmäinen lukemani on ollut mieleinen.
      Taidekirjoja en ole lähtenyt hankkimaan ja katson ne lähinnä sisustusartikkeleiksi ja tietosanakirjat vievät liikaa tilaa ja pölyyntyvät ja sitä paitsi, tieto on uusiutuva luonnonvara ja melkein kaikki tieto on nykyisin digitaalista.

    • "Koska makuni kirjojen suhteen on hyvinkin eklektinen (yhdistelmä eri suuntauksista) ja koska kirjani ovat eri kulttuureista ja eri kielillä, niin tuntematta minua voisi kuvitella että talossani asuu useita eri ihmisiä, mikä on myös totta, vaikka suuri valtaosa kirjoja hyllyssä ovat minun vuosien varrella hankkimiani, kirjoitat Paloma .

      Eikös tuo voisi päteä meihin kaikkiin, siis tuo oman kiinnostuksen hajautuminen eri elämänalueisiin ? Jos ihminen yleensä lukee kirjoja, hän tuskin pidättäytyy yhteen aiheeseen. Ruokahalu lisääntyy syödessä. Lisäarvoa tietysti saa siitä, jos pystyy lukemaan kirjoja alkukielellä ja löytää omasta elämästään samaistumiskohteita kirjan aihepiiriin.

      • Anonyymi

        Ploma tarkoittaa että hänellä on lievä adhd tms. joten keskittyminen on työn takana ja opinnotkin piti Turussa jättää ja lähteä hipiksi ja mutta kulttuurijano on jäänyt tyydyttämättä ja vain kovenee


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ploma tarkoittaa että hänellä on lievä adhd tms. joten keskittyminen on työn takana ja opinnotkin piti Turussa jättää ja lähteä hipiksi ja mutta kulttuurijano on jäänyt tyydyttämättä ja vain kovenee

        Jaa, Anonyymi 12.31. En tunne Paloman historiaa noin tarkasti ja tuo ADHD-diagnoosi on helppo heittää jokaiselle, joka suhtautuu elämään avoimesti, tahtoo kokea ja oppia uutta.
        Ja voihan olla, että se Aspergerin voittaa..))


      • Anonyymi

        Hyvä huomautus demeter. Paloma vetää aina esiin tuon monikulttuurinsa, kun on ulkomailla asunut ja jotain osaa lukea vierailla kielillä. Ei tulisi mieleenkään vetää päätelmää monesta ihmisestä, jos on eri kielisiä ja eri aiheisia kirjoja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä huomautus demeter. Paloma vetää aina esiin tuon monikulttuurinsa, kun on ulkomailla asunut ja jotain osaa lukea vierailla kielillä. Ei tulisi mieleenkään vetää päätelmää monesta ihmisestä, jos on eri kielisiä ja eri aiheisia kirjoja.

        Tarkoitin kyllä nyt lähinnä sitä, että kirjani ovat niin kovin eri "tasoisia", eri tyylejä suloisessa sekamelskassa, viihteestä palkittuun kaunokirjallisuuteen, klassikoista fantasiaan, elämänkerroista historiaan, sanakirjoista sarjakuviin. Mutta on totta että kirjahyllyssäni ei mikään yksi kieli dominoi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä huomautus demeter. Paloma vetää aina esiin tuon monikulttuurinsa, kun on ulkomailla asunut ja jotain osaa lukea vierailla kielillä. Ei tulisi mieleenkään vetää päätelmää monesta ihmisestä, jos on eri kielisiä ja eri aiheisia kirjoja.

        Ketjun aloittaja näyttää ADHD -tapaukselta. Päivittäinen tuntimääränsä netissä kertoo myös paljon .


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Tarkoitin kyllä nyt lähinnä sitä, että kirjani ovat niin kovin eri "tasoisia", eri tyylejä suloisessa sekamelskassa, viihteestä palkittuun kaunokirjallisuuteen, klassikoista fantasiaan, elämänkerroista historiaan, sanakirjoista sarjakuviin. Mutta on totta että kirjahyllyssäni ei mikään yksi kieli dominoi.

        "Paloma.se01"

        Toijalan rannan hiekka oli kuumaa.
        Olin levoton, odotin vierasta Ruotsista.
        Hän tuli rannalle äitinsä kanssa.
        Varoen laskin pyyhkeeni vierelleen.
        Tarttuessani tytön käteen hänen äitinsä katseli toisaalle.
        Laskin kätemme hiekalle.
        Kahden Muurahais-Leijonan kuoppien päälle.
        Rakkaani vavahti kahdesti.
        Minä vavahdin kerran.
        Jos...niinku...tehtäs yhteinen kirja?

        H.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ketjun aloittaja näyttää ADHD -tapaukselta. Päivittäinen tuntimääränsä netissä kertoo myös paljon .

        "Päivittäinen tuntimääränsä netissä kertoo myös paljon ."
        Minun tuntieni määrän netissä tietää vain joku joka on itse aina linjoilla.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        "Päivittäinen tuntimääränsä netissä kertoo myös paljon ."
        Minun tuntieni määrän netissä tietää vain joku joka on itse aina linjoilla.

        Kerrohan miten tuo on mahdollista?

        Vaikka olisin koko vuorokauden netissä, niin en todellakaan tietäisi kuka muu siellä on.


    • Anonyymi

      Kotonani on monta kirjapaikkaa.
      Yhdessä huoneessa seinällinen Lundiaa, siitä ja sen sisällöstä olen erityisen ylpeä ja se on lähinnä sydäntäni.

      Toisessa huoneessa on 60- luvun tiikkinen, seinän mittainen,siitä voisin kepeästi luopua, tiikkiset kirjahyllyt ovat kuulemma kysyttyjä, kunhan sen saan ensin tyhjäksi. Siellä on Juhanai Ahon kymmen osainen 1947 painettu kootut teokset, jotka suunnittelin lukevani kun jään eläkkeelle, vielä ovat lukematta.

      Autotallissa on yksi vanha romuska täynnä kirjoja, mitä lie käteen tarttuneita.
      Sitten on vessassa hyllykkö kirjoille, ihan omaan tarpeeseen.
      Niin ja makuuhuoneen pöydällä on kaksi betonihevosta kirjatukina ja j ne väliin jäävät tuettavat ovat unensieppaukseen tarkoitettuja lemmikkejä.
      Kirjoja pyörii myös pöydillä ja unohtuu sinne tänne, missä niitä sitten olenkaan tarvinnut.

      Mitähän minusta nämä kirjahyllyni kertovat...
      Lundia osaisi varmasti kertoa paljon, niin kauan se on kulkenut ja kasvanut rinnallani, ei kuitenkaan ihan syntymästäni asti, vaikka
      ruotsalainen puuseppä Lundian muinoin syntymäni aikoihin kehittikin.

      • Heh, tuota en ole keksinytkään, Anonyymi 11.58, että vessaankin voisi laittaa kirjahyllyn..)) Silloin pitäisi ehkä myös muuttaa se vessan toinen nimitys "käymälä", nimeksi "viipylä", Kari Suomalainen sitä aikanaan ehdottikin..))

        Tuosta WC-kirjallisuudesta muistuu mieleen parin kirjailijan kertomat, vähän roisitkin jutut:

        Satu Hassi oli kuulemma laittanut WC-lukemiseksi Erno Paasilinnan "Vittu"-nimisen novellin.
        Tuo novelli oli minunkin mielestäni ratkihauska, eikä mitenkään karkea, vaikka nimi voisi luvata muuta.
        Teuvo Saavalainen taas oli - kertomansa mukaan - teipannut vessan seinään "aforismin":
        "parempi pyyhkiä p..se kuin nuolla"... Kirjailijan vapautta ?
        Saa paheksua vapaasti..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Heh, tuota en ole keksinytkään, Anonyymi 11.58, että vessaankin voisi laittaa kirjahyllyn..)) Silloin pitäisi ehkä myös muuttaa se vessan toinen nimitys "käymälä", nimeksi "viipylä", Kari Suomalainen sitä aikanaan ehdottikin..))

        Tuosta WC-kirjallisuudesta muistuu mieleen parin kirjailijan kertomat, vähän roisitkin jutut:

        Satu Hassi oli kuulemma laittanut WC-lukemiseksi Erno Paasilinnan "Vittu"-nimisen novellin.
        Tuo novelli oli minunkin mielestäni ratkihauska, eikä mitenkään karkea, vaikka nimi voisi luvata muuta.
        Teuvo Saavalainen taas oli - kertomansa mukaan - teipannut vessan seinään "aforismin":
        "parempi pyyhkiä p..se kuin nuolla"... Kirjailijan vapautta ?
        Saa paheksua vapaasti..))

        Saavalaiselta suoraan ja reippaasti sanottu ja ihan ok !


      • Anonyymi kirjoitti:

        Saavalaiselta suoraan ja reippaasti sanottu ja ihan ok !

        Niin aina. Hiiteen turha kursailu, Anonyymi 13.09..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Niin aina. Hiiteen turha kursailu, Anonyymi 13.09..))

        Näin on, mitä suotta kursailemaan.
        Enempi oli aikakausilehti painotteista tuo huussitarjonta, kun pitemmät lukutuokiot tiedettiin peräpäälle turmioksi.
        Mutta tuosta kursailu-sanasta tulee mieleen myös, ennen vieraitten maanittelu kahvipöytään.
        Monesti piti emännän pyytää jopa useampaan kertaan kursailevia ihmisiä pöydän ääreen.
        Niin, oli myös eräänlainen nokkimisjärjestys tai paremmin arvokkuus (seuroissa pappi).


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näin on, mitä suotta kursailemaan.
        Enempi oli aikakausilehti painotteista tuo huussitarjonta, kun pitemmät lukutuokiot tiedettiin peräpäälle turmioksi.
        Mutta tuosta kursailu-sanasta tulee mieleen myös, ennen vieraitten maanittelu kahvipöytään.
        Monesti piti emännän pyytää jopa useampaan kertaan kursailevia ihmisiä pöydän ääreen.
        Niin, oli myös eräänlainen nokkimisjärjestys tai paremmin arvokkuus (seuroissa pappi).

        Näinhän se oli, Anonyymi 15.27. Aikakauslehtiä vietiin ulkohuussiin ja niihin saattoi sitten sopivamman paperin puutteessa pyyhkiä pyllynsäkin.
        Markkinoilla on muuten ihan kunnon huussikirjakin, jonka kannessa lukee: "Perästä kuuluu"..)) Ehkä moni sen tunteekin.
        Juu. Kursailu oli oikeastaan aika mukavaa. Säilyi se passeli arvojärjestys kun jokainen tiesi paikkansa. Ei ollut niinkuin nyt: röyhkein menee ensin..))

        Ei vaineskaan. Kyllä tämä tasa-arvokin ihan mukavaa on, rentoa ainakin,


      • demeter1 kirjoitti:

        Heh, tuota en ole keksinytkään, Anonyymi 11.58, että vessaankin voisi laittaa kirjahyllyn..)) Silloin pitäisi ehkä myös muuttaa se vessan toinen nimitys "käymälä", nimeksi "viipylä", Kari Suomalainen sitä aikanaan ehdottikin..))

        Tuosta WC-kirjallisuudesta muistuu mieleen parin kirjailijan kertomat, vähän roisitkin jutut:

        Satu Hassi oli kuulemma laittanut WC-lukemiseksi Erno Paasilinnan "Vittu"-nimisen novellin.
        Tuo novelli oli minunkin mielestäni ratkihauska, eikä mitenkään karkea, vaikka nimi voisi luvata muuta.
        Teuvo Saavalainen taas oli - kertomansa mukaan - teipannut vessan seinään "aforismin":
        "parempi pyyhkiä p..se kuin nuolla"... Kirjailijan vapautta ?
        Saa paheksua vapaasti..))

        Kerro minulle mitä luet vessan pöntöllä istuessasi niin minä kerron sinulle kuka olet :) :) :)
        Meillä joskus takavuosina jenkkilässä asuessani oli vino pino National Geographic-lehtiä hyllyssä pöntön vieressä. (Poika luki niitä) Mitään v:ltä alkavia kirjoja en laittaisi koska aihe koskettaisi liian läheltä ja Das Kapital saisi minut todennäköisesti hankkimaan peräpukamia. Mies ratkoo sudokuja vessassa, minä mietin päivän ruokalistaa. Joskus vien kännykkäni vessaan ja luen keskusteluketjuja suomi 24:stä :)


    • Lundiaa, metreittäin kirjoja on yläkerrassa. Minun osuus, talon alakerran asunnossa, lundiaakin, mutta verhoiltuna keramiikkaan ja minimaailmaan. Ei yhtään kirjaa.

      Mökiltäni löytyy pieni kirjahylly,  lähinnä lintu-ja luontokirjoja, muutama Hollannista hankittu taidetta käsitteleviä kirja ja vaatekomeron päältä Raamattu-sarja. Mökin keittiössä antiikkisia keittokirjoja, ihania, joissa leivonta aloitetaan hieromalla voi. Mökin takkahuoneen avohylly on täynnä Aku Ankka-kirjoja ja kaapissa lisää, poikain lehtiä ja puhki luettuja satukirjoja. Olen lukenut lapsilleni. Oppivat aikaisin lukemaan ja vieläkin ovat  kirjojen ystäviä. Itselläni lukeminen on jäänyt vähiin.

      Silloin harvoin kun kirjan käteeni otan sen on vietävä heti mukaansa jolloin ahmin sen kerralla. Jos kirja ei nappaa se jää kesken. Mieleistä lukemaani kirjaa pureskelen aikani kunnes sen sanoma ja kirjailijan nimikin unohtuu.

      Identiteettiäni eivät lukemani kirjat ole muokanneet. Kirja on minulle enempi tiedon lähde kuin viihdyttäjä. No, Arto Paasilinnaa luen huvittaassani itseäni. Sukutarinat tai naisen historia ei enää kiehdo, luin aikoinaan Kaarin Utriota, hän on kirjoittanut monta historian valossa naisen elämää käsittelevää teosta.

      Historia ja tietokirjallisuus kiehtoo kumppaniani. Hän lukee paljon ja tietää paljon, joten meillä nämä kupposet ovat vaaassa tasapainossa hän lukee ja minä suunnittelen ja suoritan.

      • Anonyymi

        Mitä tämä lentävä hollantilainen teki töikseen, kun on lukumiehiä?


      • Anonyymi

        Onhan tuokin jotain, kun tiedät Arto Paasilinnan nimen. Utrio menikin pieleen. Nyhverö kaveri sinulla kun ei ole mihinkään miesten töihin. Hankalaa Suomessa löytää lukemista kun ei kieltä osaa. Tilaako hollannista kirjoja ja lehtiä ? Useimmat ihmiset kyllä suunnittelee ja suorittaa, mutta myös lukee. Harva lukemalla ja "tietämällä paljon" pärjää tässä maailmassa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tämä lentävä hollantilainen teki töikseen, kun on lukumiehiä?

        Kasvatustieteiden maisteri, oli erikoistunut vammaisiin lapsiin, opetti ja johti erityiskoulua.


      • Anonyymi

        Kupposet tasapainossa. Mies on tietävä ja sinä et tiedä mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kupposet tasapainossa. Mies on tietävä ja sinä et tiedä mitään.

        Uskon, että ortopedagoki pystyy arvioimaan tietämiseni paremmin kuin sinä ; )


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Kasvatustieteiden maisteri, oli erikoistunut vammaisiin lapsiin, opetti ja johti erityiskoulua.

        Huonosti palkattu ala, koska on naisvaltainen. Ei koulun johtaminenkaan hyvin palkattua ole, vähän enemmän kuin riviopettajilla. Jos olisi ollut laskelmoiva , olisi valinnut lääketieteen tai tekniikan. Mutta hyvin kunnioitettavaa, varsinkin pojat tarvitsee miehen mallia koulussa, kun melkein kaikki opettajat ja kasvattajat on naisia. Maistereita sinänsä koulutetaan nykyisin ihan liikaa, on paljon työttöminä .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon, että ortopedagoki pystyy arvioimaan tietämiseni paremmin kuin sinä ; )

        Niin, sinähän tiedät kaksi kirjailijaakin, Arto Paasilinnan ja "Kaarin" Utrion.


    • Anonyymi

      Minun kirjahyllyssä on lukemattomia kirjoja;)
      Ei yhtään romaania (niitä saa kirjastosta) mutta tietokirjoja, muistelmia, elämänkertoja, keittokirjoja, sanakirjoja, ym.
      Nyt on menossa ''Siks oon mä suruinen'' Maarit Niiniluodon mainio kirja Toivo Kärjestä.
      Ostin ja luin teoksen 1994, nyt se tuntuu ihan tuoreelta.

    • Pikkusen hymyilytti, kun luin tuon PO Enquistin kuolemasta.

      Niin, no ei se hänen kuolemansa tietysti hymyilyttänyt, mutta tuo yksi kuva, missä hän istuu (vielä elävänä) sohvassaan ja siinä näkyy kirjahyllyn päätä. Just samanlainen järjestys näkyy hyllyissään olevan kuin minunkin hyllyissäni.

      https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/wEOepG/forfattaren-po-enquist-ar-dod.

    • Nuoren tykkäsin lukea varsinkin Paloheimon runoja. Ikinä en ole lukenut Esim. Netta Muskettia tai vastaavia, olen kyllä kokeillut mutta kyllästynyt. Ei niissä mitään vikaa ole, eivät vain sopineet omaan ajatusmaailmaani edes nuorempana.
      Olen aina tykännyt avaruutta käsitteleivistä kirjoista, niissä on ollut paljon mielikuvituksen tuottamiakin. Olen ollut kiinnostunut maailmankaikkeudesta siitä lähtien kun opin lukemaan 5-6- vuotiaasta. Piirtelin rakettien kuvia joa ala-asteikäisenä.
      Oli yhteen aikaan Angelika vaihekin.
      Nykyisin tykkään eniten rikosromaaniesta, varsinkin ruotsalaisissa ja norjalaisessa on oikein hyviä.
      Jos haluan nukahtaa kaikessa rauhassa niin laitan kuulumaan Reijo Mäkeä.
      Luen vähän, mutta joka päivä kuuntelen äänikirjaa.
      Luen kyllä jos ei jotain kiinnostavaa ole saatavana äänikirjana.

    • Nuoren tykkäsin lukea varsinkin Paloheimon runoja. Ikinä en ole lukenut Esim. Netta Muskettia tai vastaavia, olen kyllä kokeillut mutta kyllästynyt. Ei niissä mitään vikaa ole, eivät vain sopineet omaan ajatusmaailmaani edes nuorempana.
      Olen aina tykännyt avaruutta käsitteleivistä kirjoista, niissä on ollut paljon mielikuvituksen tuottamiakin. Olen ollut kiinnostunut maailmankaikkeudesta siitä lähtien kun opin lukemaan 5-6- vuotiaasta. Piirtelin rakettien kuvia joa ala-asteikäisenä.
      Oli yhteen aikaan Angelika vaihekin.
      Nykyisin tykkään eniten rikosromaaniesta, varsinkin ruotsalaisissa ja norjalaisessa on oikein hyviä.
      Jos haluan nukahtaa kaikessa rauhassa niin laitan kuulumaan Reijo Mäkeä.
      Luen vähän, mutta joka päivä kuuntelen äänikirjaa.
      Luen kyllä jos ei jotain kiinnostavaa ole saatavana äänikirjana.

    • Vaihtelevaisia luonnehtimisia taitaisi kerääntyä, jos enemmän tai vähemmän satunnaiset lähimmäiset ynnä muut alkaisivat meikä-äijää määrittelemään kirjakertymäni perusteella. Otanpa pari esimerkkiä. Muuan vasempaan suuntaan kallellaan oleva ystäväni lausahti, että "Oletko sinä kapitalistien lakeija?", kun hän näki minulla mm. Jenkkilän suuryritysten johtajien muistelmia. Muuan toinen ystäväni puolestaan huomasi minulla Leninin ja Stalinin elämäkerrat ynnä sen ansiosta keksi kysäistä, jotta "Oletko sinä kommunisti?". Joku rahvaan tasokkuudesta huolta tunteva henkilö puolestaan saattaisi pitää turhana paperintöhkänä pehmytkantisia ja isolta osaltaan vosikymmenien ikäisiä nuoruudessa lukemiani seikkailukertomuksia, joita voitaneen luonnehtia kirjavakantiseksi kirjallisuudeksi, jommoista olen kuullut suositeltavan kiellettäväksi nuorisoa turmelemasta.

      Löytöjä on kertynyt kirpputoreilta. Muutama vuosi sitten silmiini osui mm. tietoteos nimeltä: "Japani ennen ja nyt uusimpien Japanin-tutkijain esitysten mukaan toimitettu". Kustantajana WSOY ja painovuotena 1904 (272 sivua, mukana kuvia ja karttoja). Teoksen tarkoituksena on antaa hyvien ja luotettavien ulkomaalaisten lähteitten mukaan lyhyt mutta mahdollisimman oikea esitys "auringonnousun maasta" ja sen kansasta. Etupäässä lähteenä oli käytetty amerikkalaisen kirjailijan Ernest W. Clementin teosta "A Handbook of Modern Japan". Toisena esityksen pohjana käytettynä teoksena mainitaan vuosia Japanissa oleskelleen saksalaisen lääkärin J. Lautererin teosta "Japan, das Land der aufgehenden Sonne".

      Miten mahtanee minunkin kirjoilleni käydä sitten aikanaan, kun meikäläisen peukalo ei enää heilu? Sitä olen tässä alkanut tuumailemaan. Kysymys juohtuu laajemminkin mieleen kirpputoreilla käydessä siinä kuin kirjastojenkin poistohyllyjen äärellä. Kirjat ovat antaneet minulle paljon taipaleeni taaplailun vuosikymmeninä. Yleisemmin lienee paikallaan arvioida, että kirjalllisuus kuuluu sivistyksemme perustaan. Ainakin niin on ollut tähän nykyaikaan saakka. Tilannetta sopinee arvioida nykyisellä muotitermillä "hybridi" eli tietämyksemme kertymisessä kirjallisuus on mukana yhtenä tekijänä ja sitten digisektori on tullut mukaan ja sen painoarvo taitaa olla kasvamaan päin. Olisiko meidän vanhojen jäärien kuitenkin kehiteltävä jokin keino kirjojen säilyttämiseksi, etteivät ne joutuisi liiallisessa määrin tunkiolle?

      • Anonyymi

        Vuosien kuluessa on kirjoja kertynyt useita hyllymetrejä. Monenlaista teosta, keltaista kirjastoa, henkilöhistoriaa, romaaneja ja sulassa sovussa: Mannerheim, Hitler ja Stalin kirjat sekä venäläisiä klassikoita.
        Siinä sitä olisi peilattavaa.


      • Anonyymi

        Hei, on sääli ainakaan hävittää harvinaisia kirjoja.
        Bibliofiilinä, kirjojen ystävänä, ajattelen että se on suorastaan "synti".
        Ne voivat olla jollekin toisellekin aarre. Minullakin on muutamia sellaisia
        enkä ole keksinyt muuta kuin lahjoittaa ne kirjastolle.

        Olen itse saanut pari kertaa kirjastosta luettavaksi kirjoja, jossa on "lahja"-leima.
        Ne eivät vielä olleet kovin vanhojakaan,
        mutta niistä on saattanut olla painos loppu eikä uutta tule enää koskaan.
        Ainoa mahdollisuus on löytää niitä kirjatoista.

        Suomen historian "kertausvaiheessani" tilasin äskettäin uudestaan 30 vuotta sitten lukemani Sigrid Schaumanin kirjan "Veljeni Eugen Schauman".
        Eugen Schaumanin merkitys Suomen historialle on suuri.
        Teemu Keskisarja viime viikon TV-ohjelmassa totesi, että se on suurempi kuin
        kenenkään vuosien 1917-1918 henkilön.
        Hänen elämänsä ja kohtalonsa on "vavahduttava".
        Kyseisen kirjan viiteluettelosta löysin toisen kirjan hänestä,
        historioitsija Bernh. Estlanderin kirjan
        "Eugen Schauman, eräs henkilökuva Suomen taistelusta Venäjää vastaan",
        mutta se oli painettu jo 1924
        joten huokaisin etukäteen pettyneenä, että sitä en varmaankaan mistään enää saa.
        Suureksi ilokseni se oli Helsingin kaupunginkirjastosta lainattavissa.
        Olen vaikuttunut kirjasta, sen sisällöstä, ei autenttisempaa kuvaa juuri voi saada
        Neuvostoliiton Suomen venäläistämispyrkimyksistä ja sorrosta.
        Nyt lukien kauhistuttaa kuinka Suomelle olisi voinut käydä.

        Eugen Schauman henkensä uhraamalla vaikutti siihen, ettei pahin tapahtunut.
        Tapahtui ratkaiseva käänne.
        Molemmat kirjat kannattaa historiasta kiinnostuneen lukea.
        Menin hiljaisiin mietteisiini moneksi päiväksi luettuani Estlanderin kirjan.
        Eugen Schaumanin kuolema ja sen jälkeiset tapahtumat siihen asti,
        kun hän pääsi vihdoin viimeisimpään lepopaikkaansa, olivat koskettavinta luettavaa.
        Venäläiset suurinpiirtein kuseskelivat (anteeksi brutaaliuteni) Malmilla hänen
        ensimmäisen hautapaikkansa päälle omaisten silmien edessä.
        Sisaren kirjoittama kirja kannatta lukea ensimmäisenä, jos aihe kiinnostaa.

        Mutta miksi jaarittelin tästä ?

        Tämän kerroin sinulle (ja muille) siksi, että kirjasi
        voivat olla arvokkaita jollekin kuten minäkin olen tehnyt löytöjä.

        En tietenkää pysty arvioimaan kirjojen immateraalisia arvoja,
        mutta voisikohan joidenkin kirjojesi suhteen ottaa yhteyttä
        esim. Kansalliskirjastoon
        (ent. Yliopiston kirjasto, nykyään tieteellinen kirjasto, Helsinki, Unioninkatu)
        ja ehkä kysyä josko saa lähettää listan sähköpostitse onko heillä
        kiinnostusta ko. kirjoihin tai saada neuvon mihin kirjoja kannattaisi tarjota ?
        Toivon, että harvinaiset kirjasi säilyvät jälkipolville.

        Helsingin kaupunginkirjasto ilmeisesti ainakin ottaa kirjalahjoja vastaan,
        kirjasi/kirjanne voivat olla aarteita, joita joku suurella kiinnostuksella lukisi.

        Olen itse saanut olla onnekas harvinaisten kirjojen lukija.

        nm. Miksu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei, on sääli ainakaan hävittää harvinaisia kirjoja.
        Bibliofiilinä, kirjojen ystävänä, ajattelen että se on suorastaan "synti".
        Ne voivat olla jollekin toisellekin aarre. Minullakin on muutamia sellaisia
        enkä ole keksinyt muuta kuin lahjoittaa ne kirjastolle.

        Olen itse saanut pari kertaa kirjastosta luettavaksi kirjoja, jossa on "lahja"-leima.
        Ne eivät vielä olleet kovin vanhojakaan,
        mutta niistä on saattanut olla painos loppu eikä uutta tule enää koskaan.
        Ainoa mahdollisuus on löytää niitä kirjatoista.

        Suomen historian "kertausvaiheessani" tilasin äskettäin uudestaan 30 vuotta sitten lukemani Sigrid Schaumanin kirjan "Veljeni Eugen Schauman".
        Eugen Schaumanin merkitys Suomen historialle on suuri.
        Teemu Keskisarja viime viikon TV-ohjelmassa totesi, että se on suurempi kuin
        kenenkään vuosien 1917-1918 henkilön.
        Hänen elämänsä ja kohtalonsa on "vavahduttava".
        Kyseisen kirjan viiteluettelosta löysin toisen kirjan hänestä,
        historioitsija Bernh. Estlanderin kirjan
        "Eugen Schauman, eräs henkilökuva Suomen taistelusta Venäjää vastaan",
        mutta se oli painettu jo 1924
        joten huokaisin etukäteen pettyneenä, että sitä en varmaankaan mistään enää saa.
        Suureksi ilokseni se oli Helsingin kaupunginkirjastosta lainattavissa.
        Olen vaikuttunut kirjasta, sen sisällöstä, ei autenttisempaa kuvaa juuri voi saada
        Neuvostoliiton Suomen venäläistämispyrkimyksistä ja sorrosta.
        Nyt lukien kauhistuttaa kuinka Suomelle olisi voinut käydä.

        Eugen Schauman henkensä uhraamalla vaikutti siihen, ettei pahin tapahtunut.
        Tapahtui ratkaiseva käänne.
        Molemmat kirjat kannattaa historiasta kiinnostuneen lukea.
        Menin hiljaisiin mietteisiini moneksi päiväksi luettuani Estlanderin kirjan.
        Eugen Schaumanin kuolema ja sen jälkeiset tapahtumat siihen asti,
        kun hän pääsi vihdoin viimeisimpään lepopaikkaansa, olivat koskettavinta luettavaa.
        Venäläiset suurinpiirtein kuseskelivat (anteeksi brutaaliuteni) Malmilla hänen
        ensimmäisen hautapaikkansa päälle omaisten silmien edessä.
        Sisaren kirjoittama kirja kannatta lukea ensimmäisenä, jos aihe kiinnostaa.

        Mutta miksi jaarittelin tästä ?

        Tämän kerroin sinulle (ja muille) siksi, että kirjasi
        voivat olla arvokkaita jollekin kuten minäkin olen tehnyt löytöjä.

        En tietenkää pysty arvioimaan kirjojen immateraalisia arvoja,
        mutta voisikohan joidenkin kirjojesi suhteen ottaa yhteyttä
        esim. Kansalliskirjastoon
        (ent. Yliopiston kirjasto, nykyään tieteellinen kirjasto, Helsinki, Unioninkatu)
        ja ehkä kysyä josko saa lähettää listan sähköpostitse onko heillä
        kiinnostusta ko. kirjoihin tai saada neuvon mihin kirjoja kannattaisi tarjota ?
        Toivon, että harvinaiset kirjasi säilyvät jälkipolville.

        Helsingin kaupunginkirjasto ilmeisesti ainakin ottaa kirjalahjoja vastaan,
        kirjasi/kirjanne voivat olla aarteita, joita joku suurella kiinnostuksella lukisi.

        Olen itse saanut olla onnekas harvinaisten kirjojen lukija.

        nm. Miksu

        Minä löysin meidän vintiltä kasan vanhoja kirjoja.
        Yhdessä oikein vanhassa Raamatussa oli sivut hyvässä kunnossa ja kansikin ehjä.
        Ajattelin viedä sen myytäväksi, mutta heitin kuitenkin roskikseen.
        Joku halvatun Martti Luther oli riipustellut omia muistiinpanojaan sivujen laidoille ja pilannut koko teoksen.

        Hiukan harmitti tuollainen ajattelemattomuus!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei, on sääli ainakaan hävittää harvinaisia kirjoja.
        Bibliofiilinä, kirjojen ystävänä, ajattelen että se on suorastaan "synti".
        Ne voivat olla jollekin toisellekin aarre. Minullakin on muutamia sellaisia
        enkä ole keksinyt muuta kuin lahjoittaa ne kirjastolle.

        Olen itse saanut pari kertaa kirjastosta luettavaksi kirjoja, jossa on "lahja"-leima.
        Ne eivät vielä olleet kovin vanhojakaan,
        mutta niistä on saattanut olla painos loppu eikä uutta tule enää koskaan.
        Ainoa mahdollisuus on löytää niitä kirjatoista.

        Suomen historian "kertausvaiheessani" tilasin äskettäin uudestaan 30 vuotta sitten lukemani Sigrid Schaumanin kirjan "Veljeni Eugen Schauman".
        Eugen Schaumanin merkitys Suomen historialle on suuri.
        Teemu Keskisarja viime viikon TV-ohjelmassa totesi, että se on suurempi kuin
        kenenkään vuosien 1917-1918 henkilön.
        Hänen elämänsä ja kohtalonsa on "vavahduttava".
        Kyseisen kirjan viiteluettelosta löysin toisen kirjan hänestä,
        historioitsija Bernh. Estlanderin kirjan
        "Eugen Schauman, eräs henkilökuva Suomen taistelusta Venäjää vastaan",
        mutta se oli painettu jo 1924
        joten huokaisin etukäteen pettyneenä, että sitä en varmaankaan mistään enää saa.
        Suureksi ilokseni se oli Helsingin kaupunginkirjastosta lainattavissa.
        Olen vaikuttunut kirjasta, sen sisällöstä, ei autenttisempaa kuvaa juuri voi saada
        Neuvostoliiton Suomen venäläistämispyrkimyksistä ja sorrosta.
        Nyt lukien kauhistuttaa kuinka Suomelle olisi voinut käydä.

        Eugen Schauman henkensä uhraamalla vaikutti siihen, ettei pahin tapahtunut.
        Tapahtui ratkaiseva käänne.
        Molemmat kirjat kannattaa historiasta kiinnostuneen lukea.
        Menin hiljaisiin mietteisiini moneksi päiväksi luettuani Estlanderin kirjan.
        Eugen Schaumanin kuolema ja sen jälkeiset tapahtumat siihen asti,
        kun hän pääsi vihdoin viimeisimpään lepopaikkaansa, olivat koskettavinta luettavaa.
        Venäläiset suurinpiirtein kuseskelivat (anteeksi brutaaliuteni) Malmilla hänen
        ensimmäisen hautapaikkansa päälle omaisten silmien edessä.
        Sisaren kirjoittama kirja kannatta lukea ensimmäisenä, jos aihe kiinnostaa.

        Mutta miksi jaarittelin tästä ?

        Tämän kerroin sinulle (ja muille) siksi, että kirjasi
        voivat olla arvokkaita jollekin kuten minäkin olen tehnyt löytöjä.

        En tietenkää pysty arvioimaan kirjojen immateraalisia arvoja,
        mutta voisikohan joidenkin kirjojesi suhteen ottaa yhteyttä
        esim. Kansalliskirjastoon
        (ent. Yliopiston kirjasto, nykyään tieteellinen kirjasto, Helsinki, Unioninkatu)
        ja ehkä kysyä josko saa lähettää listan sähköpostitse onko heillä
        kiinnostusta ko. kirjoihin tai saada neuvon mihin kirjoja kannattaisi tarjota ?
        Toivon, että harvinaiset kirjasi säilyvät jälkipolville.

        Helsingin kaupunginkirjasto ilmeisesti ainakin ottaa kirjalahjoja vastaan,
        kirjasi/kirjanne voivat olla aarteita, joita joku suurella kiinnostuksella lukisi.

        Olen itse saanut olla onnekas harvinaisten kirjojen lukija.

        nm. Miksu

        Leiriniekalle on siis vastaukseni 19:43
        nm. Miksu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Leiriniekalle on siis vastaukseni 19:43
        nm. Miksu

        - Sine libris cella, sine anima corpus est.
        - Kirjaton huone on kuin sieluton ruumis.

        Ajankohtainen on aihe meillä tuo kirjojen vähentäminen, mikä kyllä hyvin
        takellellen edistyy, kun yhteisymmärrystä ei synny tarvitsemmeko valtamerien
        purjehdusoppaita, karttakirjoja tai edes lukuisia sankirjoja enää
        Aloitin tyhjennyssuunnitelmani nähtävästi väärältä hyllyltä.

        Ihminen joka haluaa, keksii keinot.
        Ihminen joka ei halua, keksii selitykset.

        näin se on.....isoäiti_


    • Anonyymi

      ""Suomen historian "kertausvaiheessani" tilasin äskettäin uudestaan 30 vuotta sitten lukemani Sigrid Schaumanin kirjan "Veljeni Eugen Schauman".""

      Aamu Esplanadilla. Noin 1970 hyvin vanha rouva köpötteli punaista valoa vastaan, paikalle sattui nuori poliisi ja torui haurasta rouvaa

      Poliisi pelästyi käytöstään, jos rouva hermostuisi ja yritti lieventää keskustelulla, kysyi

      Onkos rouva ennen ollut tekemisissä poliisin kanssa?

      Rouva katsoi poliisia terävästi ja vastasi

      En, en ole sen jälkeen, kun ohrana kuulusteli minua, kun veljeni oli ampunut Bobrikovin

      Mitä poliisin olisi pitänyt tehdä a) kutsua piiska paikalle viemään rouva kotiin b) vetää asento c ) laulaa Maamme - laulu d) kaikki kolme

      • Anonyymi

        Vanha urbaanilegenda.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanha urbaanilegenda.

        "Vanha urbaanilegenda"

        rysävaroitus. päivystävä desantti


    • Minulla on kirjoja lähes joka huoneessa, paitsi kylppärissä ja alakerran vessassa. Keittiössä on "Maija keittää kotona" ja "Maija keittää koulussa", "Scandinavian cooking" joka on pikaopas pohjoismaiseen ruuanlaittoon, makkarissa on kirjahylly täynnä iltalukemista, pojan huone on täynnä sen oppikirjoja, jotka levittäytyvät viereiseen vierashuoneeseen, jossa pienet pojat yöpyvät: se on täynnä roolipelikirjoja, Tolkienia, fantasiaa ja historiankirjoja. Ruokahuoneen seinänlevyinen tiikkikaappi on täynnä ruotsalaista ja englanninkielistä kovakantista, olohoneessa on Legon Päätalot ja mun Utvandrarna ikivanhassa billyhyllyssä Ikeasta ja piharakennuksessa on pitkä rivi pokkareita englanniksi, fantasya ja sci fi:ta ja laatikollisia mun, pojan ja Legon kirjoja, jotka ei mahdu mihinkään hyllyihin ja ovat oikeestaan vielä muuttolaatikoissa.

      Kirjat eivät koskaan ole olleet minulle mikään sisustusjuttu tyyppi "ostetaan nyt pari metriä punaselkäistä tietokirjasarjaa kun se sopii ton soffan väreihin" tai "hyllyllinen Encyclopedia Britannicaa kuuluu jokaiseen sivistyneeseen kotiin". Kirjat ovat olleet kavereitani ja osa arkeani kolmivuotiaasta asti ja en muista heittäneeni koskaan mitään tarkoituksella menemään.

      • Anonyymi

        Kuka muu tässä on kirjoista puhunut sisustuksena kuin sinä ? Saahan niitä pelkkiä selkämyksiäkin, pääset paheksumaan ja itseäsi nostamaan !
        Kyllä niitä kirjoja löytyy kaikilla kodeista sieltä missä niitä luetaan, ei vaan siitä yhdestä hyllystä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuka muu tässä on kirjoista puhunut sisustuksena kuin sinä ? Saahan niitä pelkkiä selkämyksiäkin, pääset paheksumaan ja itseäsi nostamaan !
        Kyllä niitä kirjoja löytyy kaikilla kodeista sieltä missä niitä luetaan, ei vaan siitä yhdestä hyllystä.

        Hei kuules Anonyymi tää on mun ketju ja aloitus ja kirjoitan mitä itse halua ja en tarvitse sun arvosteluja ja kritiikkiä.
        Olen vieraillut lukemattomissa kodeissa, sekä Suomessa että maailmalla, missä kirjat ovat olleet sisustusyksityiskohta, taidekirja olohuoneen sohvapöydällä tai ruokasalin pöydällä ei koskaan tarkoitettu selattavaksi, vaan osoitukseksi talonväen hyvästä mausta ja niissä kodeissa harvoin luetaan mitään kirjaa.
        Lapsille luetaan toivottavasti vieläkin ja hyllyllinen lasten-ja nuortenkirjallisuutta lasten huoneissa on joka päivä harvinaisempi (ja arvostetumpi näky).
        ***
        Mikähän sinua oikein riivaa kun et pysty tulkitsemaan (tai sitten itsepäisesti et vain halua) kommenttieni kertojaprofiilia? Missä vaiheessa olen sanonut että minun kotini olisi jotenkin parempi kuin sinun vain siksi että minulla on kirjahyllyjä lähes joka huoneessa? Jos olisi mahdollista, sisustaisin yhden huoneen kirjastoksi jossa olisi kirjahyllyjä lattiasta kattoon ja englantilaistyyliset nahkasohvat ja tuolit ja takka. Minä VAIN KERRON omassa ketjussani omasta suhtautumisestani kirjoihin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuka muu tässä on kirjoista puhunut sisustuksena kuin sinä ? Saahan niitä pelkkiä selkämyksiäkin, pääset paheksumaan ja itseäsi nostamaan !
        Kyllä niitä kirjoja löytyy kaikilla kodeista sieltä missä niitä luetaan, ei vaan siitä yhdestä hyllystä.

        Anna nyt mummon luetteloida kaikki kirjansa.
        Vastahan hän on alkuun päässyt. Jotain puuhaa karanteenissa ollessa.
        Onhan tuo luettelojen lukeminen vähän niinkuin Lempeitä Tuulia lukisi, mutta voihan ne hypätä ylikin.


      • Tellukka kirjoitti:

        Anna nyt mummon luetteloida kaikki kirjansa.
        Vastahan hän on alkuun päässyt. Jotain puuhaa karanteenissa ollessa.
        Onhan tuo luettelojen lukeminen vähän niinkuin Lempeitä Tuulia lukisi, mutta voihan ne hypätä ylikin.

        Lempeistä tuulista vain sen verran, että koska kirja oli alun perin tarkoitettu lukijoille, jotka tuntevat tai ovat käyneet sen aikaisessa kotikaupungissani, niin alussa kuvasin kohtalaisen seikkaperäisesti miltä kaupunki näytti ja miten se oli levittäytynyt silloin ja se voi sinusta tuntua luettelomaiselta. Asian voi nähdä toisin kun lapseni tai lapsenlapseni palaavat Caliin ja näkevät sen vuosikymmenien jälkeen.
        Laita osoitteesi niin lähetän sinulle Lempeät tuulet iltalukemiseksi niin et tarvitse unilääkettä.
        MVH/P


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Hei kuules Anonyymi tää on mun ketju ja aloitus ja kirjoitan mitä itse halua ja en tarvitse sun arvosteluja ja kritiikkiä.
        Olen vieraillut lukemattomissa kodeissa, sekä Suomessa että maailmalla, missä kirjat ovat olleet sisustusyksityiskohta, taidekirja olohuoneen sohvapöydällä tai ruokasalin pöydällä ei koskaan tarkoitettu selattavaksi, vaan osoitukseksi talonväen hyvästä mausta ja niissä kodeissa harvoin luetaan mitään kirjaa.
        Lapsille luetaan toivottavasti vieläkin ja hyllyllinen lasten-ja nuortenkirjallisuutta lasten huoneissa on joka päivä harvinaisempi (ja arvostetumpi näky).
        ***
        Mikähän sinua oikein riivaa kun et pysty tulkitsemaan (tai sitten itsepäisesti et vain halua) kommenttieni kertojaprofiilia? Missä vaiheessa olen sanonut että minun kotini olisi jotenkin parempi kuin sinun vain siksi että minulla on kirjahyllyjä lähes joka huoneessa? Jos olisi mahdollista, sisustaisin yhden huoneen kirjastoksi jossa olisi kirjahyllyjä lattiasta kattoon ja englantilaistyyliset nahkasohvat ja tuolit ja takka. Minä VAIN KERRON omassa ketjussani omasta suhtautumisestani kirjoihin.

        Ploma pitääkö Lego päätalosta,
        päätalo oli pystyvä rakastaja, senkö takia
        (minusta se oli huumoriton mutta sitten kuulin tämän että koko suku häpesi sen naisjuttuja) https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1323235


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Lempeistä tuulista vain sen verran, että koska kirja oli alun perin tarkoitettu lukijoille, jotka tuntevat tai ovat käyneet sen aikaisessa kotikaupungissani, niin alussa kuvasin kohtalaisen seikkaperäisesti miltä kaupunki näytti ja miten se oli levittäytynyt silloin ja se voi sinusta tuntua luettelomaiselta. Asian voi nähdä toisin kun lapseni tai lapsenlapseni palaavat Caliin ja näkevät sen vuosikymmenien jälkeen.
        Laita osoitteesi niin lähetän sinulle Lempeät tuulet iltalukemiseksi niin et tarvitse unilääkettä.
        MVH/P

        En ole vielä elämäni aikana tarvinnut unilääkettä.
        Ilmoitan sitten, jos tilanne muuttuu.

        Mutta nämä monen ketjun mittaiset kirjaluettelot? Kenelle nämä ja mihin tarkoitukseen? Odotteletko meitä siis kylään (vuosikymmenien jälkeen)?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Lempeistä tuulista vain sen verran, että koska kirja oli alun perin tarkoitettu lukijoille, jotka tuntevat tai ovat käyneet sen aikaisessa kotikaupungissani, niin alussa kuvasin kohtalaisen seikkaperäisesti miltä kaupunki näytti ja miten se oli levittäytynyt silloin ja se voi sinusta tuntua luettelomaiselta. Asian voi nähdä toisin kun lapseni tai lapsenlapseni palaavat Caliin ja näkevät sen vuosikymmenien jälkeen.
        Laita osoitteesi niin lähetän sinulle Lempeät tuulet iltalukemiseksi niin et tarvitse unilääkettä.
        MVH/P

        Miksi paikan tunteville tai paikalle käyneille pitää seikkaperäisesti kuvailla kaikki ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi paikan tunteville tai paikalle käyneille pitää seikkaperäisesti kuvailla kaikki ?

        Rautakauppa on turhan kaukana ja tarvitsisin näköjään kokonaisen vyyhdin.
        Miten niin pitäisi?
        Saan kai kuvailla seikkaperäisesti jos haluan, paikkaa joka on osittain sama, osittain aivan erinäköinen nyt kuin silloin, viisikymmentä vuotta sitten? Kirja on tarkoitettu matkaoppaaksi ajassa ja paikassa, lähinnä lapsenlapsilleni.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Rautakauppa on turhan kaukana ja tarvitsisin näköjään kokonaisen vyyhdin.
        Miten niin pitäisi?
        Saan kai kuvailla seikkaperäisesti jos haluan, paikkaa joka on osittain sama, osittain aivan erinäköinen nyt kuin silloin, viisikymmentä vuotta sitten? Kirja on tarkoitettu matkaoppaaksi ajassa ja paikassa, lähinnä lapsenlapsilleni.

        Onko näillä palstoilla kirjoittajat sinun lapsenlapsiasi? 😂😂😂
        Kovasti sitä kirjaasi kaupustelit palstalla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ploma pitääkö Lego päätalosta,
        päätalo oli pystyvä rakastaja, senkö takia
        (minusta se oli huumoriton mutta sitten kuulin tämän että koko suku häpesi sen naisjuttuja) https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1323235

        En ole jaksanut lukea Päätalon Iijoki-sarjaa. Viimeinen savotta oli ihan hyvä, nämä muut ovat raskasta itsensä toistamista.
        Kyllä Kalle Päätalo itsekin kertoi avoimesti naisjutuistaan, sen verran noita kirjoa olen lukenut.
        Tämä on vain minun mielipiteeni, joku voi olla eri mieltä.


      • liekko kirjoitti:

        En ole jaksanut lukea Päätalon Iijoki-sarjaa. Viimeinen savotta oli ihan hyvä, nämä muut ovat raskasta itsensä toistamista.
        Kyllä Kalle Päätalo itsekin kertoi avoimesti naisjutuistaan, sen verran noita kirjoa olen lukenut.
        Tämä on vain minun mielipiteeni, joku voi olla eri mieltä.

        En ole lukenut yhtäkään Päätalon kirjaa, ne tuli muuttokuormassa Legon talosta hänen mukanaan. Kai niihin tarvii joskus tutustua, kun ne ovat niin kovin suosittuja olleet.
        Eiköhän ne kirjailijat ole yhtä "vajavaisia" kuin me taviksetkin? Juhani Ahokin piti kahta vaimoa ihan avoimesti.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En ole lukenut yhtäkään Päätalon kirjaa, ne tuli muuttokuormassa Legon talosta hänen mukanaan. Kai niihin tarvii joskus tutustua, kun ne ovat niin kovin suosittuja olleet.
        Eiköhän ne kirjailijat ole yhtä "vajavaisia" kuin me taviksetkin? Juhani Ahokin piti kahta vaimoa ihan avoimesti.

        Kyllä Kalle oli hanakka roustoomis hommiin, temmi oli käytössä juu.


    • Anonyymi

      Paloma mummo käy kuumana raivosta, kun ei täällä osata arvostaa hänen suurta kirjallisuuden tuntemustaan ja suurta lukeneisuuttaan eikä edes hänen itse kirjoittamiaan kirjoja. Ei edes hänen omassa ketjussaan osoiteta kunnioitusta vaikka olisi koko huusholli kirjoilla silattu.

      • Anonyymi

        Vähän kuitenkin pitäisi omata sivistystä, että osaisi edes hieman kunnioittaa vilttiketjussa olevaa kirjallisuuden gurua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähän kuitenkin pitäisi omata sivistystä, että osaisi edes hieman kunnioittaa vilttiketjussa olevaa kirjallisuuden gurua.

        Selvästi hamsterin toimintaa säilöä vanhoja pokkareita ja scifiä sekä muita laatikoissa homehtuvia.
        Nyt on hyvää aikaa Ploman pesueen tehdä koronaraivaus huushollissaan.
        Äijän köriläät kantotöihin jelppimään haurasta mummelia.


      • En todellakaan "käy kuumana" mutta en myöskään salli nenälleni hyppimistä. Pysy hemmetissä erossa minun ketjuistani jos ei löydy muuta kuin nälvimistä ja pahantahtoista ilveilyä.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En todellakaan "käy kuumana" mutta en myöskään salli nenälleni hyppimistä. Pysy hemmetissä erossa minun ketjuistani jos ei löydy muuta kuin nälvimistä ja pahantahtoista ilveilyä.

        Etkö ole sitä itsekin harrastanut ystäväsi kanssa
        ja vielä puolustellut sen häiriköintiä ?
        Se on teille ihan sallittua ?


    • Anonyymi

      Ploma mikä omasta mielestäsi sinussa on sellainen piirre johon nämä arvostelijat on rakastuneet
      etteivät päästä irti ei millään

      oletko vähän feministi ja ne on siihen lääpällään
      eksoottinen feministi

      • Anonyymi

        Ja sinä puolestasi olet oksettava onanisti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja sinä puolestasi olet oksettava onanisti.

        Calin kurjuus vai ruotsalaisen yhteisön lagom on tehnyt Palomasta totisen tosikon, joka haluaa keskustella vain samanmielisten kanssa.
        Rajata svedujen tapaan, en puhu sun kaa, kuin kakarat santaläjässä. Miten vaa.


      • Anonyymi

        Mikä lipoja ja provoilija ! Rakastuneet ? YÖK.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Calin kurjuus vai ruotsalaisen yhteisön lagom on tehnyt Palomasta totisen tosikon, joka haluaa keskustella vain samanmielisten kanssa.
        Rajata svedujen tapaan, en puhu sun kaa, kuin kakarat santaläjässä. Miten vaa.

        Eipä noissa kommenteissa tuossa ylempänä ole huumorin häivääkään. Myrkyllistä ja ilkeää, pahantahtoista ja ivallista kommentointia. Minä puhun mielelläni ihmisten kanssa jotka eivät ajattele samoin kuin minä. Mutta se että minua loukataan ja minulle sanotaan törkeyksiä ei anna aihetta pitempiin repliikkeihin. Kysymys ei ole huumorintajusta tai siitä etten halua puhua ihmisten kanssa joiden mielipiteet eroavat omistani. Törkyturvat älkööt vaivautuko.


      • Mikä minussa ärsyttää arvostelijoitani?
        Ei se että olen tavallaan post-feministi.
        Ei sekään että eroan massasta jollain tapaa.
        Luulen että se että minulla on kasvot, identiteetti, profiili ja vahva itsetunto. Olen esillä paljon, kirjoitan paljon, minulla on voimakkaat mielipiteet, näkemykset ja mieltymykset ja tuon ne esille.
        Jantelain mukaan siitä aina rangaistaan. "Du ska inte tro att du är någon"
        Minä uskon itseeni ja minun ei tarvitse olla kukaan. Olen hyvä näin.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Mikä minussa ärsyttää arvostelijoitani?
        Ei se että olen tavallaan post-feministi.
        Ei sekään että eroan massasta jollain tapaa.
        Luulen että se että minulla on kasvot, identiteetti, profiili ja vahva itsetunto. Olen esillä paljon, kirjoitan paljon, minulla on voimakkaat mielipiteet, näkemykset ja mieltymykset ja tuon ne esille.
        Jantelain mukaan siitä aina rangaistaan. "Du ska inte tro att du är någon"
        Minä uskon itseeni ja minun ei tarvitse olla kukaan. Olen hyvä näin.

        Ihan sama, välillä olet olevina feministi, välillä et, milloin mitäkin, tuuliviiri lähinnä, ei luonnetta, mutta ihan sama, vaan missä on kirjallisuusavaus niille, joita ei kiinnosta keskustella sinusta.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Mikä minussa ärsyttää arvostelijoitani?
        Ei se että olen tavallaan post-feministi.
        Ei sekään että eroan massasta jollain tapaa.
        Luulen että se että minulla on kasvot, identiteetti, profiili ja vahva itsetunto. Olen esillä paljon, kirjoitan paljon, minulla on voimakkaat mielipiteet, näkemykset ja mieltymykset ja tuon ne esille.
        Jantelain mukaan siitä aina rangaistaan. "Du ska inte tro att du är någon"
        Minä uskon itseeni ja minun ei tarvitse olla kukaan. Olen hyvä näin.

        Paloma, kasvot ärsyttävät, tunnistettavuus heille joilla ei ole rohkeutta samaan.
        Anonyymiys, rekattujen ruokalautasen, kukkapuskan tai nallen kuva ei kerro kirjoittajasta mitään, vaikka he niin luulevat olevan.
        Rohkeus tulee sinusta ilmi, hyvä niin, jaksa jatkaa!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Paloma, kasvot ärsyttävät, tunnistettavuus heille joilla ei ole rohkeutta samaan.
        Anonyymiys, rekattujen ruokalautasen, kukkapuskan tai nallen kuva ei kerro kirjoittajasta mitään, vaikka he niin luulevat olevan.
        Rohkeus tulee sinusta ilmi, hyvä niin, jaksa jatkaa!

        Sinulla sentään oli rohkeutta esiintyä omalla harmaalla naamallasi.
        Miten se onkin noin harmahtava.

        Minäpä uskon, että Paloman kiusimiseen houkuttaa se, että hän huonon itsetuntonsa takia provosoituu niin helposti, niinkuin tässäkin ketjussa on huomattu.


      • Tellukka kirjoitti:

        Sinulla sentään oli rohkeutta esiintyä omalla harmaalla naamallasi.
        Miten se onkin noin harmahtava.

        Minäpä uskon, että Paloman kiusimiseen houkuttaa se, että hän huonon itsetuntonsa takia provosoituu niin helposti, niinkuin tässäkin ketjussa on huomattu.

        Mees peseen lasisi vaikka tiskiaineella.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Mees peseen lasisi vaikka tiskiaineella.

        Minkä värisenä sinä näet noilla aurinkolaseillasi tuon Anonyymin profilikuvan, jolle viestini kirjoitin?
        Ehkä ymmärrettävistä syistä ruskehtavana vaikka harmaa se oikeasti on.


    • Anonyymi

      ""Calin kurjuus vai ruotsalaisen yhteisön lagom on tehnyt Palomasta totisen tosikon, joka haluaa keskustella vain samanmielisten kanssa.
      Rajata svedujen tapaan""

      Hyvä. Eikö keskustelu edisty, jos puhaltaa edes saman suuntaiseen hiileen? Minkä tyyppisessä törmäsit Ploman rajaukseen? Onko se leuhka? Mutta itsetietoisuudella suojaudutaan päällekarkaajilta. Eikö nuo Cali-jutut ole kuitenkin kiinnostavia vaikka vähän leuhkisikin?

    • Anonyymi

      Hämmästyttävän erilailla voimme ymmärtää lukemiamme kirjoja.
      Kirjallisuudenprofessori Merete Mazzarella kirjoitti aikaisemmin identiteettikäsitteeseen keskittyvän kirjan "Tähtien väliset viivat"
      ja myöhemmin samaa teemaa sivuavan kirjan "Emmekö voi elää sovussa?"
      Pitänee lukea kirjat uudestaan ymmärtääkseni niitä paremmin ja saadakseni niistä enemmän. Toisin kuin aloittaja, en saanut ollenkaan kuvaa, että hänellä itsellä olisi identiteettikriisi päällä. Oppia ikä kaikki.

      • En ole lukenut Mazzarellaa, mutta sain sellaisen käsityksen, että hän olisi kiinnostunut identiteettikriiseistä. Useinhan kirjailijat pohtivat kirjoissaan aiheita jotka askarruttavat heitä itseään omassa elämässään (vr. Erica Jong "Lentämisen pelko") mutta olen varmaan väärässä Mazzarellasta. Hänen kirjansa on seuraavana listallani.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        En ole lukenut Mazzarellaa, mutta sain sellaisen käsityksen, että hän olisi kiinnostunut identiteettikriiseistä. Useinhan kirjailijat pohtivat kirjoissaan aiheita jotka askarruttavat heitä itseään omassa elämässään (vr. Erica Jong "Lentämisen pelko") mutta olen varmaan väärässä Mazzarellasta. Hänen kirjansa on seuraavana listallani.

        Esimerkkini oli kyllä huono, koska Erica Jongin kirja Lentämisen pelko käsittelee kyllä naisen seksuaalisuutta. Tai oikeastaan hyvä esimerkki, siitä miten helposti voi vetää johtopäätöksiä, ellei ole muuta kuin pinnallinen käsitys tai haalistunut muistikuva asiasta.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Esimerkkini oli kyllä huono, koska Erica Jongin kirja Lentämisen pelko käsittelee kyllä naisen seksuaalisuutta. Tai oikeastaan hyvä esimerkki, siitä miten helposti voi vetää johtopäätöksiä, ellei ole muuta kuin pinnallinen käsitys tai haalistunut muistikuva asiasta.

        Mitäpä jos jatkaisitte uudessa aloituksessani?
        Tämä aloitukseni venyi jo ratkeamis-pisteeseensä.
        Uudessa aloituksessa on myöskin hauska, kirjallinen arvoitus ratkaistavaksi.
        Ratkaisuun vaaditaan kyllä kirjan lukeminen.
        Mikäs sen hienonpaa...vai?

        H.


      • huruksz kirjoitti:

        Mitäpä jos jatkaisitte uudessa aloituksessani?
        Tämä aloitukseni venyi jo ratkeamis-pisteeseensä.
        Uudessa aloituksessa on myöskin hauska, kirjallinen arvoitus ratkaistavaksi.
        Ratkaisuun vaaditaan kyllä kirjan lukeminen.
        Mikäs sen hienonpaa...vai?

        H.

        Miksi pätkäistä juokseva dialogi kesken kaiken vain sen takia että sinä et pidä pitkistä ketjuista? Luetko palstaa puhelimella joka ei jaksa ladata kerralla koko sivua?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Miksi pätkäistä juokseva dialogi kesken kaiken vain sen takia että sinä et pidä pitkistä ketjuista? Luetko palstaa puhelimella joka ei jaksa ladata kerralla koko sivua?

        Tämä ei ole mikään dialogi. Mummo mene nyt ja nosta itsetuntoa ja sivistystasoa tarkistamalla googelista, mitä dialogi merkitsee. Vai tarkoittiko mummo noin ikäänku metafooraksi dialogin. Siis HÄN ITSE / kaikki muut ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tämä ei ole mikään dialogi. Mummo mene nyt ja nosta itsetuntoa ja sivistystasoa tarkistamalla googelista, mitä dialogi merkitsee. Vai tarkoittiko mummo noin ikäänku metafooraksi dialogin. Siis HÄN ITSE / kaikki muut ?

        Kyllä tämä on tavallaan sarja dialogeja, kuten mikä tahansa aikuisten välinen keskustelu. Nuo asiattomat heitot ja huutelut vähän vain häiritsevät.
        En taida olla sinun mummosi kuitenkaan.
        Samalla tuli esille yksi mielenkiintoinen asia: mitä sinulle merkitsee keskustelu? Onko se hävyttömyyksien huutelu puskasta vai mielipiteiden vaihto yhden/useamman keskusteluun osallistujan kanssa? Taitaa olla käsitteet sekaisin pikemminkin sinulla.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Miksi pätkäistä juokseva dialogi kesken kaiken vain sen takia että sinä et pidä pitkistä ketjuista? Luetko palstaa puhelimella joka ei jaksa ladata kerralla koko sivua?

        "Paloma.se01"

        En minä puhelimella.
        Vaan tällä:

        HP Pavilion Gaming Desktop 790-00xx 103C_53311M HP Pavilion Gaming

        Tässä aloituksessa alkaa olla liikaa yksin-puhelua ja kiukuttelua.

        H.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Esimerkkini oli kyllä huono, koska Erica Jongin kirja Lentämisen pelko käsittelee kyllä naisen seksuaalisuutta. Tai oikeastaan hyvä esimerkki, siitä miten helposti voi vetää johtopäätöksiä, ellei ole muuta kuin pinnallinen käsitys tai haalistunut muistikuva asiasta.

        Ai nyt pitäisi ratkaista onko Merete Mazzarellalla identiteettikriisi vain ei ?..))

        Tuo identiteetti taitaa olla vähän epämääräinen, vaikeasti määriteltävä käsite.
        Löysin Wikistä aika hyvän määritelmän:
        "Identiteetillä tarkoitetaan yksilöllistä käsitystä omasta itsestä. Sen perustana ovat omat persoonalliset ominaisuudet, jotka voivat muuttua tai kehittyä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.".
        Jos tästä lähtee, niin meillä kaikilla voi olla identiteettikriisi aika ajoin, eikä se tarkoita, että ihminen olisi "tuuliviiri" vaan avoin muutokselle, kehittymiselle. Näin ajattelen.

        Wikissä oli myos sellainen käsite kuin "omaksuttu identiteetti" jonka ymmärrän niin, että ihminen rakentaa itselleen sellaisen egon, joka hän tahtoisi olla, mutta ei ole, ei yllä siihen, ja siksi hän joutuu elämään tietyssä paljastumisen pelossa ja vakuuttelee senvuoksi omaa laatuaan, omaa arvoaan. Siksi epäilen aina niitä ihmisiä, jotka kertovat olevansa jotakin..))

        Eli ehkä olisi turvallisinta olla "nobody", ei mitään erityistä, niin ei joutuisi tilille, vakuuttelemaan omaa laatuaan..))


      • huruksz kirjoitti:

        "Paloma.se01"

        En minä puhelimella.
        Vaan tällä:

        HP Pavilion Gaming Desktop 790-00xx 103C_53311M HP Pavilion Gaming

        Tässä aloituksessa alkaa olla liikaa yksin-puhelua ja kiukuttelua.

        H.

        Mutta yksinpuhelu on ok, jos sinä sitä teet?
        Minun lähtökohtani nettikeskusteluun on se että jos teen aloituksen seuraan sen loppuun saakka, kohtalaisen metodisesti.
        Minulla ei ole mitään mielipidettä australialaisesta kroolista kirjallisuudessa. Arvaisin että se koskee kirjoitustyyliä joka matelee eteenpäin, kirjoittaminen on eräänlainen prosessi, jossa lopputulos on tärkeämpi kuin halvaannuttavan ikävystyttävä metodiikka.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Mutta yksinpuhelu on ok, jos sinä sitä teet?
        Minun lähtökohtani nettikeskusteluun on se että jos teen aloituksen seuraan sen loppuun saakka, kohtalaisen metodisesti.
        Minulla ei ole mitään mielipidettä australialaisesta kroolista kirjallisuudessa. Arvaisin että se koskee kirjoitustyyliä joka matelee eteenpäin, kirjoittaminen on eräänlainen prosessi, jossa lopputulos on tärkeämpi kuin halvaannuttavan ikävystyttävä metodiikka.

        "Paloma.se01"

        Hän tulee nyt vaan sinne.
        Minä jatkan keskustelua kirjallisuudesta siellä.
        Ehkäpä hiukan paljastaenkin jotain.
        Lupaan seurata sitäkin aloitusta.

        H.


      • Anonyymi

        Professori joopa joo, rkp-eliitin luomus, halosen ukkeikin on professori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Professori joopa joo, rkp-eliitin luomus, halosen ukkeikin on professori

        Halosen ukkeli muuten valittiin huhtikuussa elannon valtuustoon
        ei vieläkään viihdy sen kanssa kotona kauhea kohtalo
        miettii mieluummin hyllyjen täyttöä kauppaliikkeessä


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Ai nyt pitäisi ratkaista onko Merete Mazzarellalla identiteettikriisi vain ei ?..))

        Tuo identiteetti taitaa olla vähän epämääräinen, vaikeasti määriteltävä käsite.
        Löysin Wikistä aika hyvän määritelmän:
        "Identiteetillä tarkoitetaan yksilöllistä käsitystä omasta itsestä. Sen perustana ovat omat persoonalliset ominaisuudet, jotka voivat muuttua tai kehittyä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.".
        Jos tästä lähtee, niin meillä kaikilla voi olla identiteettikriisi aika ajoin, eikä se tarkoita, että ihminen olisi "tuuliviiri" vaan avoin muutokselle, kehittymiselle. Näin ajattelen.

        Wikissä oli myos sellainen käsite kuin "omaksuttu identiteetti" jonka ymmärrän niin, että ihminen rakentaa itselleen sellaisen egon, joka hän tahtoisi olla, mutta ei ole, ei yllä siihen, ja siksi hän joutuu elämään tietyssä paljastumisen pelossa ja vakuuttelee senvuoksi omaa laatuaan, omaa arvoaan. Siksi epäilen aina niitä ihmisiä, jotka kertovat olevansa jotakin..))

        Eli ehkä olisi turvallisinta olla "nobody", ei mitään erityistä, niin ei joutuisi tilille, vakuuttelemaan omaa laatuaan..))

        Hei Demeter, jatka ajatustasi omaksutusta identiteetistä omin ajatuskoukeroin.
        Jos ei ole "löytänyt" identiteettiään tai selkosuomella (typistettynä) ei riitä itselleen eikä usko olevansa tarpeeksi erinomainen muitten silmissä, saattaa rakentaa "päälleliimatun" identiteetin itselleen tunteakseen itsensä merkityksellisemmäksi tai ollakseen uskottavampi.
        Minäkin epäilen oman erinomaisuutensa "mainostajia" ja myös ihmisiä,
        joilla on kaikesta hyvin varmat ja taipumattomat mielipiteet.

        Merete Mazzellan kirjoissa on pohdiskeltu identiteettiä monilta kulmilta,
        mm. ihmisten suhtautumista vieraita kulttuureita edustaviin ihmisiin.

        Kuljin kirjaa kirjoittajan ajatusten mukana omine ajatuksineni:
        Miksi jotkut ihmiset esimerkiksi tuntevat olevansa enemmän yhtä
        maapallon ihmisten ihmisten kanssa ja ovat avoimia ihmisille ja vieraille kulttuureille
        ja miksi jotkut kääntyvät sisäänpäin torjumaan "vieraan".

        Millä perusteella ihminen "valitsee" identitettiinsä, meitähän "määrää" moni asia,
        minkä asioitten annamme määritellä identiteettiämme ?

        On "vaarallista" kirjoittaa aika vaikeasti määriteltävästä asiasta.
        Omassa päässänikin on niin monenlaisia ajatuksia identiteetistä,
        että voisin vaivuttaa teidät hetkessä uneen, jos intoutuisin lisää pohtimaan.
        Lyhyestä virsi kaunis.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei Demeter, jatka ajatustasi omaksutusta identiteetistä omin ajatuskoukeroin.
        Jos ei ole "löytänyt" identiteettiään tai selkosuomella (typistettynä) ei riitä itselleen eikä usko olevansa tarpeeksi erinomainen muitten silmissä, saattaa rakentaa "päälleliimatun" identiteetin itselleen tunteakseen itsensä merkityksellisemmäksi tai ollakseen uskottavampi.
        Minäkin epäilen oman erinomaisuutensa "mainostajia" ja myös ihmisiä,
        joilla on kaikesta hyvin varmat ja taipumattomat mielipiteet.

        Merete Mazzellan kirjoissa on pohdiskeltu identiteettiä monilta kulmilta,
        mm. ihmisten suhtautumista vieraita kulttuureita edustaviin ihmisiin.

        Kuljin kirjaa kirjoittajan ajatusten mukana omine ajatuksineni:
        Miksi jotkut ihmiset esimerkiksi tuntevat olevansa enemmän yhtä
        maapallon ihmisten ihmisten kanssa ja ovat avoimia ihmisille ja vieraille kulttuureille
        ja miksi jotkut kääntyvät sisäänpäin torjumaan "vieraan".

        Millä perusteella ihminen "valitsee" identitettiinsä, meitähän "määrää" moni asia,
        minkä asioitten annamme määritellä identiteettiämme ?

        On "vaarallista" kirjoittaa aika vaikeasti määriteltävästä asiasta.
        Omassa päässänikin on niin monenlaisia ajatuksia identiteetistä,
        että voisin vaivuttaa teidät hetkessä uneen, jos intoutuisin lisää pohtimaan.
        Lyhyestä virsi kaunis.

        Korjaus kommenttiini 14:18
        Heti alussa p i t i lukea: Hei Demeter, jatkan ajatustasi omaksutusta identiteetistä jne.
        Ja nimmarikin jäi pois
        Miksu


      • Anonyymi kirjoitti:

        Korjaus kommenttiini 14:18
        Heti alussa p i t i lukea: Hei Demeter, jatkan ajatustasi omaksutusta identiteetistä jne.
        Ja nimmarikin jäi pois
        Miksu

        Juuri noin ajattelen itsekin, Miksu, indentiteetistä, jos sitä alkaa itse kovasti rakentamaan voi seurata tuo päälleliimaus, jonkin piirteen korostaminen. Ja se on tietysti eri asian kuin jonkin piirteen korostuminen..))
        Täytyy varmasti yrittää saada noita täällä mainittuja Mazzarellan kirjoja käsiinsä. Viimeinen häneltä on minulla "Elämän tarkoitus", 2017.
        Kiperiä kysymyksiä: jos ihminen "valitsee" identiteettinsä, niin millä perusteella ?
        Olisiko se arvokysymys ? Ja identiteetti muodostuu arvojen pohjalta ilman suuria ponnistuksia ? Ainakin tällaisen laiskan ihmisten identiteetti..))

        Tunsin erään terapeutin, jonka oppien mukaan "kaikki mikä ihmisessä korostuu, on luettava vastakohdakseen". Aika pitkälti olen samaa mieltä...
        Ainakin omien kiivailujeni takana on aina löytynyt epävarmuutta ja nykyisin hyväksyn epävarmuuden ikäänkuin ihmisyyteen kuuluvana ja katson sen olevan enemmän kuin vahvat, kiveen hakatut mielipiteet ja varmuudet. Vaikka niiden puutteessa takariviin joutuukin..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Juuri noin ajattelen itsekin, Miksu, indentiteetistä, jos sitä alkaa itse kovasti rakentamaan voi seurata tuo päälleliimaus, jonkin piirteen korostaminen. Ja se on tietysti eri asian kuin jonkin piirteen korostuminen..))
        Täytyy varmasti yrittää saada noita täällä mainittuja Mazzarellan kirjoja käsiinsä. Viimeinen häneltä on minulla "Elämän tarkoitus", 2017.
        Kiperiä kysymyksiä: jos ihminen "valitsee" identiteettinsä, niin millä perusteella ?
        Olisiko se arvokysymys ? Ja identiteetti muodostuu arvojen pohjalta ilman suuria ponnistuksia ? Ainakin tällaisen laiskan ihmisten identiteetti..))

        Tunsin erään terapeutin, jonka oppien mukaan "kaikki mikä ihmisessä korostuu, on luettava vastakohdakseen". Aika pitkälti olen samaa mieltä...
        Ainakin omien kiivailujeni takana on aina löytynyt epävarmuutta ja nykyisin hyväksyn epävarmuuden ikäänkuin ihmisyyteen kuuluvana ja katson sen olevan enemmän kuin vahvat, kiveen hakatut mielipiteet ja varmuudet. Vaikka niiden puutteessa takariviin joutuukin..))

        Hei Demeter & muut,
        yksinkertaistettuna identiteetin muodostumisen monista puolista
        vedän ihan hatusta erittäin kärjistetyn ja tosi kuvitteellisen esimerkin:

        Jos ajattelemme henkilöä, joka olisi ollut vaikka "raja-karjalainen",
        muuttanut Länsi-Suomeen ja myöhemmin ulkomaille,
        sanotaan esim. Ranskaan toimien siellä pitkään jollain tieteen alalla,
        harrastaen teatteria/purjehdusta/viininviljelyä/valokuvausta tai mitä vaan,
        tunteeko hän itsensä identiteetiltään
        etupäässä suomalaiseksi,
        varsinaissuomalaiseksi,
        puoli-ranskalaiseksi tiedemieheksi,
        vaiko raja-karjalaiseksi viininviljelijäksi ?

        Se mihin samaistaa itsensä määritellee paljon identiteettiä ja
        identiteetti määrittelee (ehkä?) aika paljon,
        missä ihmisen henkinen koti on, vaikka viihtyisi missä vain.

        Ainakin minulla on tarve "kuulua" jonnekin,
        omata identiteetti, vaikka sitä tuskin koskaan tietoisesti ajattelenkaan.
        Kun tiedostan kuitenkin mikä ja missä henkinen kotini on,
        en joudu tuntemaan itseäni ainakaan kovin "juurettomaksi".

        On kai hyvin mahdollista myös, että ihmisellä voi olla montakin henkistä kotia,
        onko se jo identiteettikriisi :)) ?

        maallikon pähkäilyä siellä samalla takarivillä vapaaehtoisesti ;))
        nimimerkillä Miksu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei Demeter & muut,
        yksinkertaistettuna identiteetin muodostumisen monista puolista
        vedän ihan hatusta erittäin kärjistetyn ja tosi kuvitteellisen esimerkin:

        Jos ajattelemme henkilöä, joka olisi ollut vaikka "raja-karjalainen",
        muuttanut Länsi-Suomeen ja myöhemmin ulkomaille,
        sanotaan esim. Ranskaan toimien siellä pitkään jollain tieteen alalla,
        harrastaen teatteria/purjehdusta/viininviljelyä/valokuvausta tai mitä vaan,
        tunteeko hän itsensä identiteetiltään
        etupäässä suomalaiseksi,
        varsinaissuomalaiseksi,
        puoli-ranskalaiseksi tiedemieheksi,
        vaiko raja-karjalaiseksi viininviljelijäksi ?

        Se mihin samaistaa itsensä määritellee paljon identiteettiä ja
        identiteetti määrittelee (ehkä?) aika paljon,
        missä ihmisen henkinen koti on, vaikka viihtyisi missä vain.

        Ainakin minulla on tarve "kuulua" jonnekin,
        omata identiteetti, vaikka sitä tuskin koskaan tietoisesti ajattelenkaan.
        Kun tiedostan kuitenkin mikä ja missä henkinen kotini on,
        en joudu tuntemaan itseäni ainakaan kovin "juurettomaksi".

        On kai hyvin mahdollista myös, että ihmisellä voi olla montakin henkistä kotia,
        onko se jo identiteettikriisi :)) ?

        maallikon pähkäilyä siellä samalla takarivillä vapaaehtoisesti ;))
        nimimerkillä Miksu

        Pahimmat identiteettikriisiti lienevät ihmisillä, jotka pakolla joutuva pois muualle
        vieraaseen ympäristöön, joka kaiken lisäksi karsastaa heitä, esimerkiksi pakolaiset.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hei Demeter & muut,
        yksinkertaistettuna identiteetin muodostumisen monista puolista
        vedän ihan hatusta erittäin kärjistetyn ja tosi kuvitteellisen esimerkin:

        Jos ajattelemme henkilöä, joka olisi ollut vaikka "raja-karjalainen",
        muuttanut Länsi-Suomeen ja myöhemmin ulkomaille,
        sanotaan esim. Ranskaan toimien siellä pitkään jollain tieteen alalla,
        harrastaen teatteria/purjehdusta/viininviljelyä/valokuvausta tai mitä vaan,
        tunteeko hän itsensä identiteetiltään
        etupäässä suomalaiseksi,
        varsinaissuomalaiseksi,
        puoli-ranskalaiseksi tiedemieheksi,
        vaiko raja-karjalaiseksi viininviljelijäksi ?

        Se mihin samaistaa itsensä määritellee paljon identiteettiä ja
        identiteetti määrittelee (ehkä?) aika paljon,
        missä ihmisen henkinen koti on, vaikka viihtyisi missä vain.

        Ainakin minulla on tarve "kuulua" jonnekin,
        omata identiteetti, vaikka sitä tuskin koskaan tietoisesti ajattelenkaan.
        Kun tiedostan kuitenkin mikä ja missä henkinen kotini on,
        en joudu tuntemaan itseäni ainakaan kovin "juurettomaksi".

        On kai hyvin mahdollista myös, että ihmisellä voi olla montakin henkistä kotia,
        onko se jo identiteettikriisi :)) ?

        maallikon pähkäilyä siellä samalla takarivillä vapaaehtoisesti ;))
        nimimerkillä Miksu

        Mielenkiintoinen tuo esimerkkisi, Miksu. Varmasti joku maailmankansalainen, vaikka Paloma, osaisi vastata tuohon. Itse en osaa.
        Olen kai niin perisuomalainen, etten ole koskaan voinut kuvitella asuvani/eläväni muualla kuin Suomessa. Se voi olla puutekin, tai ainakin se voidaan nähdä sellaisena. Jatkuvuus on minun juttuni, et jatkuva muutos, minkä nimiin nykyisin lasketaan.

        Henkinen koti ? En osaa etsiä enkä löytää sitä muualta kuin omasta sisimmästäni.
        Melkein näkisin, että "henkinen koti" olisi se perusyksinäisyys, mistä Eeva Kilpi puhuu. Hän katsoo, että sieltä käsin ihminen voi hetkellisesti kurkottaa toisia ihmisiä (ja maailmaa ?) kohti, rakentuakin noista kohtaamisesta, mutta "kotiinsa" hän palaa aina. "Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä", opetti Jeesus.
        Puhuinkohan nyt ollenkaan samasta asiasta, siis identiteetistä ?..))

        Ei helppo, mutta ainakin minua kiehtova aihe. Jokohan joku ilmoittaa: EVVK = ei voisi vähempää kiinnostaa..? ))


      • demeter1 kirjoitti:

        Mielenkiintoinen tuo esimerkkisi, Miksu. Varmasti joku maailmankansalainen, vaikka Paloma, osaisi vastata tuohon. Itse en osaa.
        Olen kai niin perisuomalainen, etten ole koskaan voinut kuvitella asuvani/eläväni muualla kuin Suomessa. Se voi olla puutekin, tai ainakin se voidaan nähdä sellaisena. Jatkuvuus on minun juttuni, et jatkuva muutos, minkä nimiin nykyisin lasketaan.

        Henkinen koti ? En osaa etsiä enkä löytää sitä muualta kuin omasta sisimmästäni.
        Melkein näkisin, että "henkinen koti" olisi se perusyksinäisyys, mistä Eeva Kilpi puhuu. Hän katsoo, että sieltä käsin ihminen voi hetkellisesti kurkottaa toisia ihmisiä (ja maailmaa ?) kohti, rakentuakin noista kohtaamisesta, mutta "kotiinsa" hän palaa aina. "Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä", opetti Jeesus.
        Puhuinkohan nyt ollenkaan samasta asiasta, siis identiteetistä ?..))

        Ei helppo, mutta ainakin minua kiehtova aihe. Jokohan joku ilmoittaa: EVVK = ei voisi vähempää kiinnostaa..? ))

        "demeter1"

        Karjalan Valkjärven ihmiset siirrettiin Jämsänkoskelle.
        Jostain ihmeen syystä Paloma meni Jämsän puolelle.
        Jämsänkoskella kun asuivat älykkäimmät.
        Paloman olisi ehdottomasti pitänyt muuttaa meille.
        Sievä tyttö kun oli.
        Vieläkään ei ihan pihalla.
        Suomessahan sen koti on.
        Vaikka koskaan ei enää saa muuttaa Suomeen.
        Eläke-rahansa eivät ole täällä.

        H.


      • demeter1 kirjoitti:

        Mielenkiintoinen tuo esimerkkisi, Miksu. Varmasti joku maailmankansalainen, vaikka Paloma, osaisi vastata tuohon. Itse en osaa.
        Olen kai niin perisuomalainen, etten ole koskaan voinut kuvitella asuvani/eläväni muualla kuin Suomessa. Se voi olla puutekin, tai ainakin se voidaan nähdä sellaisena. Jatkuvuus on minun juttuni, et jatkuva muutos, minkä nimiin nykyisin lasketaan.

        Henkinen koti ? En osaa etsiä enkä löytää sitä muualta kuin omasta sisimmästäni.
        Melkein näkisin, että "henkinen koti" olisi se perusyksinäisyys, mistä Eeva Kilpi puhuu. Hän katsoo, että sieltä käsin ihminen voi hetkellisesti kurkottaa toisia ihmisiä (ja maailmaa ?) kohti, rakentuakin noista kohtaamisesta, mutta "kotiinsa" hän palaa aina. "Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä", opetti Jeesus.
        Puhuinkohan nyt ollenkaan samasta asiasta, siis identiteetistä ?..))

        Ei helppo, mutta ainakin minua kiehtova aihe. Jokohan joku ilmoittaa: EVVK = ei voisi vähempää kiinnostaa..? ))

        Muutos on minun jatkuvuuteni. Mitään identiteettiä en ole koskaan tietoisesti rakentanut ja jokaisesta paikasta jossa ole asunut, on jotain tarttunut minuun, tullut osaksi persoonaani. "Maailmankansalaisena" en ole koskaan itseäni pitänyt; olen paljasjalkainen keskisuomalaistyttö, evakkojen lapsi, joka on vain todennut ja havainnut että me olemme hyviä ja niin on monet muutkin ja että meillä kaikilla on samat perustarpeet, samat toiveet ja samat unelmat ja se mikä tekee eri kulttuureissa kasvaneet ihmiset erilaiseksi on prioiriteetit.
        Joku joskus sanoi (hänkin monessa eri kulttuurissa asunut jo pienestä pitäen) että me luomme oman mikrokosmoksemme missä tahansa olemme, ympäröimme itsemme samanhenkisillä ja "samaa kieltä" puhuvilla ihmisillä, esineillä ja asioilla jotka ovat meidän juttujamme ja harvat ovat niin eksyneitä täällä planetalla että eivät löydä siellä itseään. Ihminen on äärimmäisen sopeutuvainen ja oppivainen eläin.
        Poikkeuksena ovat juuri nuo jotka ovat pakon edessä joutuneet jättämään kotimaansa ja kaiken sen joka on osa heidän identiteettiään. Allenden kirja jonka olen nyt lukenut lähes valmiiksi, käsittelee juuri näitä ongelmia ja miten tämä sopeutuminen pakon edessä ei seuraa mitään kaavaa: se on yksilöllinen ja tapauskohtainen. Allende kirjoittaa Espanjan sisällissodan jälkeen maasta paenneista tasavallan kannattajista, baskeista ja katalonialaisista, jotka onnistuivat ylittämään rajan Ranskaan ja josta heitä otettiin pari tuhatta Chileen. Päähenkilöt joutuivat pakenemaan vielä kerran sotilasjuntan vallankaappauksen jälkeen 1973, kirja kertoo heidän maanpaostaan Venezuelassa, USA:ssa, yrityksestään palata Espanjaan Francon kuoltua ja lopuksi paluusta Chileen diktatuurin kaaduttua.
        Koska olen muuttanut Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan väliä useamman kerran ja yrittänyt jopa paluuta Suomeen niin minulta usein kysytään juuri identiteettiasioista. Minulla on vahva suomalainen identiteetti joka on kuin keltasipulin sydän; kun sitä alkaa kuoria ensin lähtee pintasilaus, sitten tulee vastaan enemmän tai vähemmän paksumpia kerroksia kunnes ydin ei enää jakaudu.


      • huruksz kirjoitti:

        "demeter1"

        Karjalan Valkjärven ihmiset siirrettiin Jämsänkoskelle.
        Jostain ihmeen syystä Paloma meni Jämsän puolelle.
        Jämsänkoskella kun asuivat älykkäimmät.
        Paloman olisi ehdottomasti pitänyt muuttaa meille.
        Sievä tyttö kun oli.
        Vieläkään ei ihan pihalla.
        Suomessahan sen koti on.
        Vaikka koskaan ei enää saa muuttaa Suomeen.
        Eläke-rahansa eivät ole täällä.

        H.

        Ei ole ollut puhetta tuosta Valkjärvestä, huru. Ilmankos, sinussakin on tuota "ilo pintaan"- mentaliteettia ja tietysti muitakin karjalaisten hyviä ominaisuuksia..))
        Olen aina tykännyt karjalaisista, he jos kutka ovat rikastuttaneet sitä elonpiiriä, mihin sitten asettuivatkin.
        Niin Jämsänkoskeltahan se Jukka Virtanenkin oli..)) Hänen kirjansa "Kuvassa keskellä" on hyllyssäni (lahjaksi saatu). Pitäisköhän se lukea ?..))


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pahimmat identiteettikriisiti lienevät ihmisillä, jotka pakolla joutuva pois muualle
        vieraaseen ympäristöön, joka kaiken lisäksi karsastaa heitä, esimerkiksi pakolaiset.

        Sanopa muuta, Anonyymi 17.20. Edes yhteistä kieltä ei ole, kuten Karjalan siirtolaisilla.
        Muistan kyllä karsastuksen heitäkin kohtaan.
        Ehkä myös se pakolaisten/maahanmuuttajien oma asennekin ratkaisee...


      • huruksz kirjoitti:

        "demeter1"

        Karjalan Valkjärven ihmiset siirrettiin Jämsänkoskelle.
        Jostain ihmeen syystä Paloma meni Jämsän puolelle.
        Jämsänkoskella kun asuivat älykkäimmät.
        Paloman olisi ehdottomasti pitänyt muuttaa meille.
        Sievä tyttö kun oli.
        Vieläkään ei ihan pihalla.
        Suomessahan sen koti on.
        Vaikka koskaan ei enää saa muuttaa Suomeen.
        Eläke-rahansa eivät ole täällä.

        H.

        Äitini tuli Lahdesta höyrylaivalla ja sanottiin että Valkjärveläiset astuvat pois laivasta Jämsässä. Siellä oli hevoskyyti vastassa ja kuski kysyi minnekäs rouva on menossa, Jämsänkoskelle, Jämsään vai Kuhmoisiin. Äiti sanoi Jämsänkoskelle, aivan arviolta ja hänet vietiin Haaviston koululle, jonne oli koottu muitakin Valkjärveläisiä. Äiti oli oikeastaan Nuijamaalta, mutta hänet laskettiin miehensä kotipaikan mukaan valkjärveläiseksi. Ilo ja helpotus oli suuri, kun Haavistossa tapasi miehensä vanhemmat ja lähimmät sukulaisensa ja miehen veljen vaimo oli keittäjänä siellä. Äiti ei ollut syönyt muutamaan päivään, etsiessään vanhempiaan ja lopuksi hän joutui lähtemään Viipurista isoveljeni käsivarrellaan, kolmikuukautinen vauva joka itki nälkäänsä koko matkan.

        Aloin kerran kirjoittamaan sukutarinaa nimeltään Höyrylaivalla Hämeeseen, joka alkaa juuri tästä.

        Kyllä minä eläkkeeni saisin Suomeenkin. Voisin ihan hyvin muuttaa ja varmasti viihtyisinkin, mutta lapset ja lapsenlapset jäisivät turhan kauas.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Mielenkiintoinen tuo esimerkkisi, Miksu. Varmasti joku maailmankansalainen, vaikka Paloma, osaisi vastata tuohon. Itse en osaa.
        Olen kai niin perisuomalainen, etten ole koskaan voinut kuvitella asuvani/eläväni muualla kuin Suomessa. Se voi olla puutekin, tai ainakin se voidaan nähdä sellaisena. Jatkuvuus on minun juttuni, et jatkuva muutos, minkä nimiin nykyisin lasketaan.

        Henkinen koti ? En osaa etsiä enkä löytää sitä muualta kuin omasta sisimmästäni.
        Melkein näkisin, että "henkinen koti" olisi se perusyksinäisyys, mistä Eeva Kilpi puhuu. Hän katsoo, että sieltä käsin ihminen voi hetkellisesti kurkottaa toisia ihmisiä (ja maailmaa ?) kohti, rakentuakin noista kohtaamisesta, mutta "kotiinsa" hän palaa aina. "Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä", opetti Jeesus.
        Puhuinkohan nyt ollenkaan samasta asiasta, siis identiteetistä ?..))

        Ei helppo, mutta ainakin minua kiehtova aihe. Jokohan joku ilmoittaa: EVVK = ei voisi vähempää kiinnostaa..? ))

        Ajatus identiteetistä ja mikä tai mitä se on kiinnostaa minuakin.
        Sain oikeastaan Mazzarellan kirjoista kipinän pohtia
        identiteettiä, koska hänellä on siitä paljon enemmän näkökulmia kuin itselläni,
        mikä ei yllättänyt minua :))
        Ei omaa identiteettiään kai ole tarpeen kauheasti pohtia, jos on "sinut" itsensä kanssa,
        mutta kirjan nimen mukaisesti "Emmekö voisi tulla toimeen?",
        voisi identiteettiä joskus miettiä oppiaksemme kunnioittamaan ja tukemaan niiden identiteettiä, joilla on identiteettikriisi vieraissa oloissa esimerkiksi.
        Liian kaunosieluisesti varmaankin ajateltu,
        mutta kaikkihan me olemme saman "Paimenen" lampaita
        samaa ihmiskuntaa, kuvaannollisesti Aatamista ja Eevasta alkaen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajatus identiteetistä ja mikä tai mitä se on kiinnostaa minuakin.
        Sain oikeastaan Mazzarellan kirjoista kipinän pohtia
        identiteettiä, koska hänellä on siitä paljon enemmän näkökulmia kuin itselläni,
        mikä ei yllättänyt minua :))
        Ei omaa identiteettiään kai ole tarpeen kauheasti pohtia, jos on "sinut" itsensä kanssa,
        mutta kirjan nimen mukaisesti "Emmekö voisi tulla toimeen?",
        voisi identiteettiä joskus miettiä oppiaksemme kunnioittamaan ja tukemaan niiden identiteettiä, joilla on identiteettikriisi vieraissa oloissa esimerkiksi.
        Liian kaunosieluisesti varmaankin ajateltu,
        mutta kaikkihan me olemme saman "Paimenen" lampaita
        samaa ihmiskuntaa, kuvaannollisesti Aatamista ja Eevasta alkaen.

        taas jäi nimmari pois, Miksu siis


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Muutos on minun jatkuvuuteni. Mitään identiteettiä en ole koskaan tietoisesti rakentanut ja jokaisesta paikasta jossa ole asunut, on jotain tarttunut minuun, tullut osaksi persoonaani. "Maailmankansalaisena" en ole koskaan itseäni pitänyt; olen paljasjalkainen keskisuomalaistyttö, evakkojen lapsi, joka on vain todennut ja havainnut että me olemme hyviä ja niin on monet muutkin ja että meillä kaikilla on samat perustarpeet, samat toiveet ja samat unelmat ja se mikä tekee eri kulttuureissa kasvaneet ihmiset erilaiseksi on prioiriteetit.
        Joku joskus sanoi (hänkin monessa eri kulttuurissa asunut jo pienestä pitäen) että me luomme oman mikrokosmoksemme missä tahansa olemme, ympäröimme itsemme samanhenkisillä ja "samaa kieltä" puhuvilla ihmisillä, esineillä ja asioilla jotka ovat meidän juttujamme ja harvat ovat niin eksyneitä täällä planetalla että eivät löydä siellä itseään. Ihminen on äärimmäisen sopeutuvainen ja oppivainen eläin.
        Poikkeuksena ovat juuri nuo jotka ovat pakon edessä joutuneet jättämään kotimaansa ja kaiken sen joka on osa heidän identiteettiään. Allenden kirja jonka olen nyt lukenut lähes valmiiksi, käsittelee juuri näitä ongelmia ja miten tämä sopeutuminen pakon edessä ei seuraa mitään kaavaa: se on yksilöllinen ja tapauskohtainen. Allende kirjoittaa Espanjan sisällissodan jälkeen maasta paenneista tasavallan kannattajista, baskeista ja katalonialaisista, jotka onnistuivat ylittämään rajan Ranskaan ja josta heitä otettiin pari tuhatta Chileen. Päähenkilöt joutuivat pakenemaan vielä kerran sotilasjuntan vallankaappauksen jälkeen 1973, kirja kertoo heidän maanpaostaan Venezuelassa, USA:ssa, yrityksestään palata Espanjaan Francon kuoltua ja lopuksi paluusta Chileen diktatuurin kaaduttua.
        Koska olen muuttanut Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan väliä useamman kerran ja yrittänyt jopa paluuta Suomeen niin minulta usein kysytään juuri identiteettiasioista. Minulla on vahva suomalainen identiteetti joka on kuin keltasipulin sydän; kun sitä alkaa kuoria ensin lähtee pintasilaus, sitten tulee vastaan enemmän tai vähemmän paksumpia kerroksia kunnes ydin ei enää jakaudu.

        Olipa hyvä kuvaus identiteetin syntymisestä, Paloma. Miksu taisi saada vastauksen kysymykseensä..))
        Tuokin loppu, että sipulia kuoritaan, kunnes jäljelle jää vain kiinteä ydin.
        "Perusyksinäisyys" (vaikka se kuulostaa aika lohduttomalta), "Mikrokosmos", "Taivasten valtakunta meissä"(vaikka se kuulostaa pateettiselta)...

        Allenden kirja kuulostaa kiinnostavalta. Samoja teemoja, sopeutumista pakon edessä, käsitteli myös "Kissani Jugoslavia"..)) Sen jälkeen kun se vapautui homoerotiikasta ja kissa/käärme-symboliikasta..))


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Äitini tuli Lahdesta höyrylaivalla ja sanottiin että Valkjärveläiset astuvat pois laivasta Jämsässä. Siellä oli hevoskyyti vastassa ja kuski kysyi minnekäs rouva on menossa, Jämsänkoskelle, Jämsään vai Kuhmoisiin. Äiti sanoi Jämsänkoskelle, aivan arviolta ja hänet vietiin Haaviston koululle, jonne oli koottu muitakin Valkjärveläisiä. Äiti oli oikeastaan Nuijamaalta, mutta hänet laskettiin miehensä kotipaikan mukaan valkjärveläiseksi. Ilo ja helpotus oli suuri, kun Haavistossa tapasi miehensä vanhemmat ja lähimmät sukulaisensa ja miehen veljen vaimo oli keittäjänä siellä. Äiti ei ollut syönyt muutamaan päivään, etsiessään vanhempiaan ja lopuksi hän joutui lähtemään Viipurista isoveljeni käsivarrellaan, kolmikuukautinen vauva joka itki nälkäänsä koko matkan.

        Aloin kerran kirjoittamaan sukutarinaa nimeltään Höyrylaivalla Hämeeseen, joka alkaa juuri tästä.

        Kyllä minä eläkkeeni saisin Suomeenkin. Voisin ihan hyvin muuttaa ja varmasti viihtyisinkin, mutta lapset ja lapsenlapset jäisivät turhan kauas.

        Riipaiseva kertomus, Paloma. Ja tuostakin ihmiset ovat selvinneet ja pystyneet jatkamaan elämäänsä, alkamaan alusta vieraissa oloissa.
        Jos jotakin ihmisessä voi kunnioittaa niin hänen kärsimystään, jopa enemmän kuin saavutuksia. Ystäväni kanssa kertaamme usein äitiemme elämää ja ihmettelemme heidän jaksamistaan, sodan aikaisessa-ja sen jälkeisessä Suomessa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ajatus identiteetistä ja mikä tai mitä se on kiinnostaa minuakin.
        Sain oikeastaan Mazzarellan kirjoista kipinän pohtia
        identiteettiä, koska hänellä on siitä paljon enemmän näkökulmia kuin itselläni,
        mikä ei yllättänyt minua :))
        Ei omaa identiteettiään kai ole tarpeen kauheasti pohtia, jos on "sinut" itsensä kanssa,
        mutta kirjan nimen mukaisesti "Emmekö voisi tulla toimeen?",
        voisi identiteettiä joskus miettiä oppiaksemme kunnioittamaan ja tukemaan niiden identiteettiä, joilla on identiteettikriisi vieraissa oloissa esimerkiksi.
        Liian kaunosieluisesti varmaankin ajateltu,
        mutta kaikkihan me olemme saman "Paimenen" lampaita
        samaa ihmiskuntaa, kuvaannollisesti Aatamista ja Eevasta alkaen.

        Siinäpä ajatus, Miksu. Että voisi auttaa muita, vaikka meidän maahanmuuttajia, löytämään ja luomaan omaa identitettiä täällä ?
        Kunnioitus on minustakin ainoa pätevä asenne siinä. Mutta, mutta... Heissä, yhtä lailla kuin meissäkin, voi esiintyä joitakin piirteitä, jotka eivät ansaitse tuota kunnioitusta: laskelmointia, piittaamattomuutta, suoranaista röyhkeyttäkin. Jos sipulin kuorminen on pahasti kesken kumpaisellakin, ei kunnioitustakaan voi olla päälleliimattuna. Se aistitaan siinä kuin hyväntahtoisuuskin.
        Mutta hyvä haaste maahanmuuttajat ovat meille ja jos olemme selvillä itsestämme, arvostamme omaa keskeneräistä identitettiämme, arvostamme todennäköisesti myös heitä. Jotakin ulkoa opetettua asennetta tai toimintapaa minun on aina ollut vaikea hyväksyä, yksittäisten ihmisten, maahanmuuttajienkin, kanssa on kyllä mennyt paremmin..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Siinäpä ajatus, Miksu. Että voisi auttaa muita, vaikka meidän maahanmuuttajia, löytämään ja luomaan omaa identitettiä täällä ?
        Kunnioitus on minustakin ainoa pätevä asenne siinä. Mutta, mutta... Heissä, yhtä lailla kuin meissäkin, voi esiintyä joitakin piirteitä, jotka eivät ansaitse tuota kunnioitusta: laskelmointia, piittaamattomuutta, suoranaista röyhkeyttäkin. Jos sipulin kuorminen on pahasti kesken kumpaisellakin, ei kunnioitustakaan voi olla päälleliimattuna. Se aistitaan siinä kuin hyväntahtoisuuskin.
        Mutta hyvä haaste maahanmuuttajat ovat meille ja jos olemme selvillä itsestämme, arvostamme omaa keskeneräistä identitettiämme, arvostamme todennäköisesti myös heitä. Jotakin ulkoa opetettua asennetta tai toimintapaa minun on aina ollut vaikea hyväksyä, yksittäisten ihmisten, maahanmuuttajienkin, kanssa on kyllä mennyt paremmin..))

        Ihmisen on vaikea integroitua, kotoutua maahan, jossa hän tuntee itseään vihattavan.
        Torjuttu ihminen ei kotoudu koskaan. Eipä sen enempää tästä täällä.
        Tämähän on kirjallisuusaiheinen ketju ja kommenttini on identiteettiin liittyvä.
        Satun olemaan ihmisoikeuksien kannattaja. Ne kuuluvat kaikille.
        Myös ihmisarvo on ihmisoikeus. Aina. Ihmiselle, jolle ei anneta arvoa,
        ei voi kehittyä ehjää identiteettiä, persoonallisuutta eikä tervettä omanarvontuntoa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pahimmat identiteettikriisiti lienevät ihmisillä, jotka pakolla joutuva pois muualle
        vieraaseen ympäristöön, joka kaiken lisäksi karsastaa heitä, esimerkiksi pakolaiset.

        Minua alkoi vaivaamaan jotenkin tämä olettamus, että identiteettikriisi jotenkin olisi ominaista nimenomaan pakolaisilla ja että että se vielä pahentaisi asiaa että heidän uusi elinympäristönsä torjuisi heidät. Nämä asiat eivät mielestäni ole osa identiteettiä ja kuuluvat aivan toiseen keskusteluun, kuin identiteettiasioiden pohtiminen.


      • demeter1 kirjoitti:

        Siinäpä ajatus, Miksu. Että voisi auttaa muita, vaikka meidän maahanmuuttajia, löytämään ja luomaan omaa identitettiä täällä ?
        Kunnioitus on minustakin ainoa pätevä asenne siinä. Mutta, mutta... Heissä, yhtä lailla kuin meissäkin, voi esiintyä joitakin piirteitä, jotka eivät ansaitse tuota kunnioitusta: laskelmointia, piittaamattomuutta, suoranaista röyhkeyttäkin. Jos sipulin kuorminen on pahasti kesken kumpaisellakin, ei kunnioitustakaan voi olla päälleliimattuna. Se aistitaan siinä kuin hyväntahtoisuuskin.
        Mutta hyvä haaste maahanmuuttajat ovat meille ja jos olemme selvillä itsestämme, arvostamme omaa keskeneräistä identitettiämme, arvostamme todennäköisesti myös heitä. Jotakin ulkoa opetettua asennetta tai toimintapaa minun on aina ollut vaikea hyväksyä, yksittäisten ihmisten, maahanmuuttajienkin, kanssa on kyllä mennyt paremmin..))

        Demeter, en ole oikein varma siitä että tuota identiteettiä voi edes rakentaa tai vahvistaa (saati sitten löytää tai kehittää) ulkoapäin; se on niin sisäinen ja henkilökohtainen prosessi. Uskon myös että suurimmalla osalla maahanmuuttajista on oma, vahva identiteettinsä, joka pohjautuu heidän lapsuuteensa, kasvuympäristöönsä, kieleensä, uskontoonsa, kulttuuriinsa ja yhteisöönsä. Poikkeuksen muodostavat nuoret ja lapset jotka ovat muuttaneet paljon maasta ja kulttuurista toiseen ja joilla ei ole sitä pienintä yksikköä tästä mikrokosmoksesta, omaa perhettä, omia turvallisia ja tuttuja aikuisia ympärillään.

        Minä puhuisin mieluummin termistä "alienation", elikkä ulkopuolisuus ja vieraantuminen joka vaikeuttaa kotoutumista uuteen elinympäristöön ja se vaivaa etenkin jo aikuisia maahanmuuttajia, mutta myös lapsia ja nuoria. Se että ei tunnista, ei löydä enää itseään yhteisössä, jonka arvot, ajatukset, elintavat ja joskus myös moraali ja etiikka ei vastaa niitä omia, omassa maassa, oman perheen keskuudessa opittuja.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Demeter, en ole oikein varma siitä että tuota identiteettiä voi edes rakentaa tai vahvistaa (saati sitten löytää tai kehittää) ulkoapäin; se on niin sisäinen ja henkilökohtainen prosessi. Uskon myös että suurimmalla osalla maahanmuuttajista on oma, vahva identiteettinsä, joka pohjautuu heidän lapsuuteensa, kasvuympäristöönsä, kieleensä, uskontoonsa, kulttuuriinsa ja yhteisöönsä. Poikkeuksen muodostavat nuoret ja lapset jotka ovat muuttaneet paljon maasta ja kulttuurista toiseen ja joilla ei ole sitä pienintä yksikköä tästä mikrokosmoksesta, omaa perhettä, omia turvallisia ja tuttuja aikuisia ympärillään.

        Minä puhuisin mieluummin termistä "alienation", elikkä ulkopuolisuus ja vieraantuminen joka vaikeuttaa kotoutumista uuteen elinympäristöön ja se vaivaa etenkin jo aikuisia maahanmuuttajia, mutta myös lapsia ja nuoria. Se että ei tunnista, ei löydä enää itseään yhteisössä, jonka arvot, ajatukset, elintavat ja joskus myös moraali ja etiikka ei vastaa niitä omia, omassa maassa, oman perheen keskuudessa opittuja.

        Asiantuntevaa ja viisasta puhetta maahanmuuttajien, ja meidän muidenkin, identiteetistä ja sen muodustumisesta, Paloma. Ei mitään lisättävää..))
        Eli kunnioitus on edelleenkin se oiva asenne meille suhteessa maahanmuuttajiin ja tietysti muihinkin ulkopuolisuutta omassa elämänpiirissään kokeville.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minua alkoi vaivaamaan jotenkin tämä olettamus, että identiteettikriisi jotenkin olisi ominaista nimenomaan pakolaisilla ja että että se vielä pahentaisi asiaa että heidän uusi elinympäristönsä torjuisi heidät. Nämä asiat eivät mielestäni ole osa identiteettiä ja kuuluvat aivan toiseen keskusteluun, kuin identiteettiasioiden pohtiminen.

        Sinähän täällä päätät.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Olipa hyvä kuvaus identiteetin syntymisestä, Paloma. Miksu taisi saada vastauksen kysymykseensä..))
        Tuokin loppu, että sipulia kuoritaan, kunnes jäljelle jää vain kiinteä ydin.
        "Perusyksinäisyys" (vaikka se kuulostaa aika lohduttomalta), "Mikrokosmos", "Taivasten valtakunta meissä"(vaikka se kuulostaa pateettiselta)...

        Allenden kirja kuulostaa kiinnostavalta. Samoja teemoja, sopeutumista pakon edessä, käsitteli myös "Kissani Jugoslavia"..)) Sen jälkeen kun se vapautui homoerotiikasta ja kissa/käärme-symboliikasta..))

        Miksu sai vastauksen, Demeter, mutta luottaa toistaiseksi edelleen omaan ajatteluunsa ;))
        Etenen hitaasti Mansalaa, olen omimmalla alueellani lukijana,
        Identiteetti ja sen muodostuminen ei ole minulle ollenkaan vierasta asiaa,
        kysymykseni olivat vain "testejä",
        nimittäin jos keskustelussa on yksi, jolla on "oikeat" ja varmat mielipiteet kaikesta,
        mihin muita keskustelijoita tarvitaan ?

        Iloisiin kuulumisiin !


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minua alkoi vaivaamaan jotenkin tämä olettamus, että identiteettikriisi jotenkin olisi ominaista nimenomaan pakolaisilla ja että että se vielä pahentaisi asiaa että heidän uusi elinympäristönsä torjuisi heidät. Nämä asiat eivät mielestäni ole osa identiteettiä ja kuuluvat aivan toiseen keskusteluun, kuin identiteettiasioiden pohtiminen.

        Jos ei tuonkaltaiset tilanteet vaikuta identiteettiin, niin mikä sitten ?
        Ihmisen "historia" muokkaa identiteettiä. Ihminen kantaa historiaansa mukanaan
        koko elämänsä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksu sai vastauksen, Demeter, mutta luottaa toistaiseksi edelleen omaan ajatteluunsa ;))
        Etenen hitaasti Mansalaa, olen omimmalla alueellani lukijana,
        Identiteetti ja sen muodostuminen ei ole minulle ollenkaan vierasta asiaa,
        kysymykseni olivat vain "testejä",
        nimittäin jos keskustelussa on yksi, jolla on "oikeat" ja varmat mielipiteet kaikesta,
        mihin muita keskustelijoita tarvitaan ?

        Iloisiin kuulumisiin !

        No hyvä, miksu. Että sait vastauksen, mutta etsit/haet lisää..))
        Eikös se niin olekin, että vastausta tärkeämpi on asetettu kysymys ?
        Täytyy kyllä vakavasti harkita tuota Mansalaa. Se vain että tuo kirjalista kasvaa ja aika hupenee käsistä muutenkin. Ainakin tämä kevätaika..))
        Toivon kyllä, että pysyt linjoilla, kuten kaikki muutkin tänne kirjoittaneet. Myös kauan sitten luetuista kirjoista löytyy maininnan arvoisia...
        Jospa korona auttaisi löytämään kirjat uudelleen, jos/kun ne ovat monelta kadonneet, väistyneet taka-alalle. Puhun siis myös itsestäni. Vähäistä lukemiseni on takavuosiin verrattuna. Silmäongelmiakin on tullut.


    • Taidekirjat eivät toimi meillä sisustuselementteinä, ovat hyllyjen uumenissa eivätkä pöydillä, aika harvoin tulee otettua edes esille, muttei raaski hävittääkään. Yhden pikkupöydän on vallannut suuri karttakirja parinkymmenen vuoden takaa, paljon selataan, vaikka tietenkin päivityksen tarvetta kaiken aikaa tarvitseva. Otavan Isot ovat yllättävän käyttökelpoisia, löytyy luotettavaa faktaa vaikkapa henkilöhistoriasta esimerkiksi sanaristikoihin tai pikkukiistelyihin pähkinänkuoressa. Keksintöjen kirjat ovat jo keräilykappaleita, ovat jo varattu perinnöksi ensimmäiselle poikapuoliselle lapsenlapselle, joka tuntee vaarinsa tapaan vetoa tekniikkaan. ..ja nekin komeat nahkaselät kullatulla jakoavaimella koristettuja ;). Kirjat matkamuistoina ovat enemmän kuin sisältönsä, mutta alkuinnostuksen mentyä huomasimme valokuvauksen olevan kätevämpi tapa tallettaa muistoja.

      Hiukan kerron muutamasta merkityksellisestä kuvateoksesta, jotka ovat rakkaita myös niihin liittyvien tarinoiden takia. Kulunein teos on Yrjö Karilaan toimittama Pikku jättiläinen, monipuolinen nuorten käyttöön tarkoitettu tiivistetty tietoteos, aiheina antropologiasta kielitieteeseen ja käytännön taitoihin. Kirjassa on mieheni nimi ja vuosiluku 1959, ilmeisesti 12-vuotislahja. Siinä on 1598 sivua, kansi 19x12, paksuus 6cm. Selkämys ja kannenkulmaukset ovat nahkaa, kullattu teksti lähes pois kulunut ja sivujen välissä on mielenkiintoisia lappusia ja merkintöjä. Meillä oli kotona sama kirja, varmaankin jollain sisaruksellani repaleisena tallessa.

      Äitini sai isältäni heidän ensimmäisenä yhteisenä joulunaan teokset Suomen suvi ja talvi, joissa on mustavalkoisia kuvia ja runoja. Anoppini lahjakirja Suomalaisia koteja on vuodelta 1950 , Alli Paasikiven saatesanoin , korostaa kodin rauhallista henkeä ja onnea, on edustuskoteja sekä talonpoikaisia tupia. Felix Jonassonin kokoama Suomi kuvina on kauniisti sidottu 1932 painettu, omistuskirjoitus mieheni vaarin 60-päivänä.

      Kirja voi olla minulle esineenäkin rakas , varsinkin jos siihen liittyy tarina . Uskon, että rakkaus kirjoihin säilyy lähipiirissäni , mutta itse saavat valita mitä huolivat mukaansa jo nyt ja sitten perinnönjaossa. Parhaat aarteet on heille esitelty ja hiukan ennakkoonkin sovittu jakamisesta kiinnostuksen mukaan.

      Merete Mazzarella on arvostamani kirjailijana ja suoraan puhuvana ja oivaltavana naisena, meillä on yhteisiä ystäviäkin ja suomenruotsalaisuus on muutenkin läheinen asia.
      Toiste lisää.

      • Ihanasti kirjoitat kirjoista, Ramoona. Miten hyvin ne voivat toimia yhteenkuuluvuutta ja jatkuvuutta edistävinä, elävänä perintönä ja muistona meistä.


    • Anonyymi

      Kirjoja on monenlaisia, paljon purjehdus matkoja, taidetta,dekkareita. Ostan nykyään 5skr/kpl yleensä uusia lähes kaikki ruotsinkielellä. Luetut annan pois samaan paikkaan. Samponi ostaa vaatteita ex Busnel 2euroa kuin uusia.

    • Anonyymi

      Historiaa...sotahistoriaa lähes 10 hyllymetriä...löytyy kämpästäni.

      • Anonyymi

        Sodista ympäri maailman vai oletko keskittynyt joihinkin tiettyihin sotiin/maihin/aikakausiin?


      • Anonyymi

        Ketä kirjoittajaa arvostat kategoriassa Suomen (sota)historia ?



      • Anonyymi

      • Anonyymi kirjoitti:

        Huru. Millaisia väkäsiä sinulle on kertynyt sotaväestä kaulukseen?

        "Anonyymi"

        Ei ole väkäsiä.
        On vain Radisti-Jääkärin vihreä, lennokas laatta.
        Rinnassa on kultaa, ulkopuolellakin.
        Pitäisiköhän alkaa uusi ura?
        Sellainen Heikki Ikola-ura.

        H.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sodista ympäri maailman vai oletko keskittynyt joihinkin tiettyihin sotiin/maihin/aikakausiin?

        WW II , Suomen osalta etupäässä, mutta tietenkin Saksa vastaan muu maailma...hyvin pitkälti.


      • Anonyymi
        huruksz kirjoitti:

        Paras on hra W.Halsti (Wolfgang Hallstén Hagman)

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Wolf_H._Halsti

        http://www.brantberg.fi/Sotaupseerit - Wolf H Halsti.htm

        H.

        Ootko joku sotahullu vai ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ootko joku sotahullu vai ?

        "Anonyymi"

        Luultavasti olen.
        Niin ainakin isä sanoi minulle kun olin 13v.
        Kyselin isältä mistä sota-kirjoja saa, olen lukenut jo kaikki kunnan kirjastosta.
        Isä kävi kaksi sotaa.
        Ja kääntyi Kommunistiksi.
        Tsekkoslovakian miehitys...ja isä lopetti politiikan.
        Ei siirtynyt edes Demareihin.

        H.


    • Anonyymi

      Suomessa on noin miljoona yksinasuvaa, suuri osa heistä myös hyvin yksinäisiä,
      ettei mikrokosmoksen löytäminen ympärilleen ole mikään "automaatio".

      • Kun Paloma ei tunnu olevan paikalla, pyydän puheenvuoroa..)) :

        Minä ymmärsin asian niin, Anonyymi 8.53, että vaikka ihminen tällä hetkellä eläisi yksin, hänellä on luultavasti kokemuksia tuosta "samanhenkisten" ihmisten kohtaamisesta joskus aikaisemmin ja ne kohtaamiset ovat hänessä "tallella".
        Kirjallinen vahvistus voisi tulla vaikka Aleksis Kiveltä: "Onni voi kestää hetken, mutta tuntuu aina"..))
        Mutta totta, yksinäisyys on meidän aikamme vitsaus. Ei siitä turhaan puhuta. Ja nyt, korona-aikana se tietysti korostuu, kun elämää rajoitetaan. Onneksi meillä on sentään vielä tilaisuus ulkoilla, kohdata siellä joku vastaantulija, ellei ihan "samanhenkinen" niin ainakin ihmisheimoon kuuluva ja kun meillä on tuo iso yhteinen koronavihollinen, se voi poistaa esteitä ihmisten väliltä ja pienikin kohtaaminen voi palvella enemmän kuin luulemme.
        Ja onhan meillä tämä nettikin..))


    • Anonyymi

      Lapsellisen lennokasta höpöjuttua. "Ihmisiä ympäröi samanhenkisten ja "samaa kieltä" puhuvien ihmisten ja esineitten ja asioitten "mikrokosmos" jotka ovat "niitten jutut" .

      • Noinko tykkäät, Anonyymi 9.07 ?..)) Minulle tuo mikrokosmos-juttu on selvää pässinlihaa, mutta minähän kuulunkin tuohon "lapsellisten" joukkoon...
        Tuskin siitä "jalat maassa" asenteestakaan haittaa on, jos kirjallisuuteen palaa niin kyllä sen asenteen edustajia löytyy sieltäkin.


    • Anonyymi

      Tämä kirja ei kuulu "ryhmään" mutta luin ravitsemusterapeutti, FT, Reijo Laatikaisen
      kirjan "Taltuta lievä tulehdus" - eroon piilevästä vaivasta ravinnollla
      ja elämäntavoilla. Sen perusteella monet lehtien jutut on huuhaata esimerkiksi
      ns. superfoodeista ja monet muutkin ruoat ovat ylimainostettuja.
      Meta-analyysit eivät todistaneet yksittäisten trendi-ruokien vaikuttavan
      mihinkään sen kummemmin.

      • Anonyymi

        Onko "lievä tulehdus"/matala-asteinen tulehdus joku lääkärien vai kenen keksimä juttu ?
        Ei pääse perille mikä se on. Se on niin "piilevä vaiva". Missä labra-arvoissa se näkyy ?


    • Anonyymi

      "Hullun paperit"
      on tämänhetkisen kirjani nimi.
      Se on lääkärikirja elämän iloista ja suruista hoito-ohjeineen,
      aikamatka, kuinka hullun kirjoihin päästiin ennen vanhaan.
      Kuinka hullut löysivät oman paikkansa maailmassa.
      Kuinka sairauksia hoidettiin ennen,
      muitakin sairauksia kuin hulluutta.
      Kirjan on kirjoittanut erikoislääkäri Mika Rautonen.
      hän oli terveyskeskuksen yleislääkärinä
      opiskellessaan oikeuspsykiatriaa.
      Mukava lääkäri.

    • Anonyymi

      Yksinäisyys on tyhjyyttä, mikä syntyy siitä, että ei tule kuulluksi eikä nähdyksi.

      • Anonyymi

        On surullista olla näkymätön yhteiskunnassa.
        Näkymättömien pitäisi perustaa näkymättömien kerho,
        mutta kun näkymättömät eivät näy edes toisilleen,
        miten he saisivat yhteyden toisiinsa ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        On surullista olla näkymätön yhteiskunnassa.
        Näkymättömien pitäisi perustaa näkymättömien kerho,
        mutta kun näkymättömät eivät näy edes toisilleen,
        miten he saisivat yhteyden toisiinsa ?

        Tuosta näkymättömyydestä tulee mieleen muumisatu: Näkymätön lapsi. Se kertoi Ninnistä, jonka tullessa muumilaaksoon hänestä näkyi vain rusetti. Muumimamman ja muunkin muumiperheen huomio ja ystävällisyys toivat häntä näkyviin vähä vähältä kunnes hän näkyi kokonaisena tyttönä.
        Niin, että taidatte olla oikeassa Anonyymi 14.02 ja 22.08/eilen. Jokainen meistä ansaitsisi tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ja pahoin pelkään, että muunkin ikäiset voivat kärsiä samasta puutteesta. Nykyisin taidetaan puhua kohtaamattomuudesta.
        Itse näen että huomionhakuisuus, mikä on mielestäni korostunut meidän ajassa, todistaa parhaiten tuosta puutteesta. Haetaan näkyvyyttä hinnalla millä hyvänsä ja saadaan tietysti ponnistelujen tuloksena hetken noste ja vahvistusta omaan julkikuvaan, mutta onko se lopulta se, mitä ihminen hakee ? Tekeekö se hänet niin ehjäksi, että hän voi asettua kaikessa rauhassa muiden joukkoon, vaikka siihen omaa muumiperheeseensä ilman todistelua, ilman uutta suunnitelmaa näkyvyyden parantamiseksi ?

        En usko. Vain kohtaamisessa on taikaa. Kohtaaminen määritellään kai niin, että siinä ihmiset ovat riisuneet omat suojavarustuksensa, oman naamionsa, ja kohtaavat toisensa haavoittuvina ja paljaina. Ainakin elämän kriisit antavat ihmisille mahdollisuuden tähän, jos he vain tahtovat ja uskaltavat. Valinta on meidän.
        Vai onko ?


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Tuosta näkymättömyydestä tulee mieleen muumisatu: Näkymätön lapsi. Se kertoi Ninnistä, jonka tullessa muumilaaksoon hänestä näkyi vain rusetti. Muumimamman ja muunkin muumiperheen huomio ja ystävällisyys toivat häntä näkyviin vähä vähältä kunnes hän näkyi kokonaisena tyttönä.
        Niin, että taidatte olla oikeassa Anonyymi 14.02 ja 22.08/eilen. Jokainen meistä ansaitsisi tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ja pahoin pelkään, että muunkin ikäiset voivat kärsiä samasta puutteesta. Nykyisin taidetaan puhua kohtaamattomuudesta.
        Itse näen että huomionhakuisuus, mikä on mielestäni korostunut meidän ajassa, todistaa parhaiten tuosta puutteesta. Haetaan näkyvyyttä hinnalla millä hyvänsä ja saadaan tietysti ponnistelujen tuloksena hetken noste ja vahvistusta omaan julkikuvaan, mutta onko se lopulta se, mitä ihminen hakee ? Tekeekö se hänet niin ehjäksi, että hän voi asettua kaikessa rauhassa muiden joukkoon, vaikka siihen omaa muumiperheeseensä ilman todistelua, ilman uutta suunnitelmaa näkyvyyden parantamiseksi ?

        En usko. Vain kohtaamisessa on taikaa. Kohtaaminen määritellään kai niin, että siinä ihmiset ovat riisuneet omat suojavarustuksensa, oman naamionsa, ja kohtaavat toisensa haavoittuvina ja paljaina. Ainakin elämän kriisit antavat ihmisille mahdollisuuden tähän, jos he vain tahtovat ja uskaltavat. Valinta on meidän.
        Vai onko ?

        Hei Demeter, kommenttejasi on suuri ilo lukea. Niissä on aina ymmärtäväistä inhimillisyyttä ja muut huomioonottavia näkökantoja.
        Esimerkkinä näkymättömyydestä tarina Ninnistä on paitsi hyvä niin myös hellyttävä.

        Vapaaehtoinen yksinolo on eri asia kuin yksinäisyys.
        Ihminen on olemassa vain muitten kautta.
        Yksinäinen tuntee olonsa tarpeettomaksi ja merkityksettömäksi,
        siksi me kai yritämme kurottautua muita kohti.

        "Vain kohtaamisessa on taikaa", totesit niin osuvasti.

        Elämän kriisit voivat voivat tehdä jonkun aremmaksi,
        mutta jollekin toiselle antaa voimaa ja rohkeutta.
        Siihen viitaten laitan tähän erään ajattelijan retorisen kysymyksen:
        Mitä muuta tarkoitusta meillä ihmisillä voi olla
        kuin tukea kanssakulkijoitamme elämän tiellä ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei Demeter, kommenttejasi on suuri ilo lukea. Niissä on aina ymmärtäväistä inhimillisyyttä ja muut huomioonottavia näkökantoja.
        Esimerkkinä näkymättömyydestä tarina Ninnistä on paitsi hyvä niin myös hellyttävä.

        Vapaaehtoinen yksinolo on eri asia kuin yksinäisyys.
        Ihminen on olemassa vain muitten kautta.
        Yksinäinen tuntee olonsa tarpeettomaksi ja merkityksettömäksi,
        siksi me kai yritämme kurottautua muita kohti.

        "Vain kohtaamisessa on taikaa", totesit niin osuvasti.

        Elämän kriisit voivat voivat tehdä jonkun aremmaksi,
        mutta jollekin toiselle antaa voimaa ja rohkeutta.
        Siihen viitaten laitan tähän erään ajattelijan retorisen kysymyksen:
        Mitä muuta tarkoitusta meillä ihmisillä voi olla
        kuin tukea kanssakulkijoitamme elämän tiellä ?

        Kirjoitti "Miksu"


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hei Demeter, kommenttejasi on suuri ilo lukea. Niissä on aina ymmärtäväistä inhimillisyyttä ja muut huomioonottavia näkökantoja.
        Esimerkkinä näkymättömyydestä tarina Ninnistä on paitsi hyvä niin myös hellyttävä.

        Vapaaehtoinen yksinolo on eri asia kuin yksinäisyys.
        Ihminen on olemassa vain muitten kautta.
        Yksinäinen tuntee olonsa tarpeettomaksi ja merkityksettömäksi,
        siksi me kai yritämme kurottautua muita kohti.

        "Vain kohtaamisessa on taikaa", totesit niin osuvasti.

        Elämän kriisit voivat voivat tehdä jonkun aremmaksi,
        mutta jollekin toiselle antaa voimaa ja rohkeutta.
        Siihen viitaten laitan tähän erään ajattelijan retorisen kysymyksen:
        Mitä muuta tarkoitusta meillä ihmisillä voi olla
        kuin tukea kanssakulkijoitamme elämän tiellä ?

        Sama täällä Miksu ! Sinun kirjoittelusi on aina innostavaa, väljää ja raikasta.

        Tuntuu hyvältä saada vastakaikua omille ajatuksilleen. Sitä voi tietysti kysyä miten "omia" ne lopulta ovat. Viittaan siis pohdintoihin ihmisen identiteetin syntymisestä..))


    • Olen nyt puolivälissä Merete Mazzarellan esseekokoelmaa "Emmekö voisi elää sovussa" ja kyllä siinä tulee esille monia näitä kysymyksiä joita täälläkin pohdimme: ajankohtaisia asioita joita on syytä miettiä ja tarkistaa itse kukin asennettamme. Palaan tähän teemaan vielä mahdollisesti uudessa aloituksessa ja myös aloituksessa joka käsittelee samanhenkisyyttä.
      ***
      Yksinäisyys on sinänsä hyvä aihe uuteen aloitukseen myös: kirjallisuudessa han sitä käsitellään hyvinkin laajasti ja se on joko vapaaehtoisena elämäntapana tai syrjäytymisenä ja ulkopuolisuutena yksi aikamme kipeistä ilmiöistä.
      Itse olen asunut yksin jaksoja elämästäni sen jälkeen kun lapset muuttivat kotoa ja siihen saakka kun tapasin Legon osittain osittain vapaaehtoisesti valitussa tilassa ("parempi yksin kuin huonossa seurassa-periaatteella" ja en ole sitä katunut.) En kokenut yksinäisyyttä koskaan painostavana tai syrjäyttävänä: olin työelämässä mukana ja perhe oli lähellä, ystäviäkin on aina ollut, joiden kanssa jakaa huolet, ilot ja surut. En oikeastaan tiedä henkilökohtaisesti mitään todellisesta, halvaannuttavasta, pois sulkevasta, masentavasta yksinäisyydestä.

      • Että mielenkiitoisia aloituksia luvassa, Paloma ?..))
        Uskon aiheisiin ja siihenkin, että vaikka henkilöön menevät arvostelut eivät olisi mukavia, hyvä aihe kutsuu myös niitä "samanhenkisiä" kirjoittajia ketjuun. Tarkoitan siis itse aiheesta kiinnostuneita.
        En tiedä onko viisasta hätistellä ketään pois tai asettaa suukapulaa kenellekään. Jos menee tolkuttomaksi niin siirrytään kulisseihin..))
        Niin ainakin me "raukkikset" tehdään, kun ei jakseta seurata tapahtumien kulkua...

        Minusta kyllä viimeaikaiset ketjut ovat soljuneet paremmin. Vai näyttääkö vain siltä, kun ei ole itse joutunut myrskyn silmään ?


      • demeter1 kirjoitti:

        Että mielenkiitoisia aloituksia luvassa, Paloma ?..))
        Uskon aiheisiin ja siihenkin, että vaikka henkilöön menevät arvostelut eivät olisi mukavia, hyvä aihe kutsuu myös niitä "samanhenkisiä" kirjoittajia ketjuun. Tarkoitan siis itse aiheesta kiinnostuneita.
        En tiedä onko viisasta hätistellä ketään pois tai asettaa suukapulaa kenellekään. Jos menee tolkuttomaksi niin siirrytään kulisseihin..))
        Niin ainakin me "raukkikset" tehdään, kun ei jakseta seurata tapahtumien kulkua...

        Minusta kyllä viimeaikaiset ketjut ovat soljuneet paremmin. Vai näyttääkö vain siltä, kun ei ole itse joutunut myrskyn silmään ?

        Katsotaan nyt, kunhan olen lukenut kirjan loppuun. Koska jokaisessa esseessä on tavallaan eri aihe, vaikka ne nitoutuvatkin yhteen, niin siitä on vaikea tehdä aloitusta tai sitten jokainen luku (essee) voisi olla oma aloituksensa. Paljon kiinnostavaa tekstiä ja monissa hänen mielipiteisessään ja johtopäätöksissään tunnistan itseni, mutta en läheskään joka asiassa. Hänen kielellistä taituruuttaan minulla ei myöskään ole ja olenkin oppinut koko joukon uusia suomenkielisiä sanoja (käännöksestä).
        Ei kai kukaan siitä pidä että hätistellään pois, mutta joskus minultakin loppuu kärsivällisyys ja tulee yliampumisia, kun tarpeeksi kauan ärsyttää. Kiitos sinulle ja muillekin, etupäässä rekatuille, jotka olette jaksaneet osallistua keskusteluun, vaikka näitä välikohtauksiakin on ollut,


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Katsotaan nyt, kunhan olen lukenut kirjan loppuun. Koska jokaisessa esseessä on tavallaan eri aihe, vaikka ne nitoutuvatkin yhteen, niin siitä on vaikea tehdä aloitusta tai sitten jokainen luku (essee) voisi olla oma aloituksensa. Paljon kiinnostavaa tekstiä ja monissa hänen mielipiteisessään ja johtopäätöksissään tunnistan itseni, mutta en läheskään joka asiassa. Hänen kielellistä taituruuttaan minulla ei myöskään ole ja olenkin oppinut koko joukon uusia suomenkielisiä sanoja (käännöksestä).
        Ei kai kukaan siitä pidä että hätistellään pois, mutta joskus minultakin loppuu kärsivällisyys ja tulee yliampumisia, kun tarpeeksi kauan ärsyttää. Kiitos sinulle ja muillekin, etupäässä rekatuille, jotka olette jaksaneet osallistua keskusteluun, vaikka näitä välikohtauksiakin on ollut,

        Kiva jos kirjoitat noista esseistä, Paloma, kun niistä ja Mazzarellasta ovat muutkin täällä puhuneet.
        Ymmärrän kyllä turhautumisesi, sitä kai potee itse kukin silloin kun kokee tulleensa väärin ymmärretyksi/tulkituksi.
        Se vain taitaa olla pelin henki täällä, kun "sana on vapaa"...
        Aloittajahan on aina eniten tulilinjalla, helppo sitä on meidän muiden tulla katettuun pöytään. Kiitos itsellesi linjoilla pysymisestä..))


    • Anonyymi

      Kaikki ulkoinen ja vuorovaikutus vaikuttaa identiteettiimme,
      muokkaa meitä, tiedostamattamme,
      tietenkin riippuu meistä itsestämme miten ja kuinka paljon.

      Ei ihmisen identiteetti ole mikään "salainen itu" sisällämme,
      joka kasvaa ja muokkautuu itsekseen minkään siihen vaikuttamatta.

      • Samaa mieltä, Anonyymi 20.33.
        Se vain, että voiko ihminen tosiaan itse valita, mitkä ulkopuoliset vaikutteet hän ottaa identiteettinsä rakennusaineiksi ? Millaisten asioitten antaa vaikuttaa itseensä ?
        Entä jos se "salainen itu"on sittenkin mukana tuossa valinnassa ?..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Samaa mieltä, Anonyymi 20.33.
        Se vain, että voiko ihminen tosiaan itse valita, mitkä ulkopuoliset vaikutteet hän ottaa identiteettinsä rakennusaineiksi ? Millaisten asioitten antaa vaikuttaa itseensä ?
        Entä jos se "salainen itu"on sittenkin mukana tuossa valinnassa ?..))

        Olisin taipuvainen ajattelemaan, ettei kaikki olisi tietoista valintaa.
        Se tapahtuu mikä tapahtuu. Olipa huonosti ilmaistu....
        Ihminen tekee valintoja koko ajan, osa tiedostamattomia, osa tietoisia,
        mikä meihin jää vaikuttamaan ja miten, se lienee hyvin pitkäaikainen prosessi ?
        (Vastasin muuten hetki sitten sinun hienoon kommenttiisi eilen 11:25)
        Miksu


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olisin taipuvainen ajattelemaan, ettei kaikki olisi tietoista valintaa.
        Se tapahtuu mikä tapahtuu. Olipa huonosti ilmaistu....
        Ihminen tekee valintoja koko ajan, osa tiedostamattomia, osa tietoisia,
        mikä meihin jää vaikuttamaan ja miten, se lienee hyvin pitkäaikainen prosessi ?
        (Vastasin muuten hetki sitten sinun hienoon kommenttiisi eilen 11:25)
        Miksu

        Sitähän minäkin, Miksu..)) Kun tällä alueella liikutaan, on vaikea löytää täsmällistä ilmaisua sille, mitä tarkoittaa. "Sana on sormi, joka osoittaa kuuta, mutta sormi ei ole kuu..))
        Jospa tulos ei ole tärkeä vaan prosessi ? Lainavaloilla taas...


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Sitähän minäkin, Miksu..)) Kun tällä alueella liikutaan, on vaikea löytää täsmällistä ilmaisua sille, mitä tarkoittaa. "Sana on sormi, joka osoittaa kuuta, mutta sormi ei ole kuu..))
        Jospa tulos ei ole tärkeä vaan prosessi ? Lainavaloilla taas...

        Demeter, on kai niin, että lopputulos on täysin arvaamaton, koska kokemuksemme muokkaavat identiteettiämme koko elämämme. Ei koskaan voi tietää mikä meitä kohtaa ja miten se muuttaa meitä. En minäkään ole sama ihminen kuin 50 vuotta sitten,
        vaikka olenkin :)) Niin hassulta kuin se kuulostaa.
        Miksu


    • Anonyymi

      Ulkoiset asiat voivat vaikuttaa hyvinkin identiteettimme.
      Identiteettiimme voi vaikuttaa jopa aivopesulla (voi olla olla valmiiksi altis
      tai olla suoranainen halu tulla aivopestyksi)

      Noin 50 vuotta sitten varakkaitten oikeistolaisperheitten lapset "löysivät"
      yllättäen identiteetin ja
      alkoivat kulkea Maon Punainen Kirja samettitakkinsa taskussa.
      Uusi identiteetti löytyi myöhemmin juppi-aikana ja johti
      takaisin "kotipesään" oikeistolaisuuteen ja vaurastumiseen.

      Onko identiteettikin vain "narratiivi" joillekin ihmisille,
      joitten eräs tunnettu edustaja on todennut: "Raha on narratiivi".
      Ko. henkilö muutti muutti Ruotsiin, identiteetti kai vaati muuttoa,
      vai olisikohan ollut keveämpi perintöverotus...

      • Anonyymi

        Osa suomalaisista näyttelijöistä "löysi" myös identiteettinsä,
        vasemmistolaisidentiteetin
        ja sisäisti sen tosissaan.
        Mikään ei ollut niin ihanaa kuin Neuvostoliitto
        kunnes oli käynyt siellä ja senkään jälkeen ei heti kehdannut tunnustaa,
        että oli ehkä "löytänyt" väärän identiteetiin...
        Poliittinen kanta on osa identiteettiä,
        jos sen omakseen tuntee.
        Kaikki itsensä etsiminen on osa identiteetin kehittymistä,
        meni syteen tai saveen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Osa suomalaisista näyttelijöistä "löysi" myös identiteettinsä,
        vasemmistolaisidentiteetin
        ja sisäisti sen tosissaan.
        Mikään ei ollut niin ihanaa kuin Neuvostoliitto
        kunnes oli käynyt siellä ja senkään jälkeen ei heti kehdannut tunnustaa,
        että oli ehkä "löytänyt" väärän identiteetiin...
        Poliittinen kanta on osa identiteettiä,
        jos sen omakseen tuntee.
        Kaikki itsensä etsiminen on osa identiteetin kehittymistä,
        meni syteen tai saveen.

        Jännä muistella tuota 60-luvun "radikalisoitumista". Lähdettiinkö me, suuret ikäluokat siihen mukaan ? Itse en muista oikein kenenkään lähteneen. Ehkä kaupungissa oli toisin.

        Se tietysti kiinnostaa, jäikö näihin "partaradikaaleihin" jokin jälki tuosta ajasta jos he myöhemmin käänsivät takkinsa ja ryhtyivät muihin puuhiin.


    • Anonyymi

      Psyykkinen ja fyysinen väkivalta voi tehdä identiteetistä silppua
      ja tunne ja tieto siitä, ettei minua haluta minnekään.

      Kun ihminen ei enää tiedä kuka on, minne hän kuuluu,
      missä hän saisi olla ja elää hyväksyttynä,
      eikö se ole sekä identiteettikriisi että hädänlainen tila.

      En vähättelisi niiden pakolaisten kohtaloa, jotka pahimman joutuvat kokemaan.
      On himp-pasen liian kevytmielistä kutsua sitä "ulkopuolisuuden tunteeksi".

    • Anonyymi

      Kaiken kauhean kohteeksi joutuminen ei ole "vain" ulkopuolisuuden tunne,
      se on kokonaisvaltainen kriisi,
      joka rikkoo ihmisen sisimmän/identiteetin ja tuskin siitä toipuu kokonaan koskaan.
      Se osa elämää jää identiteettiin.

      • Miten hienoa pohdintaa identiteetistä, Anonyymit 20.02 - 21.24. Noihin täytyy palata, niitä pitää pureskella...


      • Aivan, Anonyymit 21.12. ja 21.24. Tuo totaalinen särkyminen painii varmasti eri sarjassa kuin ne yksittäiset traumat, joita me kaikki saatamme kantaa sisällämme ja selvitä silti, ainakin auttavasti, elämässämme.
        Jos kirjallisuuteen palaa, niin tuossa Bolla-kirjassa oli kyllä vaikuttava kuvaus sellaisesta särkymisestä mistä ei ollut paluuta.


      • demeter1 kirjoitti:

        Aivan, Anonyymit 21.12. ja 21.24. Tuo totaalinen särkyminen painii varmasti eri sarjassa kuin ne yksittäiset traumat, joita me kaikki saatamme kantaa sisällämme ja selvitä silti, ainakin auttavasti, elämässämme.
        Jos kirjallisuuteen palaa, niin tuossa Bolla-kirjassa oli kyllä vaikuttava kuvaus sellaisesta särkymisestä mistä ei ollut paluuta.

        Identiteettihän muodostuu ihmiselle pääasiassa lapsuudessa ja nuoruudessa ja mitä maahanmuuttajien identiteetin muuttumiseen tulee, niin sehän on aivan varmastikin yksilökohtaista. Minun kokemukseni maahanmuuttajan ja siirtolaisen oman identiteetin säilymisestä ja miten se muokkautuu uudessa kulttuurissa perustuu ei-pakolaisten kokemuksiin ja kertomuksiin siitä miten tämä oma pienoismalli elämästä, mikrokosmos, suojelee nimenomaan sitä omaa identiteettiä. Että se muovautuu ja muuntuu koko elämän ajan on itsestään selvä asia, mutta se on edelleenkin sisäinen prosessi, eikä tarvitse olla traumaattinen. Nyt jos ihminen tulee tänne, sanotaan vaikka Ruotsiin/Suomeen pakolaisena, niin hän mahdollisesti käynyt läpi niin järkyttäviä asioita että koko hänen minuutensa, identiteettinsä, on kärsinyt. Nämä ovat kuitenkin minusta edelleenkin hieman eri asioita.


    • Liityin Suomalaisen kirjakaupan jäseneksi. Sieltä voi tilata äänikirjoja ladattavaksi kun ei kirjastoon pääse. On muitakin jolla on näitä kaupan, mutta valitsin tämän.
      Viimeksi kuuntelin Pajtim Statovcin kirjan Bolla.
      Se on aika outo mielestäni, mutta kuitenkin kuuntelin sen mielenkiinnolla.
      Miesten välistä rakkautta on kuvattu aika rohkeasti, mutta ei mielestäni häiritsevän.
      Tämä Bolla-tyttö jäi vähän hämäräksi, mikä se oikein on, kuuntelen kirjan uudelleen ja syvennyn paremmin. Jos kuuntelee nukkumaan mennessä niin moni kohta voi jäädä vähälle huomiolle.

      • Kiitos vinkistä, liekko. Olen varmasti Suomalaisen kirjakaupan jäsenkin, mutta kun harvoin kirjoja enää ostan, jäsenyyskin on unohtunut..))
        Kiva kuulla vaikutelmisasi. En voi sanoa, että Bolla olisi minullekaan avautunut ensi lukemalta mutta muiden tulkinnat ovat kyllä avanneet sitä lisää...


      • demeter1 kirjoitti:

        Kiitos vinkistä, liekko. Olen varmasti Suomalaisen kirjakaupan jäsenkin, mutta kun harvoin kirjoja enää ostan, jäsenyyskin on unohtunut..))
        Kiva kuulla vaikutelmisasi. En voi sanoa, että Bolla olisi minullekaan avautunut ensi lukemalta mutta muiden tulkinnat ovat kyllä avanneet sitä lisää...

        Näin keväällä on laitettava erityisen ihastuttava miete-lause.
        Nauttikoon tästä kaikki, erityisesti demeter1.

        "Jos ihailet ja rakastat kukikasta nurmikkoa, älä leikkaa sitä."

        Mehän tiedämme että niin kuin väärät mielet, väärät kielet.
        Johtavat tekoihin, jotka eivät kannusta elävään elämiseen.

        H.


      • huruksz kirjoitti:

        Näin keväällä on laitettava erityisen ihastuttava miete-lause.
        Nauttikoon tästä kaikki, erityisesti demeter1.

        "Jos ihailet ja rakastat kukikasta nurmikkoa, älä leikkaa sitä."

        Mehän tiedämme että niin kuin väärät mielet, väärät kielet.
        Johtavat tekoihin, jotka eivät kannusta elävään elämiseen.

        H.

        Kiitos huru. Aika hyvin..)) Vaikka tuo epäsuora kehotus olla leikkamatta nurmikkoa meni väärään osoitteeseen. Vihaan nurmikon leikkuuta joten ole huoleti.

        Mutta jos yrittäisin löytää mietteestä enemmän, olisiko siinä kehotus pysyä etäällä kaikesta kauniista ? Vähän kuin Dostojevskin ajatus: "vain kaukaa pystyy rakastamaan, läheltä ei juuri koskaan"..))


      • demeter1 kirjoitti:

        Kiitos huru. Aika hyvin..)) Vaikka tuo epäsuora kehotus olla leikkamatta nurmikkoa meni väärään osoitteeseen. Vihaan nurmikon leikkuuta joten ole huoleti.

        Mutta jos yrittäisin löytää mietteestä enemmän, olisiko siinä kehotus pysyä etäällä kaikesta kauniista ? Vähän kuin Dostojevskin ajatus: "vain kaukaa pystyy rakastamaan, läheltä ei juuri koskaan"..))

        "demeter1"

        Subjekti ja Verbi.
        Nurmikko ja Leikata.

        Mietettä voi käyttää moneen muuhunkin.
        Vaihtaa nuo kaksi asiaa haluamiinsa.
        -
        Esim. Katselet miestä joka on mielestäsi komea(Nurmikko).
        Haluatko silti hänen vaihtavan(leikata) pikku-takkinsa toisen-väriseen? :)
        Lisätä voisi vaikka sen, että miehelle juuri tuo takki on työssään tarpeellinen.
        (Kukka ja Mehiläinen)
        -
        Kuuluukohan vihaaminen tähän mietteeseen?
        Anteeksi jos tulet menettämään yö-unesi. :)

        H.


    • Anonyymi

      Lähtökohta 1: Kaikille ei ole mikrokosmosta suojelemassa.

    • Anonyymi

      KaikillA ei ole mikrokosmosta suojelemassa.

      • Ehkä käsitämme sanan eri tavalla.
        Jospa joidenkin "mikrokosmos" on niin riisuttu, kostuu niin vähästä, niin pienistä elementeistä että ei koe sitä olevan olemassakaan.
        Kotisi on osa mikrokosmostasi, esineet ja asiat joilla ympäröit itsesi, jotka kuuluvat osan identiteettiisi ja lisäävät viihtyvyytäsi tai turvallisuuden tunnettasi: mattosi, verhosi, kahvipannusi porina, suosikkimetreologisi ääni tv-uutisissa, ruokasi, kukkasi ikkunalla, naapurisi joka soittaa ovikelloasi, puhelimesi joka pirahtelee. Pelkistetysti ja käsinkosketeltavasti, oma pieni maailmasi suuren maailman sisällä.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ehkä käsitämme sanan eri tavalla.
        Jospa joidenkin "mikrokosmos" on niin riisuttu, kostuu niin vähästä, niin pienistä elementeistä että ei koe sitä olevan olemassakaan.
        Kotisi on osa mikrokosmostasi, esineet ja asiat joilla ympäröit itsesi, jotka kuuluvat osan identiteettiisi ja lisäävät viihtyvyytäsi tai turvallisuuden tunnettasi: mattosi, verhosi, kahvipannusi porina, suosikkimetreologisi ääni tv-uutisissa, ruokasi, kukkasi ikkunalla, naapurisi joka soittaa ovikelloasi, puhelimesi joka pirahtelee. Pelkistetysti ja käsinkosketeltavasti, oma pieni maailmasi suuren maailman sisällä.

        Sodan jaloissa olleen ihmisen kokemuksilla,
        kun joutuu lähtemään ei-toivotuksi ihmiseksi ja
        usein jopa rasistien "päähänpotkimaksi" ihmiseksi
        uuteen tuntemattomaan kulttuuriin ,
        ei ole sinun mielestäsi mitään vaikutusta identiteettiin,
        mutta verhoilla ja suosikkimeterologin äänellä on.

        Ei voi parhaalla tahdollakaan ymmärtää ajatusmaailmaasi,
        kun ei pysty niin korkealle kapuamaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sodan jaloissa olleen ihmisen kokemuksilla,
        kun joutuu lähtemään ei-toivotuksi ihmiseksi ja
        usein jopa rasistien "päähänpotkimaksi" ihmiseksi
        uuteen tuntemattomaan kulttuuriin ,
        ei ole sinun mielestäsi mitään vaikutusta identiteettiin,
        mutta verhoilla ja suosikkimeterologin äänellä on.

        Ei voi parhaalla tahdollakaan ymmärtää ajatusmaailmaasi,
        kun ei pysty niin korkealle kapuamaan.

        Ensiksikin, lähdemme eri premisseistä tai lähtökohdista.
        Suuri valtaosa maahanmuuttajista, pakolaisista myös, ei päädy tai joudu sellaiseen ahdinkoon uudessa kotimaassaan, jota kuvaat. Ei sopeutumisvaikeudet tai joidenkin ahdasmielisten tai rasististen asennoituminen maahanmuuttajaa kohtaan aiheuta identiteettikriisiä maahanmuuttajassa, ellei sitä ole jo ennestään. Kurdi on edelleenkin kurdi ja etiopialainen etiopialainen, eikä he sopeutumisprosessin aikana yritä tai edes halua yrittää hankkia itselleen jotain muuta identiteettiä kuin se mikä heillä oli jo valmiina ennestään; ainoastaan oppia elämään omalla identiteetillään uudessa kulttuurissa, uusilla säännöillä.
        Mikrokosmos, elikkä sinun oma kuplasi suuremman kuplan sisällä, ei ole identiteettiä eikä osa sitä. Se suojelee identiteettiä ja muodostaa turvallisen alueesi, jossa sinun ei tarvitse kamppailla identiteettiongelmien kanssa,
        Mikä on kyllä totta että ihminen muovaa ja hallitsee identiteettiään koko elämänsä ajan, mutta perusidentiteetti on jo olemassa siinä vaiheessa kun nuoresta tulee aikuinen.


    • Anonyymi

      Mikrokosmoksesi on jotain omien "sfääriesi" piperrystä.
      Ei tämä himamikrokosmos paljon identiteettiin vaikuta.

      • Anonyymi

        Tyhjää puhetta, ilman punaista lankaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tyhjää puhetta, ilman punaista lankaa.

        Samanko ihmisen juttuja joka viime syksynä ei ollut feministi ja kielsi koskaan
        olleensakaan, mutta pari vuotta sitten kirjoitteli olleensa aina vannoutunut feministi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Samanko ihmisen juttuja joka viime syksynä ei ollut feministi ja kielsi koskaan
        olleensakaan, mutta pari vuotta sitten kirjoitteli olleensa aina vannoutunut feministi.

        Muistatko vielä mitä kirjoitin asiasta toukokuussa, 2007?


    • Anonyymi

      Tulisiko kellekään mieleen joitain ikimuistettavia kirjoja ?
      Syystä tai toisesta vaikutuksen tehneitä,
      romaaneja tai miltä hyvänsä alalta
      uudempien kirjojen lukukokemuksia odotellessa.
      Mielellään lukisi, mikä teki kirjasta ikimuistettavan.

      • Anonyymi

        Vahva suositus Ken Follett Vuosisata- trilogia kuvaa 1900-luvun kuohuja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vahva suositus Ken Follett Vuosisata- trilogia kuvaa 1900-luvun kuohuja.

        Hieno trilogia, vaikka välillä vähän puuduttava.


    • Siivotessani mökin kierjahyllyä sieltä löytyi politiikan aarteita.

      Musta Monopoli
      Alaston totuus markkinavoimista
      Marxin esteettiset katsomukset.

      No, itse en ole lukenut niitä, mutta laitoin ne niin, jotta jos joku silmäilee kirjoja ne ovat katseen vangitsijoina ; )

      • Anonyymi

        Aarteita ? Haha.


    • Morris Westin The Navigator (1976) (en tiedä suomalaista nimeä), oli kirja jonka luin joskus kauan sitten ja jäi mieleeni todella pitkäksi ajaksi.

      • Anonyymi

        Mistä se kertoi ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä se kertoi ?

        Tutustu venäläiseen Ljudmila Ulitskajaan, niin ehkä on tuttu entuudestaan.
        Häneltä on viimeksi ilmestynyt: Köyhiä sukulaisia


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mistä se kertoi ?

        Saaresta Polynesiassa jonne kaikki merenkulkijat päätyvät kuolemaan. Joukko matkustajia joutuvat haaksirikkoon ja ryhmä selviytyy hengissä tälle saarelle. Morris West kirjoitti paljon uskontoaiheisia romaaneja, mutta tämä on yksi hänen lyhyempiä, pakanallisaiheisia teoksiaan, joka perustuu vanhaan Tyynen Meren legendaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tutustu venäläiseen Ljudmila Ulitskajaan, niin ehkä on tuttu entuudestaan.
        Häneltä on viimeksi ilmestynyt: Köyhiä sukulaisia

        Ulitskaja on kovasti kehuttu, mutta en oikein saanut tuntumaa hänen kirjaansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ulitskaja on kovasti kehuttu, mutta en oikein saanut tuntumaa hänen kirjaansa.

        Olisiko venäläinen sielun maisema ?
        Ovatko Orhan Pamuk tullut tutuksi, ja amerikkalainen Alice Munro, lisäisin vielä Venetsiassa viihtyvän Margared Atwoodin?
        Uskoisin, heiltä löytyvän ihan mielenkiintoista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisiko venäläinen sielun maisema ?
        Ovatko Orhan Pamuk tullut tutuksi, ja amerikkalainen Alice Munro, lisäisin vielä Venetsiassa viihtyvän Margared Atwoodin?
        Uskoisin, heiltä löytyvän ihan mielenkiintoista.

        Olen paljonkin tutustunut venäläiseen ja itä-blokki-sielunmaisemaan. Se on jonkun verran tuttua minulle ja se kiinnostaa minua, mutta Ulitskajan tyyli tai "joku siinä" ei vaan ottanut tulta.
        Pamukilta olen lukenut kaksi kirjaa, tykkäsin, mutta hän voisi tiivistää kerrontaansa,
        se on liian yksityiskohtaista ja verkkaista. Onko lukijan tiedettävä kaikki detaljit
        pienintä piirtoa myöten ?
        Nm. Miksu kuten 15:23


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen paljonkin tutustunut venäläiseen ja itä-blokki-sielunmaisemaan. Se on jonkun verran tuttua minulle ja se kiinnostaa minua, mutta Ulitskajan tyyli tai "joku siinä" ei vaan ottanut tulta.
        Pamukilta olen lukenut kaksi kirjaa, tykkäsin, mutta hän voisi tiivistää kerrontaansa,
        se on liian yksityiskohtaista ja verkkaista. Onko lukijan tiedettävä kaikki detaljit
        pienintä piirtoa myöten ?
        Nm. Miksu kuten 15:23

        Kun kirjasta on riisuttu pois kaikki ylimääräiset sanat,
        se on parhaimmillaan.
        Hyvä kirjailija luottaa lukijaan ja antaa lukijan "kuvittaa" kirjan "mielenmaisemat" itse.
        Mitä vähemmän kuvaavia sanoja sen parempi.


    • Anonyymi

      Ei ole sodan jalkoja
      On vain paskasakki joka sortaa toista samanlaista eivätkä sopeudu
      Sitten osat vaihtuvat ja paskasakki pakenee ja valittaa. Rysät esimerkkinä, aina sortaneet muita ja aina kaaoksessa ja paossa tunkemassa muiden kimppuun

    • Anonyymi

      Listan nimeksi kannattaisi panna

      Huonokuntoisten maalaisvanhusten tarinanarinapalsta, joilla on matkailuvaunu omakotilalon pihassa mutta kauppaan ei pääse ja jutut tältä pohjalta maailmankuvana

      Silloin tajuaisi heti miten suhtautuu

    • Minulla on pari, kolme kirjaa menossa nyt tabletissa ja katsotaan minkä niistä jaksan lukea loppuun. Aloin lukea Morris Westia uudelleen ja tarina yliopistoprofessorista joka haluaa todistaa väitteensä salaisesta saaresta jonne suuret merenkulkijat saapuvat kuolemaan on yhtä kiehtova kuin silloin kun luin sen vähän yli kaksikymppisenä.
      Toinen jota luen nyt juuri on Allenden Japanilainen rakastaja ja Ferranten pienoisromaania äidistä ja tyttärestä.
      Luin muuten Mazzarellan esseet aikamme ilmiöistä ja valitettavasti en löytänyt sitä identiteettiteemaa sieltä.

      • Aika paljon pitää maailman muuttua, jotta muutan lukutottumuksiani.
        Ei ikinä mitään ruudulta luettavaa kirjaa.
        Kirjan täytyy olla fyysinen.
        Siis ei ikinä...ellei maailma muutu...no nyt pari kk sitten melko paljon ja nopeasti tuo covid-19 on muuttanut arkea.


      • Anonyymi
        Marttimen kirjoitti:

        Aika paljon pitää maailman muuttua, jotta muutan lukutottumuksiani.
        Ei ikinä mitään ruudulta luettavaa kirjaa.
        Kirjan täytyy olla fyysinen.
        Siis ei ikinä...ellei maailma muutu...no nyt pari kk sitten melko paljon ja nopeasti tuo covid-19 on muuttanut arkea.

        Käytän älypuhelinta melko paljon uutisten lukuun ja surfailuun. Tietsikalta voin lukea enempi sen suuremman näytön takia.
        Silti parasta on paperilehti käsissä, antaa parhaimman lukuelämyksen.
        Kirjan suhteen olen ehdoton.


    • Anonyymi

      Seuraavaksi haluan lukea kai Ekholmin uuden kirjan Donnerista.

    • Anonyymi

      Älä halua, koodisana on Otto Gabrielsson

      Niinä harvoina kertoina, kun he tapaavat, Otto odottaa, että fanit saavat Jörn Donnerin nimikirjoituksen.
      Pojalleen Donner pitää monologeja. Hän puhuu työstään, toisista lapsistaan ja politiikasta. Hän haluaa tietää, onko Otto lukenut hänen kirjojaan.
      Työskentely on isän elämäntehtävä. Hänen sisaruksensa ovat antaneet hänelle lempinimen Jaska, jag ska.
      Otto ei paljon isänsä kirjoista perusta.
      ”Sinä et ole kirjailija, isä. Onhan sinun itsekin ymmärrettävä se. Se on ehdottomasti elämäsi suurin valhe”, hän kirjoittaa kirjassaan.
      ”Sinua voi kutsua korkeintaan sepustelijaksi. Ainoa kulttuurinen aikaansaannoksesi – jossa ei enää ole mitään ainutlaatuista – on ollut kirousten ja hävyttömyyksien latelu mediassa. --- Isä, olet tunnettu tavaramerkki, mutta ikävä kyllä täysin arvoton tuote”, Otto Gabrielsson kirjoittaa.

      • Gabrielssonin kirja sattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen.
        Minulla on aina ollut hieman negatiivinen kuva Donnerista ihmisenä. Varmasti hyvä ohjaaja ja mitä kaikkea hän on tehnyt, mutta antaa kylmän ja itserakkaan vaikutuksen itsestään.


    • Anonyymi

      Otto Gabrielssonilla ei ole paljon kerrottavaa Donnerista.
      Hän kirjoittaa "itsensä ulos" traumastaan.

    • Anonyymi

      Donner jakaa mielipiteitä. Hän oli suorapuheinen persoona, joka ei välittänyt mitä hänestä ajatellaan. Hän oli myös itseironinen ja itsekriittinen,
      mitkä ominaisuudet puuttuvat monilta.
      Tykkään hänen tavastaan kirjoittaa, "ilmavasti" ja usein kriittisesti,
      vaikkei hän Nobel-tasoa ole eikä ole kuvitellutkaan olevansa.
      Kirjan kirjoittajakohan keksi häntä huumorilla kutsua "uusbrutalistiksi".

    • Anonyymi

      Tänään oli parin sivun juttu Otto Garbielssonista ja hänen suhteestaan isäänsä Jörn Donneriin Suomen Kuvalehdessä.

      • Anonyymi

        Et sitten viitsinyt kertoa mitään mitä siinä jutussa sanottiin.


      • Anonyymi

        Donnerin lapset viimeisestä avioliitosta eivät voineet ymmärtää heidän isänsä suhtautumista
        heidän velipuoliinsa. He eivät pitäneet siitä miten Donner kohteli muita lapsiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Donnerin lapset viimeisestä avioliitosta eivät voineet ymmärtää heidän isänsä suhtautumista
        heidän velipuoliinsa. He eivät pitäneet siitä miten Donner kohteli muita lapsiaan.

        Jotain Donnerista kuvaavaa on, että hän liittänyt Mammutti-kirjaansa kuvan omasta kullista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotain Donnerista kuvaavaa on, että hän liittänyt Mammutti-kirjaansa kuvan omasta kullista.

        Se on hänen nauruaan omalle itselleen.
        Hänelle hänen maineensa oli yhdentekevä.
        Kyr*ä. Ehkä hän ajatteli itsestään niin ja nauroi ?


    • Anonyymi

      Hei kirjallisuuden ystävät !

      Satuitteko eilen klo 17 maissa katsomaan Daniel Olinin haastattelemaa
      Kjell Westö'tä ? Oli ihan leppoisa puolituntinen.
      Ohjelma varmaankin uusitaan, ellei se jo ollut uusinta,
      minulta kun menee joskus "ohi" ohjelmia, kun en muista olla tarkkana.

      Kuten kaikki tiedämme, Kjell Westö on Finlandia-palkittu kirjailija, muistaakseni kirjasta "Leijat" ja hän on muitakin palkintoja saanut.
      En ole hänen romaaneistaan lukenut kuin "Rikinkeltaisen taivaan",
      se kertoo erään suvun tarinaa.
      Ruotsissa hänen kirjojaan myydään myös - kohtalaisen hyvin ?

      Häneltä ilmestyy uusi kirja syksyllä, joka ilmestyy ruotsin-, norjan-,
      tanskan-, ranskan- ja vironkielisenäkin.

      Onko sinulla ollut aikaa ja innostusta lukemiseen ?

      Miksu

      • Anonyymi

        Miksu hyvä ! Aloita uusi ketju kirjallisuudesta ! Tämä on jo niin pilattu ja ylipitkä. Monta hyvää viestiä mutta suuri osa asiattomia.



      • Usein kirjailijan haastattelut on mielenkintoista kuunneltavaa.
        Pari kuukautta sitten kuuntelin useamman tunnin pätkän Finlandia voittaja Juha ( opetelkaa juntit Ruotsia )...luultavasti Areenasta.


      • Anonyymi

        Kaksi kirjaa olen Westöltä lukenut: Missä kuljimme kerran oli enmmäinen, josta eka sata sivua oli pitkäveteistä, mutta lähti sitten vetämään hyvin.
        Rikinkeltainen taivas oli jo sujuvampi , ja sitä monet pitävät jopa parhaimpana.
        Kirjoissa on tarkkaa ja mielenkiintoista kerrontaa sadanvuoden takaisesta Helsingistä ja ympäristöstä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kaksi kirjaa olen Westöltä lukenut: Missä kuljimme kerran oli enmmäinen, josta eka sata sivua oli pitkäveteistä, mutta lähti sitten vetämään hyvin.
        Rikinkeltainen taivas oli jo sujuvampi , ja sitä monet pitävät jopa parhaimpana.
        Kirjoissa on tarkkaa ja mielenkiintoista kerrontaa sadanvuoden takaisesta Helsingistä ja ympäristöstä.

        Westön Missä kuljimme kerran taisi olla tv-sarjankin nimi, jonka katsoin kyllä ja oli se tavallaan kiinnostava ja hyvin tehty, mutta tuntui kovin vieraalta aiheeltaan ja ympäristöltään.


    • Anonyymi

      Westön kirjoista monet on Helsinki-aiheisia, myös "Missä kuljimme kerran"
      ja olisiko pitänyt lukea kirja, että olisi päässyt siihen sisään,
      minä en päässyt.

      • Anonyymi

        Luin kirjan ensin ja katsoin tv-sarjan.
        Kirja oli parempi, ja antoi paremman kuvauksen vapaussotaan liittyneistä tapahtumista.


    • Anonyymi

      Rikinkeltainen taivas oli mukava kirja suomeksi.
      Mietin kummalla kielellä Westön kirjat tuntuvat paremmalta,
      ruotsin vai suomen ?
      En tiedä kumpi on hänen "äidinkielensä", vahvempi kielensä ilmaisultaan,
      mutta ei se ole kynnyskysymys ainakaan tällä hetkellä,
      koska minusta tuntuu, ettei hän ole vielä kirjoittanut parhaita kirjojaan,
      niin "myyty" kuin hänen tuotantonsa onkin.

      Miksu

      • Anonyymi

        Hän kirjoittaa ruotsiksi. Henkilöt ovat hänen kirjoissaan etupäässä suomenruotsalaisia.


    • Anonyymi

      Eipä siellä hyllyssä kovin monta, on Mannerheim muistoja osa 1 ja 2 , Tuntemon taitaa olla, Maon Pieni Punainen norjan kielellä , käsikirjoja sun muuta , en ole vuosikausiin tarkistanut :( Ehkä keittokijoja ?

      • Anonyymi

        Väyrynen - Lohen sukua


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1565
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1204
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1127
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1036
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      985
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      967
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      892
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      870
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      714
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      670
    Aihe