Hiljaa vaeltaa virrat
pinnan alla arvaamattomat
Hiljaa kohisee tuuli
puiden latvuksia kaatanut
Hiljaa vaeltaa muurahainen
kekoonsa kuhisevaan
Hiljaa hakkaa sydän
toivetta tulvillaan
Hiljaa kasvaa sammal
kiven vakaan valloittaa
Hiljaa nousee yö
miljoona tähteä tavoittaa
Hiljaa velloo kaipaus
uneni, leponi syö
Hiljaa kuiskaan sulle
tulisit jo mun luo.
Ei se mikä suuresti näkyy
vaan joka pienesti pilkahtaa
silmäkulmat ilolla täyttää
mieltäni liikauttaa.
pinnan alla arvaamattomat
Hiljaa kohisee tuuli
puiden latvuksia kaatanut
Hiljaa vaeltaa muurahainen
kekoonsa kuhisevaan
Hiljaa hakkaa sydän
toivetta tulvillaan
Hiljaa kasvaa sammal
kiven vakaan valloittaa
Hiljaa nousee yö
miljoona tähteä tavoittaa
Hiljaa velloo kaipaus
uneni, leponi syö
Hiljaa kuiskaan sulle
tulisit jo mun luo.
Ei se mikä suuresti näkyy
vaan joka pienesti pilkahtaa
silmäkulmat ilolla täyttää
mieltäni liikauttaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaunis runo.
Paska runo. Tee parempi ilman kopsaamista siis.
Pauhaa koski,
Tuo tulvat äärettömät.
Puhaltaa koillistuuli,
ilman raikastaen.
Työstää muurahainen,
kuin viimeistä päivää.
Rankalle ottaa sydän,
viha jollain sen verran suur
Sammalisen valloittaa,
tuo kukkaikasvattaja juu.
Hiljaa noustaa myö,
otavaa katsomaan.
Uneni, leponi syö,
oi tuo kuu niin kiehtova.
Hiljaa kuiskaan sulle,
ei oo enää kiirettä mulle.
Aika,
tuo niin moniulotteinen.
Teki sen,
ei oo enää kiirettä mun luo ei.
Kovaa huudan hänelle.
Tule jo lähelle.
Mitä halvattua sinä siellä huuat?
Laittaisit joutessas pöytähän ruuat.
Tuulia lempeitä, tuulia tuimia.
Asioita laimeita tai kovasti huimia.
Miten olisi välimaasto?
Sellainen äärimmäisyyspaasto.
Ihan tavallista, tavallisen elämää.
Ei enempää eikä vähempää.
Se kelpaisi minulle.