Kehitysapu miljardikin on liikaa, se pitää poistaa, ainakin puoleksi, korruptiona sekin menee maiden johtaille suurin osa. Jakajana tallainen heppu>
https://www.iltalehti.fi/asuminen/a/2012052815624187
Rehellisyyden nimissä virus yllätti Suomen tietyllä tapaa housut kintuissa.
Varautumisen piti olla hyvällä tasolla, muttei ollutkaan.
Yhteiskuntamme ei tule olemaan entisensä koronan jälkeen, mutta uskon, että se tulee olemaan vahvempi. Suomalaisten kyky selvitä kriiseistä on poikkeuksellinen.
Sosiaalista kanssakäymistä on nyt vältelty yli kuukauden ajan ja sen myötä olemme ymmärtäneet perheen, ystävien, työkavereiden ja muiden ihmissuhteiden merkityksen.
Moni on menettänyt työnsä tai tullut lomautetuksi – toimeentulon heikentyminen näkyy jokaisen arjessa riippumatta tulotasosta. Asunto- ja autolainat on lyhennettävä ja monet maksut hoidettava, vaikkei palveluita nyt pystyisi käyttämään. Suomen varautuminen on koetuksella, mutta niin on myös jokaisen henkilökohtainen varautuminen. Jo alkuun moni huomasi, ettei kotona ole ruokaa edes suositelluksi 72 tunniksi.
Kun toimeentulo menee alta, säästöjen merkitys korostuu. Herää kysymys, onko säästöjen kerryttäminen mahdollista vai riittääkö palkka useimmilla vain elämisen kustannuksiin.
Vastuu lastenhoidosta ja osittain myös opetuksesta on siirtynyt koteihin. Arvostus suomalaista varhaiskasvatusta ja opetusta kohtaan on kasvanut.
Monissa perheissä on varmasti ollut pinna tiukalla, mutta samaan aikaan on oivallettu monia uusia tapoja viettää aikaa ja toimia yhdessä.
Politiikka tulee muuttumaan täysin. Hallitus ei vielä ole luopunut hallitusohjelmastaan, mutta se on auttamatta edessä. Kunnat eivät nyt todellakaan tarvitse uusia velvoitteita, eikä meillä ole enää varaa uusiin palveluihin tai maailmanparannukseen senkään vertaa kuin oli muutama kuukausi sitten. Politiikassa katse kääntyy viimein siihen tärkeimpään: suomalaisten hyvinvoinnin sekä peruspalveluiden turvaamiseen ja valtion muihin ydintehtäviin.
Korona on koetellut jokaista. Kaikki ovat joutuneet joustamaan ja luopumaan hetkeksi minäkeskeisyydestä. Avunanto ja välittäminen ovat lisääntyneet. Siinä missä yhteiskuntamme ottaa tänä päivänä vastuuta yksilöistä hiukan liikaakin, on yhteisöllisyys saanut aivan uuden merkityksen, ja hyvä niin.
Voisiko koronan jälkeen olla niin, että perhekeskeisyys ja yhteisöllisyys olisivat aiempaa tavoiteltavimpia ihanteita, luonnossa liikkuminen ja kotimaisen ruoantuotannon arvostaminen entistä tärkeämpää, ja lähimmäisten tapaaminen ja auttaminen arkipäivää suomalaisten elämässä? Ainakin minä uskon niin.
https://www.iltalehti.fi/asuminen/a/2012052815624187
Rehellisyyden nimissä virus yllätti Suomen tietyllä tapaa housut kintuissa.
Varautumisen piti olla hyvällä tasolla, muttei ollutkaan.
Yhteiskuntamme ei tule olemaan entisensä koronan jälkeen, mutta uskon, että se tulee olemaan vahvempi. Suomalaisten kyky selvitä kriiseistä on poikkeuksellinen.
Sosiaalista kanssakäymistä on nyt vältelty yli kuukauden ajan ja sen myötä olemme ymmärtäneet perheen, ystävien, työkavereiden ja muiden ihmissuhteiden merkityksen.
Moni on menettänyt työnsä tai tullut lomautetuksi – toimeentulon heikentyminen näkyy jokaisen arjessa riippumatta tulotasosta. Asunto- ja autolainat on lyhennettävä ja monet maksut hoidettava, vaikkei palveluita nyt pystyisi käyttämään. Suomen varautuminen on koetuksella, mutta niin on myös jokaisen henkilökohtainen varautuminen. Jo alkuun moni huomasi, ettei kotona ole ruokaa edes suositelluksi 72 tunniksi.
Kun toimeentulo menee alta, säästöjen merkitys korostuu. Herää kysymys, onko säästöjen kerryttäminen mahdollista vai riittääkö palkka useimmilla vain elämisen kustannuksiin.
Vastuu lastenhoidosta ja osittain myös opetuksesta on siirtynyt koteihin. Arvostus suomalaista varhaiskasvatusta ja opetusta kohtaan on kasvanut.
Monissa perheissä on varmasti ollut pinna tiukalla, mutta samaan aikaan on oivallettu monia uusia tapoja viettää aikaa ja toimia yhdessä.
Politiikka tulee muuttumaan täysin. Hallitus ei vielä ole luopunut hallitusohjelmastaan, mutta se on auttamatta edessä. Kunnat eivät nyt todellakaan tarvitse uusia velvoitteita, eikä meillä ole enää varaa uusiin palveluihin tai maailmanparannukseen senkään vertaa kuin oli muutama kuukausi sitten. Politiikassa katse kääntyy viimein siihen tärkeimpään: suomalaisten hyvinvoinnin sekä peruspalveluiden turvaamiseen ja valtion muihin ydintehtäviin.
Korona on koetellut jokaista. Kaikki ovat joutuneet joustamaan ja luopumaan hetkeksi minäkeskeisyydestä. Avunanto ja välittäminen ovat lisääntyneet. Siinä missä yhteiskuntamme ottaa tänä päivänä vastuuta yksilöistä hiukan liikaakin, on yhteisöllisyys saanut aivan uuden merkityksen, ja hyvä niin.
Voisiko koronan jälkeen olla niin, että perhekeskeisyys ja yhteisöllisyys olisivat aiempaa tavoiteltavimpia ihanteita, luonnossa liikkuminen ja kotimaisen ruoantuotannon arvostaminen entistä tärkeämpää, ja lähimmäisten tapaaminen ja auttaminen arkipäivää suomalaisten elämässä? Ainakin minä uskon niin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.