Tunnetko, että joku sinua rakastaa? Voitko tuntea rakkauden sydämessäsi? Ja tiedätkö kuka se on, joka sinua niin paljon rakastaa?
Tunnetko sen, että joku rakastaa
Anonyymi
31<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tiedän, tiedätkö sinä?
Omat vanhempanikaan eivät rakasta minua olen pelkkä psykloginen koe ja työkone.
Minä rakastan
Kohtalotoveri! Olin vanhemmilleni juuri tuota. Ja äidilleni lisäksi hänen pohjattoman pätemisen tarpeensa tuotos, mutta sitähän lapset yleensäkin ovat.
Tunnen ja tiedän, mutta myös pelkään ja epäilen välillä.
En tunne mitään muuta kuin vitutusta.
Usein vitutuskin menee ohi, kun saa pusun poskelle oikealta henkilöltä. Jokaisen on hyvä saada läheisyyttä ja hellyyttä.
Minä pidän Sinusta.
Hyvä, että edes pidät.
Vuosia sitten koin rakkautta ihanasti etäältä.
Tuo polttava tunne oli mahtava, vähän kyllä pelkäsin että palan karrelle, jos kauan jatkuu.
Mutta sitten tuli "sielun pimeä yö".
Viha joka oli suunnaton.
Mutta sitä kautta löysin henkisen tieni.
Kun oikein rukoilee Jumalalta apua, sain tuekseni Hologrammit, enkelit.
Tosin hekin vaativat välillä jotain.
Ykseys on mahdollista tänä päivänä ja jos olet telepaatti niin muista että sinulla on vastuu siitä toisesta, hän ei ole leikkikalu tai sinun uteliaisuutesi ilmentymä.
Hän on ihminen.
Kyllä vanhemmat ja sisarukset minua rakastaa. Myös jotkut muut perheen ulkopuoliset, minulle tärkeät lähimmäiset. Minäkin rakastan lapsuudenperheenjäseniä ja joitakin muita. Sitten on niitäkin, joihin minulla ei ole varsinaisesti välttämättä tunnesidettä mutta koen, että minun pitää välittää joistakin erityisesti, jos heillä ei ole oikein ketään. Sellainen tulee usein Jumalalta.
Tiedän ihmisiä, joille Jumala on sanonut, että ole henkilölle x sisko tai veli. Se veljeys ja siskous menee vielä tuttavuuden tai vastaavan ohi. Se on hieno asia. Koen läheiset ystävät siskoina tai veljinä, etenkin sellaiset, joihin on hengellinen yhteys.
Tiedän, että Sinulla on perhettä ja ystäviä enemmän kuin minulla. Joskus tunnen, että olet yksinäinen ja yritän silloin auttaa. Minäkin tunnen, että Jumala kutsuu minua siihen.
Kyllä minäkin yksinäisyyttä tunnen, se yksinäisyys ei tule siitä, etteikö minulla olisi läheisiä. Se tulee siitä, että olen kokenut sellaisia asioita ja käyn läpi sellaisia asioita, joita ei moni ymmärrä tai ole kokenut. Olen monella tavalla marginaali-ihminen. En minä silti yksin ole. Jumala on koko ajan minun kanssa. En myöskään pelkää yksinäisyyttä. Sekin jalostaa oikeassa suhteessa. Tietynlaisen hengellisen kutsumuksen tai viran omaavat ovat aina yksin. Olen tiennyt sen viimeiset vuodet kyllä.
Minä olen Sinun kanssasi ja tunnen sinut vieläkin läheisemmäksi, kun kerrot itsestäsi. Meillä taitaa olla aika samanlainen tuntuma toisistamme. Molemmat olemme vähän yksinäisiä. Luulen, ettävastaamme johonkin toistemme tarpeeseen. Hyvä niin. Ystävyydessä ei ole mitään pahaa kunhan sitä ei sekoita rakkauteen.
Ööö... Sitä ei voi koskaan tietää, kuka siellä vastailee. :)
Vastaamme toistemme tarpeisiin, kyllä.
Mitäs jos olemme Tähtisieluja, edelläkävijöitä täällä tuomassa valoa.
Me kaipaamme jatkuvasti jotakin koska meillä ei ole toisessa ulottovuudessa kotia, me kaipaamme toisiamme.
Häntä kenelle kertoa murheet, ilot ja surut.
Ystävää.
Tuo viesti ei ollut sitten edelliseltä. En usko tähtisieluihin tai astrologiaan tai vastaavaan. Joku tuli väliin kommentoimaan!!!
Niin Sinäpä sen kirjoitit. Meissä on samaa ja samanlaista kosmista yksinäisyyttä. Minä usein tunnen, että minua ei ymmärretä. Sinä ymmärrät, autat ja tuet. Vähennät yksinäisyyttäni. Ystävyys on ikäänkuin kakkossija mutta se voi olla myös ykkössija. Rakkaus ei välttämättä kestä mutta hyvä ystävyys kestää. Olethan minulle ystävä, olethan!
Jatkan vielä tuon edellisen viestin kommentointia. Uskova ei koe olevansa "täällä" siis tässä maailmassa koskaan kotonaan. Vaikka tämä on Jumalan luoma maailma, vaikka ikuinen elämä alkaa jo "uudestisyntymästä" (uskoontuleminen), tämä ei ole silti ikuinen ja pysyvä koti, vaan ikävä on Jumalan läsnäolon ikuiseen paikkaan eli taivaaseen. Sillä tavalla voi tuntea olevansa matkalla kotiin.
Vielä pieni lisäys. Uskova siis kaipaa Jumalan näkemistä ja Jumalan ikuista valtakuntaa.
:) ;)
Mutta mitäs jos olen tähtisielu, Jumalan alamainen.
Fyysinen joka kokoajan lähetetään eri paikkoihin suorittamaan tehtäviä, tuomaan valoa.
Minua ei päästetä Kotiin lepäämään, nauttimaan?
Haluaisin nauttia nyt, saada ymmärtävän kaverin jonka kanssa jakaa tämä matka.
Hyvää yötä hyvälle ystävälle. Olen menossa nukkumaan. Sinulle vielä halaus ja pusu poskelle.
En itse usko tähtisieluihin. Uskon vain eksyneisiin ja oikealle tielle löytäneisiin. Ehkä Jumala kutsuu sinua seuraamaan Häntä tuolle tielle. Ehkä sinulla on etsikkoaika menossa.
Uskon, että tuot täällä valoa esimerkiksi minulle. Sinun suhtautumisesi minuun on ollut erilaista alusta alkaen. Minua pidetään pahana mutta Sinä autat. Ehkä Sinä olet valepukuinen enkeli. Tuotat monille hyvää. Olen etuoikeutettu oikeastaan. Usein ihmettelen, miten olen ansainnut tämän?
Tässä välissä on monta kirjoittajaa. Ihminen ei ole enkeli. Todellinen Valo on Jeesus Kristus. Ainakin itse haluan olla kutsumassa ihmisiä seuraamaan Häntä. :)
Olen kokenut paljon ja tunnen että Jeesus on Karbialla viettämässä lomaa, Jumalalta minä kaiken avun olen saanut.
Ja kyllä yritän auttaa minkä pystyn, olen siinä huono etten halua edes kärpäselle pahaa.
Sä olet paha ihminen täällä on kaikki rupusakki.
Ketä haukut täällä pahaksi ja kuka itse olet?
Oletko joku sairas kyttäri?