Ollaan seurusteltu poikakaverin kanssa kaks vuotta, ja kun oltiin seurusteltu puolisen vuotta, sain kulla että hän ei suostu harrastamaan seksiä (lue: yhdyntä) ennen avioliittoa. On toki kunnioitettava päätös, mutta mitäs jos mä en pysty odottamaan niin pitkään... tiedättekö, tulee sellainen halu kokeilla, mutta ei. Pettymys sieltä tulee joka kerta... Olisi tyhmää jättää siksi että toinen ei suostu mutta ei oo helppoa elääkään sen asian kanssa... Onko teillä kokemuksia tai vinkkejä??
seksistä...tai sen puutteesta
Silmarwen
61533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hankit itsellesi ihanan pinkin dildon niinkuin minä :) Vastaavassa tilanteessa en tosin ole, mutta iloa siitä silti on.
Keskutele jätkäs kanssa, onko suhteenne todella tarpeeksi kestävä avioliittoon asti. Jos ajatuskin pelottaa ja ette ole kihloissa niin sitten voit jo miettiä oletko oikean ihmisen kanssa. Jos haluat harrastaa seksiä, ilman että joudut naimisiin niin...
Ihailen silti miestäsi, rohkea päätös mieheltä (ja myös naiselta).
Koita kestää :)
ikävä yllätys tulossa? Joten "älä osta sikaa säkissä" Terv. mies
Mene sen kanssa naimisiin.
Voisitko vielä lisätä syyn tähän miehesi päätökseen?Se on ihan ok ja järkevää, mulla ollut samanlaisia poikakavereita tosin ne antoi mulle periks ;)mutta haluaisin kuulla syyn tuohon?
Silleenhän se nykyään menee, että kumpikin tavallaan. Sano poikaystävällesi, että menköön vaan naimisiin, kunhan sun ei tarttee ;-)
Muuten kaunis periaate, mutta tossa on kiristämisen makua. Hän vaatii sinulta:
1. Pakkonaiminen
2. Selibaatti
Kysymys: mitä sinä vaadit häneltä?
Vaatimus ei siis ole tasapuolinen.
siis vastaus siihen että miksi hän on tehnyt tämän päätöksen: ihan periaatteesta. Mä kyllä kunnioitan tuota päätöstä mutta menee vähän liian pitkälle kun en oo ihan vielä siinä iässä että menisin naimisiinkaan (eikä siitä ole edes puhuttu), ja jos menee siihen että menen naimisiin saadakseni sen mitä nuorena menetin niin ei se tunnut oikein kivalta.
Mä en vaadi mieheltäni mitään muuta kuin että hän ottaa mut huomioon ja kunnioittaa munkin mielipiteitä kun periaatteita mulla ei juuri ole. Laiminlyöntikin on yksi pahimmista mitä voi tehdä ja senkin hä non joutunut myötämään että on tullut laiminlyötyä...
Mutta mä en oikeasti enää jaksa odottaa, ja tuntuukin että kohta pelkää suhde on sitä että odottaa saavansa seksiä mikä ei todellakaan saisi olla tärkein asia suhteessa. Mulla alkaa vaan vähnä tökkiä tuo jääräpäisyys. En uskonut alkuunkaan että tuollaisesta päätöksestä voisi pitää kiinni kun kuulin sen ekan kerran, ja olen jo yrittänyt pehmitellä ja taivutella joka suuntaan että josko hän sittenkin suostuisi mutta aika turhaahan se on...
Vähän turhahan näitä on sulle sanoa kun varmaan jo itse tiedätkin, mutta sulla on oikeestaan vaan tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko yrittää jaksaa odottaa tai erota.
Oot tosi ison päätöksen edessä kyllä. Tarjoaako mies muuten sulle kaikkea sitä mitä tarvitset? Turvallisuutta, rakkautta, luotettavuutta yms. Voisitko kuvitella, että menisit hänen kanssaan naimisiin jonain päivänä?
Mulle itselleni seksi ei ole niin kovin tärkeää. Tärkeämpää on kumppanuus ym. Sillä seksuaalisuuttani voin toteuttaa yksinkin. Eihän se tietenkään ole sama asia kuin miehen kanssa, mutta välttää paremman puutteessa... :) Vihjeeni sinulle onkin oikeastaan on, että jos saat mieheltäsi kaiken muun mitä tarvitset ei todellakaan kannata laitta häntä vaihtoon, sillä hyviä miehiä tuntuu olevan aika harvassa.
Mutta jos sinusta tuntuu, että voisit myöhemmin katkeroitua siitä, ettet saanut hyppiä sängystä sänkyyn nuorempana (mikä ei kyllä ole mitenkään kokemisen arvoista!!) niin kannattaa ehkä harkita vakavasti onko suhdetta mahdollista enää jatkaa. Ehkä voisitte elää jonkin aikaa erillänne?
Kärsivällisyyttä ja jaksamista sinulle!!